Kategoria: Uncategorized

Mikä vois olla parempaa, hiukan levottoman yön jälkeen, kuin vain maata kannella. Tässä voi sitten pohtia lähinnä makaisiko mahallaan vai selällään. Kuumaa on joka tapauksessa. Aamulla oli aivan tyyntä ja nyt myöhään iltapäivällä on herännyt pieni merituuli. Tekemättömyys tuntuu ihanalta, on hyvä vain olla. Siinä on mulla opiskelemista. Päivällä autoin naapuria poijukoukun vaihdossa ja kun airot nyt jollaan viritin niin kävin soutulenkillä. Meren pinnalla on tiheitä medusamattoja, ottaakohan nekin aurinkoa ja miksi ne ovat yhdessä klimpissä, nehän ei kommunikoi, eihän?

Iltapäivä olutkutsu naapuri merikarhuveneeseen, sattumalta olemme olleet jo kolmasti samassa paikassa. Nyt sain varsin hyvää satamatietoutta Tanskan ja Saksan satamista. Voisin kuunnella heidän kokemuksia tunteja. Sain heiltä myös Tanskan satamia koskevan ilmaisjulkaisun ja loistavan ehdotuksen satamakirjasta, mikä kannattaa ostaa venekirjastoon. Ensi kesäloma reissuksi olen päättänyt myös opetella kaikki variaatiot miten saan veneeni pysymään piissä. Kevyellä tuulella genoa&iso yhdistelmällä pysyy, mutta pysyisikö minun veneeni myös pelkällä isolla kuten heidän. Tänä kesänäkin oli pari tilannetta, jossa olisi ollut kaikkein viisainta  pysähtyä ja odottaa tuulen rauhoittumista. Piissä voi laittaa ruokaa, huoltaa miehistöä tai vaan levätä, näin yhdenaikuisen järjestelmällä siis ääärettömän kätevää. Merellä in turvallista ja rantojen läheisyyttä sekä matalia vesiä tulee varoa on varmastimyös totta. Huonossa kelissä, pysy merellä ja huonossa näkyväisyydessä ja kovassa merenkäynnissä ei kannata puskea satamaan sisään vaan sitten odotetaan, piissä! Syksyn kovissa tuulissa Airistolla seisova,s/y Selena on siis oppitunnilla ei missään hädässä.

Näin ihania päiviä ei tänä kesänä ole ollut monta, mutta tälle viikolle näitä on piisannut jo kolme. Taitaa olla hyvitystä alkureissun kurjista päivistä. Pian syömään, pakko sitä on maistaa Åss:n antimia, onkohan yhtä hyviä kuin viime vuonna?

Tänään tosiaan yli Ahvenanmeren, hiljaisessa vastatuulessa.  Automaatti ajoi ja mulle jäi aikaa keskittyä kaikkeen muuhun.  Aurinko paistoi plviverhon takaa, mutta silti tosi kuumasti. Vietin päivää siis istumalaatikossa lähes alasti. Hiukan ennen Maarianhaminan sisäänajoa aloin laittaa ruokaa… voi hämmästyin itsekin, yht’äkkiä piti saada Saaristen perinneruokaa ( Roopen keksimä nimitys), kasvispaistosta ja pihviä.  Siinä sitten pilkoin kasviksia ja kuullotin sipulia ja paprikaa, kaikki uunivuokaan ja uuniin. Samanaikaisesti puikkelehdimme sisään Maarianhaminan länsiväylästä… pohdin autopilootti joka osaisi ajaa viitalta viitalle tai linjaa olisi kyllä kätevä. Nyt sain melko jumppausta kun juoksin ruorin ja pentryn välillä. Sataman näkyessä oli mun paistos jo uunissa, ihan kuin kunnon emännällä… sitten kun ollaan rannassa on ruoka pihvin paistoa vaille valmis. Mussahan on pikkuvaimo-ainesta, vai mitä?

Voi lapseni onnea kun ikävän keskellä juttelimme kotiinpalua seutaavasta viikonlopusta. Satu ja Timo olvat jo aiemmin ilmoittautuneet vahvuuteen eli meillä on siis luvassa hyvää ruokaa. Rasmus itten toivoi, että pidettäisiin rapujuhlat ja kilttinä äitinä rupesi tätä järjestämään. Nyt siis syömme lauantaina illalla rapuja ja juhlimme… voi pienen pojan onnea -äiti, se on niin hauskaa, kiitos! Mieleeni väistämättä tulee yhdet rapujuhlat, noin neljän vuoden takaa. Exän tykönä talo täynnä vieraita ja vain aikuisia . Meidän pojat oli mukana, mutta juomien tarjoilu oli sälytetty heidän vastuulle. He tekivät sitten työtä käskettyä, vieraiden lasit täyttyivät silmänräpäyksessä…. seurauksena oli melko humalaisia  vieraita ja isäntäväkeä.Kenenkään ei tarvinnut edes liikkua tai pyytää, kun lasi jo täyttyi.  Huolimatta tästä on nuo juhlat poikien mielessä yksinä kaikkein hauskimpina juhlina.  Tänä vuonna voisin kyllä ponnistella  rapujuhlat ihan kotiinkin, pojat tykkäisivät.

Satama hiljenee, mutta onneksi mua ei vielä nukuta – tänään vois tehdä jotain hauskaa!

ja niin ympyrä alkaa sulkeutua… olen Suomen verkossa ja näin alkaa sähköpostit päivittyä itsestään, tabletti senkun pirisee ja vislaa. Takaa horisontissa on vielä haaleasti näkyvissä Ruotsin rannikko, mutta edessä on jo aivan selvä Maarianhamina. Lähes kiiruuksi vetää tämä ylitys, että ehtii tehdä kaikki mitä suunnitteli. Avomerellähän on hyvä tehdä kaikkia naisten juttuja! Ahvenanmeri on kutistunut/lyhentynyt, 24 mpk: ta avomerta on lyhyt matka!

Kylmää tuulta ja kovia puuskia, mutta myös  aurinkoa… tänään ei kuitenkaan vielä yli Ahvenanmeren. Tänään tarvittiin sähköä… muuten ei voi pitää kynsistudiota ja sille oli nyt iso tarve. Liian monta kynttä säpäleinä tai korjattuna epoksilla. Epoksi on ihme tavaraa, sillä voi korjata vaikka mitä. Kynsiin  on ihan omat  liimansa, mutta niissä on liikaa paljon ongelmia. LCN:n liimat on hyviä, mutta kuivuvat liian nopeasti avattuina ja usein kuivuvat jo ennen avausta. Ei olemitään järkeä kantaa mukana liimaa, joka todennäköisesti kuivuu itsekseen jo tuubiin. Ammattilaisena pitäis varmaan sanoa, että kynsiliima  on ainoa oikea, mutta epoksi on kätevä säilymisominaisuuksilta. Epoksi ei tietenkään ole yhtä turvallinen, mutta mun käsissä on epoksia vuoden aikana niin monta kertaa, että jos se olis kuolemaksi niin huh! Olipa täällä erinomainen kauppa ja sen vieressä pizzeria, josta sai mun unelmapizzaa. Vuosia sitten sain Visbystä U-boat nimisen pizzan ja nyt täällä Gräddö Spesial oli samanlainen, häränlihaa ja Bearnais-kastiketta -aika hyvää!k

Kylkilaiturissa, tuuli vinkuu ja keinuttaa… aamuksi pitäisi tyyntyä! Huomenna Maarianhaminaan tai Arholmaan… kelistä riippuen!

Mitä ihmettä, muksuilla alkaa tänään koulu. Miten se on mahdollista, kouluthan alkaa vasta syksyllä? Taas ihan pian yksi kesä takana.

Olipa ihana vapaapäivä, kuumimman päivän vain loikoilin kannella. Sitten sain tarpeekseni ja aloin pestä venern kylkiä… olipa näky! Sulkujen reunassa heiluneet fendarit olivat saaneet kyljet todella likaisiksi. Kumiveneestä oli hyvä tarkkailla kylkiä. Sulkujen aikana syntyneet naarmut on ihan vaatimattomis niihin jälkii verrattuna, jotka syntyivät Kihdillä kun keulaan köytetyt tikkaat pääsivät putoamaan kannelta ja hakkasivat kylkeen. Kyljissä on kyllä puuhaa talveksi. Harmittaa, että vaikka keväällä pesin keulan oksaalihapolla niin taas gelcoat kellertää. Toivottavasti syynä ei ole oksaalihapon jääminen kylkeen… Oksaalihappo onkin ainetta, jonka käytössä kokemus tuo järkeä. Neuvoja kannattaakin kysyä konkareilta eli niiltä jotka ainetta oikeasti käyttävät. Minäkin kysyin telakkamestarilta neuvoa, mutta vasta jälkikäteen.  Oksaalihappoa ei pysty millään rievuilla/räteillä huuhtomaan kyljestä vaan avuksi tarvitaan vesiletku ja mielellään autopesuharja. pelkästään ruiskuttamallakin se irtoaa huonosti.  Toinen huomioitava seikka on ettei normaalineuvo:”laita vaan ihan vähän happoa” päde tähän tuotteeseen. Kannattaa siis laittaa kunnon kerros niin irtoaa paremmin. Itse pesin kylkiä neljällä eri kerralla ja lukuisilla vesillä, lopulta huuhdoin letkulla (ilman harjaa) ja silti seuraavana aamuna kyljistä oli pyyhittävissä harmaa pinta happoa.

Iltapäivästä sain seurakseni mukavan turkulaispariskunnan, johon olin tutustunut jo Nynäshamnissa. Heistä voi sanoa,että kokemus tuo varmuutta. Heidän juttuja kuunnellessa voin oppia enemmän kuin mistään muualta. Konkareina ovat kierrelleet Itämerta ristiinrastiin ja kaikissa keleissä. Sain välittömästi myös avuntarjouksen, purjeen syöttäjäksi. Hyvällä avulla sain siis keulapurjeen paikalleen ja nyt toppilaakeri pyörii. Ensi keväänä masto on työlistalla ja toinen päätös, joka vuosi oen pyytänyt mastoa esille ajoissa, niin tänäkin vuonna. Pyysin mastoa esille jo viikkoa ennen laskua, jotta ehdin katsoa sitä. Valitettavasti sain maston esille vasta päivää ennen ja yhden illan aikanaeiniin kovin kummia tehdä. Oikeastaaneiedes uskallaaloittaa, koska tunnetusti asioilla ontapana mutkistua. Oo minullakin jopa mukana ison uusi falli, mutta ala nyt viimeisenä iltana syöttää sitä niin varmasti tapahtuu jotsin odottamatonta. Pelkästään pesemiseen ja kiillottamiseen menee jo ilta

Nyt on takana lähes 1500 mailia, josta 200 ahtailla kanavilla, 64 sulkua, lukuisia siltoja , odottelua, köröttelyä, vastatuulta ja ukkospuuskia. Mukavia naapureita ja omituisia sellaisia, neljä maata, monta kieltä, erilaisia satamia ja siltoja ja pähkäilyä miten toimisi.Sadetta, viimaa,kannen yli lentävää vettä makeaa ja suolaista, lämpöä ja kylmyyttä. Miehistönä aikuisia ja lapsia, seurustelua ja komentelua, opettamista ja iltasatuja. Veneen kanssa pähkäilyä…

Tänään on aurinkoa ja lämmintä… makaan kannella aurinkopatjallani, ekaa kertaa koko loman aikana. Olen päättänyt viettää lepopäivää. Tänään makaan, luen kirjaa, saunon,teen kasvohoidon ja muita itsehoitojuttuja. Ruuan laitoltakin vältyn koska saan vain lämmittää Pauliinan laittamaa kastiketta (ei huono miehistö, mulle jäi ihan valmis ruoka vielä kahdeksi päiväksi..Kiitos Pauliinalle  – kalakaupasta vielä sitä erikoisen hyvää sinihomejuustoa päälle, niin avot!). Olispa Hilkka voinut vielä jotenkin tiskata varastoon… Ahvenanmeren yli seilaan joka tapauksessa vastatuulessa, tänään tai huomenna eli ihan sama. Loppujenlopuksi Ahvenanmeri on melko vaatimaton rupeama aavaa merta kun takana on tällainen kierros.

Keulapurje – jumittunut laakeriprojekti… on edennyt!  Niin ja ihan kaikille, tänä kesänä lomallani en ole kohdannut muita vuosia enemmän ongelmia, joka vuosi on jotakin ja oikeastaan ihan koko ajan, pientä tai suurta. Veneily on tällaista ja ellei pidä ongelman ratkaisusta ei kannata omistaa venettä, sitten voi vaikka vuokrata. Toki asioiden voi antaa ollakin ellei ne häiritse, tiedän esimerkiksi monta venettä, jossa lämmityslaite on pääosin toimimatta. Ongelmat tietysti myös lisääntyy kunmatkaa tulee lisää ja meri suolastuu. Keulapurjeen laakerin jymähtäminen johtuu varmasti osittain suolaisesta merestä ja sitten käyttämättömyydestä kanavan aikana. Tänä aamuna ruosteenpoistoaine oli maannut laakerissa 12 tuntia, mutta käsin kääntämällä ei hievahdakaan. Hain vasaran, kumityynyn, papukaijat ja putkitongit – nyt laitetaan sitten liikettä väkisin. Aloitin pienellä koputuksella ja siitä se kolahti… laakeri alkoi pyöriä. Sitten seuraavaa lääkettä ruiskuun, valkovaseliinia liuotettuna alkoholiin  (sekoittuu hitaasti hakkaamalla ja ravistamalla ja ruiskuttamalla ja sekoittamalla jne). Taas siis injektiopuuhiin.. ja laakerin pyöritystä. Lopulta vielä jatkorasvausta vinssiöljyllä, joka valmiina ruiskutettavana pullossa. Tätä siis jatkan tämän päivän… rasvausta ja rullausta!

Saunan raikkaana veneen kannella, otava ja tabletti seurana – ei hullumpaa, mutta seilauspäivä oli kyllä huh huh! Pääsin siis aimaisesta heräämisestä huolimatta matkaan vasta kahden aikaan. Tässä voi ihmetellä, että miten sen rikkinäinen kuivausrumpu sattui juuri minulle, pyykit siis kuitenkin lopulta kuivaksi…. ja matkaan.

Mysingenin selällä nostin purjeita tai siis yritin avata keulapurjetta saatuani isopurjeen ylös… rulla ei hievahdakaan.Monista tutkailuista huolimatta en saa rullaa auki ja siis näin purjetta ei saa myös alas, jotta voisi katsoa rullan yläpäätä, olisiko ongelma siellä? Päädyn avamaan purjeen kiertämällä sen kahta skuuttinarua apuna käyttäen etustaakin ympäri. Lukuisia kertoja siis kierrän ns. vapasn skuutin purjeen ympäri ja alan vinssata, samalla löysään edellistä.Avasin purjetta siis useamman mailin matkan, olipa muilla ihmettelemistä. Sitten tuli aika laskea purjeet ja ongelmia luvassa… rulla ei pyöri… purjetta ei saa sisään… joudun siis laskemaan purjeen. Lasken purjeen kannelle ja köytän kiinni, onneksi tuuli oli hiljainen ja sain koko ison purjeen pysymään hanskassa. Rullapurjeen yläpään laakerit täysin jumissa diagnosina kun ehdin asiaa tutkailla – konsultaatiopuhelu…. jumittunut laakeri,mitä hoidoksi? Konsultaationpohjalta aloitan hoidon, 50 ml ruosteen irroitus nestettä ruiskulla ja kanyylineulalla laakereihin joka suunnalta. Ei ole mennyttuo sairaanhoitajan tutkinto hukkaan, hienosti sain injektoitua nesteet laakereihin…. odotan tunnin, ei edes lupaa… tyrkkään vielä parikymmentä mlliä samaa nestettä sisään, koska mistään ei pahemmin tule mitään uloskaan.  Sitten alkaakin jo hiukan hämärtää ja rantaan on vielä matkaa, olen siis matkalla saunomaan. Purjeen kanssa tempoillessa olen hukannut aikaa ja sauna on vielä mailien päässä. Koska olen päätyänyt saunoa niin jatkan matkaa. Loppujen lopuksi tulee ihan pimeä ja neljä mailia ennen Finnhamnia on jo vaikea erottaa saaren ja meren rajaa. Kiittelen tutkaa, ilman sitä olisi nyt vaikea jatkaa – kaiki nuoret ja notkeat silmathän on myös nyt poissa. Särsöö kuitenkin löytyy ja laituti onneksi on selvästi valkoinen, pari heijastinta päätynurkissa auttaisi vielä hahmotusta. Poijuissa on hyvät heijastimet, onneksi. Sitten hiljaa rantaan, pitkästä aikaa yksin… veneily on onneksi kuin pyörällä ajoa. Kun kerran oppii ei ikinä unohda!

Sitten saunan lämmitystä… yhdellä pesällisellä sain aikaan ihan sopivan löylyn itselleni. Olipa makoisaa, pilkkopimeä yö ja saunavalona kiukaan loimut. Veneen kannella vielä istuskelua ja ajatus blogin kirjoittamisesta. Aloitinkin siis tämän, mutta en saanut julkaistua…. kun kyllästyin tähtitaivaaseen ja siirryin sisään,otin lasin punaviiniä ja siirryin perähyttiin. Oi mitenalkoi väsyttää ja taas uhmasin kohtaloa,puolikas punaviinilasi sängyn reunalla oli pystyssä vielä tänäkin aamuna. Joku aamu herään vielä punaviinipilkullisista lakanoista

s

Aikainen herätys ja toiset junaan kohti Tukholmaa ja Arlandaa,  sitten puuhiin. Nyt viikko aikaa rauhoittua ja mikäs sen parempi tapa aloittaa kuin pestä pari koneellista pyykkiä, tiskata, pyyhkiä sohvat ja lattiat ja sitten vielä toalet niin johan kelpaa lähteä kohti saaristoa. Illalla ihan oikeaan saunaan ja sitten puhtaisiin lakanoihin, lämpimään veneseen.. ei huono!

Nynäshamnin rannasta saa ihanasti ostettua kaiken mitä tarvitsee. Olisin voinut haluta vielä kermaa, mutta sen takia en pyöräile kaupunkiin. Kasviksia kalaa, leipää – kyllä sillä pärjää hienosti! Pitkästä aikaa suomalaisia samassa rannassa, hiukan kateellisena kuulostelin eläkeläisten neljän kuukauden purjehduskautta. Olivat viettäneet kuukauden päivät Saksassa, kun oli kivaa, lämmintä ja edullista. Mukava jutella! Naisten kanssa ei viikkoon kuunneltu musiikkia, raukat joutuivat vain kuuntelemaan mun kertosäkeiden sarjaa. Nyt siivousta tausta musiikilla….

Taivaalla roikkuu tummia pilviä, saankohan sadetta matkakaveriksi?