Kaksi pitkää vuotta. Niin kauan veneeni on ollut maissa – odottamassa, huollettavana, ja totta puhuen, myös vähän unohduksissa. Elämä vei, vuodet vierivät, ja meri jäi taka-alalle. Kaksi kesää Ramstedtin telakalla lähes yksinään nököttänyt Tosirakkaus pääsi vihdoin omaan elementtiinsä – viikko ennen juhannusta! Veneily ei ole koskaan ollut vain harrastus, vaan elämäntapa. Silti, välillä elämässä on tehtävä valintoja: Lingonbackan rakentaminen ja purjehdus eivät oikein mahtuneet samaan, joten toisesta oli hetkeksi luovuttava. Nyt oli aika palata merelle.
Mitä Selenalle sitten kuului kahden kauden tauon jälkeen? Hämmentävän hyvää, sanoisin. Laite toisensa perään käynnistyi kiltisti katkaisijasta, ja ainoaksi mykäksi laitteeksi paljastui takahytin sähköinen pilssipumppu. Stereoihin tehtiin pieni korjaus, käsipilssipumpun kalvo vaihdettiin, ja starttiakku uusittiin. Moottori oli testattu jo rannassa – käynnistyi kuin unelma.
Vene on taas vesillä – ja niin olen minäkin. Kahden vuoden telakkatauon jälkeen Tosirakkaus pääsi omalle elementilleen ja minä palasin rakkaan harrastuksen pariin. Tässä ensimmäiset aallot – ja juhannuksen tunnelmat saaristosta.
Rantakauden aikana Lombardinin S-vetolaite oli käynyt kartio kytkimen korjauksessa, ja me – mrs & mr Aro – asensimme sen takaisin. Ja toimii kuin unelma sekin.
Me and Mirka veneelläkin oiva pari❤️
Kevätkunnostukset vedettiin tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan: vedenalaisessa osassa muutama paikkaus, vähän laminointia, pientä lakkauspuuhaa ja teak-kannen viimeistelyhiontaa telakka kauden aikana korjatulle kohdalle. Kyljet vahattiin tietysti. Mastoon kiinnitettiin erityistä huomiota ja yllätys, kaikki valot toimivat 👍. Puomiin teetettiin uusi mastonliitospala vanhan murtuneen tilalle sekä vaihdettiin kuluneet pylpyrät. Nyt toimii!
Uusi, teetetty mastohelaVahaus puuhia❤️
Vaikka suurempia uudistuksia ei tehty, tuntui kuin vene olisi itsekin odottanut paluutaan – valmiina lähtöön.
Ensimmäinen reissu pitkän tauon jälkeen osui juhannukseen, eikä se olisi voinut osua paremmin. Suunnaksi otettiin tuttu ja rakas saaristo, ja juhannusta vietettiin Brännskärissä – monien muiden juhlijoiden keskellä, mutta silti välillä omassa rauhassa, ystävien ympäröimänä.
Naapuri veneestä saatin nuorimies viitisen laittoonJuhannus Brännskärissä oli mahtava!
Juhannuksen tunnelma oli lämmin ja mutkaton. Keskityttiin yhdessäoloon, hyvään ruokaan ja siihen, että oltiin taas vesillä. Merellä, missä kaikki tuntuu vähän selkeämmältä ja vapaammalta. Juhannuksen viimeiseksi yöksi päädyimme tunnelmalliseen Sänkörenin merikarhusatamaan. Monet asiat siellä olivat ennallaan – ja juuri se toi rauhaa ja tuttuuden tunteen. Saari-isännän asiantunteva vastaanotto ja kehoitus kylkipaikalle kääntämisestä tuulen vuoksi oli kuin piste iin päälle. Oli kuin olisimme palanneet kotiin.
Tälle kesälle Tosirakkaus sai myös uuden kotisataman – kirjaimellisesti. Meidän omaan rantaan on valmistunut laituri, joka toimii nyt satamanamme, vaikka onkin vielä hieman vaiheessa. Laituriarkku on vasta tekeytymässä, ja varsinainen kansirakenne tehdään ensi kesänä, mutta jo nyt pystymme käyttämään rantaa kiinnittymiseen. Yllätykseksemme Selena ui suoraan arkkuun ilman ruoppausta. Kun laituri valmistuu, ruopataan veneelle oma paikka sen kyljestä. Tämä kesä mennään näin – ja hyvin pärjätään.
Samalla Selenan kotiseura on vaihtunut. Turun Pursiseura ei koskaan tuntunut täysin omalta, ehkä siksi, että nuorena naiskipparina sain osakseni varsin nuivaa vastaanottoa. Jälkikäteen ajatellen – taisin olla joillekin vähän liikaa. Nykyään osaisin jo jättää kommentit omaan arvoonsa, mutta silloin kuulluista lauseista oli vaikeampi selvitä vaikka kertovat toki sanojasta enemmän kuin minusta.
Nyt kun meidänkin koti on Paraisilla, tuntui täysin luontevalta että Selena muutti kanssamme. Uusi koti löytyi Paraisten Venekerhosta – ja täytyy sanoa, että kaikki kohtaamiset heidän kanssaan ovat olleet todella mutkattomia ja ystävällisiä. Olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että meidän yhteinen satama löytyy nyt niin lähellä – sekä kartalla että sydämessä.
Merellä 💙
Tämän kirjoituksen myötä avaan myös blogini kannet jälleen. En lupaa suuria tarinoita tai jokaista solmua, mutta rehellisiä hetkiä, meren ääntä, veneen kolahduksia laituria vasten – ja ehkä joskus myös sadepäivien pohdintoja sekä myötä- ja vasta-aaltoa
Jos olet ollut täällä aiemmin: tervetuloa takaisin. Ja jos olet uusi lukija: ihanaa, että löysit tänne. Otetaan yhdessä suunta kohti horisonttia!
Tosirakkaus on taas vesillä. Ja niin olen minäkin.
Sunnuntaina armotonta bunkrausta, nyt Selena on täynnä ruokaa ja juomaa. Vihdoin kolmen jälkeen liikkeellä ja ensimmäiseksi lonkeron tilalle tankkiin dieseliä, tupla-myrkyillä. Kyllä on kivaa tämä bio- Diesel😯. Saimme myös tyhjäksi septik-tankin aivan mahtavalla imulla.Kevyessä tuulessa oli vuoro Lombardinin ja konetimme Borgholmiin. Matkalla aivan mahtavaa ”pikkupurtavaa”.
Pientä haukkupalaa😍, tällaisia maukkaita annoksia tarjolla k onoko viikon👍
Satamapaikan valinta oli huolellinen ja paljasti sataman olevan melko matala. Lopultakin kölin alla huomiota herättävän vähän vettä. Kokoajan kuitenkin kelluttiin, pitkien meriruohojen joukossa.
Borgholm on suhteellisen matala satama, jossa kasvaa pitkiä meriruohoja. Kaikuun katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä
Iltalenkiksi kiipeilimme Borgholmin linnan raunioille. Kyllä olikin paljon ihailtavaa metsäretkellä. Paluu veneelle virvokkeiden kautta. Kyllä maistui tortillat päivän päätteeksi 😍
Metsäreippailulla ❤️Metsäretken ihmeitä – tässä lähtee mielikuvitus laukalle, tirsk🤭Borgholmissa linnan rauniot
Maanantai sumuinen aamu ehti jo kirkastua ennenkuin Selenalla oltiin menokunnossa. Lähtötilanteessa kaikki mahdollisuudet tilanteen eskaloitumiseen🙄🙈, mutta onneksi olimme onnellisten tähtien alla. Liika varovaisuus ei sovi meille, pakki päälle ja menoksi olisi ehdottomasti toiminut nyt parhaiten.
Aikuiset naiset merellä⛵
Aamupäivän menosta vastasi Lombardinin, koska tuuli ei vaan riitä😯. Onneksi lystiä piisaa silti ja merellä kun on nähtävyyksiä. Nyt siivuutimme keskellä Kalmarsunttia nököttävän Dämmanin, joka on varsin mielenkiintoinen majakka. Tämä 25 miljoonalla kruunulla myytävänä ollut luxus-kesämökki lienee saanut uudet omistajat, koska se selvästi on saanut uutta pintaväriä.
Myös Blue Jungfru ohitettiin läheltä ja lähietäisyydeltä se on kyllä ihan vihreä.
Huikeat suunnitelmat pitkälle menosta hiipuivat päivän mittaan. Tuulta ei vain riittänyt ja siksi päädyimme Västervikin saaristoon, Idön satamaa. Todella viehättävä satama ja meille mainio paikka laiturin päästä. Koko joukko kauniita kuvia ja aamulenkilläkin oli ollut viehättävä maisema.
Onnistuimme hiukan aikaisemmassa lähdössä ja seuraavaksi oli suunniteltava viikon kohteita. Mennäänkö mukavasti noin 40-50 mailin matka vai yhdellä halssilla Nynäshamniin? Kotiin jäänyt merikortti alueelta kannusti valintaa suoraa Nynäkseen. Siellä meitä odottaisi Systeemi, Pelle-kauppa, venetarvikekauppa ja tietysti kalakauppa. Varauduimme pitkään päivään ja ”verkottomuuteen” merellä. Meripäivänä onkin sitten aikaa askarrella. Meri kunnostautui tässä.
Valmistumassa upea leiketaulu – onneksi veneestä löytyy materiaalia
Myötätuulessa Nynäshamn lähestyi tasaisesti. ”Tyhjä meri” alkoi täyttyä mitä lähemmäs saavuimme ja pääsimme tekemään pari kunnon ohitusta. Landsortissa utelias hylje kiinnostui meistä ja näyttäytyi.
Tälläistä konttilaiva hässäköitä väistelimme.
Nynäkseen pääsimme ajamaan pimeydessä ja osalle miehistöstä tämä oli eka kokemus. Sisäänajossa löytymättä jäivät linjat – lieneekö syynä samanaikaisesti alkanut tihkusade vai kaupungin huikea ”valosaaste”. Jännitystä lisäsi myös laituriuudistus, jota ei löytynyt meidän kartoista. Rannassa puhelimesta avattu Navionicsin kartta näytti totuuden. Ensi kesän reissulle kartta täytyy päivittää. Hienosti selvittiin laituriin pimeydessä ja poks, poks avattiinkin kehujen keskellä.
Keskiviikkona katsastimme Nynäksen palveluja ja taas tuli Selenaan aimo ostokset. Minun pettymykseksi venetarvikekauppa oli muuttanut pois satamasta. Tarvittaessa tuo 2km kyllä taittuisi ripeästi, mutta heräteostokset jäävät veneilijöitä tekemättä.
”Siskoksilla” kasseissa Nynäshamnin antia, Pelle-kaupassa kaikki -40%
Merellä oli tuuli puhalsi perän takaa ja pääsimme täysin purjein reippaasti kohti Saltsjöbadenia. Jiipit tulivat tutuksi ja niissä riitti vauhtia ja jännitystä, varsinkin kun tuuli nousi ajoittain jopa 15m/s. Näimme Dalaron linnan ja ihastelimme rantojen ”kesämökkejä”. Meilläkin riitti seurattavaa ja hämmästelimmekin erästä saunalauttaa, joka lopulta paljastui kyljellään olevaksi katamaraaniksi. Melkein sama juttu siis!
Ihan on saunalautta – pitäisikö käydä optikolla?
Myöhäiseen iltapäivään jäänyt lähtö tarjosi jännitystä 👍. Iltapäivään luvattu voimakas tuuli oli noussut ja puhalsi navakasti veneen sivusta. Teimme irrottautumissunnitelman, jota pääsimme selostamaan myös naapuri veneen saksalaismiehelle. Me emme tarvitse keulapotkuria, koska meillä on ”rope” (köysi) keulasta ja meidän ei tarvitse vinssata poijulle, koska Kirsi😂. Alun epäilyjen jälkeen oli mies huikannut lähtömme keskellä heidän tarvitsevan meitä huomenna kun he tekevät lähtöä. Tuulinen rantautuminen kakkalaiturille onnistui myös hienosti ja sitten pääsimme matkaan oikeat tankit täynnä/tyhjänä.
”Siunittelupalaveri” keulakannella
Saavuimme Saltsjöbadeniin juuri ennen yhdeksää ja taidokkaasti kiinnittäydyimme perätuulessa laituriin ravintolan eteen. Ravintolan aukioloajan saimme kuulla sataman henkilökunnalta ja huomasimme että ehdimme laittautua sekä nauttia rantautumiseen kuuluvat virvokkeet. Kun lopulta kauniina mekoissamme laskeuduimme laiturille saimme kuulla keittiön olevan kiinni. Ravintola toki oli auki🙈… Kipitimme hotellille, josta saimme saman vastauksen. Kun keittiö oli kiinni myös läheisessä Vår Gårdissa, jouduimme palaamaan alukseen. Onneksi meillä on taidokkaita kokkailijoita matkassa ja yön tunteina Selenan keittiöstä tarjoitu risotto oli aivan mieletön makuelämys. Sitä odotellessa, virvokkeita nauttiessa oli hyvä harjoitella ”hur länge är köket öppet?”
Kauniina mekoissa ❤️, mutta illallista ei silti heru😳
Aamulla liikkeelle sukkana jo klo 9, koska nyt emme halunneet missata ravintola-iltaa. Tehokas kahden hengen voimin tehty lähtö antoi muille armon aikaa nukkumiseen. Purjeiden nostossa tuppo hiuksiani kulkeutui käsittämättömästi ison skuutin yläpulpyrän kierteisiin. Oli skalpeeraus lähellä😳😱. Nyt oli merellä vilskettä ja vilinää, veneitä joka lähtöön ja useita väistettäviä. Meillä jatkui myötätuuli ja aurinko ☀️ Veneitä sivuuttaessa hämmästelin lukuisten ruotsalaisveneiden matalaa reivikynnystä, joko 8m/s tuulessa on reivien aika?
Ajovastuussa Meri&Sanna
Möjän kohdalla, väylien risteyksessä oli aika tehdä pöytävaraus. Jos mahdumme Fejanille valitsemme ulomman, nopeimmin kohteeseen vievän väylän. Pöytävaraus 21:30 onnistui ja nyt voimme rennosti jatkaa suoraa kohteeseen. Nyt ei missata ravintolaa!!!
Rentoa purjehdusta kauniissa maisemissa 👍
Fejanin laiturille vähemmän tyylikäs rantautuminen naapureiden avustamana. Uusia kokemuksia eräälle, tarjosi perän kiinnitys Välimeren tapaan mooringeihin. Aina voi oppia uutta. Alku illasta laiturissa yllättävää keikkumista ja veneiden liikehdintää.
Ihanat❤️, sovussa peiton alla!
Tänä iltana meillä erinomainen aika pesuihin ja kaunistautumiseen, eräät löysivät myös rannan yleisen saunan ja pääsivät kipakoihin löylyihin. Lopulta istuimme ravintolapöytään kauniina ja nälkäisinä. Yhtään kuvaa ei todisteena ole, mutta ruoka oli todellakin superia! Mahtava makuelämys.
Konetusta tyynelle Ahvenanmerelle
Perjantaiksi luvatut useat ukkos/saderintamat aloittivat aamuyöstä ropinan kannella. Sääpalveluiden tutkailu antoi ymmärtää, että tänään Ahvenmeren ylitykseen hyvässä kelissä on melko tarkkarajainen aikaikkuna. Siksi liikkeelle nopeasti aamu-ukkosten jälkeen. Ahvenanmeren ylitys meni varsin onnellisten tähtien alla ja tuuli yltyi kovaksi vasta Nynäshamnin kohdalla. Lopulta teimme jopa kaksi luovia😯😯, reissun ainoat Nyhamnin kohdalla.
Ahvenanmeren tunnelmissa 😍
Sade tuli päälle vasta rannassa, joten täydellinen ajoitus purjehtimiseen. Rödhamnissa oli hyvin tilaa ja saimme jopa saunavuoron alku illasta. Sateen kastelemat kalliot olivat todella liukkaat ja saunapolku yhtä kalliohyppelyä. Saunapolulla liukastumisen aiheuttikin Merille nilkka-aksidentin. Onneksi hän pääsi omin avuin veneelle ja todettiin että kaikki jalassa toimii. Kolmen K:n hoito aloitetaan välittömästi ja onnellisena todettiin, että onneksi vain nilkka👍😯 eikä päänvamma.
Näkymä Rödhamnin saunasta
Iltajännitystä saimme s/y Frian Ahvenanmeren ylityksen seuraamisesta. He lähtivät Fejanilta kuudelta kohti Rödhamnia. Tuolloin meillä oli tuuli selvästikin yltymässä ja kahdeksalta Nyhamnin rannikkoasema kertoi tuulen puhaltavan 13-16 m/s voimalla. Ukonilman erikoisuus on juurikin paikallisuus ja samoihin aikoihin saimmekin tiedon, että Ahvenmeren toisella puolella oli tuuli tyyntynyt ja peltigenoa käytössä. Puolilta öin s/y Selenan yöpäivystys laittoi tiedustelua ”missäs menette”? ja samalla tuli soitto valo-opastustarpeesta. Sieltä sateesta saapui, pimeään Rödhamnin satamaan s/y Fria. Heidän ylitys oli mennyt sateessa ja heikossa tuulessa, tuuli oli yltynyt vasta loppusuoralla. Reipasta menoa!
Ihana Rödhamn❤️
Aamulla saimme s/y Frian kipparilta konsultaation nilkkavammasta, kiitos siitä 👍. Kyllä jää henkiin meidän potilas, eikä tarvitse pikaista hoitoa. Jatkoimme hoitoa kinesioteipillä, kylmällä ja levolla.
Kakkakaruselli oli tällä kertaa tosi vinkeä!
Aamulla ohjelmassa kakkakarusellia, joka olikin todella vekkulia riuhtovassa tuulessa. Selvittiin kuitenkin hienosti. Reivattu iso ylös jo lahdessa ja sitten merelle. Nyt on viuhunaa, tuulta 12-16m/s. Saamme mittariin kesän ennätyksiä, korkein nähty luku oli 9,6 solmua. Onneksi olemme harjoitelleet lukuisia jiippejä👍. Kova ja puuskainen takatuuli oli haastava seuralainen ja yhdessä hallitussa jiipissä katkesi sitten ykkösreivin takaliikki. Päätimme hakeutua saaren suojaan rakentamaan kakkosreiviä. Gripön saari Degerbyn länsipuolella antoi hyvää suojaa tähän.
Nyt on numerot lähellä 👍
Samalla nautimme kanttarelliuunimunakasta, jota ansiokkaasti oli valmistettu heittelehtivässä pentryssä. Ravittuna ja uusin purjeasetelmin jatkoimme matkaa. Kakkosreivi on tälle veneelle kyllä aivan myrskypurje, joten liitoon ei pelkällä purjeella päästy. Me tarvitsisimme kolmet reivirivit.
Keikkuvan keittiön kokit👍
Ennusteen mukaisesti tuuli laantui ja lopulta Kihdillä olisimme voineet mennä jo täysin purjein ellen olisi surrannut takaliikkiin varsinaista viritystä. Tuo ei ollut aallokossa purettavaa mallia niinpä jatkoimme keulapurje moottorina. Lopulta hienoa seilausta aivan perille. Kyllä on Kihti nuoruusvuosista lyhentynyt, nukyään se on ihan poron kusema. Kymmenen jälkeen saavuimme hiljaiseen Haplot-Lammanin lahteen ja tätä raukeaa rauhaa me nyt tulimme häiritsemään.
Kaunis aamu ja jo ennen yhtätoista olimme keskenämme – koko lahden tyhjennyttyä👍. Meidän oma Lassila&Tikanoja ehti ensimmäisenä saunan siivoukseen ja tällä kertaa se oli TODELLAKIN hyvä juttu🙈
Tehokkaina ryhdyimme heti välittömiin rantapuuhiin. Sauna kuumaksi, pientä poijusoutelua ja mitä näitä nyt on… Onneksi pentryssä oli jo Merillä uuni kuumana ja raidat valmiina kylmäboxissa. Grilli-ilta muuttui maukkaaksi illalliseksi veneessä – aivan mahdottoman hyvää lammasta ja kasviksia👍. Saunan lauteille lopulta yhdeltä 🙄, siellä kun laskeskeli taaksepäin niin…. Yhdeltä kun lähtee niin yhdeltä on saunassa, jos olisimme lähteneet kympiltä niin silloin 😳. Toisaalta kuka näitä nyt miettii😂😂😂 Ihana päivä, ilta, sauna, retki, seura ja loma!!!
Ihanat naiset merellä❤️
Illallisen valmistus loppui yöllä kaasupullotetsaukseen, joka tuotti vain kaksi katkennutta kynttä. Jäimme kaasutta ja päätettiin, että halloumit siirtyi seuraavaan päivään. Aamulla uusin silmin kun asiaa tutkittiin niin syylliseksi löytyi jälleen paineentasaaja. Onneksi tämä on s/y Selenassa kuluva osa, joten sellaista ilman ei olla merellä. Varaosa kaapista tilalle ja saatiin kahvia! Miten ihmeessä ihan kädettömät omistaa purjeveneitä – onko olemassa purjevene talonmiehiä??
Selena pentrystä koko viikon mitä ihanampia makuelämyksiä 👍 Välillä merikattaus melko karua, mutta mitä siitä sillä maku ratkaisee😄. Ihanien ruokien suunnittelusta kiitos miehistölle ja oli ihana oppia tekemään myös uusia ruokia.
Nyt on retki lopussa ja konetamme kotiin. Jäämme kaipaamaan meriaamiaiskattausta, ihania lounaita, täydellisiä illallisia, hyvää huumoria, seikkailua, tarinoita, kadonneiden tavaroiden etsimistä, merta, aurinkoa, tuulta, reivejä, tuuliennusteiden tutkimista, Timo Fränttiä, landausjuomia, huutonaurua, tilannekomiikkaa, myötätuulta, Lombardinin louskutusta, meren kohinaa ja mitä näitä nyt on❤️
Viimeinen päivä, matkalla kotiin❤️
Kiitos Kirsi, Meri, Meri ja Sanna erinomaisesta seurasta 😍🥂
Torstai alkoi aikaisin, sillä kauan on pitkä matka. Świnoujściessa kesäloma maileja kassassa tasan 666 ja nyt karkeasti +180 merimailia avomeripurjehdusta.
Heippa Świnoujście
Meri Świnoujścien allonmuuttajan takana yllätti meidät. Mainingit oli maltilliset huolimatta parin päivän kovista länsituulista. Nostimme purjeet asap ja saimme suoran suunnan kohti Bornholmiin eteläistä reunaa. Merellä oli rauhallista ja siksi oli sopiva suursiivouspäivälle. Petrin siis purjehtiessa minä konttasin ja kyykkäsin ympäri venettä hiki päässä. Toaletti, salonki, perähytti ja pentry sai rätin kultaista kosketusta. Pilssin pesu oli myös ajankohtainen ja kylläpä sainkin sinne raikkaan tunteen. Hinkkaamiseni keskeytti Petrin kysely lounaasta, yks kaks oltiinkin pitkällä iltapäivässä. Tämä juurikin on siivoamisessa pitkällä legillä hauskinta, aika kuluu kuin siivillä. Siivoamisessa kolhuja saaneet kynnet saivat sitten uudet glitterit vielä ennen yötä.
Iloinen tunne lounaan jälkeen oli huomata ilman lämmenneen. Aamun koleudesta (kylmästä) muistutti enää riisutut vaatteet. Aurinkoa oli luvattu ja se sieltä tuli, ihanaa ❤️
Välillä on Windyssäkin sekoamishetkiä🙈🙈, mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi pysyä totuudessa 😂
Bornholmiin saaren profiilin lähestyminen muistutti matkan puolivälin lähestymisestä. Iltapala/illalliseksi Petri loihti thai-ruokaa, joka on aina yhtä hyvää. Illan pimetessä jätimme hyvästit myös Christiansölle, jonka ohitimme tänä vuonna kokonaan. Jännittävä huomio ohituksessa, että saari häipyy tutkasta paljon ennenkuin valo lakkaa näkymästä.
Christiansö kahdessa valossa
Tähtikirkas öinen taivas oli yön ainoa valopilkku, laivoja lukuunottamatta. Erästä hämmentävän kirkasta, matalalla roikkuvaa tähteä, seurasin jopa hetken aikaa ajatellen sen olevan tricolor jonkun purjeveneen mastossa. Osa purjeveneistä kun näkyy surullisen huonosti tutkassa. Lopulta tähti ”nousi” taivaalle😂. Pimeydessä putoava tähdenlento antoi luvan toivomukselle. Liikennekaistalle saapuminen piti minut vilkkaana ja katseen tutkaruudulla. Alkumatkan laivattomuus oli todellakin historiaa. Onneksi on tutka👍.
Yöpurjehduksen suola – auringon lasku ja nousu 🌅🌄
Aamun valkeneminen tarkoittaa vahdin vaihtumista. Yö laski lämmöt taas pitkälti alle kahden kympin ja en ihmettele, että sängystä kannelle kivunnut kaipasi Valtran toppahaalareita. Aamuyön vahdissa Petri pääsi sumuiseen maisemaan.
Aamun valjettua edelleen tutkan tarpeessa 👍
Itse kannelle seuraavaksi vasta kun Kalmar näkyi. Świnoujściesta Kalmariin lopulta 201 mailia. Ihana tunne kun köydet kiinni Kalmarissa👍❤️.
Perjantaina tehtiin pakollisia hankintoja mm.levämyrkkyä dieseliin. Muuten lähinnä toivuttiin ja otettiin jopa välikuolemat. Illalla italialaista Kalmarin ravintolatarjonnasta.
Reissun ekat Mojitot naisten saapumisen kunniaksi
Lauantaina veneen järjestelyä naisistoa odotellessa, nyt tiivistetään kahden ihmisen tavarat takahyttiin. Samalla pyykinpesua. Todellinen hätätilanne oli junassa muodostunut System Bolagetin ansiosta, sillä junan saapumisaika on sama kuin Systemin sulkeutumisaika. Meinasi Visbyn vahinko uusiutua, mutta pystyisikö sitten Kalmarin satamatoimisto samaan kotiinkuljetukseen sen kuin Visby😯, tuskin. Onneksi ehdimme noutamaan ”aloituspaketin” jokaiselle.
Tähtisilmiä koko joukko👍😀
Yllätys😂💃Vauhdikkaasti saimme illan käyntiin -> ravitsemus Lilla Puben ja yön musiikki/disco Krögers. Hyvin jaksettiin pikkutunneille💃
Hidas sunnuntai aamu -aika sanoa heipat Petrille ❤️. Kotiin naisistolla ⛵
Helteisenä maanantaina lähdimme Panameerasta Simihunkkaan eli Peenemundestä kohti Świnoujściea. Olimme päättäneet kokeilla reittiä sisämeren kautta, vaikka syväydet siellä hiukan mietityttivätkin. Peenemundessa naapurinamme olevat ruotsalaiset olivat samoissa aikeissa. Ajoissa siis Peenestromia kohti Wolgastin siltaa. Ajoimme vastatuulessa ja kevyessä virrassa alas sillalle. Matkalla oli joitakin pikku kyliä, muuten näkymänä maalaismaisema, lehmiä unohtamatta. Sillan aukeaminen tapahtuu neljästi päivässä ja odotetusti tässä 12:45 avauksessa oli paljon menijöitä sekä tulijoita.
Vaikuttavan kokoinen silta, josta huviveneitä kulki väljästi kolme rivissä.
Wolgastissa sillan takana on iso telakka, jossa ylhäällä ainakin pari sota-alusta ja valmistumassa upea Monakon rannalle sopiva yksityisristeilijä. Wolgastin telakan jäätyä taakse alkoi Peenestrom, jossa odotetusti vedensyvyys oli matala. Tässä mutkassa konetimme usean veneen saattueessa ja me tietysti tarkasti väylällä. Saksalaiset oikoivat rohkeammin viittojen monilta puolilta ja tietysti seilasikin. Tuossa Ziemitzin sisäänajon kohdalla oli koko kanavan matkan matalin kohta, meidän kaiku näytti alimmillaan 1,5m (anturi veneen rungon alla). Mitään tössähdystä emme tunteneet mutta kaasu kyllä keveni, saksalaisten kiristäessä purjeita ja luoviessa vauhdilla ulos. Näppärästi seilasivat matalien reunoja hioen. Meiltä vaati jo tarpeeksi näppäryyttä pysyä väylällä. Yhtä matkaa meidän kanssa lähtenyt ruotsalainen kokenut veneilijä Hallberg Rassy 36:lla (syväys 1,75), kertoi heidän tössähtäneen tuossa kevyesti. Mielestäni hänkin ajoi kyllä hiukan reippaammin väylän reunaa, itse kun pysyin ihan keskellä😯. Lähes koko siltojen välisen matkan kaiussa oli alle 2 metrin lukuja, luksusta oli kun näytti 2,2m. Selenan syväys siis on 2m ja joskus olen miettinyt, että olisiko 2,05 lähempänä totuutta, ainakin hyvin bunkrattuna👍.
Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että kaikki yli 2m on saanut vaaleamman värin👍
Olimme ajatelleet pysähtyä siltojen väliin, koska niiden avautumisaikojen väli oli meille melko sopimaton. Molemmilla keskipäivän aukeaminen samaan aikaan sekä seuraava klo 16:45. Meille tuo oli pitkä aika siltojen väliin vaikka nopeusrajoitus oli 6,5 solmua. Välisatamaksi valittu Rankwitz oli kuitenkin yhtä rakennustyömaata ja myös hyvin auki länteen, jonne tiesimme tuulen kääntyvän. Siksi jatkoimme matkaa vielä seuraavankin sillan avaukseen. Hiljaista köröttelyä siis ja silti saimme odotellakin. Toisaalta kun kaiku näyttää tasaisesti 1,7 on kiva ajaa hiljaa😄
Zecherinerin sillan jälkeen pysähdyimme Usedomiin Karninin satamaan. Matalan oloiselle satamalle satamakirja lupasi 2,5m syvyyttä. Rohkeasti siis sisäriviin, jotta saisimme keulan tuuleen. Rohkeus edetä kuitenkin rapisi kun kaiku näytti 1,4m. Sataman paras paikka saatiin kuitenkin laiturin päästä. Saman totesi ruotsalainen ”seilauskaverimme”, heidän jäätyä ulkolaidalle. Karninissa siistit ja uudet pesutilat, joiden koodin/maksun sai satamakahvilasta. Pakkohan siinä oli sitten syödä kun oli tarjolla Petrin kaipaamaa Currywurstia. Satamamaksu 15€ ja suihkuun tarvitaan 1€/3 min suihku. Satamalaiturit tarvitsisivat kyllä uudistusta – kymppi lisää maksua niin olisi ehkä varaa niihin.
Erinomainen paikka – keula tuulessa ukkospilviä kohti⛈️
Päivä oli todella helteinen ☀️, +32 astetta. Edes reipas tuuli ja konettaminen eivät viilentäneet tunnelmaa. Helteinen päivä päättyi ukkosen ja illan aikana ylitsemme meni useampi ukkoskuuro. Kelpasi siinä, keula tuulessa, ihailla kaatosadetta, salamoita ja jyrinää.
Hellepäivän päätös☀️
Jännittävän näköinen siltaraunio nököttää keskellä kapeikkoa tässä kohtaa. Jotenkin surullisen näköinen, muuten niin kauniissa ympäristössä.
Usedomin keskustaan tästä matkaa lähes 7km, suloisen näköinen pieni kylä ja kaunis kirkko näkyi merelle. Meidän aamua väritti kuitenkin pyöräretken sijaan muut puuhat. Meidän diesel on nimittäin harmaata ja vedenerottajaan tulee merkittävästi vettä. Sassnitzin laiturilta saimmekin näköjään erikoista dieseliä ja ihan mehevään 2,6€/litra hintaan. Petrin tehdessä töitä päätin minä avata tankin ja lappo-imuroida tankin pohjan puhtaaksi mömmöistä ja vedestä. Avattuani manusluukun imurointi tosin kävi mahdottomaksi, sillä todellakin tankissa näytti olevan lonkeroa, jonka läpi pohjaa ei näy. Aivan yskimättä Lombardini kuitenkin louskuttaa lonkerollakin👍, ihme ja kumma. Surullista tilanteessa on, että täällä on ihan amatöörit merellä, sillä moottorin huoltoboxi ammottaa tyhjyyttä vaihtosuodattimien osalta😯. Ostettu niitä on, mutta ne ovat todennäköisesti autossa Stormälössä. Parin vuoden Pandemia-aika tehnyt tehtävänsä, varustautumistarve kotivesillä kun on erilaista kuin Itämeren kierrossa. Onneksi ulkoiseen Parker Racor SNAPP- suodattimeen/vedenerottajaan oli vaihturi niin vaihdoin sen suojaamaan moottorin suodatinta. Świnoujściesta toivottavasti tarvikeosia ja ainakin hurjat määrät ”Masinolia”.
Onneksi on hieno manusluukku tankissa – siitä voi tankin helposti siivota. Nyt vaan ei ”lonkeron” läpi näkynyt edes pohja😯
Aamupuuhien jälkeen sadepilvien peittämällä merelle. Nyt mennään Puolaan👍. Usedormin viimeisen ”heinäsaaren” jäätyä taakse saimme myös enemmän vettä kölin alle. Stettiner Haffetilla kaiun luvut alkoivat kolmosella ja nelosella. Pääsimme myös purjehtimaan ja hienosti kulki, ajoittain jopa yli 8 solmua.
Jännä ”heinäsaari” jonka vierestä meni väylä 😊, sitten alkoi kaiun luvut syvetä metrillä
Purjeet laskimme juuri Kanal Piastowskin suulla. Nyt veden syvyys tasaisesti 12 metriä ja tätä kanavaa pääsemme Świnoujścien satamaan. Kaunis kanava ja iso satama kanavan suulla. Vierassatamasta hyvä kylkipaikka, koska aisapaikat olivat varattuja. Satamamaksua ei illalla ”securitas- mies” pystynyt ottamaan, mutta saimme häneltä satamakortit, joilla aukeni ovi wc- ja suihkutiloihin. Siistit tilat ja näitä oli molemmin puolin satama-allasta. Maksu kahdelta yötä oli 34,40 sisältäen suihkun x2
Syvä ja leveä kanava johdatti meidät Świnoujścieen
Aamupäivän Świnoujściessa sujui pyöräillen ja polttoainesuodattimia etsien. Aivan jäätävää tyhmyyttä käyttää tällaiseen aikaa lomalla🙈, kun suodattimia voisi mennen tullen olla kopallinen mukana kuten ennenkin. Kaiken lisäksi ihan tasan nolla oli onnistuminen tässä asiassa. ”Masinolin” osto onnistui sitten yhtä hyvin🙈, huoltoaseman palveleva henkilökunta neuvoi kyllä auliisti ja nyt saadaan sitten suuttimet puhtaaksi 😂. Vesi dieselin joukossa oli heille varmastikin tuntematon tilanne. Saksan kielen taito olisi täällä todellakin avuksi👍. Onneksi saamme naisiston Kalmariin ja heidän mukanaan kulkee myös suodattimia. Kiitos Kirsi❤️!
Uusi huoltamoreissu sujui paremmin, nyt on ”Masinolia” koko tankin tarpeeksi 😂
Hämmentävän hienot pyörätiet kulkevat Świnoujścien kaupungissa, ilmankos pyöräilijöitä on paljon. Puolan autoilukulttuuria ei myöskään pyöräilijän vinkkelistä voi moittia, niin hienosti antavat tietä pyörille ja jalankulkijoille. Kaunis kaupunki kaiken kaikkiaan ja hyvä ruoka👍
Kauniita taloja lukuisia kaupungissa ja suositus ravintolalle, Restaurant Osada ❤️Täytyyhän sitä puolalaistakin maistaa🍻
Torstainaamuna lähdemme kohti Kalmaria, edessä on runsaat 180 meripeninkulmaa ja arviolta 27-32 tuntia merellä. Tuulen pitäisi olla suhteellisen suotuisaa, ainakin suunnaltaan. Yöksi tuulen odotetaan hiljenevät mutta sitten saa Lombardini maiskutella lonkeroaan. Haikeana hyvästit Puolalle ja Saksan Rügenille, Ruotsi tuntuu sitten jo ihan kotoisalta👍.
Tällä lomalla olemme päättäneet, että välillä mennään pidempään ja sitten ollaan paikoillaan ja katsellaan paikkoja. Hyvä päätös, nyt on ehditty pyöräillä kaupunkeja ympäri👍❤️🚲
Sassnitzin sataman tunnelmalliset istuimet
Sassnitz pyöräilimme kaupunkipäivän ympäri melko epävakaassa ilmassa. Saimme päälle sadetta ja myöskin aurinkoa. Sassnitzissa oli hienot uusitut suihku- ja WC-tilat, suihkuun tarvittiin 2€ kolikko, jolla sai lämmintä vettä 3 minuutin ajan.
Sassnitzin rinteessä – tietysti pyörillä. Onneksi ne painavat vain 11kg, helpot kantaa portaita ylös👍
Saksassa saimme tuta, että seteleitä on oltava. Iltaoluet aallonmurtajalla kehittivät edestakaisen kävelyretken kun seteleitä ei ollut. Osa ravintoloista on todellakin takaisin seteliajassa ja tämä mietityttää kyllä yrittäjää – mistäköhän ostoista maksetaan verot?
Aallonmurtajaa ja aallonmurtajalta Cityyn😊
Aamulla tihkusateessa tankkausrumpaa – ensin vesiletkulle ja sitten diesel-tankille. Veden kanssa osaamme elää niukasti, joskus juhannushulinoissa mennyt neljässä päivässä tankillinen ja nyt tankattu viimeksi Ruotsissa, Stora Rörissä ja edelleen tankissa vettä. Dieseliä on myös tänä vuonna kulunut merkittävästi vähemmän, koska kotisatama on Stormälössä. Jäätävä Airiston& Aurajoen konetus on historiaa. Nyt vuoden eka tankillinen, mahtui 152 litraa ja hinta 2,60/litra. Tankkaus kävi yhtä kätevästi kuin vuonna 2012 (edellinen käynti), kontista satamalahdelta ja etukäteen tilattuna👍.
Sama meri illalla auringossa ja aamulla sateessa
Pilvien peittämän taivaan alla sitten kohti Greifwaldia. Alkuun rivakkaa purjehdusta, mutta lopulta konetimme vastaisessa läpi Rugenin lahden. Varsin epämiellyttävä aallokko matalassa lahdessa, onneksi on koneessa potkua. Hauska seurata saksalaisten menoa kotivesillä, kivikot ja matalat ei heitä pidättele. Täällä ei kannata seurata edellä kulkevaa.
Joessa kohti Greifwaldia
Päätimme mennä perille Greifwaldiin asti, vaikka joen alkujuoksulla on Weikin kelpo satama. Tämä tarkoitti konetusta kapeassa rännissä 40 minuutin ajan. Klappisilta aukeaa tasatunnein eli saimme hetken sitä odotella. Greifwaldissa erinomainen paikka sataman aisapaikasta. Hyvä satama ja kaikki palvelut perustuivat satamakorttiin, jonka sai sataman maksuautomaatista maksamisen yhteydessä. Satamamaksu 27€/yö ja suihku 1€/5min. Suihkuraha ladattiin satamakorttiin eli pientä kortinvaihto suunnittelua vaati tällaiselta samanaikaisesti toimivalta parilta. Lähtiessä satamakortin pantin ja käyttämättömän rahan palautus kävi myös kätevästi automaatilla – varsin kätevää 👍
Rannan venetarvikekaupasta saimme erinomaista palvelua ison skuutti-ongelmaamme. Ratkaisua selvästi haluttiin etsiä ja kaupanteossa meidän etu oli selvästikin tärkeä asia.
Nyt on tarvikkeet bunkrattu 🍻
Suoritimme myös bunkrausta Aldista👍 Kyllä saksalainen oluita osaa tehdä. Nyt on vähintäänkin kotimatkaksi😂. Pyöräilyretkellä ihastelimme saksalaista arkkitehtuuria…
Ihania, kunnostettuja talojaOn näillä historiaa😯
Kohti kotia – se alkaa pian olla ajankohtaista. Miehen vaihto naisistoon on ensi viikonloppuna. Mietinnässä lähdemmekö maanantaina ns. hyvissä ajoin vain katsommeko vielä täällä ja rykäisemme sitten yhtä vetoa perille. Petrin sanoin ” kun olemme pe…emme tänne asti hilanneet niin nyt kyllä katsotaan täällä”. Näin siis tehdään👍 kohti Kalmaria sitten ihan tosissaan torstaina ⛵⛵⛵
Näköala joessa 😯
Sunnuntaina jokea alas yhdessä monen muun kanssa… 40 minuuttia 4solmun vauhtia😯 ja näköalana kaislikko😂🙈. Tyynellä merellä konetusta kohti Peenemundea. Merellä todellakin ruuhkaa, hieno ilma saanut kaikki liikkeelle 👍⛵. Satamamaksu Peenemunde Sudissä 19€, sisälsi suihkumaksun kahdelta.
Ovitekstit Peenemundessa, kumpaan WC-suihkuun me siis kuulumme? Onneksi alla tuo selventävä teksti😂😂😂Siellä keulat tänne, ruotsalaisten keskellä – kaikki kolme venettä Orustin ”satoa”
Peenemundessa kävimme U-boat museossa. Varmistui, että minusta ei olisi sukellusveneilijäksi – puhumattakaan, että haluaisin olla tuolla kun joku ampuu minua syvyyspommeilla. Mietin myös osasiko joku oikeasti jokaisen vipstaakin merkityksen?
Jokainen lohko eroteltu tällaisilla luukulla ja noita mittareita ja säätimiä on kaikkiallaItäsaksalainen U-boat – miehistöä 80 sotilaan verran
Aamu Svanekenissa oli todellakin sitä mitä odotimme, helteistä. Tämä lomamme 11. aamu toi vihdoin tullessaan kesän tunteen. Nauttien tästä emme kiirehtineet minnekään. Satamatoimistossa oli kaksi pyykkikonetta ja yksi kuivausrumpu purjehtijoiden vapaassa käytössä. Periaatteella ketä ehtii ensin eli varausta ei tarvinnut. Saimme pestynä pyykkiä, mutta rumpuvuoro meni ohitse, siksi Selena hetken kuin mustalaisleiri.
Runsaan tunnin kuivattelun jälkeen sileät vaatteet kaappiin 👍😊
Iltapäivällä teimme pyöräretken ympäri kaupunkia ja todellakin aivan suloinen kaupunki. Kävimme Svanekenin kirkossa, joka vanhimmat osat ovat 1300-luvulta. Kirkon sisälla kaikui musiikki ja sen katossa riippui purjelaiva. Ihana tunnelma. Tietysti maistoimme Svanekenin omaa nimikko olutta.
Kaunis kirkko, jonka tunnelmallisella käytävällä kaikui pianomusiikkiPaikallisia kokeiltu sekä sisäisesti että ulkoisesti
Hämmästelimme sataman tyhjyyttä, sillä tulopäivänämme satama oli melko piukassa jo iltapäivällä. Nyt satamassa oli keula rantaan-paikkoja vielä ilta myöhällä. Satamassa oli pesu ja suihkutilat, mutta niiden kunto ei ollut kovin erinomainen. Suihkusta kuitenkin lämmintä vettä ja hierovan suihkun sykkeella. Satamamaksu 37,5€/yö maksettiin satamatoimiston automaattiin. Kierrätysroskiksia olisimme myös kaivanneet, mutta emme niitä löytäneet.
Bye,bye Svaneke ❤️
Svanekenille sanoimme heipat varhain keskiviikko aamuna. Nyt suuntana Saksan Sassnitz. Aamupäivän konetimme tyvenessä, mutta sen tiesimme jo ennakolta. Puolilta päivin saimme odotetusti tuulta purjeisiin ja siitä iltaa kohden tuuli vain voimistui. Ihanaa menoa bikineissä lähes koko päivän☀️ Sain tehtyä puuhdetöitä, joita niin rakastan. Nyt on rikkinäiset fendarisuojat ommeltu ja virkattu sekä ommeltu muutamia hullunpuuhdetöitä. Lennätimme myös dronea, harjoitusmielessä. Valitettavasti viimeisellä kerralla kone koki nenälaskun suoraa nostosta ja nyt siitä on lasi rikki. Varaosia siis tilaamaan😯.
Sassnitziin iltaseitsemältä seilattuamme 78 mailia. Matkalla kaksi isoa liikennekaistaa, jossa varsinkin jälkimmäisellä vilkas laiva liikenne. Tutkasta merkittävästi apua törmäyslinjojen määrittelyssä.
Kuvassa oikealla ei ole maata vaan meressä seisovia tuulimyllyjä😂
Sassnitzin isossa satamassa runsaasti paikkoja ja hyvän paikan Petri meille pujotteli. Korkeat peräpaalut olivat tämän rantautumisen ainoa haaste, sillä satama oli täysin tyven. Saksankielisen satamakapteenin ystävällisellä ohjauksella saimme maksettua ja selvitettyä kaikki asiat. Kaksi yötä, vene + 2 miehistön jäsentä, 48€ eli melkoisesti edullisempaa kuin Bornholmissa. Sitten kiiruhdimme ripeästi rantaravintolaan. Kiireisessä ravintolassa alkuun kireä tunnelmainen tarjoilija teki hyvin selväksi, että jonoa sitten ON. Sanoimme sen olevan aivan ok, kunhan saamme olutta. Kun sitten vielä tilasimme ”tyrkkyruuan” eli Schnitzelit alkoi hän jo hymyillä. Ihana olla Saksassa. Illan päätteeksi nautimme etelän tunnelmasta rantabulevardilla❤️ – edessä kohisi Itämeri, lasissa kylmää Stralsundin Störebeckeriä ja ilma on kuin linnun maitoa.
Täällä ollaan, Bornholmissa❤️. Purjehduspäivä Utklippanilta Svaneken satamaan meni pilivinnityksen merkeissä. Lähdössä länsituuli puhalsi suunnasta 260, tehden kurssista jo piukan. Tästä tuuli vielä kääntyi hetkeksi entisestään vastaisemmaksi kunnes lopuksi tuuliennusteen vastaisesti muuttui meille todella suosiolliseksi. Viimeiset neljä tuntia tultiinkin sitten lähes suoraa kohteeseen. Matkaa saimme tehdyksi 64mpk:ta vaikka mittausten perusteella odotus oli 10 mpk:ta vähemmän. Sutjakasti kuitenkin sujui päivä, aamu seitsemältä lähtö ja kiinni Svanekenissa neljältä iltapäivällä. Mahtava tunnelma, jota ei edes sateen ropina latista.
Maata näkyvissä 😊 Ruorissa vuoroissa, toiset vaan osaa ottaa rennommin ne lepovuorot😂
Onhan se kiva omistaa tälläinen ”solakka rouva”, näillehän satamissa on aina runsaasti paikkoja😂. Jännittävän solakasti tännekin kuitenkin solahdimme ja saimme keulan kivetykselle satamatoimiston eteen. Samalla toiset olivat jo viidentenä rivissä 😯.
Siihen solahti lähes näkymättömään koloon😂
Nyt odotetaan helteitä ☀️☀️, kylmyyteen ollaan jo ihan kyllästyneitä. Voisin luopua kerrastosta, fleace- välivaatteista sekä lämppärin hurinasta. Matkalla tuntui lupaavalta vaikka taivas olikin lähes kokoajan pilvien peittämä. Meriveden lämpö nimittäin nousi kahdeksan astetta matkan aikana👍👍👍.
Pizzakiven lämpeämistä odotellessa 😊
Utklippanilla vietimme pizza-sunnuntaita Cobb-grillin kanssa. Ensi testissä myös pizzakivi, joka tilattiin viime vuonna. tilanteen eskaloitumisen vuoksi (saimme naapurin kyljellä juuri kun eka pizza valmistui) pizzoista ei tullut napattua yhtään kuvaa, onneksi edes ”leipuri-hiivasta” on😂. Hyvältä maistui, tätä teemme uusiksi ja silloin jo ihan pro-tasoisesti👍. Leipuri- hiiva löytyy myös tiktokista https://vm.tiktok.com/ZMNHrSGkF/?k=1
Selenan varusteista puuttuu kaulin, onneksi on muita lähes vastaavia ”keittiövälineitä”.
Kristiannopeliin sateisessa illassa löysimme hetken jaloitella idyllisen pikkukaupungin kaduilla. Hitusen historiaa koimme 1600 – luvun alussa pystytetyn renesanssilinnan raunioilla. Tuo linna on rakennettu Tanskan ja Ruotsin sodan aikana, Tanskan kuninkaan toimesta, Kristiannopel oli silloin Tanskan valloittama, mutta päätyi takaisin Ruotsille jo 1670 – luvulla. Kaupungin kaduilla oli näkyi taloissa sekä Tanskan että Ruotsin lippuja ja satamamaksuautomaattissa sai näppäiltyä myös tanskalaisia kirjaimia.
Satamassa kuulin ruotsalaisten ihmettelevän sataman vene määrää. Koskaan ei kuulema ole ollut näin täynnä. Satama sisälläkin oli veneitä monessa rivissä. Pieni allas oli lähes täynnä, syvältä puolelta.
Veneitä on rinta rinnan – mutta kaikki mahtuu, sehän on tärkeintä 👍
Aikaisessa aamussa alkoi satamassa liikehdintää, jono merelle jatkui kunnes satama oli lähes tyhjä. Meidän rivissä oli hiljaista ja kun me irrottauduimme puoli kahdeksalta ei kenelläkään muulla ollut vielä lähtöaikeita. Lieneekö SMHI:n sade-ennusteilla ollut vaikutusta asiaa.
Saderintamia meni illan ja aamun aikana ylitse lukuisia. Tässä varhainen aamu⛵
Olisimme voineet mennä Utklippanille ja olimmehan ajatelleet ehtivämme jo viikonlopuksi Bornholmiin. Sääolosuhteet saivat meidät tekemään toisia valintoja. Siirryimme nyt vain muutamia maileja etelämmäs, Sandhamniin. Bornholmin ja meidän välille merelle oli luvassa SMHI:n mukaan Skyfall- tasoista rankkasadetta ja siltä todellakin merellä näytti. Matalanpaineen keskus kulki ohitsemme ja meilläkin oli peilityyntä. Matalan rintama toi tullessaan kylmää ilmaa, veneen sisällä tarvittiin lämppäriä (asteita 15) ja merivesi viileni kymmenasteiseksi.
Tällainen tumma rintama makasi koko eteläisen meren päällä. Ei kovin houkuttelevan näköinen 😳
Olimme Sandhamnissa jo aamu kymmeneltä, niin aikaisin etteivät kaikki lähtijät ole edes lähteneet. Tämä on meille vallan tavatonta. Mitä ihmettä oikein keksimme. Nyt aikaa säätää rakkaan Enomme uunin liekkiä, joka oli vallan huonotasoinen väpättäjä. Liesi nousee onneksi kolostansa varsin kätevästi vahvan avullaja minä tiesin mitä etsiä. Parin tunnin projektin jälkeen uuni paikoillaan ja nyt meillä on uunissa kaunis sininen, väpättämätön liekki. Petri edisti samalla Lilltervon kotisatama- hanketta keskustelemalla ruoppaajan kanssa. Meidän hienot ”luotauskuvat” muuttuivat digitaalisiksi lähtivät myös hänelle. Uunifixailun päätteeksi oli aika fixailla omat kynnet. Nyt taas glitterit kunnossa! Samalla Petri taikoi meille taas ihanaa thai-ruokaa kattila kaupalla. Onneksi tykätään tulisesta kumpikin. Torhamnin keskusta on lähellä Sandhamnia ja siellä on hyvin varusteltu Ica-nära. Pyörillä 1,4 km matka taittui joutuisasti. Illalla lennätimme meidän dronea ja otimme muutaman hyvän kuvan. Kuvien siirto muistikortilta tyssäsi sitten lyhyeen kun huomasimme ettei meillä ole muistikorttipaikkoja läppäreissä eikä puhelimissa. Kehitys menee eteenpäin ja tällaiset häviävät vakiovarusteista.
Kuva otettu sivustolta https://marinas.com/ tähän meidän oma ilmakuva kunhan saamme sen ulos muistikortilta.
Sunnuntain kunniaksi hidas aamu, meillä ei ollut kiire koska menemme vain runsaan kymmenen mailin päähän Utklippanille. Petri teki töitä ja minä siivosin istumalaatikkoa. Lattia ritilän alle kehittyy kyllä melkoinen hiekkalaatikko hetkessä ja siihen kun yhdistyy nippu hiuksia, jokunen pala paperia jne on tyhjennysputkien aukot kovilla. Sitten merelle ⛵. Harvoin kesälomalla seuraava kohde on lähes näkyvissä kun edellisestä ehtii ulos. Tänään oli niin.
Ruotsalaisia kapeita ja korillisia viittoja. Lounaskokkina tarjoilun eilistä thaikkua, ihanaa vielä lämmitettynäkin❤️
Utklippan – aina yhtä ihana ❤️. Lennokas saapuminen toi hiukan pussauksen jälkiä kylkeen, mutta näistä otetaan opiksi👍. Nyt illan viettoa ja latautumista huomiseen – Bornholm täältä tullaan!
Saatiin naapurilta Utklippanilla Bornholm lukemista❤️, kiitos s/y Eliza. Täällä❤️ minä ja mies&🎸
Byxelkrokista seilasimme vinhaa vauhtia alas Kalmarin sunttia. Tuuli pyöri 7-10m/s välillä ja valitettavasti suunta ei ollut ennusteen mukaisesti lännestä vaan enemmänkin länsi-lounaasta. Saimme siis hurjasta vauhdista nauttien kiristellä kohden tuulta, eikä vendaltakaan vältytty vaikka alkuun siltä näytti. Onnistuimme seilaamaan myös yhden sadepilven alle, muista vastaavista tuli vain puuskaista tuulta.
”Pilivinnitystä” alas Kalmarin sunttia ☀️☺️
Kalmar ja Borgholm ovat klassikko pysähdys kohteita matkalla etelään, mutta nyt halusin jotain uutta. Borgholmissa olisi kyllä ollut Viktorian syntymäpäivä juhlat, oltaisiin siis päästy itseämme parempaan seuraan. Myöhäisyön tunteina Petri oli kuullut rakettien ääniä eli juhlahumua todellakin olisi siellä ollut.
Stora Rörs Båtsällskap mitt i Kalmarsund
Kalmarin suntin kapeimmalla kohdalla on pienet satamat Revsudden ja Stora Rör. Tuossa kohtaa on aikoinaan kulkenut lautta Ölannista mantereelle. Revsuddenin sataman syvyydeksi luvattiin 2,3 metriä ja vieraspaikkojen lukumääräksi kolme. Tämä käänsi valinnan Stora Röriin, satamasyvyyttä kolmen metrin tienoilla ja vieraspaikkojen 15. Kun vielä kehuttiin sataman tuulensuojaisuutta oli valinta helppo. Sisäänajo satamaan oli jännien betonikupujen välistä ja lopulta satama-allas todella pieni. Satamaan osui kyllä tuuli, mutta mahtavan aallonmurtajan ansiosta mainingit eivät veneitä keikuttaneet.
Saavuimme satamaan kehnosti varustautuneena ja saimmekin hetken puuhastella melko hektisesti, jotta Selena kiinnittyi laituriin. Satamassa on erinomainen servicehus, jonka tunnukset saa Swish- maksulla. Kun meillä ei ollut tuollaista sovellusta saapui satamakapteeni ystävällisesti paikalle soittamalla. Rantaravintola todellakin korkeatasoinen ja olimmekin paikalla outolintuja tuulitukkiemme kanssa. Ruokailu jäi kyllä kokeilematta, koska ensimmäisen 20 minuutin aikana olimme lukuisille tarjoilijoille kuin ilmaa. Onneksi huomasimme samaa kohtelua saavan muidenkin saapujien. Syy ei ollut siis pelkästään hiuslookissamme ja vaatevalinnoissa. Venekeittiöstä valmistui onneksi lämpimiä voileipiä, ihan maukkaita, mutta ei tietysti mitään a la carte – tasoa.
Hökarboden ja Mormors bageri – rannan ihanat❤️
Aamun aikaiseksi suunniteltu lähtö venyi taas pidemmälle, kiitos minun. Toisaalta myöhäisempi lähtö antoi mahdollisuuden tutustua rantamakasiinissä oleviin kauppoihin. Rannassa olikin varsin hyvin varusteltu Hökarboden, josta saimme mukavaa lisää ruokakaappeihimme. Viereisessä talossa oli ravintolan kanssa samaa nimeä kantava leipomo, Mormors Bageri. Sisällä oli varsin nostalginen tunnelma.
Tunnelma kuin jostain vuosien takaa👍☺️
Tiedä mihin säätietoon sitten luottaisi, aamupäiväksi ennustettu varsi kevyt tuuli olikin muuttunut varsin napakaksi länsituuleksi. Hyvä meille, sen kuljettamana varsin vauhdikkaasti eteenpäin. Pullein purjein alitimme Öölannin sillan ja tällä kertaa vain vilkutimme Kalmarille kun ohitimme sen.
Öölannin silta ja Kalmar
Matkalla korjaushommia – hiukan huithapelisti asennettu mastonkaulus päästi eilen roiskevedet sisään salongin pöydälle ja sohvalle. Nyt toivottavasti peremmin 😊
Mastonkauluksen uudelleen kiristystä😂
Suunnitelmissa oli mennä Utklippanille tai Sandhamniin, mutta mahtavat sade/ ukkospilvet muuttivat suunnitelmia. Päivän purjehdukset päättyivät Kristiannopeliin ja saimme paikan ulkolaidan kasasta, päädyimme neljänneksi kasan päälle. Onneksi ollaan Ruotsissa🇸🇪, Suomessa tämä satama olisi ollut täynnä jo parikymmentä venettä sitten. Eikä ensimmäiseksi saapuneilla ole sen jälkeen mitään mielenkiintoa pakata satamaa täydemmäksi. Tässä oiva syy miksei kesäloman viettäminen heinäkuussa Suomessa oikein kiinnosta. Nyt sateen ropinaa kannella ja sisällä kaikki hyvin.
Lisää pilviä ja sen myötä varmaankin sadetta 😊
Huomista päivää ja seuraavia päiviä kun suunnittelee ei oikein tiedä mitä tehdä. Tuulitiedot lupaavat yhtä jos toista ja samalla SMHI antaa varoituksen: Kuling 14-17 m/s, Södra Östersjön
Saavuimme Visbyhyn puolilta öin ja huomasimme heti sataman olevan melko rauhallinen. Aallonmurtajalla veneet olivat melko löyhässä rivissä, toki sisä satama-altaassa oli melko täyttä. Visbyn typerä ”pienten poijujen tiheä rivi” taitaa olla kuin timanttia, ikuinen. Muistan kironneeni niitä jo vuosia sitten ja taas heräsi sama tunne. Takana mailin vajaa 200 meripeninkulmaa ja yrität saada neljä metriä leveän veneen helminauhamaisesta poijurivistöstä läpi, osumatta mihinkään. Hiukan hiljainen hetki muodostuikin kun poijunlenkin metsästyksen epäonnistumisen takia jouduin peruuttamaan vain huomatakseni lipuvamme nyt naapurin poijun yli. Rannan vene ei kuitenkaan lähtenyt siirtymään kanssamme, joten mikään ei takertunut meihin, onneksi. Uusinnalla täyskymppi suoritus👍. Petri ei olisi mielellään kuulema sukeltanut, ihme😳. Rannassa näppäilimme välittömästi itsemme saapuneeksi, sillä mikäli itseään ei kirjaa sisään ja maksa 30 min kuluessa, voi joutua maksamaan 3000Kr sakon. Näppäily toi tullessaan linkin vessa- ja suihkukoodiin, mutta huomasimme rannassa toimivan myös jonkinlaisen kortin. Sitä ei tuonut internet😂, ehkä sen olisi saanut satamakonttorista. Yöllä meitä kiinnosti lähinnä suihku ja peti ja onneksi molemmat toteutuivat. Hauska yksityiskohta oli rantaportissa oleva postilaatikko, josta sai välineet venetarran askarteluun. Booking- numero tarraan ja kiinni veneeseen yön pimeydessä, tietysti. Aamulla toki mietin, että jääkö tuo internetin näppäilytieto satamatoimistolta aukeamatta vai onko tarrat olemassa tarrafani asiakkaiden toiveesta?
Satamassa melko väljää – kaupungilla vilinää ja vilskettä. Onneksi on pyörät 🚲🚲
Aamupalapöydässä teimme Windyn avulla reittisuunnitelmaa. Olimme suunnitelleet viettävämme pitkän päivän Visbyssä ja lähtevämme yöksi merelle. Tavoitteena mennä minun toiveesta Öölannin itäreunaa alas. Tulossa oleva kova länsi tuuli kuitenkin muutti suunnitelmia, sillä matkan jatkaminen olisi siltä reunalta haasteellisempaa. Päätimme tehdä pikaisen pyöraretken Visbyssä ja jatkaa merelle ja kohti Öölantia jo päivällä. Päivä paikallaan olisikin sitten Öölannissa. Sataman piukka lauseke lähtöajasta (11.59) sai meidät puuhakkaiksi ja irrottauduimme heti puolen päivän jälkeen.Visbyssä kiitokset erinomaisesta imusta latriinin tyhjennyksessä.
Häikii, häikii – vauhtia vielä lähes 5 solmua
Puolen päivän aikaan pääsimme maininkiselle merelle missä odotettavissa oli mukavaa sivutuulta. Lähdön jälkeen saatiin kuitenkin heti tilanne päälle ja Petri pääsi aaltojen pesemäksi keikkuvalle kannelle. Onnistuneen purjeen noston jälkeen irtosi purjeen alaliikki mastokulmasta. Sakkeli oli irronnut, tallella, mutta kierteet sökönä. Nopeasti löytyneet kaksi sakkelia eivät passanneet tilalle, joten päätimme ajaa takaisin satama-altaaseen lisäetsintöjä varten. Tyvenessä löysimme lopulta sopivan sakkelin, joka sopi paikoilleen. Mietin käyttääkö muut sakkeleissa kierreliimaa vai millä ne pysyy kiinni. Herätimme selvästikin huomiota sillä paikalle tuli satamatoimiston kumivene ja merivartiosto. Ensimmäiselle riitti selitys tilanteesta, mutta toinen halusi myös puhalluksen alkometriin. Tunti siinä sitten meni jumpatessa ja sitten kokka kohti Öölantia👍
Merellä on aikaa päiväunille👍
Merellä meno oli makoisaa, vene kulki kevyen tuntuisesti. Lounasta vielä keikkuvasta pentrystä, mutta päivän aikana mainingit laantuivat. Iltapäiväkahvilla Petri sai nauttia hillomunkista, josta oli haaveillut pitkällä avomeri osuudella. Illan vei eteenpäin Lombardini, SMHI:n tuulitiedoista löytyi tälle hyvä selitys😂.
s/y Selena muuttui konealukseksi klo 18 – eikä ihme😂
Merellä löysin tiedon, että Byxelkrokin satamaa ollaan laajentamassa. Sataman valmistumisesta ei taas ollut mitään tietoa. Sisäänajossa jo paljastui laajennuksen valmistuneen. Satamahenkilökunta oli laiturilla paikkaa opastamassa ja saimme hyvän kylkiparkin. Tähän onnistuin peruuttamaan kolmannella 🙈🙈🙈. Todellakin hieno laajennusosa, ajattelimme aluksi. Rantaan lompsiessa arvuuttelimme kukakohan meistä saa kyljelleen öisen saapujan? Olimmehan sataman ainoa, jolla oli fendarit myös toisella kyljellä.
Tässä laiturissa vain kylkipaikkoja, mahtava poijurivi pysyy tyhjänä
Illan mittaan hävisivät fendarit ulkolaidalta, koska tarvitsimme niitä laiturin ja meidän väliin. ”Hieno kylkipaikkamme” oli avoin sisääntulo aukkoon ja mainingit sekä kaikki aallot keikuttivat veneitä laiturissa. Tästä löytyi myös selitys miksei tämän laiturin poijuja käytetty lainkaan. Tästä laiturista etelään olevalla laiturilla oli jo enemmän suojaa merelle, mutta kunnon aallot keikuttivat melko hurjasti poijussa oli joita sirlläkin. Onkohan tässä satamasuunnittelu mennyt jotenkin plörinäksi vai onko satama vielä kesken? Pienen köysijumpan jälkeen s/y Selena oli kiinni kuudella joustoköydellä, jotka kiristyivät tasatahtiin. Laiturin ja veneen väli oli myös vuorattu kaikilla mahdollisilla fendareilla. Tämän jälkeen keikunta oli hillittyä. Monissa veneissä kiinnitysköytenä näkyy täysin joustamatonta skuuttiköyttä – sellainet olisivat tässä tarjonneet melko nykivät unet. Meillä kokkausvuoro Petrille ja iltapala-dinneriksi tonnikalasalaattia punaviinillä. Hyvin maistui unet eikä keikutus haitannut.
Kokka kohti merta, kylki täynnä fendareilta sekä joustoköysiä. Tämä köysijumppa sai ruotsalaismietkin löytämään veneestään joustinköysiä. Heillä perä merelle, joten saivat varmasti silti melkoista lätkytystä.
Aamulla suihkun ja aamupalan välissä veneen siirto sisemmälle satamaan. Vietämme täällä satamapäivää ja illalla nouseva länsituuli tuo varmasti mainingit tullessaan ja silloin emme halua keikkua tuossa laiturissa. Lopulta keikuimme melkoisesti myös sisemmällä satamassa länsituulen noustua (max14m/s)
Päivä kului nopeasti rantakojuja kierrellen ja aurinkoa ottaen. Suunniteltu pyöräretki jäi toteutumatta, koska aika vain katosi.Todella lämmintä, SMHI:n mukaan lähes 30 astetta. Illalla syömässä rannan kreikkalaisessa ravintolassa. Mukavaa vaihtelua 👍
Herkullista Moussakaa ja laseissa talon punaviiniä. Melkoiset ”lasten kaadot” sai kun ostetiin lasilliset 😂
Aamu venyi pitkäksi hyvistä aikeista huolimatta. Puolilta päivin merelle keikkumaan😂. Nyt löysää luovikulmaa kohti etelää☀️⛵.
Onhan tuo Blå Jungfru jotenkin nostalginen – vuosien aikana nähty niin monessa kelissä❤️
Karonmatkassa 