Blogi

eilen pysähdyimme runsaan 50 mpk:n jälkeen idylliseen Barhöftin pikkusatamaan luonnonsuojelualueen keskelle. Sisäänajo melko pitka ja välillä toisella puolella vain 0.1 metriä vettä. Hyvät palvelut, tankkauspiste ja jopa vettä laiturilla, saimme siis tankattua. Tänään suuntaamme sitten Rostockiin, vaikka en olekaan päättänyt ajammeko kaupunkiin vai jäämmekö mega-Marinaan siihen ulkopuolelle (750 vieraspaikkaa). Nyt on lapsistakin kivempaa, meidän ”hurjat” roikkuivat perässä fendareista kun pidimme uimataukoa. Aika siistiä! Matkalla pidimme myös siivouspäivää ja ai kuiinka meillä on nyt siistiä!
Viime yö oli lämmin ja siksi ensimmäinen yö ilman lämppäriä… Viritimme jopa verkot luukkuihin niin voimme nukkua kattoluukut auki. Se on kesä nyt!

vihdoinkin siis kaunista ja lämmintä. Nyt ei voi seilata, mutta sitten otetaan aurinkoa. Konetamme avomerellä kohti länttä, Tavoitteena tänään Rostock, mutta voi olla vähän kaukana mielenkiintoinen Stralsund olisi kyllä puolessa välissä. Toisaalta jos viettää tänään pitkän meripäivän voi huomenna olla vaikka satamassa.

Satamakapteeni kolkutteli taas aamulla keulakannella, onneksi. Kysyin miten on, saako jostakin Dieseliä. Vastaus tuli reippaalla saksankielellä ja jotain ymmärsin, varsinkin kun vastaukseen yhdistyi reipas kädenheilutus. Kysyin vieläkö pääseekö veneellä ja vastaus, pääsee klo 10. Hiukan vielä kun kelloaikaa tivasin niin paljastui, että itseasiassa klo 8-10. Nyt tuli siis kiire… pojille käsky aamupalan laittoon ja syömään. Itselle pyörä alle ja etsimään tuota dieselasemaa?. Poljin satamaa kädenheilautuksen suunnassa,näkemättä mitään. Vasta palatessa huomasin miehen istumassa erään kontin takana kyllästyneennäköisenä. Sieltä sitten löytyi avoinkontin ovi ja tosiaan dieseliä kymmeneen asti. Veneeseen ja siellä herran tertut pyörii pöydän ympärillä, kahvi vettä ei ole keitetty ja joitakin tavaroita on nostettu pöydälle. Me odotettiin sua! ja kiire ei tunnu missään – aina toi hopputtaa, booring! Edes jälkikäteen tarina kuudesta kannetusta (20 litraa) ei tavoita, SOU! Ollappa nuori, ei huolen häivää.

aika kului kuin siivillä kun tänään olimme ihan vaan paikoillamme. Aamupäivällä kokosimme pyörät ja päätimme suunnata kansallispuistoon. Keskimmäinen lapsista kehitti lähdössä sellaisen raivon, että lopulta hän sai tyytyä jäämään veneeseen. Kolmestaan suuntasimme siis luonnon ihmeitä ihastelemaan ja onhan se erilaista mm. muratti kasvaa täällä luonnossa. Rannan valtavat kalkkikivi jyrkänteet olivat myös huikeita ja tietty puut, jotka olivat kovin paksuja. Iltapäivästä kun sitten laitoin Rasmuksen toiveesta veneessä tortilloja niin melkein jo huokailin….. et onpa kuuma! Ilta ja tuuli oli jo melko lämmin, oiskos se nyt kesä?

Illalla järkyttävä havainto, laiturin moottoriveneeseen kannetaan polttoainetta –  siis reippaana kysymään, eikö tankkauspaikkaa ole? Kertoivat, että satamasta mahdollisesti    voi löytyä dieseliä, mutta bensaa ei ole. Kertoivat yrittäneensä tankata jostain lähistön tunnetusta paikasta, mutta sieltäkin bensa loppu.Eipä tainnut se vene kauas porhaltaa tuolla tankkauksella 2×15 ja 1×5 litraa. Mekin siis tarvitsemme polttainetta… aamulla siis kannamme lukuisia kertoja 20 litran kannullamme.

Reittivalinta vielä vähän auki… tuulta huomenna ei siis käytännössä taida olla!

nyt nukumme kauan (siis nuorimmat, kenellä unta piisaa) ja sitten lähdemme pyöräilemään ympäristöön.  Hauskan näköinen kaupunki mereltä päin tämä on. Puhuttelevan näköinen oli myös rantaviiva, valkoinen kallio nousee merestä suoraa ylös ja sitä peittäää aivan tiheä vihreä metsä. Erilaista!  Varmasti tutustumme myös rannan museolaivaan, Otus-nimiseen sukellusveneeseen.  Yritimme illalla löytää paikkaa missä maksaa satamamaksu, mutta emme löytäneet. Rannalla kyllä kierteli vanha purjehtijan näköinen, ahavoitunut mies kun saavuimme … . ja nyt sieltä mies saapuikin kolkuttelemaan. Satamatoimistoa ei ole, se on hän ja hänen ruutuvihkonsa. Hieman erilaista kuin Bornholmkssa, jossa maksoimme luottokortilla automaattiin ja satamakapteeni kierteli ympäriinsä virkapuvussa (sinisessä sataman ja kaupungin tunnuksin broderatussa kauluspaidassa ja suorissa housuissa). Maksu saatiin siis suoritettua, mutta suihkun sijainti jäi kyllä epäselväksi…kysymme naapureilta!

Minne jatkamme  -olin ajatellut jatkaa tästä ulkokautta länttä kohti, mutta nyt herääkin ajatus. Kannattaisiko tämä Rugenin alue kiertääkin etelästä, tätä osittain kaivettua/ruopattua väylää pitkin. Muutama mukavan tuntuinen satama siellä on ja sitten emme olisi avomerellä, sitäkun on nyt ollut kuulema ihan liikaa. Nyt täytyy jutella rannan ihmisille, olisiko reitti ok. Onko jollain kokemusta?

väsyneinä, mutta onnellisina lähes 80 mailin matkan jälkeen ollaan perillä Saksassa. Jälleen saimme tuulen kääntymään meille vastaisemmaksi, vaikka aamulla hentoinen tuulen vire kävikin mukavasti luoteesta. Kun sitten tuuli nousi niin vastaisemmaksihan se meni. Sitkeinä sisseinä vaan jatkettiin ja illalla oltiin sitten perillä ja ravintolaan syömään. Matkalla muistelimme kuka idean Saksaan lähdöstä oli alunperin keksinyt, tämän purjehduskohteen ideanikkarinahan on ollut Roope. Äidille halpaa olutta on idean takana. Rasmuksen mielestä ensi kesänä hän voi sitten vuorostaan päättää kesälomakohteen ja se on Airisto! Seilaammme siis ensi kesänä Airistoa edestakaisin, kaikenlaista avomerta välttelemme. Roopen mielestä taas Puola voisi olla mielenkiintoinen kohde….

Tänään pohdiskelin seilatessa mikä olisi toisin jos aluksessa olisi kaksi aikuista? purjehduksen aikana voisi ruuaksi olla monipuolisempaa (nyt kolme kertaa syöty lämpimiä voileipiä), luovimista jaksaisi kauemmin ja purjehtia voisi enemmän, perämiehen ei tarvitsisi pelata neljän suoraa samalla kun ohjaa, lasten ei tarvitsisi ”ruokkia kaloja” yksin, eikä veljen avustaa huonovointista, huonoille ja hyville suunnitelmille löytyisi vastuun jakaja, iltasatua tarvitsisi lukea vain joka toinen ilta….Olishan siitä siis iloa, toisesta aikuisesta.Rantamanooverit sujuvat sen sijaan tällä porukalla melkein paremmin kuin aikuisten kanssa. Roope tänään oikein huomautti, me tultiin äiti kyllä selvästi paremmin rantaan kuin naapuri. Totta, hienosti meni vaativa perätuuli rantautuminen tolppien väliin.

Tuulta taas täällä pohdin ja nyt näyttäisi siltä, että huomenna on erinomainen päivä lähteä kohti Saksaa. Tulossa siis pitkä meripäivä, varsinkin kun lähdemme täältä Bornholmin itärannalta. Toivomme siis ennusteiden pitävän paikkaansa ja  silloin purjehdimme sivumyötäisen ja sivuvastaisen välisissä tuulissa Sujuvasti Sassnitziin. Luottamus ennusteisiin ei miehistössä ole kova, mutta niihin nyt vaan on suunnitelmat perustettava.

Tänään satamapäivä ja iltapäivällä poljimmekin runsaat viisi kilometriä saarenpohjoiskärkeä kohti. Kuulimme siellä olevan Tanskan pisimmän köysiradan ja sitä siis pitimennä katsomaan. Sieltä se löytyikin, hurjan näköinen pudotus jyrkänteeltä alas sisäjärven yllä. Tommi ja Rasmus olivat heti valmiina, tuota pitää kokeilla. Niinpä hurjapäät kapusivat muiden mukana ylös ja me pelkurit jäimme kuvaajan rooliin. Pelottavaa oli lähtö jyrkänteeltä ollut, mutta kuulema kannatti, SIISTII! Kävimme myös katsomassa Hammerhavenin satamaa ja olipa hyvä, että tänne Allkngeen.  Aika kuultaa muistot ja  nuoruuden satamatkin  siis nöyttävät nyt erilaisilta, ihme.  Tässäkin satamassa siistit suihkut ja kohtuullisen lämmin vesi.  Nämä asiat ovat parantuneet sitten  nuoruusvuosien. Ennen reissua sain tietoa, että Tanskassa on kallista, mutta ainakaan ruoka ei sitä ole. Kolme kassillista ruokaa ja 3 litraa viiniäa sataman lähikaupasta  485 Tanskan  kruunua -ei niin  kovin kallista. Suomen ruokamonopolin kuningaskaupassa olisin vastaavista ostoksista pulittanut reippaasti yli 100 euroa ja viini olisikin sitten pitänyt hakea erikseen. Olisihan sen moninkertaisen hinnan tietysti mielellään maksanut kun sitten olisi saanut bonusta, suomalaisten rakastamaa ”ilmaista” rahaa.  Järjestelmähän maksaa vain 300 miljoonaa euroa vuodessa ja tuota rahaahan ei kerätä  asiakkailta vaan se tulee taivaasta, onhan se ilmaista eikös vaan?. Lempi angsti aiheeni, mutta nyt en jatka siitä  sen enempää vaan menen nukkumaan…

bikineissä kannella, aika ihanaa. Nyt sitten loppuloma tällaista, please. Aika paljon veneitä lähtenyt tänään ja tilaa on tullut satamaan. Me pidämme erikoisen kulmapaikkamme. Tässä oltu nyt turvallisesti yksi yö niin eiköhän se toinen mene samalla lailla. Pojat kävivät jollalla kalassa aallonmurtajan ulkopuolella – saalista vaan ei tullut. Mulla käynnissä D-vitamiinitankkaus takakannella. Tähän mennessä rusketusta on saanut lähinnä kasvot ja kämmenet. Seilatessa jatkuvassa suolavesi suihkussa on kasvojen iho melko kovilla. Onneksi C-vitamiini hoitotuotteilla voi korjata vahinkoa. Tänä vuonna muistin pakata mukaan myös Phytsin kasvohoitopakkauksia… nyt voin siis tehdä merellä ihan kunnollisen kasvohoidon siinä vaiheessa kun näyttää siltä. Suolavesi tuntuu myös hiuksissa – lupasin latvapoliisille pitää hiukseni kiinni/ pipon alla ja käyttää päivittäin aurinkosuojatuotetta. Suihkeita olen nyt suihkutellu ja pipoa/lippistä käyttänyt, yli kympin tuulessahan ei mikään tekemäni hiusviritys pysy kiinni. Tiedä sitten mitä se litimärkä päähine tekee hiuksille, auringolta nyt tietysti suojaa. Parhaimpana päivänä seilasin koko päivän märällä pipolla, vaikka vaihdoin pipoa kolmasti päivän aikana. Kesän lopuksi latvapoliisi antaa varmasn tuomion että on parasta vaan leikata millin siili!

sinne se sitten hyppäsi mereen, meidän aivan uusi Windex. Onneksi ei kuitenkaan pudonnut kannelle tai osunut kehenkään. Juhannus ei varmaankaan ole paras asennusajankohta mastonhuipun vekottimille. Ensi talvena Selena saa uudet sähköt ja myöskin mastolle tehdään perusteellinen huolto/remontti. Pitkään suunnitteilla ollut maston kunnostus on aina joutunut taka-alalle ikäänkuin kiireellisimpien asioiden tieltä. Kulkuvalot ja mastovalo palavat, mutta maston huipun ankkuri valo on jälleen pimeänä. Ennen maston nostoa puhdistin lampun ja testasin sen palavan, mutta pimeänä on. Samalla voisi laittaa uudet kaapelit kaikille ja lisätä maston valaistusta kaikenkaikkiaan. Oishan se mukava kun voisi rannalla pitää vaikka saalingeissa valoa, ei tarvitsisi kompuroida pimeällä kannella. Nykyinenleditekniikka mahdollistaisi tämän, virrankulutus on niin pieni kuitenkin. Toppiin voisin viedä ledi-trikolorin, oli se sitten ”sallittu” tai ei. Ulkomerellä seilatessa se säästäisi melkoisesti akkuja ja näkyisi myös aallon pohjalta laivoille. Viranomaisille voisin esitellä kannen tasossa olevia klassikko valojani.

Täällä siis ollaan ahtaassa satamassa ja melkoisen merkillisesti laiturin kulmassa. Paikkoja ei oikein tuntunut olevan, mutta johonkin sitten vaan mennään, eikö! Lähdimme aikaisin liikkeelle Hörvikistä ja ihailimme verkkohässäkkää, jonka olimme yöllä kiertänee. Onneksi emme sotkeentuneet siihen!. Alkuun tuuli liiankin kevyttä, mutta yltyi sitten puolen päivän jälkeen taas kympin paremmalle puolelle ja ihana länsi muuttui lounaaksi. Menokin muuttui siis sen mukaiseksi. Aallot nousivat melkoisiksi, melko nopeasti ja saimmekin kokea melkoista vuoristorataa. Aaltoa ylös ja alas, suuria huippuja väistellen. Roopen alkureissun kysymykseen: Äiti,saimmeko lisää vauhtia, kun meillä on uusi potkuri? löytyi nyt vastaus. Kyllä me saimme lisää vauhtia – tänään seilasimme sivuvastaista yli kahdeksaa solmua ja vauhtia useammin yli 8,5 kuin ali. Vauhtihuipput oli yhdeksässä solmussa, korkein näkemäni arvo oli 9,1 solmua. Vallan huikeeta menoa siis, harmi vaan ettei lapsista meno ollut niin hauskaa vaan lähinnä tuskaa, kalojakin ruokittiin. Haaveilin Hammerhavenin laguunimaiseen satamaan menosta, mutta muutin mieleni tuulen yltyessä. Saimme edullisemman kurssin suunnatessamme Bornholmin itäpuolelle ja aallonmurtajan ahdas sisäänajo myötäaallokossa ei myöskään houkuttanut. Näin päädyimme siis Allingen satamaan ja hyvä näin. Verkkojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, meinasimme törmätä verkkomerkkiin noin 5 mpk:a Allingesta pohjoiseen. Mietin oliko siinä oikeasti verkko, vai oliko verkkomerkki karkuteillä. Niin kaukana rannasta verkko vaikutti olevan. Satamaan sisäänajo pimeällä ei vaikuta houkuttelevalta, koko sataman edusta nytkin täynnä verkkoja. Tänään söimme ulkona ensimmäistä kertaa koko reissun aikana – kylläpä ruoka maistui kaikille.

Satamassa yllättävän paljon tanskalaisia ja seuraavaksi saksalaisia ja ruotsalaisia, onpa joukossa yksi toinenkin vene Suomesta, kaunis Swan Helsingistä. Ensimmäistä kertaa törmäsin satamamaksuautomaattiin, luottokortti vaan heilumaan ja siinä se kuitti tulostui.. Tämäkö on tulevaisuutta?

Takana 11 päivää ja 636 mpk:a – vastatuulta ja kovaatuulta, sadetta ja ukkoskuuroja… Kesä, tule jo!