Avainsana: askeettisuus

Visbylle ja Byxelkrokille heipat, nyt kohti etelää ⛵

Saavuimme Visbyhyn puolilta öin ja huomasimme heti sataman olevan melko rauhallinen. Aallonmurtajalla veneet olivat melko löyhässä rivissä, toki sisä satama-altaassa oli melko täyttä. Visbyn typerä ”pienten poijujen tiheä rivi” taitaa olla kuin timanttia, ikuinen. Muistan kironneeni niitä jo vuosia sitten ja taas heräsi sama tunne. Takana mailin vajaa 200 meripeninkulmaa ja yrität saada neljä metriä leveän veneen helminauhamaisesta poijurivistöstä läpi, osumatta mihinkään. Hiukan hiljainen hetki muodostuikin kun poijunlenkin metsästyksen epäonnistumisen takia jouduin peruuttamaan vain huomatakseni lipuvamme nyt naapurin poijun yli. Rannan vene ei kuitenkaan lähtenyt siirtymään kanssamme, joten mikään ei takertunut meihin, onneksi. Uusinnalla täyskymppi suoritus👍. Petri ei olisi mielellään kuulema sukeltanut, ihme😳. Rannassa näppäilimme välittömästi itsemme saapuneeksi, sillä mikäli itseään ei kirjaa sisään ja maksa 30 min kuluessa, voi joutua maksamaan 3000Kr sakon. Näppäily toi tullessaan linkin vessa- ja suihkukoodiin, mutta huomasimme rannassa toimivan myös jonkinlaisen kortin. Sitä ei tuonut internet😂, ehkä sen olisi saanut satamakonttorista. Yöllä meitä kiinnosti lähinnä suihku ja peti ja onneksi molemmat toteutuivat. Hauska yksityiskohta oli rantaportissa oleva postilaatikko, josta sai välineet venetarran askarteluun. Booking- numero tarraan ja kiinni veneeseen yön pimeydessä, tietysti. Aamulla toki mietin, että jääkö tuo internetin näppäilytieto satamatoimistolta aukeamatta vai onko tarrat olemassa tarrafani asiakkaiden toiveesta?

Satamassa melko väljää – kaupungilla vilinää ja vilskettä. Onneksi on pyörät 🚲🚲

Aamupalapöydässä teimme Windyn avulla reittisuunnitelmaa. Olimme suunnitelleet viettävämme pitkän päivän Visbyssä ja lähtevämme yöksi merelle. Tavoitteena mennä minun toiveesta Öölannin itäreunaa alas. Tulossa oleva kova länsi tuuli kuitenkin muutti suunnitelmia, sillä matkan jatkaminen olisi siltä reunalta haasteellisempaa. Päätimme tehdä pikaisen pyöraretken Visbyssä ja jatkaa merelle ja kohti Öölantia jo päivällä. Päivä paikallaan olisikin sitten Öölannissa. Sataman piukka lauseke lähtöajasta (11.59) sai meidät puuhakkaiksi ja irrottauduimme heti puolen päivän jälkeen.Visbyssä kiitokset erinomaisesta imusta latriinin tyhjennyksessä.

Häikii, häikii – vauhtia vielä lähes 5 solmua

Puolen päivän aikaan pääsimme maininkiselle merelle missä odotettavissa oli mukavaa sivutuulta. Lähdön jälkeen saatiin kuitenkin heti tilanne päälle ja Petri pääsi aaltojen pesemäksi keikkuvalle kannelle. Onnistuneen purjeen noston jälkeen irtosi purjeen alaliikki mastokulmasta. Sakkeli oli irronnut, tallella, mutta kierteet sökönä. Nopeasti löytyneet kaksi sakkelia eivät passanneet tilalle, joten päätimme ajaa takaisin satama-altaaseen lisäetsintöjä varten. Tyvenessä löysimme lopulta sopivan sakkelin, joka sopi paikoilleen. Mietin käyttääkö muut sakkeleissa kierreliimaa vai millä ne pysyy kiinni. Herätimme selvästikin huomiota sillä paikalle tuli satamatoimiston kumivene ja merivartiosto. Ensimmäiselle riitti selitys tilanteesta, mutta toinen halusi myös puhalluksen alkometriin. Tunti siinä sitten meni jumpatessa ja sitten kokka kohti Öölantia👍

Merellä on aikaa päiväunille👍

Merellä meno oli makoisaa, vene kulki kevyen tuntuisesti. Lounasta vielä keikkuvasta pentrystä, mutta päivän aikana mainingit laantuivat. Iltapäiväkahvilla Petri sai nauttia hillomunkista, josta oli haaveillut pitkällä avomeri osuudella. Illan vei eteenpäin Lombardini, SMHI:n tuulitiedoista löytyi tälle hyvä selitys😂.

s/y Selena muuttui konealukseksi klo 18 – eikä ihme😂

Merellä löysin tiedon, että Byxelkrokin satamaa ollaan laajentamassa. Sataman valmistumisesta ei taas ollut mitään tietoa. Sisäänajossa jo paljastui laajennuksen valmistuneen. Satamahenkilökunta oli laiturilla paikkaa opastamassa ja saimme hyvän kylkiparkin. Tähän onnistuin peruuttamaan kolmannella 🙈🙈🙈. Todellakin hieno laajennusosa, ajattelimme aluksi. Rantaan lompsiessa arvuuttelimme kukakohan meistä saa kyljelleen öisen saapujan? Olimmehan sataman ainoa, jolla oli fendarit myös toisella kyljellä.

Tässä laiturissa vain kylkipaikkoja, mahtava poijurivi pysyy tyhjänä

Illan mittaan hävisivät fendarit ulkolaidalta, koska tarvitsimme niitä laiturin ja meidän väliin. ”Hieno kylkipaikkamme” oli avoin sisääntulo aukkoon ja mainingit sekä kaikki aallot keikuttivat veneitä laiturissa. Tästä löytyi myös selitys miksei tämän laiturin poijuja käytetty lainkaan. Tästä laiturista etelään olevalla laiturilla oli jo enemmän suojaa merelle, mutta kunnon aallot keikuttivat melko hurjasti poijussa oli joita sirlläkin. Onkohan tässä satamasuunnittelu mennyt jotenkin plörinäksi vai onko satama vielä kesken? Pienen köysijumpan jälkeen s/y Selena oli kiinni kuudella joustoköydellä, jotka kiristyivät tasatahtiin. Laiturin ja veneen väli oli myös vuorattu kaikilla mahdollisilla fendareilla. Tämän jälkeen keikunta oli hillittyä. Monissa veneissä kiinnitysköytenä näkyy täysin joustamatonta skuuttiköyttä – sellainet olisivat tässä tarjonneet melko nykivät unet. Meillä kokkausvuoro Petrille ja iltapala-dinneriksi tonnikalasalaattia punaviinillä. Hyvin maistui unet eikä keikutus haitannut.

Kokka kohti merta, kylki täynnä fendareilta sekä joustoköysiä. Tämä köysijumppa sai ruotsalaismietkin löytämään veneestään joustinköysiä. Heillä perä merelle, joten saivat varmasti silti melkoista lätkytystä.

Aamulla suihkun ja aamupalan välissä veneen siirto sisemmälle satamaan. Vietämme täällä satamapäivää ja illalla nouseva länsituuli tuo varmasti mainingit tullessaan ja silloin emme halua keikkua tuossa laiturissa. Lopulta keikuimme melkoisesti myös sisemmällä satamassa länsituulen noustua (max14m/s)

Päivä kului nopeasti rantakojuja kierrellen ja aurinkoa ottaen. Suunniteltu pyöräretki jäi toteutumatta, koska aika vain katosi.Todella lämmintä, SMHI:n mukaan lähes 30 astetta. Illalla syömässä rannan kreikkalaisessa ravintolassa. Mukavaa vaihtelua 👍

Herkullista Moussakaa ja laseissa talon punaviiniä. Melkoiset ”lasten kaadot” sai kun ostetiin lasilliset 😂

Aamu venyi pitkäksi hyvistä aikeista huolimatta. Puolilta päivin merelle keikkumaan😂. Nyt löysää luovikulmaa kohti etelää☀️⛵.

Onhan tuo Blå Jungfru jotenkin nostalginen – vuosien aikana nähty niin monessa kelissä❤️

14/07/2022
Kateusveropohdintaa talven keskelle

Talvi puskee eteeni töitä, loskaa, räntää ja inhottavan kylmää ilmaa… mitä tämän kaiken keskellä voi ajatella säilyäkseen tervejärkisenä. Oikein synkkänä hetkenä mietin lämpöistä kesäpäivää meren rannalla, aaltojen liplatuta kuunnellen tai varhaisen aamun auringon säteitä puskemassa takahytin pimeyteen. Toisaalta mieletöntä on kesäisen aamun auringonnousut ja yöpurjehdukset keskellä kesäyötä. Nyt voisin jopa kuunnella fallin hakkaamista mastoon… normaalisti tuo saa minut kiihkeästi kiristelemään kaikkia maston köysiä ja jopa hillumaan kannella pikkupukineissa.

Elitistiveneilijä kevättöissä – Keväisin kaikki vapaa-ajat pelkkää nautintoa ja tietysti sihijuomaa…

Hallituksemme miettii tämän elitistisen harrastuksen kiihkeää verottamista. Perussuomalaisten Timo Soinia lainatakseni näin saataisiin ”herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” verolle. Kateusverot siis kunniaan… mitäköhän kaikkea voikaan kateuden nimissä verottaa? Itse maksan mielestäni kateusveroa jo tuloverossa. Pienyrittäjänä maksan tuloistani jo 4,8 prosentia enemmän veroa verrattuna saman summan tienaavaan palkkatuloiseen. Tätä ”onnellisuus veroa” saa maksaa siis siitä että tekee työkseen sitä mitä tykkää – toivottavasti kaikki pk-yrittäjät tykkäävät työstään.

Yrittäjyys on siis jo kateusverotettu, mutta nyt kannattaa listata kaikki maailman asiat mistä voisi olla kateellinen ja sitten vinkata hallitukselle. Mieleeni pujahtaa äkkiseltään poreallasvero (vanhassa kodissani tuollainen pieni nautinnollinen juttu), uima-allasvero (kenellä on varaa uima-altaaseen voi toki maksaa veroakin), terassivero (ei kaikkien kotien mahdollisuus), rantasaunavero (rantoja Suomessa kuitenkin vai rajallinen määrä), soitinvero (tiedossa on, että klassisten soittimien soittajilla tai heidän vanhemmillaan on varallisuutta), merkkivaatevero (jos on varaa ostaa merkittävästi kalliimpia vaatteita niin tietenkin on varaa maksaa lisää veroa), lomavero (jos varaa lomailla ulkomailla niin toki voi maksaa siitä veroa ja toisaalta jos on varaa ylipäätänsä lomailla, yrittäjillähän ei ole, niin ihan kotona löhöilystäkin voisi maksaa veroa), tietyillä ihmisryhmilläkin voisi olla jotain mitä kadehtia – miten olisi siis suomenruotsalaisuusvero? Näiden nautinnollisten verojen jälkeen mietin vielä erästä oleellista verotuskohdetta – lapsivero ( jokainen lapsi maksaa perheelle noin 80 000 euroa ennen aikuisuuttaan – jos on tuohon varaa niin kyllä siitä vois jotain maksaa). Näissä kateusveroissa surullisen hullunkurisinta on se, että kaikesta on jo ostohetkellä maksettu veroa ja veroa maksetaan kaikesta mitä kulutetaan. Olisiko siksi hengitysilmavero perusteltu ja tietysti sitä korkeampi mitä puhtaammasta ilmasta saa Suomessa nauttia.

Purjehdus tuo asiaa tuntemattomien mieleen satamassa kelluvat veneet, joiden kannella istuvat ihmiset kilistelevät sihijuomalaseja ja nauttivat kylmiä alkupaloja… Miten todellisuus onkaan kaukana tuosta ja miksi veneilyn positiiviset vaikutukset onkaan helppo unohtaa. Tunteeko kukaan päättäjistämme eläkeläispariskuntaa, joka vuodesta toiseen odottaa kevättä ja veneilykauden alkua. Talven aikana kuntoilu ja jopa ulkoilu tuntuu haasteelliselta, mutta veneily muuttaa kaiken. Keväiset kankeudet kropassa unohtuu helposti kun luovitaan kohti lempisatamaa saariston suojaan. Syksyllä kesän tasapainotreenit näkyvät suorituksissa ja joka syksy jalka nouseekin kevättä paremmin. Päättäjämme eivät myöskään tunne perhettä, jotka viettävät jokaisen kesäisen viikonlopun merellä ja saaristossa liikkuen. Perheen viikonlopun kulutus suuntautuu saariston elinkeinojen tukemiseen ja liikkuvat sekä yhdessä toimivat perheet todistetusti voivat henkisesti paremmin kuin toisistaan vieraantuneet perheet. Veneily liikuttaa suoraa tai välillisesti Suomessa miljoonaa ihmistä, melko terveysvaikutteista siis tämä elitistisyys.

Minun veneilyni on parasta mahdollista melenterveyshoitoa mitä maa päällään kantaaa, minulle. Siellä tuulen tuiskeessa, meriveden roiskeessa, aallon harjalla tai rannan rauhassa mieleni lepää paremmin kuin missään muualla. Yksinkertaisen ja luonnonläheisen merielämän keskeltä saan sellaista täytettä elämääni mitä en löydä mistään muualta. Kaltaisiani on lukuisia – elitistisyys on tästä kaukana, oikeastaan askeettisuus tuntuu läheisemmältä ja todellisemmalta.

Minun s/y Selenani on seilannut ensimmäiset kymmenvuotensa Ruotsin lipun alla ja mikäli hallituksemme päättää toteuttaa tämän ”elitistiveron” vaihtuu sinivalkoisuun jälleen sinikeltaiseen. Veneeni liputtaminen Ruotsiin käy helposti – olenhan jo jäsen ruotsalaisessa pursiseurassa ja hallituksemme tuskin tietää, että kaltaisiani tässäkin suhteessa on lukuisia. Svenska Kryssarklubben on yksi maailman suurimmista pursiseuroista 43 tuhannellä jäsenellä. Suomen rannikollakin meillä on 12 jäsenklubia ja lukuisia jäseniä. Samalla saan veneeni ruotsalaisen vakuutusyhtiön listoille ja myös esimerkiksi meripelastuskannatusmaksun maksan tietysti Ruotsiin. Samalla voin pohtia telakoinnin siirtämista naapuriin ja keskitän tietysti kaikki vuosittaiset kunnostusostoni Ruotsiin. Yhteensä säästän monessa pikku summassa niin paljon, että olen todellinen voittaja – häviäjänä tässä ei siis ole vai verottaja vaan koko veneilyn ympärillä pyörivä markkinatalous.

Heja Sverige, här kommer vi, jag och min Tosirakkaus ja kun kyllästyn kokonaan kateusveroihin niin minne vien yritykseni?

Kyllähän tuohon nyt sinikeltainenkin lippu passaa ja kuulema Ruotsin lipun alla saa satamista parempaa palvelua. Sitä odotellessa….

22/01/2017