Slitestä ulos merelle ja rentoa seilausta – edessä vain runsaat 20 meripeninkulmaa. Ei siis kiire. Rauhallisia manooverejä ja samalla opastusta Teemulle Selenan sielunelämästä. Kesäistä lämmintä ja sivumyötäistä.
Kohteenamme oli Hammarvik tai saman niemen eteläisempi kohde Sysne. Uusia kohteita on aina kiva koluta, siksi valitsimme Sysnen kalasataman. Luvattu jopa 4 m syväyskin tuntui kivalta. Saavuimme altaaseen ja oikeastaan meille parhaalla paikalla keikkui jonkun paikallisen pieni postisoutuvene. Arvelimme aallonmurtajan olevan kalastajille, mutta kun muuta ei ollut, yritimme siihen… onneksi keula edellä. Troolarin kyljen tasalla vauhti pysähtyi ja loki näytti 1,2 . Taas hyvä muistutus – ei vieraassa satamassa perä edellä mihinkään
Ehdimme jo mainita, että palataanko Herrvikiin, kun rannasta ystävällisesti tehtiin tilaa postiveneen kohdalle. Matalaa oli siinäkin, mutta hyvin uitiin kuitenkin.
Rannassa erinomainen kalakauppa, josta savustettuja kampeloita pöytään. Oli nostalgisen makuista mulle ja Merille – ihan kuin kauan sitten Saaristomerellä. Petrille makuelämys ei tuonut samoja tuntemuksia. Heillä on savustuksessa ollut erilaiset aromit. Makoisaa oli!
Peli-ilta ja Teemu oli voittamaton!
⚓ Ronehamni ja saunajahdin salapoliisityö
Lähdimme kohti Ronehamnia ja jälleen melko hyvässä purjehduskelissä. Tuulta piisasi aivan loppuun asti. On lämmintä, se on kivaa!
Matkalla puheluita, jotta saataisiin sauna – josta satamakirjassa puhutaan. Muutamien satamakilautteluiden jälkeen sain oikean vinkin: soita Ronehamnin Campingiin, ehkä he tietävät saunasta! Ja tiesiväthän he – sauna on Campingin service- talossa ja ovessa on puhelinnumero. Kuulosti hyvältä tiedolta.
Koko matkan vaivannut akkujen heikko varauksen säilyttäminen sai myös soittamaan Akkupojille. Hyviä neuvoja etänä ja vahvistus tietooni, että kyllä meidän Low maintenance -akkujenkin akkuvesitaso kannattaa tarkistaa. Tätä olin jo kevätkunnostuksessa ehdottanut, mutta silloin en hakenut vahvistusta tiedolleni. Kahden vuoden tauko käytöstä, vaikka latausta onkin ollut, ei ole parasta huolenpitoa akuille. Olisi pitänyt myös purkaa. Lohdullinen tieto oli, että käyttö saattaa kyllä parantaa eli ikään kuin herätellä näitä akkuja. Nyt siis vaan latausta ja purkausta. Otetaan siis joka satamassa sähköt!
Hieno rantautuminen syvään Ronehamnin satamaan poikiin Onneksi olimme syöneet lounasta jo matkalla, niin vältyimme heti kokkailupuuhilta. Minä lähdin selvittämään saunaa ja veneeseen jäi akkuveden täyttöhomma.
Sauna löytyi ja aivan mahtava olikin – saimme saunan kahdeksi tunniksi ja koska sauna lämmitettiin vain meille, oli aikakin joustava. Hintaa palvelulle itsesiivottuna 200 kr ja siivouksella 400 kr. Ei siis kallis vaikka olisi ottanut siivouksellakin. Hyvä sauna oli, kuuma ja löylyn heitto vettäkin ja hiekkaranta lähellä, meri 24 astetta – muut kävivät, minä en.
Paluumatkalla, saunanraikkaina, rantabaariin katsomaan live-esiintyjää… Olenkohan koskaan ollut keikalla á la naturel – tuskin! Olipa hauskaa olla keikalla, sattumalta ja missä paikassa😳. Ruotsissa rantakapakka löytyy lähes joka satamasta ja niissä on aina ihmisiä.
Dinneriä lopulta puolen yön jälkeen – kyllä maistui tortillat! Onneksi olin tehnyt itselleni välihuikkapalan ennen saunaa – en ymmärrä miten toiset pärjäsivät. Nukkumaan lopulta hyvin myöhään.
🌧️ Märkä aamu ja mystisesti mykkä plotteri
Aamulla veneessä juuri sen näköistä mitä illalla olimme puuhanneet – pyyhkeet olivat kuivuneet kaatosateessa ja muutamia muitakin artikkeleja samoin. Istumalaatikko kuin pommin jäljiltä. Päätimme viivyttää lähtöä, pistää nopean pyyhepyykin pyörimään ja lähteä kävellen kylille. Pikku handelista pienet täydennysostokset.
Lopulta kolmen jälkeen eteenpäin…
Jatkoimme kohti mielenkiintoista Vändsburgin satamaa – aamupäivän hyvä sivutuuli oli loppunut ja tuuli kevyesti vastaisesta… Lähestyttäessä kohdetta tuuli jo vastaisesta lähes 10 m/s.
Tässä rytäkässä, selittämättömästä syystä, lakkasi plotteri pelittämästä. Minkäköhän aivopierun mahtoi saada… Jäi piipittämään, niin parempi sulkea kaikki. Onneksi karttadataa myös paperilla ja puhelimessa.
Illalla ohjeita YouTubesta ja yritystä rebootata koko aparaatti, mutta ei onnistunut.
🃏 Uno No Mercy ja sen armoilla
Peli-ilta – alkuun Uno-korteilla, joista kaikkein uusin versio, Uno No Mercy. Mitä ihmettä ne keksii – vähemmän kilpailuhenkisenä en ehkä ymmärrä peliä, jossa toisen voi pudottaa kokonaan pois heti ensimmäisten minuuttien aikana.
Siinä sitten muut pelaa, yksi katsoo kännykkää seuraavan 30–40 minuuttia. Ei lustia minun mielestä! No, ehkä tämä minun asenne, että tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessäolo, ei sovi tähän peliin.
Meri tänään voittamaton sekä Unossa että Seiskassa! Voittaja tarjoili illan päätteeksi vielä lättyjä!
🪨 Luonnonrauhaa ja raukkeja ennen ukkosta
Aamulla kävelyllä läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa on kauniita raukkeja veden rajassa. Täytyy taas kerrata tämän eksoottisen saaren geologinen historia. Se on ainutlaatuinen!
Aurinkoista ja kuumaa mutta ilmassa ukkosta!
⛵ Hoburgin kierto ja taivaallinen vesikaste
Merelle, edessä runsaat 20 meripeninkulmaa. Tänään kiertäisimme Hoburgin niemen eli Gotlannin eteläkärjen. Ensin kevyttä vastatuulta, mutta eteläkärjen jälkeen sitten myötäistä.
Nostimme purjeet vasta Hoburginniemen kohdalla, seilataksemme vain hetken. Pian päällemme tuli sadepilvi, joka vei tuulen kokonaan, sitten käänsi sen vastaiseksi ja lopulta kaatoi niskaamme roppakaupalla vettä. Valitettavasti Hoburgin kallion hienous peittyi usvaan.
Miehet kokkailivat ja pysyivät kuivina, naiset kaatosateessa kannella. Yritimme houkutella hylkeitä esiin Leevi & Leavingsin musiikilla – tämä kun on joskus toiminut. Ainoaksi hylkeeksi jäi keulan edessä näkynyt uppotukki, joka lähetyttäessä lopulta sukelsi. Tukit ei sukeltele!
Sateen sopivasti hälvettyä saimme taikkuruokaa a la Petri, Selenan keittiöstä.
🍍 Grillijuhlat Burgsvikissä – herkkua ja herkkiä hetkiä
Hieno rantautuminen Merin ohjaamana tyyneen Burgsvikin satamaan – kaunista! Edeltä tiedossa hyvät syvyystiedot satamasta, joten totesimme heti syvät aisapaikat varatuiksi – veneille, jotka todennäköisesti olisivat uineet syvemmällekin.
Saimme hienon paikan aallonmurtajan kylkilaiturista. Rannalla paljon ihmisiä, uimassa ja nauttimassa kesästä.
Nyt grillataan – päätimme pitää Cobb-grilli-illan. Petri taiteili ensin pari pitsaa, jotka jaoimme alkupaloiksi, ja sitten grillasimme vielä lihaa, ananasta, perunaa ja kesäkurpitsaa.
Olipa maukasta ja hyvin mahduttiin myös neljästään. Hyvällä suunnittelulla vältettiin myös ylös/alas ramppaus. Erinomaista ja maukasta ruokaa, yltäkylläisesti.
Maukas ruoka ei aina takaa hyvää tunnelmaa ja valitettavasti nyt kävi niin. Kesälomastressi on ikävä juttu – tekemättömät työt vaivaavat selvästi toisia enemmän ja niitähän meillä piisaa, ihan kaikilla.
Päivällä liikkeelle kohteena Stora Karlsö, luonnonsuojelusaari, jossa kerran näimme prinsessan perheineen. Hyvä purjehduspäivä kohteeseen ja matkalla näimme muutamia hylkeitä. Matkalla mahtavaa maalaissalaattia Merin ja Teemun keittiövuorolla. Tähtäsimme laituriin vesibussin paikalle. Vanhasta kokemuksesta tiesimme, että tämä paikka vapautuu viiden aikaan. Olimme ajoissa – odotimme merellä vesibussi tulin ja menon. Hieno rantautuminen ja samalla selvisi, että ranta on ihan piukassa. Pian meidän rantautuminen jälkeen tehtiin isojako – yhteisvoimin siirtyi viiden veneen ”venekasa” laiturilla taaemmas ja pienemmät veneet saatiin näin rannemmas, matalampaan veteen. Ruotsissa tämä osataan. Kaikkien veneiden omistajat eivät olleet edes paikalla, mutta jokaista venettä vahdittiin ja huolehdittiin että fendarit pysyi välissä. Myös meidän puolelle siirtyi veneitä ja saimme kyljelle yhden pienemmän veneen. Olimme melko rannassa ja kaiku näytti lukemaa 1,2 eli olimme käytännössä pohjassa. Tosiasiassa kyllä kelluimme ihan luonnikkaasti. Aamulla laiturin toisella puolella oli aika keikutusta, joten siinä menossa, näin matalassa olisi ollut mahdotonta olla.
Iltakävely Stora Karlsö majakalle, joka seisoo tukevasti korkealla kalliolla. Pistää miettimään millaista elämää majakan vartijana on eletty 1800 luvulla, kun majakka on rakennettu. ”Ikuista tulta” ylläpitämään on kuitenkin tarvittu henkilökuntaa. Nyt majakka oli kunnostuksessa ja tämä nykyaikainen ikuinen tuli olikin kiinnitetty rakennustelineeseen majakan meren puolelle. Huikea paikka!.
Henkilökunta oli saarella ihan huippua, huikean ystävällisiä. Hyvin kerrottiin saaren sääntöjä ja suositeltiin kävelyreittiä. Aamulla tultiin laiturille ja varmistettiin että meidän puoli laiturista tyhjenee kymmeneksi, kun vesibussi saapuu. Kaikki kohteliaasti ja ystävällisesti. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Iltapalaksi sekä popcorneja että lättyjä.
Aamulla siis viikon aikaisin lähtö, joka ei sinänsä haitannut. Kiva saapua ajoissa Visbyhyn. Alkumatkasta hyvää seilausta 6-8 m/s tuulessa luovipiukkuudessa, päivemmällä tuuli keveninja kurssin muuttui. Matkalla huoltohommia ja siivousta. Turkki levyt pyyhitty ja pilssi puhdistettu. Lokin anturi pesty (nopeutta melkein puoli solmua lisää), peräsinakselin tsekattu & lisätty rasvaa, koneen merivesisuodatin puhdistettu (oli muuten tarpeen!). Halusin tehdä hommat merellä, jotta Visbyssä saa vain olla. Hyvästä ajatuksesta saatiin sitten hiukan lisä-äksönia – merivesisuodattimen kannen jäätyä huonosti onnistui kone imemään kunnon ilmakuplan järjestelmään. Sitä sitten sai jonkun tovin keplotella pois. Lopulta keksimme lykätä paineella vettä koneeseen päin ja näin tilanne laukesi. Onneksi koneen ääni muuttuu kumisevaksi, kun se ei saa vettä järjestelmään, vika huomattiin siis heti jo merellä eikä satama-altaaseen saavuttua. Vältyimme rantautumishässäkältä.
Meri, Teemun avustuksella, taikoi tässä samalla ruokaa melko tyhjästä. Ruoka olikin valmista samalla hetkellä kun Visbyn sataman aallonmurtaja oli edessämme. Päätimme antaa spagetin tekeytyä ja syödä vasta rannassa.
Petrin ohjaamana satama-altaaseen ja tietysti niin eturiviin kuin mahdollista. Satamapoika ystävällisesti vastaanotti meidät ja kysyi olimme ajatelleet satama-alueen toista satamaa – kysyin että miksi? Siellä on kuulemma mycket lugnare – här kan vara fest! Kerroin että me tykätään juhlista! ”Och musik” hän vastasi ja kerroin että pidämme myös musiikista. Koska emme olleetkaan rauhaa rakastavia tätejä (minä ja Meri kannella ja tällaista kysytään😳!?!), saimme seuraamiskäskyn ja näin meitä saateltiin altaan perimmäiseen nurkkaan. Petri ohjasi todella kylmähermoisesti ahtaaseen paikkaan. Pientä poijujumppaa satamapojan avustuksella ja näin olimme perillä. Visbytä juhlistimme kuohuvalla ja Merin kylmäboxin tyhjennysspagetilla sekä makkaroilla. Ei huippugourmetia, mutta ruokaa!
Huippuviikko takana – nähty uusia satamia, hienoja paikkoja, syöty hyvin ja edetty maltillia mailimääriä. Teemulle pisin aika veneessä ikinä ja hyvin pärjäsi. Seuraavalla viikolla vene täytyy saada kotiin, joten mailimäärät kyllä kasvaa.
Karonmatkassa 