Avainsana: Avomeripurjehdus

  • Kuusi päivää Slitestä Visbyhyn

    Slitestä ulos merelle ja rentoa seilausta – edessä vain runsaat 20 meripeninkulmaa. Ei siis kiire. Rauhallisia manooverejä ja samalla opastusta Teemulle Selenan sielunelämästä. Kesäistä lämmintä ja sivumyötäistä.

    Avomeripurjehtijat😂❤️

    Kohteenamme oli Hammarvik tai saman niemen eteläisempi kohde Sysne. Uusia kohteita on aina kiva koluta, siksi valitsimme Sysnen kalasataman. Luvattu jopa 4 m syväyskin tuntui kivalta. Saavuimme altaaseen ja oikeastaan meille parhaalla paikalla keikkui jonkun paikallisen pieni postisoutuvene. Arvelimme aallonmurtajan olevan kalastajille, mutta kun muuta ei ollut, yritimme siihen… onneksi keula edellä. Troolarin kyljen tasalla vauhti pysähtyi ja loki näytti 1,2 . Taas hyvä muistutus –  ei vieraassa satamassa perä edellä mihinkään

    Ehdimme jo mainita, että palataanko Herrvikiin, kun rannasta ystävällisesti tehtiin tilaa postiveneen kohdalle. Matalaa oli siinäkin, mutta hyvin uitiin kuitenkin.

    Kaupassa asioitiin vuoronumerolla, joita oli jaossa kaupan terassilla. Todellakin suosittu kauppa!

    Rannassa erinomainen kalakauppa, josta savustettuja kampeloita pöytään. Oli nostalgisen makuista mulle ja Merille – ihan kuin kauan sitten Saaristomerellä. Petrille makuelämys ei tuonut samoja tuntemuksia. Heillä on  savustuksessa ollut erilaiset aromit. Makoisaa oli!

    Peli-ilta ja Teemu oli voittamaton!


    ⚓ Ronehamni ja saunajahdin salapoliisityö

    Lähdimme kohti Ronehamnia ja jälleen melko hyvässä purjehduskelissä. Tuulta piisasi aivan loppuun asti. On lämmintä, se on kivaa!

    Matkalla puheluita, jotta saataisiin sauna – josta satamakirjassa puhutaan. Muutamien satamakilautteluiden jälkeen sain oikean vinkin: soita Ronehamnin Campingiin, ehkä he tietävät saunasta! Ja tiesiväthän he – sauna on Campingin service- talossa ja ovessa on puhelinnumero. Kuulosti hyvältä tiedolta.

    Koko matkan vaivannut akkujen heikko varauksen säilyttäminen sai myös soittamaan Akkupojille. Hyviä neuvoja etänä ja vahvistus tietooni, että kyllä meidän Low maintenance -akkujenkin akkuvesitaso kannattaa tarkistaa. Tätä olin jo kevätkunnostuksessa ehdottanut, mutta silloin en hakenut vahvistusta tiedolleni. Kahden vuoden tauko käytöstä, vaikka latausta onkin ollut, ei ole parasta huolenpitoa akuille. Olisi pitänyt myös purkaa. Lohdullinen tieto oli, että käyttö saattaa kyllä parantaa eli ikään kuin herätellä näitä akkuja. Nyt siis vaan latausta ja purkausta. Otetaan siis joka satamassa sähköt!

    Hieno rantautuminen syvään Ronehamnin satamaan poikiin  Onneksi olimme syöneet lounasta jo matkalla, niin vältyimme heti kokkailupuuhilta. Minä lähdin selvittämään saunaa ja veneeseen jäi akkuveden täyttöhomma.

    Sauna löytyi ja aivan mahtava olikin – saimme saunan kahdeksi tunniksi ja koska sauna lämmitettiin vain meille, oli aikakin joustava. Hintaa palvelulle itsesiivottuna 200 kr ja siivouksella 400 kr. Ei siis kallis vaikka olisi ottanut  siivouksellakin. Hyvä sauna oli, kuuma ja löylyn heitto vettäkin ja hiekkaranta lähellä, meri 24 astetta – muut kävivät, minä en.

    Meikittä keikalla🫣

    Paluumatkalla, saunanraikkaina, rantabaariin katsomaan live-esiintyjää… Olenkohan koskaan ollut keikalla á la naturel – tuskin! Olipa hauskaa olla keikalla, sattumalta ja missä paikassa😳. Ruotsissa rantakapakka löytyy lähes joka satamasta ja niissä on aina ihmisiä.

    Dinneriä lopulta puolen yön jälkeen – kyllä maistui tortillat! Onneksi olin tehnyt itselleni välihuikkapalan ennen saunaa – en ymmärrä miten toiset pärjäsivät. Nukkumaan lopulta hyvin myöhään.


    🌧️ Märkä aamu ja mystisesti mykkä plotteri

    Aamulla veneessä juuri sen näköistä mitä illalla olimme puuhanneet – pyyhkeet olivat kuivuneet kaatosateessa ja muutamia muitakin artikkeleja samoin. Istumalaatikko kuin pommin jäljiltä. Päätimme viivyttää lähtöä, pistää nopean pyyhepyykin pyörimään ja lähteä kävellen kylille. Pikku handelista pienet täydennysostokset.

    Historian havinaa ihanassa pikku kyläkaupassa

    Lopulta kolmen jälkeen eteenpäin…

    Jatkoimme kohti  mielenkiintoista Vändsburgin satamaa – aamupäivän hyvä sivutuuli oli loppunut ja tuuli kevyesti vastaisesta… Lähestyttäessä kohdetta tuuli jo vastaisesta lähes 10 m/s.

    Tässä rytäkässä, selittämättömästä syystä, lakkasi plotteri pelittämästä. Minkäköhän aivopierun mahtoi saada… Jäi piipittämään, niin parempi sulkea kaikki. Onneksi karttadataa myös paperilla ja puhelimessa.

    Illalla ohjeita YouTubesta ja yritystä rebootata koko aparaatti, mutta ei onnistunut.


    🃏 Uno No Mercy ja sen armoilla

    Peli-ilta – alkuun Uno-korteilla, joista kaikkein uusin versio, Uno No Mercy. Mitä ihmettä ne keksii – vähemmän kilpailuhenkisenä en ehkä ymmärrä peliä, jossa toisen voi pudottaa kokonaan pois heti ensimmäisten minuuttien aikana.

    Siinä sitten muut pelaa, yksi katsoo kännykkää seuraavan 30–40 minuuttia. Ei lustia minun mielestä! No, ehkä tämä minun asenne, että tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessäolo, ei sovi tähän peliin.

    Meri tänään voittamaton sekä Unossa että Seiskassa! Voittaja tarjoili illan päätteeksi vielä lättyjä!


    🪨 Luonnonrauhaa ja raukkeja ennen ukkosta

    Nämä kivettyneet korallit on kyllä hienoja🙏

    Aamulla kävelyllä läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa on kauniita raukkeja veden rajassa. Täytyy taas kerrata tämän eksoottisen saaren geologinen historia. Se on ainutlaatuinen!

    Aurinkoista ja kuumaa mutta ilmassa ukkosta!


    ⛵ Hoburgin kierto ja taivaallinen vesikaste

    Merelle, edessä runsaat 20 meripeninkulmaa. Tänään kiertäisimme Hoburgin niemen eli Gotlannin eteläkärjen. Ensin kevyttä vastatuulta, mutta eteläkärjen jälkeen sitten myötäistä.

    Nostimme purjeet vasta Hoburginniemen kohdalla, seilataksemme vain hetken. Pian päällemme tuli sadepilvi, joka vei tuulen kokonaan, sitten käänsi sen vastaiseksi ja lopulta kaatoi niskaamme roppakaupalla vettä. Valitettavasti Hoburgin kallion hienous peittyi usvaan.

    Miehet kokkailivat ja pysyivät kuivina, naiset kaatosateessa kannella. Yritimme houkutella hylkeitä esiin Leevi & Leavingsin musiikilla – tämä kun on joskus toiminut. Ainoaksi hylkeeksi jäi keulan edessä näkynyt uppotukki, joka lähetyttäessä lopulta sukelsi. Tukit ei sukeltele!

    Sateen sopivasti hälvettyä saimme taikkuruokaa a la  Petri,  Selenan keittiöstä.


    🍍 Grillijuhlat Burgsvikissä – herkkua ja herkkiä hetkiä

    Hieno rantautuminen Merin ohjaamana tyyneen Burgsvikin satamaan – kaunista! Edeltä tiedossa hyvät syvyystiedot satamasta, joten totesimme heti syvät aisapaikat varatuiksi – veneille, jotka todennäköisesti olisivat uineet syvemmällekin.

    Burgsvikin satama

    Saimme hienon paikan aallonmurtajan kylkilaiturista. Rannalla paljon ihmisiä, uimassa ja nauttimassa kesästä.

    Kaunis näkymä aallonmurtajalta merelle ja tuulimyllypuistoon!

    Nyt grillataan – päätimme pitää Cobb-grilli-illan. Petri taiteili ensin pari pitsaa, jotka jaoimme alkupaloiksi, ja sitten grillasimme vielä lihaa, ananasta, perunaa ja kesäkurpitsaa.

    Pitsaa Cobb-grillillä

    Olipa maukasta ja hyvin mahduttiin myös neljästään. Hyvällä suunnittelulla vältettiin myös ylös/alas ramppaus. Erinomaista ja maukasta ruokaa, yltäkylläisesti.

    Maukas ruoka ei aina takaa hyvää tunnelmaa ja valitettavasti nyt kävi niin. Kesälomastressi on ikävä juttu – tekemättömät työt vaivaavat selvästi toisia enemmän ja niitähän meillä piisaa, ihan kaikilla.


    Rentoa menoa

    Päivällä liikkeelle kohteena Stora Karlsö, luonnonsuojelusaari, jossa kerran näimme prinsessan perheineen. Hyvä purjehduspäivä kohteeseen ja matkalla näimme muutamia hylkeitä. Matkalla mahtavaa maalaissalaattia Merin ja Teemun keittiövuorolla. Tähtäsimme laituriin vesibussin paikalle. Vanhasta kokemuksesta tiesimme, että tämä paikka vapautuu viiden aikaan. Olimme ajoissa – odotimme merellä vesibussi tulin ja menon. Hieno rantautuminen ja samalla selvisi, että ranta on ihan piukassa. Pian meidän rantautuminen jälkeen tehtiin isojako – yhteisvoimin siirtyi viiden veneen ”venekasa” laiturilla taaemmas ja pienemmät veneet saatiin näin rannemmas,  matalampaan veteen. Ruotsissa tämä osataan. Kaikkien veneiden omistajat eivät olleet edes paikalla, mutta jokaista venettä vahdittiin ja huolehdittiin että fendarit pysyi välissä. Myös meidän puolelle siirtyi veneitä ja saimme kyljelle yhden pienemmän veneen. Olimme melko rannassa ja kaiku näytti lukemaa 1,2 eli olimme käytännössä pohjassa. Tosiasiassa kyllä kelluimme ihan luonnikkaasti. Aamulla laiturin toisella puolella oli aika keikutusta, joten siinä menossa, näin matalassa olisi ollut mahdotonta olla.

    Iltarauhaa – Stora Karlsö

    Iltakävely Stora Karlsö  majakalle, joka seisoo tukevasti korkealla kalliolla. Pistää miettimään millaista elämää majakan vartijana on eletty 1800 luvulla, kun majakka on rakennettu. ”Ikuista tulta” ylläpitämään on kuitenkin tarvittu henkilökuntaa. Nyt majakka oli kunnostuksessa ja tämä nykyaikainen ikuinen tuli olikin kiinnitetty rakennustelineeseen majakan meren puolelle. Huikea paikka!.

    Stora Karlsö majakka korkealla kalliolla

    Henkilökunta oli saarella ihan huippua, huikean ystävällisiä. Hyvin kerrottiin saaren sääntöjä ja suositeltiin kävelyreittiä. Aamulla tultiin laiturille ja varmistettiin että meidän puoli laiturista tyhjenee kymmeneksi, kun vesibussi saapuu. Kaikki kohteliaasti ja ystävällisesti. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Iltapalaksi sekä popcorneja että lättyjä.

    Näkymä Stora Karlsöltä Lilla Karlsöhön
    Huikea paikka, kerta kaikkiaan!

    Aamulla siis viikon aikaisin lähtö, joka ei sinänsä haitannut. Kiva saapua ajoissa Visbyhyn. Alkumatkasta hyvää seilausta 6-8 m/s tuulessa luovipiukkuudessa, päivemmällä tuuli keveninja kurssin muuttui. Matkalla huoltohommia ja siivousta. Turkki levyt pyyhitty ja pilssi puhdistettu. Lokin anturi pesty (nopeutta melkein puoli solmua lisää), peräsinakselin tsekattu & lisätty rasvaa, koneen merivesisuodatin puhdistettu (oli muuten tarpeen!). Halusin tehdä hommat merellä, jotta Visbyssä saa vain olla. Hyvästä ajatuksesta saatiin sitten hiukan lisä-äksönia – merivesisuodattimen kannen jäätyä huonosti onnistui kone imemään kunnon ilmakuplan järjestelmään. Sitä sitten sai jonkun tovin keplotella pois. Lopulta keksimme lykätä paineella vettä koneeseen päin ja näin tilanne laukesi. Onneksi koneen ääni muuttuu kumisevaksi, kun se ei saa vettä järjestelmään, vika huomattiin siis heti jo merellä eikä satama-altaaseen saavuttua. Vältyimme rantautumishässäkältä.

    Meri, Teemun avustuksella, taikoi tässä samalla ruokaa melko tyhjästä. Ruoka olikin valmista samalla hetkellä kun Visbyn sataman aallonmurtaja oli edessämme. Päätimme antaa spagetin tekeytyä ja syödä vasta rannassa.

    Petrin ohjaamana satama-altaaseen ja tietysti niin eturiviin kuin mahdollista. Satamapoika ystävällisesti vastaanotti meidät ja kysyi olimme ajatelleet satama-alueen toista satamaa – kysyin että miksi? Siellä on kuulemma mycket lugnare – här kan vara fest! Kerroin että me tykätään juhlista! ”Och musik” hän vastasi ja kerroin että pidämme myös musiikista.  Koska emme olleetkaan rauhaa rakastavia tätejä (minä ja Meri kannella ja tällaista kysytään😳!?!), saimme seuraamiskäskyn ja näin meitä saateltiin altaan perimmäiseen nurkkaan. Petri ohjasi todella kylmähermoisesti ahtaaseen paikkaan.  Pientä poijujumppaa satamapojan avustuksella ja näin olimme perillä. Visbytä juhlistimme kuohuvalla ja Merin kylmäboxin tyhjennysspagetilla sekä makkaroilla. Ei huippugourmetia, mutta ruokaa!

    Merilevätilanne Itämerellä on todella surullinen, myös Visbyssä😔

    Huippuviikko takana – nähty uusia satamia, hienoja paikkoja, syöty hyvin ja edetty maltillia mailimääriä. Teemulle pisin aika veneessä ikinä ja hyvin pärjäsi. Seuraavalla viikolla vene täytyy saada kotiin, joten mailimäärät kyllä kasvaa.

    Kesämekossa, ps kuvassa myös Meri ja Teemu
    Visbyyn illassa❤️
  • ⛵Kohti Fårötä – Taivaallista purjehdusta

    Nyt kokka kohti avomerta – edessä reilut 80 meripeninkulmaa.
    Kuudelta ylös ja puolen tunnin päästä irti.

    Tästä mennään⛵

    Yksi asia, jota aina ihailen ruotsalaisissa: sieltä noustaan kannelle kalsareissakin auttamaan naapuria.
    Me toki tehtiin sama heille edellisenä iltana – mutta emme ihan aamuvarhaisella. Pieni vaiva, iso ilo.

    Sinne sukeltaa – syvälle kaupunkiin

    Heti kun päästiin satama-altaasta ulos, vastaan tuli Stena Linesin lautta.
    Luulin sen suuntaavan johonkin aallonmurtajan taakana olevista terminaaleista, mutta ei – sehän paineli syvälle kaupunkiin.
    Me pyörittiin pieni piruetti kun mietin mihin väistäisin – onneksi koneella pääsee nopeasti eteen ja taakse.

    Kurssi asetettiin suoraan Fåröhön. Aamupäivällä mentiin koneella kolmisen tuntia, odotellen tuulta. Ja se sieltä setuli – hiljaa mutta varmasti.

    Kesä… vaatteet vähenee

    Ihana purjehduspäivä, jollaisia saisi olla useammin. Tuuli nousi maltillisesti ja pysyi koko päivän siellä 5–8 m/s.
    Täydellistä! Ei kovaa puuskittaista, ei suurta aallokkoa – juuri sellaista purjehdusta, josta voisi haaveilla useammin.

    Hevimies puikoissa❤️ – musiikki raikaa

    Matka kulki leppoisasti, mutta keskivauhdiksi saimme hyvät 6,3 solmua, vaikka aamupäivällä hieman lilluttiinkin. Samaa matkaa kulki myös ruotsalaisia Mälo-veneitä Ventspilsistä. Joitakin laivoja väisteltiin, mutta ruuhkaa ei ollut.

    Kaikella elektroniikalla on elinkaarensa – nyt invertteri tuli tiensä päähän.
    Ensin sulake paloi ja 220 pistokkeet lakkasivat toimimasta, sitten uusi sulakkeen palo ja lakkasivat toimimasta USB-latauksetkin.
    Duracell on palvellut uskollisesti, mutta nyt jääköön eläkkeelle.

    Rakas ”ykköslähetti” on korvaamatonta apu!

    Tilataan uusi miehistön vaihdon yhteydessä – ei viitsitä juosta täällä laitteen perässä. Kiitos Roope!

    Perämiehellä oli selkeä toive lounaaksi,  chili-valkosipuli ranskalaisia, itse tehtyjä tietysti!

    Merellä on aikaa tehdä ruokaa 👍

    Yllätykseksi siihen rinnalle tuli Club Sandwich – eikä pelkkä jauhelihapihvi. Täytyy sanoa: onnistunut yhdistelmä!

    Seitsemän maissa rantauduttiin Fårön Kalasatamaan.
    Kylkilaituriin, ystävällisten ruotsalaisten auttamana tietenkin.
    Paikka oli muuten hyvä, mutta väylän liikenne toi vähän keinuntaa. Onneksi köydet ja fendarit olivat kohdillaan – ei mitään nitinöitä eikä rykimistä, vaikka aalto välillä keikuttukin.

    Pitkä päivä takana 88mpk:ta

    Veneen keittiö oli jo sulkeutunut saapumisillalta illalta – 😂 – joten mentiin ulkoruokintaan.
    Ja kyllä kannatti: pari Mariestadia, Petrille burgeri ja mulle kreikkalainen salaatti tykötarpeineen. Ei pettänyt!

    Illalla vielä leffaa ja popcorneja veneessä.
    Olipa hyvä päätös päivälle.

    Romanttinen auringonlasku
  • Svanekenista Sassnitziin

    Svanekenista Sassnitziin

    Aamu Svanekenissa oli todellakin sitä mitä odotimme, helteistä. Tämä lomamme 11. aamu toi vihdoin tullessaan kesän tunteen. Nauttien tästä emme kiirehtineet minnekään. Satamatoimistossa oli kaksi pyykkikonetta ja yksi kuivausrumpu purjehtijoiden vapaassa käytössä. Periaatteella ketä ehtii ensin eli varausta ei tarvinnut. Saimme pestynä pyykkiä, mutta rumpuvuoro meni ohitse, siksi Selena hetken kuin mustalaisleiri.

    Runsaan tunnin kuivattelun jälkeen sileät vaatteet kaappiin 👍😊

    Iltapäivällä teimme pyöräretken ympäri kaupunkia ja todellakin aivan suloinen kaupunki. Kävimme Svanekenin kirkossa, joka vanhimmat osat ovat 1300-luvulta. Kirkon sisälla kaikui musiikki ja sen katossa riippui purjelaiva. Ihana tunnelma. Tietysti maistoimme Svanekenin omaa nimikko olutta.

    Kaunis kirkko, jonka tunnelmallisella käytävällä kaikui pianomusiikki
    Paikallisia kokeiltu sekä sisäisesti että ulkoisesti

    Hämmästelimme sataman tyhjyyttä, sillä tulopäivänämme satama oli melko piukassa jo iltapäivällä. Nyt satamassa oli keula rantaan-paikkoja vielä ilta myöhällä. Satamassa oli pesu ja suihkutilat, mutta niiden kunto ei ollut kovin erinomainen. Suihkusta kuitenkin lämmintä vettä ja hierovan suihkun sykkeella. Satamamaksu 37,5€/yö maksettiin satamatoimiston automaattiin. Kierrätysroskiksia olisimme myös kaivanneet, mutta emme niitä löytäneet.

    Bye,bye Svaneke ❤️

    Svanekenille sanoimme heipat varhain keskiviikko aamuna. Nyt suuntana Saksan Sassnitz. Aamupäivän konetimme tyvenessä, mutta sen tiesimme jo ennakolta. Puolilta päivin saimme odotetusti tuulta purjeisiin ja siitä iltaa kohden tuuli vain voimistui. Ihanaa menoa bikineissä lähes koko päivän☀️ Sain tehtyä puuhdetöitä, joita niin rakastan. Nyt on rikkinäiset fendarisuojat ommeltu ja virkattu sekä ommeltu muutamia hullunpuuhdetöitä. Lennätimme myös dronea, harjoitusmielessä. Valitettavasti viimeisellä kerralla kone koki nenälaskun suoraa nostosta ja nyt siitä on lasi rikki. Varaosia siis tilaamaan😯.

    Meressä pörrää meidän, onneksi vedenkestävä, drone👍

    Sassnitziin iltaseitsemältä seilattuamme 78 mailia. Matkalla kaksi isoa liikennekaistaa, jossa varsinkin jälkimmäisellä vilkas laiva liikenne. Tutkasta merkittävästi apua törmäyslinjojen määrittelyssä.

    Kuvassa oikealla ei ole maata vaan meressä seisovia tuulimyllyjä😂

    Sassnitzin isossa satamassa runsaasti paikkoja ja hyvän paikan Petri meille pujotteli. Korkeat peräpaalut olivat tämän rantautumisen ainoa haaste, sillä satama oli täysin tyven. Saksankielisen satamakapteenin ystävällisellä ohjauksella saimme maksettua ja selvitettyä kaikki asiat. Kaksi yötä, vene + 2 miehistön jäsentä, 48€ eli melkoisesti edullisempaa kuin Bornholmissa. Sitten kiiruhdimme ripeästi rantaravintolaan. Kiireisessä ravintolassa alkuun kireä tunnelmainen tarjoilija teki hyvin selväksi, että jonoa sitten ON. Sanoimme sen olevan aivan ok, kunhan saamme olutta. Kun sitten vielä tilasimme ”tyrkkyruuan” eli Schnitzelit alkoi hän jo hymyillä. Ihana olla Saksassa. Illan päätteeksi nautimme etelän tunnelmasta rantabulevardilla❤️ – edessä kohisi Itämeri, lasissa kylmää Stralsundin Störebeckeriä ja ilma on kuin linnun maitoa.

    Kesä on täällä ja me ollaan etelässä ❤️⛵
  • Sumua ja avomerta…

    Sumua ja avomerta…

    Kristiinankaupungille sanoimme heipat aamu varhaisella. Kaunis aamu tuntui mukavalta. Ajatuksena meillä jatkaa niin kauan kun tuntuu mukavalta.

    Koneella sumussa ja aurinkolasit otsalla heti-valmiina. Yläkuvassa viitta, jonka hädin tuskin näimme vaikka matkaa 200 metriä.

    Lounas valmistui ja sumu laskeutui yllemme samaan aikaan. Tiheässä sumussa näkyvyyttä oli välillä vain pari sataa metriä. Nyt nauttii, että voi kytkeä päälle tutkan ja seurata ympärillä kulkevia. Hienosti sujuikin ja matalalla väylällä puikkelehtiminen. Juuri saapuessamme Poriin sumu alkoi hiljalleen hälventyä. Tuulimyllyt näyttivät hetken kuin pilviä kannattavilta pilareilta, pyörivien siipien olessa täysin piilossa.

    Pilvet ovat saaneet tukipilarit, jotta jaksavat roikkua…

    Päätimme pysähtyä Reposaareen. Matalaan satamaan ajo sujui jo luottamuksella, mutta totesimme myös ettei tuonne ole meillä matalalla vedellä asiaa. Menomatkalla meri oli +20 ja nyt +30. Sisäänajon matalimmassa kohdassa kölin alla juurikin noiden lukujen verran vettä. Täällä kehittyy kyllä kylmähermoiseksi matalan veden kuljettajaksi ja linjatauluille antaa suuren arvon.

    Reposaaressa nähtiin tällainen idyllinen mökkilautta, jonka sisällä jyrisi vähemmän idyllinen dieseli. Ei matkantekoon selvästikään!

    Iltakävely Reposaaressa oli kiva. Kävimme linnakepuistossa ihmettelemässä sodan aikojen karuja oloja. Reposaaren puukirkkoja oli myös pakko koukata katsomaan, onhan presidentti parimme vihitty siellä. Dinneriksi pysähdyimme entiseen Merry Monk-ravintolaan hampurilaisille. Ravintolassa saimme tosiaan naapurilta kuulla Merry Monkin muuttaneen ja paikalla toimivan nyt uuden yrittäjän. Erinomaisia oli myös Turo’s Holy Smoke hampurilaiset. Illan päätteeksi sataman saunaan.

    Lämmin ilta oli kiva viettää Reposaaressa. Idyllinen kaupunginosa, jossa voi soittaa puhelinkioskista (omalla puhelimella, tietty)

    Keskiviikko aamu herätti sateen ropinalla ja tuulen viuhunalla. Nyt ei tehnyt mieli herätä. Odottelimme yli puolen päivän pahimpien sateiden ohittumista ja sitten suuntasimme tuuliselle avomerelle. Piukkaa kurssia ja melkoista keinutusta oli tarjolla. Teinitkin littyivät seuraamme ulos, sillä kannen ala oli kyllä nyt epämukavaa. Kalojakin ruokittiin. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja viimeisen tunnin ajoimme koneella, isopurje ylhäällä saaden siitä mukavaa tasapainoitusta keinutukseen.

    Kylmäpihlajan majakalle lopulta illan suussa. Suojaisassa satamassa oli hyvin tilaa ja riittävästi syvyyttä. Majakassa toimivassa hotellissa oli runsaasti väkeä ja saunavuorot tietysti jo missasimme. Uuden rantasaunan olisi saanut tilauksesta 75€/h. Aamulla kiipesimme majakan katolle huimia näköaloja ihailemaan.

    Näkymä satamaan Kylmäpihlajan majakan katolla

    Nyt matkalla kohti Uudenkaupungin satamaa, hyvin seilaa kevyessä tuulessa.

    Olisiko tällaista purjehdusta voinut olla kesälomalla enemmän?
  • Selkämeren aalloilla

    Pääsimme jälleen kokemaan kerta kaikkiaan loistavaa menoa – yli aavan meren. Naisisto selviytyi hienosti runsaan 28 tunnin ja 190 mpk:n rupeamasta. Avomeri ensikertalaisemmekin paljastuivat kelpo ohjailijoiksi haastavassa myötätuulessa.

    IMG-20170711-WA0008

     

    Lähdimme kohti Höga Kustenia luottaen yr. no – säätiedoitukseen.  Suurta luottoa tarvittiinkin kun Isokarilta merelle suuntasimme, sillä avomeri odotti meitä peilityynenä. Peltigenoalla siis eteenpäin tietäen että tuuli nousee yöksi.

    IMG-20170711-WA0003

    Tyynellä avomerellä on aikaa ja puuhdetöitä on keksittävä, onneksi olemme kekseliäitä. Olemme hoitaneet kauneutta sillä karvanpoisto kannella on ollut suosittua tälläkin reissulla.

    Candying on board - love Skin Candy❤
    Candying on board – love Skin Candy❤

    Avasimme peliringin ja mittelöimme myös Unon mestaruudesta. Kirjastontätimme oli erityisen kiireinen luettavien suuren vaihtuvuuden vuoksi ja laadukkaiden aikakausilehtien ansiosta tietotaitomme ”julkkisten” elämästä on nyt topissa. Jatkossa turvaamme tämän tiedon kätevällä tilauksella…

    IMG-20170711-WA0016.jpg

    Onneksi tuuli alkoi nousta ja Lombardini pääsi lepovuoroon. Hiljalleen nouseva myötätuuli keikutti Selenaa yön tunteina ja siedimme kukin tavallamme tätä höykytystä. Lopulta aamun kirkastuessa tuuli oli jo navakkaa ja etenimme jo lähes surffaten.

    DSC_0176

    Hämmästykseksemme seilasimme taas tyhjällä merellä – ei laivoja,  ei muita huviveneitä.  Merellä tapasimme vain hylkeen,  lokkeja ja erään vapaamatkalaiseksikin  hetkeksi ryhtyneen pikkulinnun.

    Somemahdollisuuksien palautuminen paljastaa meille lopulta mantereen lähestymisen. Puhelimemme kilahtelevat – olemme verkossa.  Jylhänä nouseva Höga Kustenin rannikko siintää edessä vaikuttavan näköisenä. Lopulta seilaamme vauhdikkaasti sisään Ulvöön lähteen ja purjeen laskun ohessa emme malta olla ihastelematta näkymää,  kaunista.

    Lotsberget Ulvöhamn
    Lotsberget Ulvöhamn

     

    Illallinen paikallisessa oli kerrassaan loistava – Lax i papper vei miehistömme melkein sanattomaksi.  Täydellinen vuorokausi takana,  kiitos Ladyt,  tytöt, naiset vai miten se nyt meni 😉🌞.

    IMG-20170711-WA0013

    Olemme perillä ja taulun paikan valinta bileet ovat siis tulossa… s/y Selena & Ulvöhamn Höga Kusten