Tänä kesänä pääsimme vihdoin vesille kunnolla kahden kesän tauon jälkeen – ja reissu oli ihana kuten olin toivonutkin!
Tällä kertaa ei kerätty maileja tai kiritty ahkerasti satamasta toiseen. Sen sijaan päätettiin keskittyä olemaan, nautiskelemaan ja pysähtymään. Useampaan satamaan ehdittiin ja muutamissa vietettiin enemmän aikaa.
Kuressaaressa oltiin myös kokonainen päivä
Perille päästyämme, Gotlantiin, loppui kiire. Meillä oli aikaa syödä rauhassa, nukkua kunnolla ja nauttia jokaisesta satamasta omalla tahdilla. Aina ihanassa Visbyssä vietimme tovin.
Visbyyn rantakiviä ehdittiin ihastella useamman kertaa
Meille osui monenlaisia säätä. Alkumatkasta oli kylmää, märkää ja koleaa. Lämppäri kävi joka yö ja välillä myös päivällä. Tuulta oli liikaa tai liian vähän. Gotlantiin mennessä sää muuttui useaksi päiväksi ja saimme kokea hyviä purjehduskelejä. Purjehdus voi olla parhaimmillaan juuri sitä: vaivatonta etenemistä ja rauhaa ympärillä. Kotiin tultiin taas vaihtelevassa kelissä, tuulta, tyyntä, sadetta ja aurinkoa.
Seura tekee matkan
Silti kaikkein tärkeintä oli seura. Jaettu matka luo jaetut muistot – ja juuri niistä syntyy se, mitä muistelee vielä pitkään. Naurettiin, oltiin hiljaa, suunniteltiin seuraavia pysähdyksiä ja ihailtiin maisemia yhdessä. Näitä hetkiä varten vene nostetaan veteen vuosi toisensa jälkeen. Toivottavasti saamme samanlaisia kesälomia tulevaisuudessakin❤️
Sweet home❤️ ja arki alkanut. Tosirakkaus lepää reissun jälkeen laiturissa.
Veneen vartiointi nyt next levelillä, saadaan reaaliaikaista kuvaa laiturilta
… ja koska kovat tuulet jatkuvat siirryttiin taas kahden ankkurin&poijun järjestelmään – keula tuuleen. Rantaankin köysiä riittävästi😂.
Kuvia kätevästi vaikka minuutin välein, päivin ja öin👍
Jumissa Visbyssä jälleen kerran. Vuosia sitten sössittiin Systembolagetin kanssa ja jouduttiin venyttämään vierailua – nyt kesämyrsky esti etenemisen. Mutta mikä on Visbyssä ollessa🤗.
Visbyn muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki on ihana. Historian havinaa!
Visby on kaunis ja todellakin lomakaupunki. Kuppiloita ja terasseja riittää – ja selvästi ihmiset ovat lomalla.
Sataman hiljaisuus yllätti – musiikkia ja jumputusta oli yllättävän vähän, vaikka tästä meitä tullessa varoitettiin. Eniten melua syntyi teinien autoista, joista suurin osa oli mopoautoja. Kortteliralli on selvästi Visbyn nuorten suosiossa.
Sunnuntai- illan auringossa!
Sataman jäätelömagasiinissa vierailtiin tietysti – Euroopan laajin valikoima ei tee valinnasta kovin helppoa. Jäätelöä mahan täydeltä eräälle meistä🤗!
Maanantaiaamuna varhaisina tunteina Teemu lähti Suomeen ja saimme Hennan hänen tilalleen. Nyt alkaa neljäs lomaviikko ja ensimmäisenä ohjelmassa on avomeren ylitys.
Reittisuunnitelmaa plotterista
Gotlannin yli edennyt tuuli ja sade pyyhkäisi maanantain ja tiistain välisenä yönä. Puuskissa tuuli nousi yli 26 m/s. Onneksi meillä oli satamasta erinomainen paikka – keula suoraan tuuleen ja nurkassa satama-altaassa. Kaikilla ei ollut näin hyvin. Satamassa oli melkoista keinuntaa ja yllättävästi myös tuuli vihmoi laitureissa. Osassa veneistä oltiin hereillä ihan pakosti. Pääsin taas ihmettelemään myös sitä miksi ihmiset käyttää skuuttiköysiä kiinnitysköysinä😳. Vastapäätä meitä ollut 47,7-jalkainen purjevene veti aamuyöstä köyden altaan yli ja toisen sivusta laituriin. Molemmat näistä skuuttiköysiä. Myös kaikki muut heidän köydet oli skuuttiköysiä. Käsittämätöntä, eikö kaikki sitten välitä vai yksinkertaisesti vain tiedä köysien eroista. Jos Selenan kiinnittäisi ilman joustimia olisi meno veneessä melko tökkimistä, ihan mahdotonta siis.
Sadetta taivaan täydeltä 🌧️🌬️ja tuulta😳, hyvä syy nukkua pitkään!
Maanantain ohjelmassa oli tabletin hankinta rikkoutuneen plotterin tilalle. Ensin tarkistimme vielä plotterin sähkönsyötön, virtaa tuli, mutta nyt ei syty enää edes valot. Plotteri on vaiennut. Sataman Free Car tarjosi oivan keinon hakea kaupungin toiselta laidalta Elgigantista tabletin. Harmillista kyllä mallia, jonka mieluiten olisin ostanut (veden ja iskunkestävä) ei ollut tarjolla koko kaupungissa. Ei myöskään vedenkestäviä kuoria. Jotenkin ajattelisin näitä jonkun muunkin kyselevän.
Eräät meistä tekivät myös töitä 🤗
Samalla maanantaina bunkrattiin ruuat ja juomat. Nyt ollaan valmiina lähtöön heti kun sää sallii.
Tuuli rauhoittui jo maanantain aikana, mutta merelle nousseet aallot eivät houkutelleet lähtemään tiistai-iltana. Päättelimmeuuten olevamme tilassa, jossa ei ole hauskaa sinulla, minulla tai yhtään kellään ja keittiöhenkilökuntaakin olisi merellä jäljellä enään yksi…
Merelle jääneet mainingit saivat meidät jäämään vielä tiistaiksi
Olimme samassa laituri s/y Eywonin kanssa – he lähtivät jo tiistai iltana kohti kotia. Me ei. Me ollaan lomalla eikä ole kiire. Niinpä matkaan vasta keskiviikkoaamuna, suuntana Maarianhamina. Vielä on lomaa jäljellä… Tiistaina ihana lomapäivä, nukuttiin pitkään ja sitten kaupungille 👍
Virvokkeita. Ihania kiviä…Ostoksia…
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat – vietettiin ihania päiviä Visbyssä. Päästiin shoppailemaan, nauttimaan hyvästä ruuasta, ihailemaan auringonlaskuja, keräämään kiviä ja ihan vaan olemaan – hyvässä seurassa.
Slitestä ulos merelle ja rentoa seilausta – edessä vain runsaat 20 meripeninkulmaa. Ei siis kiire. Rauhallisia manooverejä ja samalla opastusta Teemulle Selenan sielunelämästä. Kesäistä lämmintä ja sivumyötäistä.
Avomeripurjehtijat😂❤️
Kohteenamme oli Hammarvik tai saman niemen eteläisempi kohde Sysne. Uusia kohteita on aina kiva koluta, siksi valitsimme Sysnen kalasataman. Luvattu jopa 4 m syväyskin tuntui kivalta. Saavuimme altaaseen ja oikeastaan meille parhaalla paikalla keikkui jonkun paikallisen pieni postisoutuvene. Arvelimme aallonmurtajan olevan kalastajille, mutta kun muuta ei ollut, yritimme siihen… onneksi keula edellä. Troolarin kyljen tasalla vauhti pysähtyi ja loki näytti 1,2 . Taas hyvä muistutus – ei vieraassa satamassa perä edellä mihinkään
Ehdimme jo mainita, että palataanko Herrvikiin, kun rannasta ystävällisesti tehtiin tilaa postiveneen kohdalle. Matalaa oli siinäkin, mutta hyvin uitiin kuitenkin.
Kaupassa asioitiin vuoronumerolla, joita oli jaossa kaupan terassilla. Todellakin suosittu kauppa!
Rannassa erinomainen kalakauppa, josta savustettuja kampeloita pöytään. Oli nostalgisen makuista mulle ja Merille – ihan kuin kauan sitten Saaristomerellä. Petrille makuelämys ei tuonut samoja tuntemuksia. Heillä on savustuksessa ollut erilaiset aromit. Makoisaa oli!
Peli-ilta ja Teemu oli voittamaton!
⚓ Ronehamni ja saunajahdin salapoliisityö
Lähdimme kohti Ronehamnia ja jälleen melko hyvässä purjehduskelissä. Tuulta piisasi aivan loppuun asti. On lämmintä, se on kivaa!
Matkalla puheluita, jotta saataisiin sauna – josta satamakirjassa puhutaan. Muutamien satamakilautteluiden jälkeen sain oikean vinkin: soita Ronehamnin Campingiin, ehkä he tietävät saunasta! Ja tiesiväthän he – sauna on Campingin service- talossa ja ovessa on puhelinnumero. Kuulosti hyvältä tiedolta.
Koko matkan vaivannut akkujen heikko varauksen säilyttäminen sai myös soittamaan Akkupojille. Hyviä neuvoja etänä ja vahvistus tietooni, että kyllä meidän Low maintenance -akkujenkin akkuvesitaso kannattaa tarkistaa. Tätä olin jo kevätkunnostuksessa ehdottanut, mutta silloin en hakenut vahvistusta tiedolleni. Kahden vuoden tauko käytöstä, vaikka latausta onkin ollut, ei ole parasta huolenpitoa akuille. Olisi pitänyt myös purkaa. Lohdullinen tieto oli, että käyttö saattaa kyllä parantaa eli ikään kuin herätellä näitä akkuja. Nyt siis vaan latausta ja purkausta. Otetaan siis joka satamassa sähköt!
Hieno rantautuminen syvään Ronehamnin satamaan poikiin Onneksi olimme syöneet lounasta jo matkalla, niin vältyimme heti kokkailupuuhilta. Minä lähdin selvittämään saunaa ja veneeseen jäi akkuveden täyttöhomma.
Sauna löytyi ja aivan mahtava olikin – saimme saunan kahdeksi tunniksi ja koska sauna lämmitettiin vain meille, oli aikakin joustava. Hintaa palvelulle itsesiivottuna 200 kr ja siivouksella 400 kr. Ei siis kallis vaikka olisi ottanut siivouksellakin. Hyvä sauna oli, kuuma ja löylyn heitto vettäkin ja hiekkaranta lähellä, meri 24 astetta – muut kävivät, minä en.
Meikittä keikalla🫣
Paluumatkalla, saunanraikkaina, rantabaariin katsomaan live-esiintyjää… Olenkohan koskaan ollut keikalla á la naturel – tuskin! Olipa hauskaa olla keikalla, sattumalta ja missä paikassa😳. Ruotsissa rantakapakka löytyy lähes joka satamasta ja niissä on aina ihmisiä.
Dinneriä lopulta puolen yön jälkeen – kyllä maistui tortillat! Onneksi olin tehnyt itselleni välihuikkapalan ennen saunaa – en ymmärrä miten toiset pärjäsivät. Nukkumaan lopulta hyvin myöhään.
🌧️ Märkä aamu ja mystisesti mykkä plotteri
Aamulla veneessä juuri sen näköistä mitä illalla olimme puuhanneet – pyyhkeet olivat kuivuneet kaatosateessa ja muutamia muitakin artikkeleja samoin. Istumalaatikko kuin pommin jäljiltä. Päätimme viivyttää lähtöä, pistää nopean pyyhepyykin pyörimään ja lähteä kävellen kylille. Pikku handelista pienet täydennysostokset.
Historian havinaa ihanassa pikku kyläkaupassa
Lopulta kolmen jälkeen eteenpäin…
Jatkoimme kohti mielenkiintoista Vändsburgin satamaa – aamupäivän hyvä sivutuuli oli loppunut ja tuuli kevyesti vastaisesta… Lähestyttäessä kohdetta tuuli jo vastaisesta lähes 10 m/s.
Tässä rytäkässä, selittämättömästä syystä, lakkasi plotteri pelittämästä. Minkäköhän aivopierun mahtoi saada… Jäi piipittämään, niin parempi sulkea kaikki. Onneksi karttadataa myös paperilla ja puhelimessa.
Illalla ohjeita YouTubesta ja yritystä rebootata koko aparaatti, mutta ei onnistunut.
🃏 Uno No Mercy ja sen armoilla
Peli-ilta – alkuun Uno-korteilla, joista kaikkein uusin versio, Uno No Mercy. Mitä ihmettä ne keksii – vähemmän kilpailuhenkisenä en ehkä ymmärrä peliä, jossa toisen voi pudottaa kokonaan pois heti ensimmäisten minuuttien aikana.
Siinä sitten muut pelaa, yksi katsoo kännykkää seuraavan 30–40 minuuttia. Ei lustia minun mielestä! No, ehkä tämä minun asenne, että tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessäolo, ei sovi tähän peliin.
Meri tänään voittamaton sekä Unossa että Seiskassa! Voittaja tarjoili illan päätteeksi vielä lättyjä!
🪨 Luonnonrauhaa ja raukkeja ennen ukkosta
Nämä kivettyneet korallit on kyllä hienoja🙏
Aamulla kävelyllä läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa on kauniita raukkeja veden rajassa. Täytyy taas kerrata tämän eksoottisen saaren geologinen historia. Se on ainutlaatuinen!
Aurinkoista ja kuumaa mutta ilmassa ukkosta!
⛵ Hoburgin kierto ja taivaallinen vesikaste
Merelle, edessä runsaat 20 meripeninkulmaa. Tänään kiertäisimme Hoburgin niemen eli Gotlannin eteläkärjen. Ensin kevyttä vastatuulta, mutta eteläkärjen jälkeen sitten myötäistä.
Nostimme purjeet vasta Hoburginniemen kohdalla, seilataksemme vain hetken. Pian päällemme tuli sadepilvi, joka vei tuulen kokonaan, sitten käänsi sen vastaiseksi ja lopulta kaatoi niskaamme roppakaupalla vettä. Valitettavasti Hoburgin kallion hienous peittyi usvaan.
Miehet kokkailivat ja pysyivät kuivina, naiset kaatosateessa kannella. Yritimme houkutella hylkeitä esiin Leevi & Leavingsin musiikilla – tämä kun on joskus toiminut. Ainoaksi hylkeeksi jäi keulan edessä näkynyt uppotukki, joka lähetyttäessä lopulta sukelsi. Tukit ei sukeltele!
Sateen sopivasti hälvettyä saimme taikkuruokaa a la Petri, Selenan keittiöstä.
🍍 Grillijuhlat Burgsvikissä – herkkua ja herkkiä hetkiä
Hieno rantautuminen Merin ohjaamana tyyneen Burgsvikin satamaan – kaunista! Edeltä tiedossa hyvät syvyystiedot satamasta, joten totesimme heti syvät aisapaikat varatuiksi – veneille, jotka todennäköisesti olisivat uineet syvemmällekin.
Burgsvikin satama
Saimme hienon paikan aallonmurtajan kylkilaiturista. Rannalla paljon ihmisiä, uimassa ja nauttimassa kesästä.
Kaunis näkymä aallonmurtajalta merelle ja tuulimyllypuistoon!
Nyt grillataan – päätimme pitää Cobb-grilli-illan. Petri taiteili ensin pari pitsaa, jotka jaoimme alkupaloiksi, ja sitten grillasimme vielä lihaa, ananasta, perunaa ja kesäkurpitsaa.
Pitsaa Cobb-grillillä
Olipa maukasta ja hyvin mahduttiin myös neljästään. Hyvällä suunnittelulla vältettiin myös ylös/alas ramppaus. Erinomaista ja maukasta ruokaa, yltäkylläisesti.
Maukas ruoka ei aina takaa hyvää tunnelmaa ja valitettavasti nyt kävi niin. Kesälomastressi on ikävä juttu – tekemättömät työt vaivaavat selvästi toisia enemmän ja niitähän meillä piisaa, ihan kaikilla.
Rentoa menoa
Päivällä liikkeelle kohteena Stora Karlsö, luonnonsuojelusaari, jossa kerran näimme prinsessan perheineen. Hyvä purjehduspäivä kohteeseen ja matkalla näimme muutamia hylkeitä. Matkalla mahtavaa maalaissalaattia Merin ja Teemun keittiövuorolla. Tähtäsimme laituriin vesibussin paikalle. Vanhasta kokemuksesta tiesimme, että tämä paikka vapautuu viiden aikaan. Olimme ajoissa – odotimme merellä vesibussi tulin ja menon. Hieno rantautuminen ja samalla selvisi, että ranta on ihan piukassa. Pian meidän rantautuminen jälkeen tehtiin isojako – yhteisvoimin siirtyi viiden veneen ”venekasa” laiturilla taaemmas ja pienemmät veneet saatiin näin rannemmas, matalampaan veteen. Ruotsissa tämä osataan. Kaikkien veneiden omistajat eivät olleet edes paikalla, mutta jokaista venettä vahdittiin ja huolehdittiin että fendarit pysyi välissä. Myös meidän puolelle siirtyi veneitä ja saimme kyljelle yhden pienemmän veneen. Olimme melko rannassa ja kaiku näytti lukemaa 1,2 eli olimme käytännössä pohjassa. Tosiasiassa kyllä kelluimme ihan luonnikkaasti. Aamulla laiturin toisella puolella oli aika keikutusta, joten siinä menossa, näin matalassa olisi ollut mahdotonta olla.
Iltarauhaa – Stora Karlsö
Iltakävely Stora Karlsö majakalle, joka seisoo tukevasti korkealla kalliolla. Pistää miettimään millaista elämää majakan vartijana on eletty 1800 luvulla, kun majakka on rakennettu. ”Ikuista tulta” ylläpitämään on kuitenkin tarvittu henkilökuntaa. Nyt majakka oli kunnostuksessa ja tämä nykyaikainen ikuinen tuli olikin kiinnitetty rakennustelineeseen majakan meren puolelle. Huikea paikka!.
Stora Karlsö majakka korkealla kalliolla
Henkilökunta oli saarella ihan huippua, huikean ystävällisiä. Hyvin kerrottiin saaren sääntöjä ja suositeltiin kävelyreittiä. Aamulla tultiin laiturille ja varmistettiin että meidän puoli laiturista tyhjenee kymmeneksi, kun vesibussi saapuu. Kaikki kohteliaasti ja ystävällisesti. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Iltapalaksi sekä popcorneja että lättyjä.
Näkymä Stora Karlsöltä Lilla KarlsöhönHuikea paikka, kerta kaikkiaan!
Aamulla siis viikon aikaisin lähtö, joka ei sinänsä haitannut. Kiva saapua ajoissa Visbyhyn. Alkumatkasta hyvää seilausta 6-8 m/s tuulessa luovipiukkuudessa, päivemmällä tuuli keveninja kurssin muuttui. Matkalla huoltohommia ja siivousta. Turkki levyt pyyhitty ja pilssi puhdistettu. Lokin anturi pesty (nopeutta melkein puoli solmua lisää), peräsinakselin tsekattu & lisätty rasvaa, koneen merivesisuodatin puhdistettu (oli muuten tarpeen!). Halusin tehdä hommat merellä, jotta Visbyssä saa vain olla. Hyvästä ajatuksesta saatiin sitten hiukan lisä-äksönia – merivesisuodattimen kannen jäätyä huonosti onnistui kone imemään kunnon ilmakuplan järjestelmään. Sitä sitten sai jonkun tovin keplotella pois. Lopulta keksimme lykätä paineella vettä koneeseen päin ja näin tilanne laukesi. Onneksi koneen ääni muuttuu kumisevaksi, kun se ei saa vettä järjestelmään, vika huomattiin siis heti jo merellä eikä satama-altaaseen saavuttua. Vältyimme rantautumishässäkältä.
Meri, Teemun avustuksella, taikoi tässä samalla ruokaa melko tyhjästä. Ruoka olikin valmista samalla hetkellä kun Visbyn sataman aallonmurtaja oli edessämme. Päätimme antaa spagetin tekeytyä ja syödä vasta rannassa.
Petrin ohjaamana satama-altaaseen ja tietysti niin eturiviin kuin mahdollista. Satamapoika ystävällisesti vastaanotti meidät ja kysyi olimme ajatelleet satama-alueen toista satamaa – kysyin että miksi? Siellä on kuulemma mycket lugnare – här kan vara fest! Kerroin että me tykätään juhlista! ”Och musik” hän vastasi ja kerroin että pidämme myös musiikista. Koska emme olleetkaan rauhaa rakastavia tätejä (minä ja Meri kannella ja tällaista kysytään😳!?!), saimme seuraamiskäskyn ja näin meitä saateltiin altaan perimmäiseen nurkkaan. Petri ohjasi todella kylmähermoisesti ahtaaseen paikkaan. Pientä poijujumppaa satamapojan avustuksella ja näin olimme perillä. Visbytä juhlistimme kuohuvalla ja Merin kylmäboxin tyhjennysspagetilla sekä makkaroilla. Ei huippugourmetia, mutta ruokaa!
Merilevätilanne Itämerellä on todella surullinen, myös Visbyssä😔
Huippuviikko takana – nähty uusia satamia, hienoja paikkoja, syöty hyvin ja edetty maltillia mailimääriä. Teemulle pisin aika veneessä ikinä ja hyvin pärjäsi. Seuraavalla viikolla vene täytyy saada kotiin, joten mailimäärät kyllä kasvaa.
Kesämekossa, ps kuvassa myös Meri ja TeemuVisbyyn illassa❤️
Nyt kokka kohti avomerta – edessä reilut 80 meripeninkulmaa. Kuudelta ylös ja puolen tunnin päästä irti.
Tästä mennään⛵
Yksi asia, jota aina ihailen ruotsalaisissa: sieltä noustaan kannelle kalsareissakin auttamaan naapuria. Me toki tehtiin sama heille edellisenä iltana – mutta emme ihan aamuvarhaisella. Pieni vaiva, iso ilo.
Sinne sukeltaa – syvälle kaupunkiin
Heti kun päästiin satama-altaasta ulos, vastaan tuli Stena Linesin lautta. Luulin sen suuntaavan johonkin aallonmurtajan taakana olevista terminaaleista, mutta ei – sehän paineli syvälle kaupunkiin. Me pyörittiin pieni piruetti kun mietin mihin väistäisin – onneksi koneella pääsee nopeasti eteen ja taakse.
Kurssi asetettiin suoraan Fåröhön. Aamupäivällä mentiin koneella kolmisen tuntia, odotellen tuulta. Ja se sieltä setuli – hiljaa mutta varmasti.
Kesä… vaatteet vähenee
Ihana purjehduspäivä, jollaisia saisi olla useammin. Tuuli nousi maltillisesti ja pysyi koko päivän siellä 5–8 m/s. Täydellistä! Ei kovaa puuskittaista, ei suurta aallokkoa – juuri sellaista purjehdusta, josta voisi haaveilla useammin.
Hevimies puikoissa❤️ – musiikki raikaa
Matka kulki leppoisasti, mutta keskivauhdiksi saimme hyvät 6,3 solmua, vaikka aamupäivällä hieman lilluttiinkin. Samaa matkaa kulki myös ruotsalaisia Mälo-veneitä Ventspilsistä. Joitakin laivoja väisteltiin, mutta ruuhkaa ei ollut.
Kaikella elektroniikalla on elinkaarensa – nyt invertteri tuli tiensä päähän. Ensin sulake paloi ja 220 pistokkeet lakkasivat toimimasta, sitten uusi sulakkeen palo ja lakkasivat toimimasta USB-latauksetkin. Duracell on palvellut uskollisesti, mutta nyt jääköön eläkkeelle.
Rakas ”ykköslähetti” on korvaamatonta apu!
Tilataan uusi miehistön vaihdon yhteydessä – ei viitsitä juosta täällä laitteen perässä. Kiitos Roope!
Perämiehellä oli selkeä toive lounaaksi, chili-valkosipuli ranskalaisia, itse tehtyjä tietysti!
Merellä on aikaa tehdä ruokaa 👍
Yllätykseksi siihen rinnalle tuli Club Sandwich – eikä pelkkä jauhelihapihvi. Täytyy sanoa: onnistunut yhdistelmä!
Seitsemän maissa rantauduttiin Fårön Kalasatamaan. Kylkilaituriin, ystävällisten ruotsalaisten auttamana tietenkin. Paikka oli muuten hyvä, mutta väylän liikenne toi vähän keinuntaa. Onneksi köydet ja fendarit olivat kohdillaan – ei mitään nitinöitä eikä rykimistä, vaikka aalto välillä keikuttukin.
Pitkä päivä takana 88mpk:ta
Veneen keittiö oli jo sulkeutunut saapumisillalta illalta – 😂 – joten mentiin ulkoruokintaan. Ja kyllä kannatti: pari Mariestadia, Petrille burgeri ja mulle kreikkalainen salaatti tykötarpeineen. Ei pettänyt!
Illalla vielä leffaa ja popcorneja veneessä. Olipa hyvä päätös päivälle.
Herrvikin rysänmalliseen satamaan saavuimme tyyntyvältä mereltä. Onneksi olimme saaneet pari tuntia myös purjehtia leudossa tuulessa, Lombardin levätessä. Tuskin ehdimme kiinnittyä kun saimme seurata puolalaisten aiheuttamaa jännitysnäytelmää. Onnistuivat ajamaan poijumme yli ja juuttumaan siihen. Selvittivät sotkun kuitenkin pikaisesti, onneksi👍,vaikka yhteisymmärrys aluksessa oli selvästi heikko. Viihtyisässä kalasatamassa runsaasti paikkoja ja alle kymmenen vierasvenettä.
Kauan ei seesteinen rauha viipyillyt istumalaatikossa landausjuomien jälkeen, yllatys😂, sillä ampiaisilla oli myös jano. Merin siideri oli selvästikin houkutteleva ja yhteisjuomahetki koitui Merin tappioksi . Selenan ensiapuyksikkö oli onneksi valppaana ja kyypakkaus Merin hotkaistavana hetkessä. Alkoholin ulkoinen käyttö laski myös turvotusta niinpä Kim Kardashian-look jäi melko rauhalliseksi. Onneksi Merillä ei ole allergiaa, muuten pitäisi vielä harkita jos hänen valikoimistaan poistuisi kaikki vaarallinen juoma ja pullossa olisi jatkossa vain vettä🤔.
Illallista loistavassa rantaravintolassa – tästä olin saanut vinkin MK-tutulta ja todellakin suositus oli kohdillaan.
Uiminen on ollut miehistön suosiossa ja jopa kippari on kastautunut. Sinileviä vältellen, mutta tässä melko kirkkaassa rantavedessä.
Minun keväiset univelat on tässä vaiheessa lomaa kuitattu ja huomaan ettei unta oikein tahdo riittää moneksikaan tunniksi. Tänään aamukävelyllä mahtavissa maisemissa . Gotlanti on kaunis kaikkialta❤.
Toipuaksemme kuninkaallisesta yöseurasta on hyvä suunnata merelle. Purjehdusta ei ollut luvassa vaan Lombardinin jyrinää – sen tiesimme jo lähtiessä. Todellakin meillä oli edessä tyyntä merta…
Hoburgin kiersimme kunnioittavalla etäisyydella ja hänelle joimme vihreät terveysjuomat…
Sinilevää on meressä ollut jonkin verran matkan varrella, mutta tänään ensimmäistä kertaa ajoimme paksummassa kerroksessa. Mielestämme nämäkään lautat eivät kuitenkaan ole sellaisia joissa puskimme eteenpäin 2015 matkalla Bornholmista kotiin. Leväongelmat on tänä vuonna erityisen paha, jolle selitystä antaa toukokuusta jatkunut todellinen kesä. Tässä ”hyljekuvassa näkyy sinilevä melko hyvin, paljon paremmin sitä ei edes haluaisi nähdä .
Todellakin tänä kesänä vaihtomiehistö jätti suosiolla kotiin kaikki raskaat purjehdusvaatteet, kerrastot, villa-asut ym. Heitä ohjeistettiin pakkaamaan runsaammin hellekolttuja ja pikkuvaatteita, sillä käyttämättömiä normokesän seilausvaatteita on veneessä jo riittämiin. Kuumuus vaatii huomiointia – nestettä ja suolaa on saatava tarpeeksi. Loputon koneajelu pistää myös Lombardinin koville – onneksi kone on keväällä huolettu huolella. Merivesisuodatin vaatii nyt erityistä humiota kun välillä kölin alla näyttää olevan enemmänkin puuroa kuin vettä. Onneksi suodatin on helppo pitää puhtaana sillä sinne tosiaan kertyy pintä moskaa. Joka kerta konehuoneessa käydessäni nautin yhtä paljon viime kesäisestä polttoainesuodatin löydöstäni. Suodatin on kiinni letkuissa pikaliittimillä ja näin vaihdettavissa viidessä minuutissa ilman toivotonta dieselsotkua. Erityisen positiivinen juttu on suodattimen alahana, joka todella kestää avaamista ja sulkemista vaikka päivittäin. Näkyvän veden voi siis poistaa aina kun sitä on havaittavissa. Ilmavuotoja tässä mallissa nolla ja tällä todellakin vaikutusta moottorin käymiseen, huomattu on. Tämä on vastaus huutooni – ihminen on käynyt kuussa, mutta polttoainesuodattimessa on sen seitsemän tiivistettä, käsittämättömällä tavalla kiinni hapuiltava keskikiristysruuvi ja vedenpoiston alahana, joka ei kestä avaamista. Suosittelen kaikille – kirpaisee kukkarossa mutta säästää hermoja.
Gotlannin itäranta on maineensa veroinen – vähäistä liikennettä ja pienessä satamassa vain muutama vene. Kaunis ja jopa eksoottinen Vändburg oli minun toivelistalla ja sinne rantauduimme tuulen suojaan helteen keskelle.
Hyvä ja syvä satama, jossa hyvät suihkut ja wc:t. Suihku tosin sekosi Merin kolikkotulvasta tai kauneudesta ja siitä alkaen vettä sitten vain lorisi, katkeamatta toista tuntia ilman kolikkoja. Kätevää, mutta ei kovin ekologista. Marien tavoittelema satamavahti oli tavoittamattomissa, mutta joku puheluista onneksi tavoitti vastuullisen koska lorina lopulta lakkasi ja vettä sai taas vain 10Kr kolikolla 2 minuuttia kerrallaan. Iltakävelyllä totesimme kaupan olevan liian kaukana käveltäväksi (9,6km) ja siirryimmekin nautiskelemaan rannan raukeista, Näistä ei tahdo saada kyllikseen, käsittämätönta ja kaunista.
Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .
Mahtavia nämä luonnon taideteokset näistä ei saa kyllikseen….
Mitenhän se mopo keulii niin helpolla… pientä ilta-askartelua. Tässä valmistuu hieno kassa-aparaatti ja alennusmyyntihän on tietysti myös aloitettu. Selenan kanoon bra tax-freen alessa on kaikki edellisen sesongin tuotteet kuten korkolaput ja eräät naiset.
btrhdr
btr
Paha oteherpes on taas iskenyt kippariin ja yksikään lasi ei ole turvassa, nokkamukit kehiin…
Illan hämärtyessä mahtavat näkymät….
Aamu alkoi kuntoilulla – tietysti lenkkeilyä ja joogaa jo kello seitsemältä. Kaisan hengästyttävä kuntoilutahti saa meidät muut vaan huokailemaan kun kannella on niiiin kuuma ettei jaksa tehdä mitää. Kaisa kuntoilee meidänkin puolesta.
Puuhakas merimatka kohti Visbytä alkoi hitaan aamun jälkeen. Tyyni meri pisti Lombardinin laulamaan, mutta nyt emme voineet ajaa taistelukierroksilla, sillä keulakannen hoitonurkassa pukkasi kiirettä. Miehistön saattaminen Visby-bilekuntoon vaati kyllä tovin puuhastelua kipparilta. Säärikarvojen poisto tuskin pisti Gotlannin VTS-seurantaan vauhtia, mutta muutama muu hoito sai ainakin hylkeen seuraamaan tapahtumia tarkemmin. Avosylin meidät Visbyhyn vastaanottanut satamavahti toivottavasti ei ole VTS:n informaation piirissä.
Nyt bile-hile ilta voi alkaa Visbyssä – nyt jäädään toisiksi, ainakin musiikissa. Meilläkin nyt Mohijo Bar open kannella kahdeksan.
Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .
Karonmatkassa 