Avainsana: Härjänmaankari

JUHANNUsta klassikosti
Juhannusjuhliin tietysti jo torstaina💗, yksi teini rippileirille ja toinen pääsi meidän matkaan. Matkassa tietysti myös Satu ja Timo. Hämmästykseksi oma 19v teini ei lupautunut jussia kanssamme juhlimaan vaikka vaihtoehtoa hänelle kauppasin😳.

Tuulta hiljaa vastaisesta oli torstain teema. Konetimme ensin Airistoa etelään, vastaiseen ja sama vastatuuli toistui kun lähdimme Nauvosta pohjoiseen. Kätevä kauppareissu Nauvoon tuli torstain ohjelmaan, kun havaittiin että perhe Helmin ”tärpättikassit” olivat jääneet autoon. Nauvon satamassa pikapysähdykselle ostoksille osoitettiin oma paikka ja henkilökunta tuli vastaan laiturille. Timon hoitaessa kilinäostoksia muut tutustuivat vaatetarjontaan. Tarttuipa mukaan yksi hupparikin.
Nauvosta Härjänmaankarille ja saimme seuraa ihanasta Fun4Us:n naisistosta. Saunoimme yö myöhään…

Aamulla kokka kohti Mossalaa, joka tänä vuonna oli valittu juhannusaaton bilesatamaksi. Heikko vastatuuli jatkui ja Lombardini sai louskuttaa meidät perille. Saimme vierelle Fun4Us:n aikuiset naiset ja näin juhannuksen juhlintaa voi siis alkaa. Kuvat puhukoon puolestaan…
Satamassa oli väljää ja tähän osaltaan vaikutti luoteistuuli, joka osui satamaan. Meitä se ei häirinnyt, mutta laiturin toisella puolen oli keikkuvaista. Iltaohjelmaksi satamassa soi Lester Peapody kvartetti & Vesa Snygg. Päästiin siis tanssimaan 👍. Yön tunteja istuttiin vielä naisten voimin ja ”kipparikokous” jatkuikin aina aamu viiteen.

Lauantaina pääsimme seilaamaan erinomaisessa tuulessa. Lillolmenissa oli hyvin tilaa laiturissa ja saunavuoro heltisi aivan parhaaseen aikaan. Iltaohjelmassa grillausta ja unoa

Aamulla ei kiirettä – aurinkoista päivää on ihana viettää saaressa. Suunnitellusti avautui kynsibaari, jotta siskolle saatiin kesäkynnet….

Juhannuksesta jo tovi ja postaus nyt liikkeelle vaillinaisena, koska kymmenistä yrityksistä huolimatta kuvien siirtäminen ei vain onnistu. s/y Selena on jo
10/07/2021
Mökkielämää veneellä

Vietimme löysää viikonloppua veneellä, ei suuria purjehdusseikkailuja vaan enemmänkin mökkimäistä oleilua saunarannassa.

Perjantaina kaikki elkeet oli meidän lähtöä vastaan, mutta eihän se aina voi niin helppoa olla. Kun molemmat olivat käyneet ennen lähtöä vielä kerran kotona ja Petri kävellyt telakalla päin parrua niin päästiin lähtemään about tunti suunniteltua myöhemmin.

Airistolla hyvää menoa reippaan etelätuulen avulla. Muutamalla luovilla pääsimme Rymättylän sunttiin ja jo heti kahdeksan jälkeen kiinnittäydyimme Härjänmaankarille. Illan aikana ranta täyttyi, sillä vihdoinkin tuuli etelästä jolle tämä satama on suojainen. Yösaunassa pohdin painokkaasti amputaatiota, joten ei mitään keveää tarinaa tarjolla🤔. Vastuu siirtyy kuulijalle 🙉🙈🙉.

Kovahko etelätuuli jatkoi yön yli puhallusta ja aamulla heräsimme pieneen keinutaan. Hienot suunnitelmamme purjehduksesta ja menosta kohti länttä kutistuivat velton aamun jälkeen. Jotta ei olisi mennyt aivan velttoiluksi päätimme päivän hyvänä työnä uudelleen kytkeä aurinkopaneelit ja varmistaa, että jo eteenpäin reklamoitu lataussäädinvika ei voi johtua kytkennöistä. Kyllä yleismittarilla tekee löytöjä, sillä syylliseksi latausongelmaan paljastui akkukenkäliitäntä. Hyvältä näyttävä liitin oli helpannut puristuksesta ja virta ei siis kulkenut. Teimme yhdessä päätöksen, että jatkossa laitamme pisaran tinaa aina kun mahdollista, kaikkiin liitoksiin. Eipä vaikuta sitten tärinät ja vapinat kytkentöihin.

Nyt saan sitten nolona näpytellä lataussäädin-myyjälle, ettei vika ollutkaan säätimessä vaan kytkennöissä🤔. Heidän technical support tuleekin töihin tällä viikolla, joten onneksi tämä ongelma ei vielä ole ollut pohdittavana. Meille kuitenkin tärkeintä, että nyt latausta taas syntyy. Taas hymyillään!

Virtasyöppö kylmäkone on saanut tänä kesänä myös eläkepäätöksen. Ensi kesänä ei tetsailla enää kylmäelementin sulatuksen kanssa, eikä räpsytellä freeze-asentoja. Uuden kylmäkoneen mallikin on jo valittu kun saimme erinomaisen esittelyn naapuriveneeltä. Kiitos s/y Kristiina, hyvistä vinkeistä olen aina kiitollinen. Tulevana telakkakautena Selenaan laitetaan tuollainen lavuaarin läpiviennissä lauhduttava Isothetm ja sitten 284Ah hupiakut riittää vaikka mihin 👍.

Tällä maisemalla lauantaina iltasaunassa, hiiligrillissä paistettujen pihvien jälkeen. Oli rauhallisempi tunnelma kuin perjantai yösaunassa ja ihme, ei yhtään amputaatiojuttua🥺😂. Postin tuoma hauska yllätys tämän kesän naisistolta sopii salongin sohvalle kuin nenä päähän.

Sateinen ja tuulinen sunnuntai laittoi meidät kotimatkalle jo heti yhden jälkeen, kuitenkin viimeisenä veneenä. Sateisesta ja harmaasta kelistä huolimatta purjehdus oli loistavaa, pääsimme helposti yli 8 solmua. Rajakarin mukaan tuulta 8m/s ja puuskissa 10m/s. Ihan siis Selenan ”lempipuhina” ja ilman reivejä, tietty!! Airismaan kyljellä tuuli sitten katosi ja Airisto oli yht’äkkiä lähes tyyni… Harmaa seinä Rymättylän päällä taisi olla selitys tuulen katoamiselle. Sadetutkassa se näytti tältä ja hämmentävästi jätti Airiston sateen ulkopuolelle.

Pientä ripsottelua tietysti yritti meillekin, mutta siksihän meillä on nämä sadevaatteet, pipot ja saappaat…

18/08/2019
Solona merellä syksyisissä tunnelmissa

Ollakko vaiko ei vai mennäkkö vaiko ei – pohdintaa oli viikonlopun alla. Kotonakin olisi paljon tuunattavaa ja töissä toinen mokoma, lähdenkö siis merelle vai olisinko hyödyllinen?

Onko somesta jotain hyötyä, kysyi ystäväni kerran? Perustelin hänelle hyötyä lähinnä yritysnäkökulmasta. Tosiasiassa jonkun postaus voi upota kuin veitsi voihin – kun sen näkee oikealla hetkellä. Tämä osui ja upposi minulle, tänä viikonloppuna😯

”Merelle” varmistui kun vanne tuntui kiristävän päätä. Talven mittaan kiristykseen taitaa tottua, mutta nyt kun on tämä talvella kaivattu vaihtoehto vielä – niin siis merelle⛵. Merellä on tilaa tuulettaa ajatuksia… ja kun toisia ei voi muuttaa on vain sopeuduttava. Kunhan itse vain muistan kohdella toisia niinkuin toivoisin itseäni kohdeltavan, silloin ei voi mennä pahasti pieleen – ei kotona, eikä bisneksessä.

Merelle solona siis yksin – kuuman, lähes helteisen elokuun viimeisen päivän iltana. Tyynellä merellä ei seilata, joten peltigenoalla kohti Lillholmenia. Rantaan sateen ropinassa ja ystävällisen naapurin avustaessa. Pimeyden laskeuduttua saunaan, jossa ennenkin olen pohtinut syntyjä syviä ja pessyt pois työelämän huolia. Yksin, pilkkopimeässä saunarannassa on helppo pysyä asian ytimessä – pohtia mitä haluan ja mitä en. Ymmärrys muutoskortin haltijasta ei jää myöskään epäselväksi, kun yksin kysyy ja vastaa .

Viikon takainen hauska rapupurjehdus ”käveli vastaani” kun lauantaina purjehtimisen sijaan päätin käyttää päivän veneen kunnostukseen. Koirasta haaveilevalle lapselleni vaan tiedoksi, ettei hänen siivousinnolla koiraa pidetä kuin ulkohäkissä. Pelkästään viikonlopun koiranluu hässäköiden siivoamisessa on puuhansa, puhumattakaan, jos koira nakertaisi olohuoneessa 24/7. Samalla vimmalla tuli putsattua lokianturi (nopeutta lisää yli solmu), vaihdettua koneesta polttoainesuodatin, lisättyä öljyä, pestyä pari pilssiä, korjattua parit ovensaranat / sulkijat, siivottua kylmäkoneen kompressorin kolo ja lopulta asennettua takaisin kaasun sähköinen katkaisija. Valitettavasti kaasukatkaisija oli suuttunut kesäisestä irroituksesta ja ei napsahdellut lukuisista yrityksistä huolimatta – palasin siis ohitukseen, valitettavasti. Mukavasti tällä sai sateisen päivän kulumaan ja iltasaunaan oli ihana päättää puuhakas päivä. Luxusta oli kun rapureissulla mukana ollut teinini löysi stereoista näppärästi kaiutinsäädöt (joita koko kesä oli etsitty kaukosäätimen lakattua toimimasta) ja näin sain kuunnella omia lempikappaleitani salongista sänkyyn, muun rannan hiljennyttyä.

Viikon takainen rapureissu oli huippu ja parasta oli hullunkurinen miehistömme. Merelle silloin siis minun seurana teinini Rasmus, rapukemujen innoittamana. Meri taas otti seurakseen Metku-koiransa, josta oli varsin paljon iloa koko miehistölle. Loistavan bunkrauksen suorittanut Kirsi taas toi mukanaan tyttärensä Lauran, jonka jauhelihakastike oli vähintään 10+ luokkaa. Pursiseuran tankkauslaiturilla seurakuntamme viritti kysymyksen – mistä lippukunnasta (partio) te olette?

Huimiin purjehdusseikkailuihin ei Harjänmaankari-Pyytinkari reissulla ylletty, mutta seurassa tai rapukemuissa ei ollut moitteen sijaa. Ravuista saamme kiittää Hanna-Marin loistavaa miehistöä, jonka saimme rinnallemme Pyyrinkarilla. Sunnuntai aamuna illan Myrsky taisi kiristellä jonkun päänahkaa eikä pään kumauttelu kattoon yhtään auttanut asiaa. Meillä tunnelma oli uninen puolille päivin ja jopa Metku hallitsi rakkonsa. Aamun ukkonen ja sade sai liikettä vain kippariin. Ravuista tehdään perinne🦀👍.

Solo-seilorin sunnuntai oli purjehdusta parhaimmillaan – ei ehkä vauhdin, mutta tuulen suunnan ja ilman puolesta. Kevyehkö luoteistuuli toi purjein Aurajokeen asti… Pientä jännitystä normopurjehdukseen voi soloseilorina saada aikaan titrailemalla lokianturin asentoa, pää pilssissä. Mukava meriyhteyshän siitä aukeaa – kätevästi suoraa pilssistä😄.

03/09/2018