Nyt kokka kohti avomerta – edessä reilut 80 meripeninkulmaa.
Kuudelta ylös ja puolen tunnin päästä irti.
Yksi asia, jota aina ihailen ruotsalaisissa: sieltä noustaan kannelle kalsareissakin auttamaan naapuria.
Me toki tehtiin sama heille edellisenä iltana – mutta emme ihan aamuvarhaisella. Pieni vaiva, iso ilo.
Heti kun päästiin satama-altaasta ulos, vastaan tuli Stena Linesin lautta.
Luulin sen suuntaavan johonkin aallonmurtajan taakana olevista terminaaleista, mutta ei – sehän paineli syvälle kaupunkiin.
Me pyörittiin pieni piruetti kun mietin mihin väistäisin – onneksi koneella pääsee nopeasti eteen ja taakse.
Kurssi asetettiin suoraan Fåröhön. Aamupäivällä mentiin koneella kolmisen tuntia, odotellen tuulta. Ja se sieltä setuli – hiljaa mutta varmasti.
Ihana purjehduspäivä, jollaisia saisi olla useammin. Tuuli nousi maltillisesti ja pysyi koko päivän siellä 5–8 m/s.
Täydellistä! Ei kovaa puuskittaista, ei suurta aallokkoa – juuri sellaista purjehdusta, josta voisi haaveilla useammin.
Matka kulki leppoisasti, mutta keskivauhdiksi saimme hyvät 6,3 solmua, vaikka aamupäivällä hieman lilluttiinkin. Samaa matkaa kulki myös ruotsalaisia Mälo-veneitä Ventspilsistä. Joitakin laivoja väisteltiin, mutta ruuhkaa ei ollut.
Kaikella elektroniikalla on elinkaarensa – nyt invertteri tuli tiensä päähän.
Ensin sulake paloi ja 220 pistokkeet lakkasivat toimimasta, sitten uusi sulakkeen palo ja lakkasivat toimimasta USB-latauksetkin.
Duracell on palvellut uskollisesti, mutta nyt jääköön eläkkeelle.
Tilataan uusi miehistön vaihdon yhteydessä – ei viitsitä juosta täällä laitteen perässä. Kiitos Roope!
Perämiehellä oli selkeä toive lounaaksi, chili-valkosipuli ranskalaisia, itse tehtyjä tietysti!
Yllätykseksi siihen rinnalle tuli Club Sandwich – eikä pelkkä jauhelihapihvi. Täytyy sanoa: onnistunut yhdistelmä!
Seitsemän maissa rantauduttiin Fårön Kalasatamaan.
Kylkilaituriin, ystävällisten ruotsalaisten auttamana tietenkin.
Paikka oli muuten hyvä, mutta väylän liikenne toi vähän keinuntaa. Onneksi köydet ja fendarit olivat kohdillaan – ei mitään nitinöitä eikä rykimistä, vaikka aalto välillä keikuttukin.
Veneen keittiö oli jo sulkeutunut saapumisillalta illalta – 😂 – joten mentiin ulkoruokintaan.
Ja kyllä kannatti: pari Mariestadia, Petrille burgeri ja mulle kreikkalainen salaatti tykötarpeineen. Ei pettänyt!
Illalla vielä leffaa ja popcorneja veneessä.
Olipa hyvä päätös päivälle.
Karonmatkassa 