Avainsana: Itämeri

  • lomalla suomessa – viimeinen viikko hangosta kotiin

    lomalla suomessa – viimeinen viikko hangosta kotiin

    Hangosta lähdimme auringon paisteessa ja vene hyvin bunkrattuna. Vielä kun koukkasimme sataman septilaiturille niin oli oikeat tankit täynnä ja oikeat tyhjänä. Laiturille luvattiin noin 2m syväys ja kirkkaassa vedessä se näyttikin matalalta, mutta hyvin kelluttiin. Satama-altaassa näkyi monin paikoin pohjaan vaikka kaikumme näytti +-4m syväyttä. Olo oli ihan kuin lapsena, silloin näki helposti pohjaan lähes kaikissa satamissa.

    Hiljaisen tuulen vuoksi konetimme hyvän matkaa ennen purjeiden nostoa. Merellä nyt melkoista vilskettä ja suurin liike näytti olevan vastakkaiseen suuntaan. Olemme keskellä helsinkiläisten paluukaistaa. Onneksi saimme nostaa myös purjeet ennen kuin suunniteltu satamamme Örö oli edessä. Öröseen navigoimme puhelimen Navionics-sovelluksella koska sekä paperinen kartta että plotterin kartta ovat ajalta jolloin Öröseen ei ollut mitään asiaa huviveneillä. Uutta paperista pohdimme menomatkalla Hankoon, mutta mietintä ei edennyt ostotapahtumaan. Johtuen varmaankin siitä, että ensi vuonna toivomme taas lomailevamme jossain eteläisen Itämeren kohteessa. Örö oli pettymys tälläkin kertaa – puoli kolmelta kun saavuimme oli satama jo niin täynnä ettei paikkaa herunut. Pohdimme kolmannen rivin ehdottamista ruotsalaismiehistölle, mutta johtuen Saaristomeri-sijainnista jätimme kysymättä (vaikka siihen toki olisimme varmaan päässeet). Onneksi Merikarhuilla on samoilla huudeilla ihana Ådskärin satama, jonne mahduimme vielä oikein hyvin. Satamassa kuulimme Öröstä vapautuneen runsaasti paikkoja puoli kymmeneltä aamulla, mutta saman aikaisesti liikennettä oli jo kovasti sataman suuntaankin. Jään miettimään, että hellekesänä ei paljon tarvitse purjehtia jos satamasta lähtee 7-8 aikaan ja seuraavassa satamassa on jo 10-12 aikaan. Tuuli kun tuntuu usein nousevan lähinnä keskipäivän jälkeen. Ådskäriin saapui illan aikana yli 20 venettä – onneksi MK-satama ei ole koskaan täynnä ja kaikille löytyi paikka satamasta.

    Sunnuntai valkeni vähätuulisena, kuten ennuste lupasikin ja meillä olikin suunnitelma päivälle valmiina. Örö saa meiltä olla käymättä vaikka ikuisesti kun ympärillä on monia muitakin hienoja kohteita. Me käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme Rosalan vierasvenesatamaan myötätuulessa keulapurjeen avustamana. Tämä pieni satama on oiva vaihtoehto Kasnäsin hulinalle ja samat ellei paremmat palvelut tuntui satamasta löytyvän. Rannan kaupasta, jonne satamamaksu maksettiin, sai monenmoista elintarviketta sekä pienrautaa, kassarouvalta sai myös täydellistä opaspalvelua Rosalan matkailukohteista. Meillä oli suunta jo selvillä – Viikinkikeskus sai meiltä jäädä kiertämättä mutta Rosalan pienpanimon oluita voisimme kyllä pyöräillä maistamaan. Rousal Brygghus sai meistä asiakkaan siis jo iltapäivästä. Mielenkiintoisia olut-makuja, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meidän makuinen. Onneksi ruoka oli todella hyvää. Suosittelemme siis ruokaa ja miksei myös olutta, jos IPA:t ja maustetut oluet ovat mieleisiä. Ravintolalla myös oma laituri johon saattaisi uida helpostikin hiukan alle 2m syväyksellä.

    Sunnuntai oli helteinen päivä merellä sekä maalla, pyöräily metsätiellä puiden varjossa tuntui yllättävän hyvältä. Satamassa kolikoilla suihkusta lämmintä – sujuvasti peseydyimme eurolla kimppasuihkussa. Maksaisin mielelläni kaikista palveluista satamissa juuri näin Etelä-Itämeren tyyliin. Perussatamamaksu kattaa laiturin, mutta jokainen palvelu (sähkö, vesi, suihku, sauna) on hinnoiteltu erikseen. Tällä tyylillä loppuisi lasten leikkiminen suihkun lämpimällä vedellä ja sähköä ottaisivat ne ketkä sitä tarvitsisivat. Uskon, että veneet tavoittelisivat myös helpommin sähköomavaraisuutta, joka olisi varsin ekologista. Maksuttomana pitäisin septi-tyhjennyksen, joka valitettavasti oli maksullinen joissakin Saksan ja Ruotsin satamissa. Toki maksullinen tyhjennys oli aina myös toimiva sellainen, jolle iso plussa.

    Maanantaina irti ja koneella kohti länttä. Nyt aamiainen lennossa, tuulen heräämistä odotellessa. Aamiaisen jälkeen reippaana purjeet ylös sääennusteeseen luottaen – maanantaina tuulee reippaasti etelästä. Saimme suunnaltaan vaihtelevaa kevyttä etelänpuoleista tuulta, joka vain ajoittain liikutti venettä eteenpäin. Petri purjehti ja konetti vuorotellen, kolmiokin viritettiin keulaan kun isoa ei jaksettu laskea joka hetki.

    Minulla alkoi kansihuolto tiikkikannen proppujen uusinnan merkeissä. Tämä ikuisuusprojekti on joka kesäinen hauskuus, jolle ei tunnu olevan loppua, vanhan kannen vitsaus tosiaan. Onneksi Selenan kansirakenne ei ime vettä itseensä eli kannen alle ei kehity kahvinpuru-mätänemisilmiötä vaikka proput ei kunnossa olisikaan. Hauska meriaskare kuitenkin ja sain levittää Panasonicin ja Makitan työkalupakit.

    Matkalla näimme keskellä jäämurtajaväylää uivan rantakäärmeen, joka vaikutti olevan pahasti eksyksissä. Huolimatta meidän suuntaan kiirehtimisestä emme olisi kyenneet osallistumaan sen pelastamiseen – mahtoikohan joutua hauen tai merikotkan suuhun? Ohitsemme putputti myös moottorivene, josta rouva lauloi meille ”Vem kan segla förutan vind…”. Ei tiennyt rouva, että samoilla virkkeillä olin vastannut jo aiemmin Petrin moottorikäynnistys-kyselyihin. Selena ei ilman tuulta todellakaan purjehdi, mutta päivää merellä voi toi viettää myös kelluen, jos väki viihtyy. Illaksi Sänkörenin satamaan, kiinni pohjoispuolen kallioihin. Helteisen päivän kaunis ilta sai meidät nostamaan Cobbin pöydälle ja ensimmäistä kertaa viritimme myös aurinkosuojan pussilakanasta (ensi kesäksi tuunattava istuvampi). Cobb lämpenikin nyt niin terhakkaasti, että kuumenematon ulkokuorikin hieman vaurioitui. Nyt ymmärrämme miksi tuotekehittely on ajan saatossa muuttanut verkkomaiseksi Cobbin alarakenteen. Illalla saimme itseämme parempaa seuraa kun viereemme saapui Tapio Lehtinen seurueineen. Vierailu vanhassa Swanissa vakuutti, että kyllä vanhoissa veneissä on sielu, ei vain plastiikkia. Käsittämättömän hyvin olivat pärjänneet myös Swan-regatassa kun ottaa huomioon vastapelurit sekä s/y Galianan tämän hetkisen kisakunnon (monia parannuksia on kuulema suunnitteilla).

    Aamulla kohti Österkäriä, melkoisen epäonnistuneella lähdöllä. Hyvällä kelillä on näköjään helpompi epäonnistua kuin tuulilähdöillä. Merelle kuitenkin ja minulla vielä pientä kansihiontaa tarjolla. Petri seilasi, kunnes minä ”ehdin” muilta kiireiltäni ruorin taakse. Hiljainen seilaus ei koko miehistöä kaivannut ja ilmankos takakansi suorastaan kutsui osaa meistä tupluureille. Matkalla tähyilimme hylkeitä, joita syyspurjehduksella näkyi isona laumana. Nyt oli hiljaista – olivatkohan kaikki helteen uuvuttamina myös tupluureilla tai ehkä syvämeren kalassa? Österskäristä hyvä laiturin päätypaikka ja mahtavat avut rannasta. Kyllä on hienoa rantautua kun saa apuja! Kiinnittymisen päätyttyä Petri pääsi sukeltamaan mereen molskahtaneita aurinkolasejaan. Onneksi lasit oli värikkäät ja vesi todella kirkasta. Sieltä nousi toisella sukelluksella! Aurinkoinen hellepäivä taisi olla lomamme viimeinen ja siitä nautimmekin viimeiseen hetkeen, auringon laskua ihaillen. Yöllä tuuli kääntyi ennustusten vastaisesti koilliseen ja se todella tuntui laiturissa. Onneksi tiesimme poijujen olevan turvallisia ja keikkuminen tuntuikin lähinnä epämukavalta. Illan piukat yhteiset veneiden kiristelyt ”tuulen varalta” todellakin palkittiin. Aamuöinen sateen ropina kannelle oli poikkeuksellista, pitkän kuivan jakson jälkeen.

    Keskiviikko aamun aikana matalapaineen pyörähtely yllämme sai tuulen tekemään tuuliennusteen vastaisia liikkeitä. Kollistuuli kääntyikin pohjoiseen ja tuntui jatkavan siitä länteen. Nyt oli aika lähteä oli koko sataman yhteinen päätös. Meidän irrottautuminen ekana oli kaikille parasta ja Selena lähti ehkä koko historiansa aika ensimmäisen kerran ensimmäisenä MK-satamasta. Olimme haaveilleet vauhdikkaasta purjehduksesta etelätuulella kohti Korppoota, josta seuraavan yön paikka oli varattuna. Valitettavasti vastatuuli muuttui pian tyyneksi ja saimme konettaa koko matkan Verkanille. Varattu paikamme laiturin ulkolaidalla ei meitä kovasti viehättänyt. Onneksi saimmekin hyvän paikan laiturin sisäpuolelta, sillä illalla noussut lounastuuli höykyttikin melkoisesti ulkolaidalla keikkuvia veneitä. Meidän kanssa lähes samaan aikaan saapui miehistön vahvistuksemme, Elmeri, bussilla Turusta. Verkan on oiva miehistön vaihtosatama sillä bussille vain 500m matkaa satamasta. Verkanin rantaravintolasta keskiviikko-iltaan dinneriä. Minun Ceasar-kanasalaatti oli oikein maukas mutta burger-annokset eivät saaneet kovin erinomaisia pisteitä. Kauppareissun kanssa päätimme vetkutella aamuun ja iltapalaksi siis pannaria. Venekeittiössä pannari onnistui yllättävän hyvin ja riittävän tummuuden sai pyöräyttämällä sen kerran paistoaikana vuoassa ympäri. Illan viimetoimina sekoitin veden, hiivan ja Sunnuntai-sämpylätaikinajauheen, tahmea lusikalla sekoitettu taikina sai sitten siirtyä jääkaappiin odottamaan aamua. Pakkauksen lupaus 5min illalla ja 5 min aamulla piti lähes paikkaansa. Illalla taisin suoriutua jopa nopeammin, mutta aamulla esteettiseen muotoiluun taisi kulua lähes 10 minuuttia. Hyvin paistuivat veneuunissa ja kohtalaisen maukkaita olivat, seuraavia taidamme silti hiukan tuunata . Näitä voi todellakin suositella ”leivättömiin” hetkiin, kiitos naisille tästä hankinnasta.

    Vierassatamien yleiset saunat ja suihkut saa aina välillä minut pohtimaan huomaavatko ihmiset mitä he puuhaavat. Hangon Itäsataman täysin alimitoitetussa suihku/saunatiloissa kaksi nuorta neitoa (siskokset/kaverukset) aivan surutta omivat neljästä suihkusta kolme. Jälkeeni suihkuun tullut nainen onneksi tiivisti tyttöjä kohteliaasti. Ahtaassa näköalasaunassa, aikuisten naisten kesken, tasapuolisuus toteutui onneksi hienosti. Valitettavasti satamissa näkee myös vedenlorotusta vailla järkeä, tällä reissulla mm. yksinään tyhjään pesutilaan valumaan jätetty suihku. Lasten suihkuleikit voivat ehkä sopia joidenkin perheiden kotisuihkuun, mutta julkisiin tiloihin ei missään tapauksessa. Verkanin saunassa sai jo ennen yhdeksää suihkusta vain kylmää vettä ja tässä kyllä kuuluttelen käyttäjiltä kohtuullisuutta. Tulevat sukupolvet toivottavasti arvostavat vettä enemmän ja ellei kolikko/kortti säätely hanaan pitää lorinat kurissa.

    Verkanilla heräsi uudelleen naisten viikolla keskusteltu ajatus, voisiko satamat pakata tiivimmin/fiksummin ja varsinkin kun henkilökuntaa on paikalla. Totesimme jo silloin, että kunnollisella kurinpidolla kyllä. Siinä olisi sitten sataman tunnelma lujilla kun kersantit siellä huutelisivat ja komentaisivat, epäilemättä tällä saattaisi olla vaikutusta myös sataman suosioon. Naisten kanssa arvelimme, että jo kuukauden ankara satamaohjastelu saattaisi aiheuttaa stressioireita ja esim. vatsahaavaa kersanteille. Ehkäpä se löysä ja vino pino on sitten vaan okey. Kävin kyllä satamahenkilölle ihmettelemässä tankkauslaiturin kyljelle, satamahenkilöiden avustamana, kiinnitettyä isoa motorbotia. Sen perä kun jatkui noin metrin verran laiturin päädyn yli. Ihmettelystäni huolimatta motorbot pysyi asemassaan. Lounaistuulen puhaltaessa suoraa satamaan tuo ei mitenkään lisännyt intoani poiketa tankille tuolla laiturin päädyllä. Samoin taisi todeta jokainen satamasta lähtijä. Onneksi on vaihtoehtoja ja siksi meidän päivämatkasta tulikin melko kepeä. Lyhyt purjehdus kohti Houtskärin Näsbytä. Siellä on lahden suulla oma septilaituri, jossa harvoin on tunkua (hiljaisesta tahdista huolimatta pumppu toimii!), polttoainetta myytävänä, rannassa ravintola sekä hyvät suihku/vessa palvelut ja M-market mäen päällä. Onnistuimme kiilaamaan taas kapean veneemme tyynen puolelle sopivaan löysään väliin ja siinä pysyy!

    Perjantaiaamuna säätiedotus lupasi iltaan tyyntyvää ja luoteeseen kääntyvää tuulta. Minulla taisi olla jo koti-ikävä kun Lilltervon oman tontin poiju tuntui mukavalta vaihtoehdolta kaikkien satamien jälkeen. Sivutuulipurjehdusta siis itään ja ilta-aurinkoon omaan poijuun. Aika ihkua ja kotoisaa, tässä killuessa on hyvä suunnitella tulevaa laituria. Olimme suunnitelleet Cobb-grilli-iltaa pizzan paiston merkeissä ja Elmeri oli varta vasten raahannut pizza-kiven mukanaan Turusta. Onnettomien kommellusten seurauksena grillin pohjan sisus päätyi kuitenkin Ahdin valtakuntaan, eikä noussut sukeltamalla (näkyvyyttä 30cm). Pizzan paisto siirtyi siis sisätiloihin – melkoisia herkkuja Petrin pizzapentrystä sitten syntyikin. Oli maukasta todellakin! Illalla Uno-peli-ilta, jossa nuoruus oli selvästi valttia.

    Keula ankkurissa on hiljaista nukkua, mutta keula poijussa ei aina ole. Vietimme poijussa melko tyynen yön ja sen vuoksi Selenalla ja poijulla oli lukuisia kohtaamisia. Välillä köydet olivat suorana ja toisinaan taas roikkuivat kuin velttoina alas poijun sivuilla. Poijun varsikin kilkatti udeamman kerran kylkeen ennenkuin pehmustin sen räteillä. Tuplaköydetkin surraantuivat yön saatossa mukavasti sekaisin. Tässä oli sitten hyvä viettää unetonta yötä, poijuvahdissa😳.

    Lauantaina kolmen tunnin talkoot Lilltervossa. Nyt kaislikossa on soudettava aukko kun viikatemies hillui siellä märkäpuvussa. Minä haravoin näkyviin hiekkarantaa ja Elmeri oli kottikärry-mies.

    Elmeri sai meidän Droneen liikettä, alkuun ehkä hiukan villiäkin sellaista. Onneksi on kelluva malli, muuten olisi jo uponnut🙈. Tästä haaveilemme reissujen ikuistajaa tulevaisuudeksi. Meidän aikuistenkin pitäisi nyt siis ottaa ryhtiliike ja harjoitella tuota jossain aukealla paikalla.

    Sieltä se hiekkaranta paljastuu, hitaasti mutta varmasti. Meillä on jo valmiina myös meren tuomia leluja ”pikku-Mikon” hiekkarannalla. (Tätä nimeä vielä muokkaamme jatkossa).

    Lauantai illaksi vielä Härjänmaankarille viettämään viimeistä lomareissun iltaa. Illalliseksi pekoni-kanarullia ja italialaista risottoa – tämä ateria oli enemmänkin aikuisten makuun.

    Illan viimeinen, sinisen hetken saunavuoro. Kyllä on kaunista tämäkin👍.

    Härjänmaalla klassinen aamiaistilanne – ennen meidän aamupalan loppumista oli viimeinenkin vene lähtenyt rannasta. Arki on ehkä alkanut monella, koska rantavetkuttelukaan ( MK-jollan tyhjennys/siivous) ei saapuvaa venettä tuonut. Laskimme siis lipun ja lähdimme kotiin.

    Tällä lomalla on kierretty Ahvenanmaa, käyty Hangossa ja Ukissa, sekä muutamassa minullekin uudessa kohteessa lähialueella. On sanottu lähes joka ilta, syöty hyvin ja tavattu ystäviä. Päivämatkat oli ollut leppoisia, samoin seilaukset. Aurinko on hellinyt meitä ja sadeasu on ollut päällä vain loman viimeisinä päivinä pari kertaa. Maileja likimain 500, joka on noin puolet ”normaalin” kesäloman malleista. Kivaa on ollut ja rentoa, mutta mieleni halajaa kiertämään Itämerta…

  • Tämä erityinen päivä on Lombardinin…

    Christiansö on kyllä kaunis – valokuvaan on vaikea tallentaa sitä kokonaisuutta mikä siellä on.  Tänä kesänä sain ihailla sitä jo toistamiseen, nyt hiukan romanttisemmassa tunnelmassa. Länsisaari jäi viimeksi kiertämättä, nyt siis siellä👍. Hämmentävää miten hienosti nämä historialliset rauniot ja muistomerkit ovat säilyneet. Tietysti poikkesimme myös paikalliseen🍻🍻.

    rhdr

    Illallista kannella kaksi ruotsalaisen eskaaderiväen ilonpitoa kuunnellessa. He olivat tulleet kuulema pitkän matkan Karlskronasta Christiansöhön, oli aika ottaa rennosti snapsien ja laulun merkeissä. Olimme rivissä neljäntenä ja saimmepa vielä myöhäisinä tunteina viereemme mukavan saksalaisveneen. Kyllä tämä vierekkäin kelluminen on täällä luontevaa ja Suomessa on satamat täynnä jo ennenkuin edes yksi rivi on piukassa. Olisi kyllä monilla suomalaisilla ”merenkulkija konkareilla” täältä opittavaa.

    cof

    Aamulla herätimme uneliaat saksalaiset valitettavasti jo seitsemältä – aiomme mennä kauas, sorry🙈😲. Vanhoja perinteitä kunnioittaen peruutin satamassa ulos, siis ihan vaan huvikseni, tuulesta kun ei ollut tietoakaan. Christiansön kaakkoiskulman luodolla ihastelimme hylkeitä, jotka köllivät ja ulvoivat luodolla ja uivat sen ympäri. Mitäköhän yrittivät ulvonnalla viestittää?  Kyllä olis biologian opelle tässä iässä kysymyksiä, jännittävää ettei biologia aikoinaan oikein hotsittanut 🤔🤔🤔.

    Kohti Ruotsia ja ensimmäiseen kohteeseen around 50 mpk:ta. Lopullinen määränpää jätettiin kuitenkin vielä avoimeksi. Pohjoiseen on nyt kuitenkin jo päästävä. Haikeana pakkailin uusia karttojani pois – näillä ei tänä vuonna tehdä enää mitään, mutta toivottavasti taas ensi kesänä.

    dav

    Samaiseen korjuun meni tämä Svenska Kryssarklubenin Danmark-kirja ja Bornholmista käteen tarttunut veneilijöiden turistiopus. Tuossa hienot ilmakuvat kaikista Bornholmin satamista. Ensi vuonna näitäkin, toivottavasti 👍😊.

    IMG_20190724_133249.jpg

    Nyt on aikaa… Tutkakurssimme (muinaisjäänteen tilalle on tänä kesänä hankittu päivitetty versio) on edennyt ja nyt osaamme tehdä hänestä jo hiukan liiankin terhakkaan vahdin. Mikä on lounastaessa tyynellä merellä, tällä näkymällä kun Lombardini pukkaa lähes 8 solmua eteenpäin ja Reiska ohjaa, tutkan valvoessa muuta liikennettä. Jossainhan ihmisen on pakko olla niin miksei sitten täällä?

    Screenshot_20190724_201534_com.facebook.katana

    Tänään on aivan erityinen päivä, sillä olen ollut biologinen äiti tasan 18 vuotta. Tässä aivan lumoavan söpö kuva tästä pikku-Ropsusta vuosien takaa. Mistä lieneekään Sara-sisko tämän löytänyt onnittelukuvaksi, ihana❤️. Meidän sekakuorolaulu mereltä meni melko katkonaiseksi kun yhteys oli liian surkea. Onneksi ”lapsi” ymmärsi ja viestitti ”et keskel merta on aika huono yhteys”… Onneksi illalla yhteys parempi ja saimme onnitella livenä👍.

    dav

    Tänään oli siis aikaa… Kannella avautuikin taas kaikkien VTS- kameroiden iloksi karvanpoistoon erikoistunut kauneussalonki. Skin Candyllä onnistuu vaikka hellettä pukkaa ja hiukan liian kirkas ”kohdevalo” lämmittää kaikki pinnat ja tuotteet. Hellekärpäset vain häiritsivät, jostain kumman syystä niitäkin kiinnosti tämä makeus 😂😂😂.

    rhdr

    Pienet välikuolemat auttaa jakamaan….  Ei pysähdytty eteläiseen Sandhamniin, ei Kristianopeliin , eikä edes Bergkvaraan, ei me menimme Kalmariin. Hetki ennen satamaa oli jo näin tylsää…

    IMG_20190724_202842.jpg

    Siihen me se sitten tyrkättiin, keskelle Kalmarin kaupunkia. Takana neljäntoista tuntia lähes tyynellä merellä ja 101 mpk:ta, oli ihana saapua satamaan missä oli jopa muutama poiju vapaana 👍👍.

    IMG_20190724_214238.jpg

  • Täydellinen purjehduspäivä

    Ruhnun mudantuoksuinen satama oli aika jättää taakse.  Kahdessa yössä veneen ja laiturin väliin oli ehtinytkin kertyä melkoiset lillukat.

    IMG-20160726-WA0003

     

    Täällä kun välimatkat ovat Suomen ja Ruotsin saaristoa pidemmät on mukava tietää miten sää kehittyy päivän aikana. Meidän matkassa http://www.yr.no on osoittautunut melkoiseksi velhoksi, ennustusten suhteen jo parin vuonna. Niin nytkin – mietimme ettei aivan konemarssia ole mukava edetä ja hylkäsimne aikaisen aamulähdön. Ajattelimme lähteä noin klo 11 niin yhden aikaan pääsemme purjehtimaan 3-4m/s sivuvastaisessa tuulessa. Toteen kävi, parin tunnin konetuksen jälkeen nostimme purjeet. Alkuun tavoittelimme mahdollisimman ylös nousevaa kurssia, missä veneen vauhti vielä on hyvä. Päivän mittaan tuuli kääntyi entistä edullisemmaksi ja pääsimme lopulta nousemaan hienosti kohti Pärnua. Tuuli käyttäytyi tunti tunnilta aivan odotusten/lupausten mukaan, joka tuntuu uskomattomalta jos ennustetta vertaa vaikka merisäähän.

    DSC_0014

    Täydellinen purjehduspäivä – aurinko paistoi ja meri kimmelsi. Tuulta olisi voinut olla enemmän, mutta vähänkin vähemmän olisi muuttanut päivämme konemarssiksi.  Runsaat kuusikymmentä meripeninkulmaa merielämää kului joutuisasti. Istumalaatikkon puleraukseen saa kätevästi kulutetuksi runsaat pari tuntia, ruuanlaittoon toisen mokoman ja ainahan merellä voi sitten vaikka sokeroida, jos aikaa on. Miehistön nuorin lataa edelleen merellä mieluiten akkuja ja mikä on ladatessa kun kaverina on iki-ihana Ruttukoira.

    DSC_0008

    Hämmästykseksemme älypuhelimet jaksoivat pitää internet- yhteyttä koko matkan eli tosiaan, kaikkien matka sujui suht vaivattomasti.

    Illan jo laskiessa konetimme sisään Pärnun satamaan, monien muiden veneiden joukossa. Vierassatamasta löytyi helposti meille hyvä paikka ja melkein samalla hetkellä edellisen yön suomalaistuttu saapui viereemme.

    Sisäänajo Pärnuun oli todellisuudessa ja plotterin kartalla hyvin toisiaan vastaavat. Ruhnuun mennessä olisi voinut jäädä ajamatta sisään, jos ainoana tietona olisi ollut plotterin karttatiedot. Plotterin kartalla vain kiviä ja matalaa ei tietoakaan linjasta tai lähestymispoijusta. Merikortista löytyi kyllä hyvä sisäänajolinja lähestymispoijulta – merikortit siis edelleen tarpeen, kehittyneestä teknologiasta huolimatta.

    IMG-20160726-WA0000

    Meidän on aika viettää jäähyväispäivää kun miehistön nuorimmat palaavat kotiin – toisella kun on vakituinen työpaikka ja työt kutsuvat. Kiva kuulema päästä kotiin ja tienaamaan. Toisen mielessä on mökin sienimetsät, runsaine satoineen. Illan myöhäisinä tunteina varasimme sitten bussilippuja ja laivamatkoja vähän sinne sun tänne. Onneksi vastaanottopäässä oltiin tarkkana – ensin on mentävä sinne jotta voi tulla myös tänne, loogista toden totta. Myöhään yöllä lopulta kaikki varattu oikein ja Tallinna kutsuu…

     

     

     

     

     

  • Riikasta Ruhnuun…

    Lauantai-aamuna vihdoin irti Riikan satamasta. Pitkä konetus avomerelle ja lopulta purjeet ylös. Satamassa on mukavaa, mutta merellä on rentoa.

    Suunnitelmissamme on jokin suunta pohjoiseen, ajatuksissa Salascgriva tai Ruhnu. Salascgriva sataman ”ainutlaatuisuuden” tuntien, ihan vain jokin muu tuntui mielenkiintoiselta – siksi Ruhnu tuntui hyvältä valinnalla. Suunta siis Ruhnuun eli alkuun melkein vastaiseen ja iltapäivästä aivan vastaiseen – matkaa 55 mpk:a. Seilasimme jälleen lähes tyhjä merellä – lähes tulkoon ei muita kulkijoita, pari yksittäistä venettä ja muutama laiva. Siksakkia eteenpäin, lapset pohtivat onko tämä kivaa vai ei? Pitäisikö voida huonosti? Teinit ovat puuhanneet kaikkea muuta koko alkukesän – kesän ekat meriseikkailut siis tässä. Tähän on tultu – toinen lapsista on jo töissä ja siksi saa jäädä viikonlopuiksi yksin kotiin, mihin ihmeeseen ne pienet pojat hävisivät?

    Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen, tuulen hiljentyessä ja kääntyessä enemmän NW-suunnalle – viisas päätös, Lombardini laulamaan niin ehditään rantaan ennen yötä. Saavuimme tiukasti linjaa, täyteen satamaan, matkattuamme neljätoista tuntia ja yli 90 mailia. Sataman pistolaiturin vierellä kävimme pyörähtämässä,  mutta ystävälliset virolaiset kertoivat kaikkien paikkojen olevan täynnä. Satamakapteenikin huhuili meille, että jäljellä on vain yksi paikka, kylkisellainen, satama-altaan  suulta. Tuo paikka oli meille oikein sopiva – liian pitkä matka, että olisi jaksanut olla vaatelias. Vene kiinni ja unten maille… Minua painoi edellisen yön Riikan sataman dunka-dunkan kuuntelu ja punkassa kieriskely, joten suosiolla nukkumaan jo ennen nakit ja sinappi-iltapalatarjoilun alkamista.

    Aamulla meillä oli veneessä synttärisankari, saimme siis laulaa aamupalan kunniaksi. Pienet pojat kasvaa suuriksi, todellakin.

    DSC_0003_6

    Vietimme Ruhnu-päivää synttärisankaria juhlien, pyöräretken merkeissä. Pyöräilimme saaren toiseen päähän, osittain ”juoksuhiekan” peittämään tietä. Heti tien alussa meitä tervehti penkalta kuvassa oleva varoitus ”patsas”. Muistomerkki, jonkun ulosajosta tieltä.

    IMG-20160724-WA0000

     

    Paarmatkin pitivät retkestämme, ne saivat hikistä lihaa tarjolle. Paluumatkalla pysähdyimme souvenir-shopiin, jossa myyntitarjoilu oli melko vaatimaton. Tarjolla oli myytäväksi villasukkia, jääkaappimagneetteja ja viiniä. Saimme myös maistaa paikallista mustaherukkaviiniä ja lopulta löytyi ostettavaksi jopa perunoita. Saaren muita kauppoja kuulema ohjailee kommunistinen ajatusmalli ja ainoa kapitalistinen kauppapiste oli tämä souvenir-shop. Tämä siis selvitti kauppojen kiinniolon sunnuntaina.

     

    Ruhnun satama on suhteellisen tilava ja mielestäni paikkoja on enemmän kuin ilmoitetut 38. Pohja on melkoista mutaa, joka tuntuu elävän. Pohjasta nousee meren pinnalle mutaisia pyörteitä ja mutakokkateita, välillä näyttää siltä kuin merestä katselisi krokotiilinpää. Tuoksukin on melkein tuollainen, melko mutainen. Kulkilaituripaikkamme on hyvä tällaisella hennolla pohjoisenpuoleisella tuulella, mutta sataman aallonmurtajasta ei kovalla kelillä ole kuin aallonmurtamisapua pohjois-idän puoleisella tuulella Tuulensuojana tuo on kovin vaatimaton, ellei viuhuna sitten käy etelän-pohjoisen väliltä . Satamakapteeni on kovin avulias ja polkupyörien vuokraus sekä pyykinpesu sujui hienosti. Kapitalismi taitaa ohjata hänenkin toimiaan, vaikuttaisi siltä työpäivien venyessä pitkäksi jopa sunnuntaina. Lauantai-illan huumana rannassa oli melko kemut, useiden veneiden juhlissa ja ravintolan soittaessa tanssimusiikkia mutta sunnuntai-iltana olimme melko hiljaisessa satamassa. Suomalaisten veneiden osuus satamassa edelleen hyvä ja kaljaasi Ihana toi tullessaan rantaan ison joukon suomalaisia.

    DSC_0003

    Omien grillipartyjemme jälkeen eräät hiljentyivät nukkumaan ja toiset keskittyivät pyykinpesuun. Näkymä aallonmurtajasta etelään…

    DSC_0001

     

  • Riika on kaunis kaupunki

     

    20160722_120407

    Riikaa on nyt katseltu sieltä ja täältä – kävelty on kaupunkia ympäri ja edestakaisin. Kaunis on… ja varsin eurooppalainen kaupunki. Täällä kävellessä voisi olla on missä vaan Euroopan vanhassa kaupungissa. Kauniiden rakennusten lisäksi olemme nähneet lukuisia patsaita ja muistomerkkejä.

     

    IMG_20160722_125308

    Kaupungin tunnelma on hyvä ja turvallinen, ainoastaan kävelyretkellä kaupungin laidalle näimme toisenlaisen Riikan. Lapseni toiveesta etsimme kalastuskauppaa ja lähin sijaitsi runsaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä ostoskeskuksesta. Kävelimme sinne talojen keskelle, liike oli jo melkein suljettu ja myös ikkunoiden eteen tulevat luukut kiinni. Meille myytiin kuitenkin vielä ja taisikin luvattiin tilata. Jäimme odottamaan autoa kahdestaan, hiljaisen kadun varteen. Kulkijat kertoivat omaa kieltään alueesta. Näimme isoäidin, joka avoimesti kuritti pikkutyttöä, useamman humalaisen ja laitapuolen kulkijan. Liikkeen omistajan poistuessa kotiin hän kertoi taksin kuljettajan soittaneen vielä hänelle ja on siis tulossa. Hämmentävintä oli liikkeen englanninkielentaitoisen naismyyjän toiminta – hän jäi parkkipaikalle autonsa viereen odottamaan, uskomme hänen odottaneet taksin saapumista ettemme jäisi yksin laitakaupungin kadulle.

    Turvallisuudesta täällä pidetään huolta, mutta hämmästelemme miten lähes jokainen asiakaspalvelijoista voi olla niin työhönsä kyllästyneen oloinen. Kassahenkilöillä negatiivisuus on hiottu huippuunsa – hymyä on aivan mahdotonta saada ja yleensä tervehdystäkin. Ravintoloissa palvelu on samanlaista, melko tylyä ja ilmeetöntä. Satamatoimistossamme toki palvelu on kyllä iloista ja auttavaista, jopa antamani negatiivisen feedbackiä jälkeen.

    Alkuviikosta saimme konekorjaajan s/y Selenan koneen kimppuun. Nyt matkaa jatketaan uusituilla kaasu- ja vaihdevaijereilla. Kuivastussa hitsaamalla korjattu kaasuvaijeri toki kesti hienosti matkan tänne, mutta pidemmän ajan takuutahan sille ei annettu. Korjattu on myös tiputtelevan merivesipumpun tiivisteet ja samalla pumppu on kiillotettu kuin uudeksi. Onneksi korjaantui näin, sillä Turusta moottorini myyneestä liikkeestä (jossa olen kyllä tunnettu) hommattu varapumppu osoittautui täysin sopimattomaksi. Virheitähän sattuu – inhimillistä, tuosta sanotaan… Koskaan en vain toivu siitä, että kaikissa muissa ammateissa, paitsi terveydenhuollossa, isot tai pienet virheet ovat inhimillisiä. Väärä pumppu – väärä lääke, what’s the difference?

    Viikko samassa satamassa voi olla kyllästyttävätai hyödyllinen. Meillä tänne jäämisen tärkein syy oli tylsä pohjoistuuli, joka puhalsi enemmän tai vähemmän puuskaisesti jopa satamaan. Samanaikaisesti on miehistön jäsenistöstä yksi painiskellut tylsien vatsan väänteiden kanssa, joten väkisin vastatuuleen ryskiminen ei tuntunut motivoidulta. Olemme nähneet monenlaisen Riikan, syöneet ja juoneet hyvin sekä veneessä että ravintoloissa, käyneet eläintarhassa, piipahdimme myös uimassa ja nukkumassa hotellissa, olemme shoppailleet vaatteita ja tietysti olutta sekä viiniä.

    IMG_20160722_124900

    Puuhdetöinä siivosin myös miljoonalaatikon – löysin sieltä koko joukon arvotavaraa, jonka olemassa olon olin unohtanut. Siellähän on mm. yksi toimiva moottorilaturi sekä kaksi erilaista pilssipumppua. Inventaario on välillä paikallaan, todellakin

    Riika on lähempänä kuin uskoisi, mutta hämmentävän vähän näimme satamassa vierasveneitä. Mielessäni olin ajatellut laitureiden olevan täynnä veneitä koko Itämeren alueelta. Todellisuudessa vai sataman yhden pistolaiturin pohjoisempi puoli on vierasveneille. Muut sataman paikat on paikallisten omien veneiden ja/tai charter veneiden käytössä. Suomalaiset ovat toki satamassa hyvin edustettuina. Hyvin vartioitu ja melko rauhallinen satamassa, jossa ainoan häiriön aiheuttaa läheinen rautatie sekä viikonloppupuolen öinä satamaravintoloiden dunka-dunka. Nuo molemmat äänet ovat toki sellaisia, jotka eivät häiritse väsyneen unta ja virkeähän voi niitä toki kuunnellakin. Satamassa olemme hämmästyneinä seuranneet hääparien määrää laiturilla. Täällä taitaa olla trendikästä otattaa itsestään hääkuva, veneiden ympäröimänä. Onpa s/y Selenakin päässyt kuvien taustaksi, huolimatta lasteni askartelemasta, hieman epäesteettisestä äänenvaimentimesta keulakannen aurinkokennoventtiilin päällä.

    Sellaista se on – purjehtijaäidin lasten elämä. Minulle on kerrottu, että niin tylsää, että aikaa on täytynyt kuluttaa pitämällä sormea tuuletusventtiilin siipien välissä. Nyt sitten tuulettimen ajan saatossa vääntynyt akseli, hyvässä auringonpaisteessa, ulvoo ja ulisee melkoisesti.  Toisilla lapsilla on ollut lapsena kaikki palikat patterin välissä ja meillä ei täällä ole ollut edes pattereita saati palikoita. Onneksi purjehtia voi vain kesäisin☺ ja talvella pääsee kouluun.

    IMG_20160722_124948

    Huolimatta epävakaisista ilmoista, olemme saaneet nauttia joka ilta eritavalla kauniista valoilmiöstä -auringon laskiessa sataman taakse. Kesäinen ilta on kaunis…

     

  • Ikkunat irti ja kevät alkakoon…

    Näin keväisen letkeästi alkoivat Tosirakkauden kevään 2016 kunnostukset… ensitöiksi tietenkin täytyy aloittaa jotain hieman suurempaa. Työn alla siis salongin ikkunat, olivathan nuo vuotaneet ikävästi naisten Itämeren reissulla kastaen tehokkaasti tavaroita myrskypunkassa. Tilauksessa nyt läpinäkyvät (erittäin hieno ominaisuus ikkunoissa), osittain ainakin avattavat ja mielellään suuremmat ikkunat. Valon määrää salongissa on toiveissa lisätä siis merkittävästi, pelkona minun veneessähän ei ole näyteikkunatunnelman saapuminen salonkiin. Boströmim salonkia kuvaillaan usein kovin pimeäksi ja läpinäkymättömät ikkunapleksit eivät mitenkään ole auttaneet asiaa.

    Nyt siis etsinnässä sopivat uudet portlightsit – toivomuslistalla kohtuuhintaiset, avattavat, kauniin malliset ja aukkoa 490×130 suuremmat metallikehykset. Muutaman illan etsintöjen jälkeen tiedän jo, että haasteita on ilmassa.

    Rungon pesussa taas apuna kemian ihmeet – miten vaivattomasti valkoisesta tuleekaan valkonen. Sitten vaan vahaa pinnalle, jotta vaikutelma säilyisi edes puolen purjehduskautta. Jospa tänä keväänä saisi aikaiseksi vielä vesilinjan nostamisen niin olisipa siinä Tosirakkautta ehostettu yhdelle keväälle kohtuullisesti.

    Kesäloman reittisuunnitelman pohdinta on alkanut, minne sitä suuntaisi ja millaisella miehistöllä? Nuorisogastista vanhimmalla on mahdollisesti jopa töitä kesällä – tämä siis vapauttaa hänet purjehduspakosta kesälomalla. Näin olen luvannut ja tuosta sopimuksesta täytynee pitää kiinni. Mielestäni erikätevä tapa saada lapset hakeutumaan kesäksi töihin, siis ”ihan mitä vaan työtä kunhan on työtä ” asennetta on ollut ilmassa. Viime kesänä Puola teki vaikutuksen – olisiko tänä kesänä itäisen Itämeren vuoro, kauniiksi kehuttu Riika ja Saarenmaa  voisivat olla listalla… kunhan siis ensin saadaan nuo akkunat kuntoon  jos vaikka kesällä joskus sataa tai roiskuu☺.

     

     

     

     

  • Aamuvarhaisesta iltamyöhään…

    Byxelkrokista Nynäshamniin, 115 meripeninkulmaa nyt takana. Viime öisten, lyhyiden yöunien jälkeen hieno suoritus naisistolta.

    DSC_0551

    Olipa meripäivä – auringossa köllöttelyä avomerellä, nautintoa isolla N-kirjaimella. Ollaan syöty ja juotu, naurettu ja itketty – onnesta ja liikutuksesta, pohdittu mennyttä ja tulevaa, kuunneltu Abbaa ja juotu Mohitoja itse tehdyin jääpaloin. Ehdimme rentoutuakin kannella loikoillen ja puhdetöitä tehden. Köysitöinä on poistettu vappuhuiskia, siivottu kantta ja kätevä emäntämmekin tutustui virkkauksen saloihin ja saikin aikaiseksi kahdeksan ketjusilmukkaa. Nähtäväksi jää mikä tuosta virkkauksesta syntyy vuosien saatossa. Avomeren huikeissa maisemissa voi kannella pitää myös sokerointi-  ja jalkahoitostudiota, nyt on silukkaa. Avomerellä olemme yhteyksien tavoittamattomissa, mutta kun ranta alkaa näkyä tulee taas palkkeja puhelimeen. Siitä iloa kaikille – erityisesti olemme saaneet nauttia TinderDating tuomasta huvista – voi tuota valikoimaa…

    DSC_0561

    Merellä surkuttelimme Itämeren surkeutta – lähes koko päivän kuljimme jonkinlaisen kasvuston läpi, paksumman tai ohuemman. Mielessäni on tuo Puolan tilanne, yhtään septik-tankin tyhjennyspaikkaa en löytänyt. Miten tuolla purjehditaan veneellä, jossa mereen ei ole mahdollista tyhjentää mitään? Toisaalta Puolasta taitaa Itämereen mennä paljon muutakin sopimatonta – mitenköhän tuohon voisi vaikuttaa…

    Nynäshamniin saavuimme samaanaikaan hämärän kanssa mutta ikäväksemme missasimme saunan – ei yösaunamahdollisuutta täälläkään. Aamulla aukesivat rannan kaupat – kiva juttu. Paikallinen Pelle-kauppa oli aivan kuin tilauksesta laskenut kaikkien tuotteiden hintaa -40%. Kyllä nyt on nättiä uutta kaikilla, minä pysyin piukkana ja yhtään uutta takkia en ostanut, koska itseasetettu ostokielto on neljän takin omistajana edelleen voimassa. Jotain kivaa kuitenkin ja yhtään Pelle-mekkoa ei vielä ollutkaan. Omiin suunniteltuihin ostoksiin kuului myös moottorin ilmansuodatin ja uusi lyysari kahden toimimattoman tilalle. Huikea palvelu rannan kaupasta. Suodatinta soitettiin läheiseltä Lombardini-myyjältä, valitettavasti olisin saanut uuden vasta parin päivän päästä. Lyysariakaan ei heillä ollut hyllyssä, mutta pyytämättä myyjä soitteli koko Nynäshämnin mahdolliset kaupat läpi ja lupasi myös pyytämättä auton lainaksi tarvittaessa.. Lopuksi myyjä lupasi tekohengittää vanhaa suodatintani paineilmalla, tietenkin pyytämättä. Perässäni ollut miesasiakas kertoi minulle ettei tuota ilmansuodatinta kovin usein tarvitse vaihtaa, hän ihmettelikin mistä päättelen vaihdontarvetta olevan. Yritin siis selitellä konehuoneessa havannoimaani harmaata ilmaa hänelle, mutta en tainnut vakuuttaa häntä. Kiitellessäni myyjää tekohengityksestä sain hänen arvioksi suodattimen olevan todellakin vaihdon tarpeessa. Oikeastaan mikään suunnittelemistani ostoksista ei onnistunut, mutta ostin kuitenkin varakulkuvalot ja silti poikkeuksellisen erinomaisesta palvelusta täyskymppi Nordberg Nilsson Båt och Motor AB:lle. Tuonne palaan varmasti ostoksille.
    Naisistomme on herättynyt jonkun verran ihmetystä ja olemme saaneet jonkin verran kysymyksiä. Nynäshamnin polttoaineaseman myyjä kyseli onko todella meitä veneellinen daameja. Hänen kysymyksensä osui kuin naulan kantaan – hän nimittäin arveli naisistossa olevan enemmän epäsopua kuin miesten kesken. Todistin hänen väitteensä vääräksi ja pääsin siis markkinoimaan loistavaa sovellustamme. Sain vakuutettua hänetkin sen erinomaisuuudesta, uskoi toimivan hyvin ja varmasti muillakin.
    Nyt vauhdilla Sandhamniin – näyttäytymään uusissa vaatteissa ja nauttimaan Nynäshamnin savustamon mainiota savukalaa. Illallisen jälkeen suuntaamme merelle – tavoitteenahan on olla yö merellä ja lauantai-iltana saunomassa suomalaisessa saunassa, kotinurkilla.

  • KESÄLOMA 2015 – Karon matkassa Itämerta alas

    s/y Selena matkalla Etelään…

    Kesäloma on alkanut ja s/y Selena on teinien valtaama -miehistössä siis viisi teiniä ja kaksi aikuista. Matkan teko on tehokasta, sillä tavoitteena on olla viikossa Gdanskissa. Tämän saavuttamiseksi pääsemme yöpurjehtimaan vahtivuoroissa. Nakkilistakin on kiinnitetty oveen ja siihen siis ”innokkaat” keräävät viivoja. Alkuvaikeuksien jälkeen kokka kohti Kasnäsiä, jossa pääsemme tankkaamaan. Aina voi oppia uutta ja kesäloma eka opetus on, että on todella kaukonäköistä jättää kotiavain jollekin luotettavalle. Kun sitten huomaa unohtaneensa tietokonekassin, kukkaron kanssa auton takaluukkuun niin voi pyytää apua ja matkan tekoon tulee vain vähäinen viivytys. Kiitos avusta:).

    Neljän viikon kesäloma purjehditaan vaihtelevin miehistöin – aloitetaan näin teinien valtaamana, sitten rauhallista perhepurjehdusta ja lopulta railakkaasti naisten kanssa Itämerta ylös… eipä pääse kyllästymään. Nyt siis miehistönä omat pojat Roope ja Rasmus, perhe Servanto (Tommi, Anna ja Paula) sekä teinivahvistus Kastanja Laurikko. Avomeritiimi on valmis!

    Näillä tunnelmin – Purjehditaan kauas pois, sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu