Kaksi pitkää vuotta. Niin kauan veneeni on ollut maissa – odottamassa, huollettavana, ja totta puhuen, myös vähän unohduksissa. Elämä vei, vuodet vierivät, ja meri jäi taka-alalle. Kaksi kesää Ramstedtin telakalla lähes yksinään nököttänyt Tosirakkaus pääsi vihdoin omaan elementtiinsä – viikko ennen juhannusta! Veneily ei ole koskaan ollut vain harrastus, vaan elämäntapa. Silti, välillä elämässä on tehtävä valintoja: Lingonbackan rakentaminen ja purjehdus eivät oikein mahtuneet samaan, joten toisesta oli hetkeksi luovuttava. Nyt oli aika palata merelle.
Mitä Selenalle sitten kuului kahden kauden tauon jälkeen? Hämmentävän hyvää, sanoisin. Laite toisensa perään käynnistyi kiltisti katkaisijasta, ja ainoaksi mykäksi laitteeksi paljastui takahytin sähköinen pilssipumppu. Stereoihin tehtiin pieni korjaus, käsipilssipumpun kalvo vaihdettiin, ja starttiakku uusittiin. Moottori oli testattu jo rannassa – käynnistyi kuin unelma.
Vene on taas vesillä – ja niin olen minäkin. Kahden vuoden telakkatauon jälkeen Tosirakkaus pääsi omalle elementilleen ja minä palasin rakkaan harrastuksen pariin. Tässä ensimmäiset aallot – ja juhannuksen tunnelmat saaristosta.
Rantakauden aikana Lombardinin S-vetolaite oli käynyt kartio kytkimen korjauksessa, ja me – mrs & mr Aro – asensimme sen takaisin. Ja toimii kuin unelma sekin.
Kevätkunnostukset vedettiin tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan: vedenalaisessa osassa muutama paikkaus, vähän laminointia, pientä lakkauspuuhaa ja teak-kannen viimeistelyhiontaa telakka kauden aikana korjatulle kohdalle. Kyljet vahattiin tietysti. Mastoon kiinnitettiin erityistä huomiota ja yllätys, kaikki valot toimivat 👍. Puomiin teetettiin uusi mastonliitospala vanhan murtuneen tilalle sekä vaihdettiin kuluneet pylpyrät. Nyt toimii!
Vaikka suurempia uudistuksia ei tehty, tuntui kuin vene olisi itsekin odottanut paluutaan – valmiina lähtöön.
Ensimmäinen reissu pitkän tauon jälkeen osui juhannukseen, eikä se olisi voinut osua paremmin. Suunnaksi otettiin tuttu ja rakas saaristo, ja juhannusta vietettiin Brännskärissä – monien muiden juhlijoiden keskellä, mutta silti välillä omassa rauhassa, ystävien ympäröimänä.
Juhannuksen tunnelma oli lämmin ja mutkaton. Keskityttiin yhdessäoloon, hyvään ruokaan ja siihen, että oltiin taas vesillä. Merellä, missä kaikki tuntuu vähän selkeämmältä ja vapaammalta. Juhannuksen viimeiseksi yöksi päädyimme tunnelmalliseen Sänkörenin merikarhusatamaan. Monet asiat siellä olivat ennallaan – ja juuri se toi rauhaa ja tuttuuden tunteen. Saari-isännän asiantunteva vastaanotto ja kehoitus kylkipaikalle kääntämisestä tuulen vuoksi oli kuin piste iin päälle. Oli kuin olisimme palanneet kotiin.
Tälle kesälle Tosirakkaus sai myös uuden kotisataman – kirjaimellisesti. Meidän omaan rantaan on valmistunut laituri, joka toimii nyt satamanamme, vaikka onkin vielä hieman vaiheessa. Laituriarkku on vasta tekeytymässä, ja varsinainen kansirakenne tehdään ensi kesänä, mutta jo nyt pystymme käyttämään rantaa kiinnittymiseen. Yllätykseksemme Selena ui suoraan arkkuun ilman ruoppausta. Kun laituri valmistuu, ruopataan veneelle oma paikka sen kyljestä. Tämä kesä mennään näin – ja hyvin pärjätään.
Samalla Selenan kotiseura on vaihtunut. Turun Pursiseura ei koskaan tuntunut täysin omalta, ehkä siksi, että nuorena naiskipparina sain osakseni varsin nuivaa vastaanottoa. Jälkikäteen ajatellen – taisin olla joillekin vähän liikaa. Nykyään osaisin jo jättää kommentit omaan arvoonsa, mutta silloin kuulluista lauseista oli vaikeampi selvitä vaikka kertovat toki sanojasta enemmän kuin minusta.
Nyt kun meidänkin koti on Paraisilla, tuntui täysin luontevalta että Selena muutti kanssamme. Uusi koti löytyi Paraisten Venekerhosta – ja täytyy sanoa, että kaikki kohtaamiset heidän kanssaan ovat olleet todella mutkattomia ja ystävällisiä. Olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että meidän yhteinen satama löytyy nyt niin lähellä – sekä kartalla että sydämessä.
Tämän kirjoituksen myötä avaan myös blogini kannet jälleen. En lupaa suuria tarinoita tai jokaista solmua, mutta rehellisiä hetkiä, meren ääntä, veneen kolahduksia laituria vasten – ja ehkä joskus myös sadepäivien pohdintoja sekä myötä- ja vasta-aaltoa
Jos olet ollut täällä aiemmin: tervetuloa takaisin. Ja jos olet uusi lukija: ihanaa, että löysit tänne. Otetaan yhdessä suunta kohti horisonttia!
Tosirakkaus on taas vesillä. Ja niin olen minäkin.
Nähdään aalloilla! ⛵
Voisinko viettää Jussia muualla kuin saaristossa? Taitaisi tuntua haasteelliselta. Nauvon eteläpuolella oleva Brännskär ainakin keräsi pisteet Jussijuhlistaan. Toimivasti klassikot ja modernit yhtäaikaa, sopivat niin nuorille ja kuin vanhemmille, juhlijoina perinteisiä purjehtijoita, partiolaisia ja hauskasti hipahtavia rastapäitä niin ja tietysti Naispurjehtijoita. Onnistuneet juhlat kaikille tasapuolisesti – kiitos Brännskär.
Sadesää kannusti kokeilemaan keväällä ostamaani Ursuit- kevytkuivapukua. Testauksessa oli voiko näin kuumaverinen olla puvussa kevyesti koko päivän vai tuntuuko olo siltä kuin seilaisi kumipuvussa. Pukeutuessani tuohon mustanpuhuvaan haalariin herätin miehistössä mielikuvia vallan jostain muusta kuin turvallisesta purjehdusasusta. Heillä siis vain liian vilkas mielikuvitus ja toisaalta tietopohjana kaikenmaailman seikkailuleffat… no heistä välittämättä pukua päälle ja seilaamaan. Päivän purjehdittuani olen enemmän kuin tyytyväinen – panostus henkilökohtaiseen turvallisuuteen on hintansa väärtti. Puvussa jaksoi helposti olla ja materiaali toimi, ei kosteutta sisäpuolella – Gore Tex toimi.
Karonmatkassa 