Jumissa Visbyssä jälleen kerran. Vuosia sitten sössittiin Systembolagetin kanssa ja jouduttiin venyttämään vierailua – nyt kesämyrsky esti etenemisen. Mutta mikä on Visbyssä ollessa🤗.
Visbyn muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki on ihana. Historian havinaa!
Visby on kaunis ja todellakin lomakaupunki. Kuppiloita ja terasseja riittää – ja selvästi ihmiset ovat lomalla.
Sataman hiljaisuus yllätti – musiikkia ja jumputusta oli yllättävän vähän, vaikka tästä meitä tullessa varoitettiin. Eniten melua syntyi teinien autoista, joista suurin osa oli mopoautoja. Kortteliralli on selvästi Visbyn nuorten suosiossa.
Sunnuntai- illan auringossa!
Sataman jäätelömagasiinissa vierailtiin tietysti – Euroopan laajin valikoima ei tee valinnasta kovin helppoa. Jäätelöä mahan täydeltä eräälle meistä🤗!
Maanantaiaamuna varhaisina tunteina Teemu lähti Suomeen ja saimme Hennan hänen tilalleen. Nyt alkaa neljäs lomaviikko ja ensimmäisenä ohjelmassa on avomeren ylitys.
Reittisuunnitelmaa plotterista
Gotlannin yli edennyt tuuli ja sade pyyhkäisi maanantain ja tiistain välisenä yönä. Puuskissa tuuli nousi yli 26 m/s. Onneksi meillä oli satamasta erinomainen paikka – keula suoraan tuuleen ja nurkassa satama-altaassa. Kaikilla ei ollut näin hyvin. Satamassa oli melkoista keinuntaa ja yllättävästi myös tuuli vihmoi laitureissa. Osassa veneistä oltiin hereillä ihan pakosti. Pääsin taas ihmettelemään myös sitä miksi ihmiset käyttää skuuttiköysiä kiinnitysköysinä😳. Vastapäätä meitä ollut 47,7-jalkainen purjevene veti aamuyöstä köyden altaan yli ja toisen sivusta laituriin. Molemmat näistä skuuttiköysiä. Myös kaikki muut heidän köydet oli skuuttiköysiä. Käsittämätöntä, eikö kaikki sitten välitä vai yksinkertaisesti vain tiedä köysien eroista. Jos Selenan kiinnittäisi ilman joustimia olisi meno veneessä melko tökkimistä, ihan mahdotonta siis.
Sadetta taivaan täydeltä 🌧️🌬️ja tuulta😳, hyvä syy nukkua pitkään!
Maanantain ohjelmassa oli tabletin hankinta rikkoutuneen plotterin tilalle. Ensin tarkistimme vielä plotterin sähkönsyötön, virtaa tuli, mutta nyt ei syty enää edes valot. Plotteri on vaiennut. Sataman Free Car tarjosi oivan keinon hakea kaupungin toiselta laidalta Elgigantista tabletin. Harmillista kyllä mallia, jonka mieluiten olisin ostanut (veden ja iskunkestävä) ei ollut tarjolla koko kaupungissa. Ei myöskään vedenkestäviä kuoria. Jotenkin ajattelisin näitä jonkun muunkin kyselevän.
Eräät meistä tekivät myös töitä 🤗
Samalla maanantaina bunkrattiin ruuat ja juomat. Nyt ollaan valmiina lähtöön heti kun sää sallii.
Tuuli rauhoittui jo maanantain aikana, mutta merelle nousseet aallot eivät houkutelleet lähtemään tiistai-iltana. Päättelimmeuuten olevamme tilassa, jossa ei ole hauskaa sinulla, minulla tai yhtään kellään ja keittiöhenkilökuntaakin olisi merellä jäljellä enään yksi…
Merelle jääneet mainingit saivat meidät jäämään vielä tiistaiksi
Olimme samassa laituri s/y Eywonin kanssa – he lähtivät jo tiistai iltana kohti kotia. Me ei. Me ollaan lomalla eikä ole kiire. Niinpä matkaan vasta keskiviikkoaamuna, suuntana Maarianhamina. Vielä on lomaa jäljellä… Tiistaina ihana lomapäivä, nukuttiin pitkään ja sitten kaupungille 👍
Virvokkeita. Ihania kiviä…Ostoksia…
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat – vietettiin ihania päiviä Visbyssä. Päästiin shoppailemaan, nauttimaan hyvästä ruuasta, ihailemaan auringonlaskuja, keräämään kiviä ja ihan vaan olemaan – hyvässä seurassa.
Aamulla tuuli oli tyyntynyt Kärdlassa, mutta ilma oli täynnä usvaa, ja tiesimme, että edessä voisi olla taas sade- ja ukkoskuuroja. Silti oli selvää: emme jää satamaan toiseksi päiväksi
Heti se sitten alkoikin, kun sadetta ja sumua tuova jääkylmä huntu laskeutui yllemme. Hyökkäysvarusteet ylle, tutka päälle ja sumutorvi testiin. Näkyvyys katosi kokonaan. Tutkassa kuitenkin näkyi sekä kiintopisteitä että liikkuvia kohteita – yllättävästi myös paikoissa, joissa syvyyden mukaan ei pitäisi olla mitään. Mutta tutka ei huijaa: siellä tosiaan oli veneitä, jopa rantaviivassa purkkari. Sumussa kun tutkassa näkyy jotain siellä, missä ei pitäisi olla mitään, se kannattaa silti uskoa. Aina tutkaillessa mietin, että veneilijät eivät varmasti tiedä miten huonosti näkyvät tutkassa. Nytkin, sumun hälvettyä hieman, havaitsin purjeveneen joka näkyi vain hetkittäin aallonvälkkeenä kuvaruudulla– kannattaisi näkyä tutkalla, sillä se saattaa joskus pelastaa hengen.
Sumu ja sade jatkuivat tunteja, kylmyys tuntui kaikkialla ja kädet olivat jäässä neopreenihanskojen alla. Kesä tuntui olevan kaukana. Lopulta ilma kirkastui noin 10 meripeninkulmaa ennen Kuivastua, onneksi, minulta meinasi jo huumori loppua.
Tupluurit sateessa
Kirkastunut ilma sai meidät jatkamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan Varbla Sadamiin. Sateessa olisin luovuttanut ja jäänyt Kuivastuun. Yht’ äkkiä oli yllättävän kaunista. Kokopäivä siis konemarssia – ainoa hetki kun olisi voinut seilata oli sadepilven hetkeksi nostama kipakka ukkospuuska ja sekin vastatuulta.
Navinic ajaa tarkkaan sisään
Varbla Sadam on vuonna 2020 valmistunut uusi satamapohjukka. Luvattu 2,7 m syväys piti paikkansa ja vieraslaiturissa oli sitäkin enemmän. Rauhallinen satama, aurinko paistaa.
Varblan satamaravintola Groot
Rantaravintolan terassin tarjonta houkutti, mutta nautimme siellä vain virvokkeita. Olimme päättäneet pitää Cobb-grilli-illa istumalaatikossa. Cobbilla grillaaminen on leppoisaa ruuanlaittoa yhdessä, parhaimmillaan kun grillaa ja syö samanaikaisesti.
Cobb-grillillä voi grillata pöydällä
Suihkutilat olivat uudet ja kauniit, mutta vaatisivat enemmän huolenpitoa – jälkeenpäin kirjoitin palautetta linjalattiakaivoista, jotka olivat lähes tukossa ja tekivät suihkuista minimaalisella vedenkäytölläkin lähes uima-altaita. Jos satamassa olisi ollut enemmän veneitä tilanne olisi ollut katastrofaalinen. Saimme ystävällisen vastauksen ja lupauksen korjauksista.
Kuressaareen naapurisataman kautta
Aamulla lähtö tyynelle Riianlahdelle, konemarssia. Tehtiin pieniä huoltohommia, teippailtiin vantteja ja viimeisteltiin säädöt. Kaunista ja kesäistä, voi olla ilman paitaa. Petri halusi lennättää dronea ja nyt historia toisti itseään. Pieni törmäys ja brics! kameran suojalasi rikki. Kuvia saimme tasan nolla! Uusia suojalaseja olisi kotona, laatikossa. Kätevää!
Drone nousuun peilityynelle merelle
Kun lokki seisoo kivellä lähellä väylää, mutta kartta ei näytä mitään – kannattaa miettiä kiven sijaan muita vaihtoehtoja. Petrin sen sitten keksi; kuollut hylje, jonka päällä lokit aterioivat.
Onhan nuo nyt helposti sekoitettavissa 😂
Kuressaaren sisäänajossa tapahtui jotain mitä en muista koskaan tapahtuneen, koukkasimme väärään sisäänajoon!. Näin päädyimme naapurissa sijaitsevaan Roomassaareen. Petri ihmetteli kyllä jo lähestyttäessä ettei nyt näytä siltä kuin pitäisi, mutta vakuuttelin että vierassatama on vasta tämän rahtisataman jälkeen. Satamassa sitten U-käännös, naurua pidätellen, ja matka jatkui. Tuurilla kuulema ne isotkin laivat seilaa.
”Se oikea” olikin sitten pitkä ruopattu kanava, jonka syvyydeksi luvattiin vain 2,3 metriä. Menimme siis hissukseen! Kuressaaren vieraslaituri oli täynnä veneilijöitä. Mukava vastaanotto ja hyvät palvelut. Päätimme jäädä toiseksi yöksikin niin ehdimme tutustua kaupunkiin.
Kuressaaren keskustassa
Aamulla pyörät laiturille ja kohti keskustaa syömään ja shoppaamaan. Rauhassa pakatusta veneestämme kun uupuu muutama artikkeli. Torilta saimme kauniita puulastoja kotiin jääneiden tilalle ja urheilukaupat shortsit Petrille, näitäkun hänellä mukana tasan nolla kappaletta.Toki muutakin ostettiin mm. paikallista Kalev – suklaata päiväkahvievääksi
Nyt on herkkua päiväkahville!
Pyöräilimme myös kaupungin laidalle rautakauppaan ostamaan Cobb Stoneseja grillausta varten. Poistuimme butiikista mukanamme silikonia ja uusi pyyhkeiden kuivausteline Lingonbackan saunaan. Cobb-kiviä ei löytynyt.
Ihanat prinssit ja prinsessa🤗
Lidl – check. Superalko piti ohittaa, koska tavaraa oli kertynyt siihen mennessä jo kohtuullisen paljon. Jatkamme bunkrausta vievokkeiden osalta seuraavassa satamassa.
Kuressaaressa kaunista
Iltaa vietettiin veneen kannella, elävän musiikin soidessa viereiseltä laiturilta. Siellä vietettiin jonkun synttäreitä ja tunnelmointia jatkui pitkälti yli puolen yön.
Sumussa kohti Ventspilsiä
Aikainen lähtö kohti Ventspilsiä – edessä 60 meripeninkulmaa
Kuressaaresta ulos – vielä on kaunista!
Ensimmäiset pari tuntia konetettiin tyynessä, mutta tuuli virisi juuri kuten ennustettu. NNW tuuli sopi meille hyvin. Harmi vain, että myös harmaa sumu laskeutui kaiken ylle.
Sörve – Sumu alkaa nousta
Kuluu neljä tuntia sumussa seilaten, tutkaa tuijottaen. Olimme suurimman osan ajasta verkossa niin pystyin seuraamaan laivoja Marine Traficin avulla. Ei piukkoja ohituksia, tutkassa rauhallista. Päällä kerrasto, talvileggarit, villapaita, paksu fleece, pipot, hanskat. Suomessa hellettä.
Verkon avulla sain tehtyä vähän töitä, hoidettu asioita, Vähän työtä, vähän purjehdusta – multitaskausta mereltä.
Satamaan kiinnittyminen noin ilta kuudelta. Tilaa riitti ja satamakapteeni otti meidät vastaan iloisesti.
Landausoluet ja puolijuoksulla keskustaan syömään. Ensimmäisestä ravintolasta ei paikkaa, mutta seuraavasta löytyi viileä terassi. Onneksi oli nutut yllä, pitkät lahkeet jne – muuten olisi tullut vilu . Skroderkrogs tarjosi erinomaista ruokaa. Paluu veneelle Boltilla, lämppäri päälle ja lasi punaviiniä käteen. Elämän pientä luksuksia.
Sateisena keskiviikkona jatkettiin bunkrausta. Tarvitsemme varmuudeksi lisää dieseliä. Ventspilsissä ei ole tankkausmahdollisuutta, eikä nykyään Gotlannissakaan muualla kuin Visbyssä. Kuressaaressa toki olisi ollut, joten huonoa ennakointia. Mietin kyllä mitäköhän motorbootit tällä alueella tekevät?
Näin voi myös tankata!
Onneksi Petri lähti satamatoimistossa aamulla olleen kiinteistöpäällikön kanssa kanisterireissulle. Hänen autollaan köröteltiin huoltoasemalle jossa tankattiin hänen bonuskortin antamalla alennuksella. Aika hyvää palvelua. Minä etäilin palaverissa, josta tosin puolet ajasta meni linkkiä odottaessa. En taida olla mikään super- important person tässä kokoonpanossa. Tankkasimme yhdessä – onneksi veneestä löytyi sataman kanistereihin sopiva kaatonokka, jossa on suodatin. Kätevää kun on mukana kaikenlaisia tarvikkeita. Suodatin todellakin tarpeeseen, vanhoista metallikannuista irtoaa aina roskia. Niin nytkin.
Satoi ja usvan näki liikkuvan, paljon kaunista jäi näkemättä
Myöhemmin suuntasimme sateessa kaupunkiin jatkamaan bunkrausta; ruokakauppa hygieniakauppa, apteekki, AlkoOutlet ja sitten Boltilla veneelle. Mikä ihana kuljettaja! Hän ajoi niin lähelle kuin pystyi ja lopulta auttoi kantamaan ostoksia veneelle saakka.
Bumkraukset tehty, itselle ja loppureissun miehistölle. Ei kiirettä Systembolagettiin 😊
Ventspils hurmasi, kaunis kaupunki. Kaikki keskustan kadut on kivetty, ei asfaltoitu. Kaupungin johtaja on tämän kuulema päättänyt, ei näyttää tyylikkäältä, ja varmasti asiaa on auttanyt että alueella on paikallinen katukivitehdas. Kaupungissa on monia nähtävyyksiä ja mm.vesipuisto. Venäjän hiilelle ja öljylle sanottiin heipat jo 2001, kun muu Eurooppa vielä rakensi lisäyhteyksiä.
Balttian kierros päättyy tähän ja vaikka sää ei suosinut, reissu oli onnistunut. Usein mieli vetää Ruotsin puolelle, mutta tänä vuonna Balttia oli hyvä valinta. Iso muutos edelliseen reissuun oli se, että nyt pärjää lähes kaikkialla englannilla, erityisesti satamatoimistossa oli hyvää kielitaitoa. Huomattavaa myös, että englantia puhui myös vanhemmat palveluhenkilöt ja kaikki olivat ystävällisiä. Vältyttiin siis henkisiltä yhteentörmayksiltä venäjää ja viittomakieltä ärjyvien kanssa kuten tapahtui Riikan satamassa 2016.
Tästä jatkamme kohti Gotlantia eli päiväksi avomerelle.
Helteisenä maanantaina lähdimme Panameerasta Simihunkkaan eli Peenemundestä kohti Świnoujściea. Olimme päättäneet kokeilla reittiä sisämeren kautta, vaikka syväydet siellä hiukan mietityttivätkin. Peenemundessa naapurinamme olevat ruotsalaiset olivat samoissa aikeissa. Ajoissa siis Peenestromia kohti Wolgastin siltaa. Ajoimme vastatuulessa ja kevyessä virrassa alas sillalle. Matkalla oli joitakin pikku kyliä, muuten näkymänä maalaismaisema, lehmiä unohtamatta. Sillan aukeaminen tapahtuu neljästi päivässä ja odotetusti tässä 12:45 avauksessa oli paljon menijöitä sekä tulijoita.
Vaikuttavan kokoinen silta, josta huviveneitä kulki väljästi kolme rivissä.
Wolgastissa sillan takana on iso telakka, jossa ylhäällä ainakin pari sota-alusta ja valmistumassa upea Monakon rannalle sopiva yksityisristeilijä. Wolgastin telakan jäätyä taakse alkoi Peenestrom, jossa odotetusti vedensyvyys oli matala. Tässä mutkassa konetimme usean veneen saattueessa ja me tietysti tarkasti väylällä. Saksalaiset oikoivat rohkeammin viittojen monilta puolilta ja tietysti seilasikin. Tuossa Ziemitzin sisäänajon kohdalla oli koko kanavan matkan matalin kohta, meidän kaiku näytti alimmillaan 1,5m (anturi veneen rungon alla). Mitään tössähdystä emme tunteneet mutta kaasu kyllä keveni, saksalaisten kiristäessä purjeita ja luoviessa vauhdilla ulos. Näppärästi seilasivat matalien reunoja hioen. Meiltä vaati jo tarpeeksi näppäryyttä pysyä väylällä. Yhtä matkaa meidän kanssa lähtenyt ruotsalainen kokenut veneilijä Hallberg Rassy 36:lla (syväys 1,75), kertoi heidän tössähtäneen tuossa kevyesti. Mielestäni hänkin ajoi kyllä hiukan reippaammin väylän reunaa, itse kun pysyin ihan keskellä😯. Lähes koko siltojen välisen matkan kaiussa oli alle 2 metrin lukuja, luksusta oli kun näytti 2,2m. Selenan syväys siis on 2m ja joskus olen miettinyt, että olisiko 2,05 lähempänä totuutta, ainakin hyvin bunkrattuna👍.
Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että kaikki yli 2m on saanut vaaleamman värin👍
Olimme ajatelleet pysähtyä siltojen väliin, koska niiden avautumisaikojen väli oli meille melko sopimaton. Molemmilla keskipäivän aukeaminen samaan aikaan sekä seuraava klo 16:45. Meille tuo oli pitkä aika siltojen väliin vaikka nopeusrajoitus oli 6,5 solmua. Välisatamaksi valittu Rankwitz oli kuitenkin yhtä rakennustyömaata ja myös hyvin auki länteen, jonne tiesimme tuulen kääntyvän. Siksi jatkoimme matkaa vielä seuraavankin sillan avaukseen. Hiljaista köröttelyä siis ja silti saimme odotellakin. Toisaalta kun kaiku näyttää tasaisesti 1,7 on kiva ajaa hiljaa😄
Zecherinerin sillan jälkeen pysähdyimme Usedomiin Karninin satamaan. Matalan oloiselle satamalle satamakirja lupasi 2,5m syvyyttä. Rohkeasti siis sisäriviin, jotta saisimme keulan tuuleen. Rohkeus edetä kuitenkin rapisi kun kaiku näytti 1,4m. Sataman paras paikka saatiin kuitenkin laiturin päästä. Saman totesi ruotsalainen ”seilauskaverimme”, heidän jäätyä ulkolaidalle. Karninissa siistit ja uudet pesutilat, joiden koodin/maksun sai satamakahvilasta. Pakkohan siinä oli sitten syödä kun oli tarjolla Petrin kaipaamaa Currywurstia. Satamamaksu 15€ ja suihkuun tarvitaan 1€/3 min suihku. Satamalaiturit tarvitsisivat kyllä uudistusta – kymppi lisää maksua niin olisi ehkä varaa niihin.
Erinomainen paikka – keula tuulessa ukkospilviä kohti⛈️
Päivä oli todella helteinen ☀️, +32 astetta. Edes reipas tuuli ja konettaminen eivät viilentäneet tunnelmaa. Helteinen päivä päättyi ukkosen ja illan aikana ylitsemme meni useampi ukkoskuuro. Kelpasi siinä, keula tuulessa, ihailla kaatosadetta, salamoita ja jyrinää.
Hellepäivän päätös☀️
Jännittävän näköinen siltaraunio nököttää keskellä kapeikkoa tässä kohtaa. Jotenkin surullisen näköinen, muuten niin kauniissa ympäristössä.
Usedomin keskustaan tästä matkaa lähes 7km, suloisen näköinen pieni kylä ja kaunis kirkko näkyi merelle. Meidän aamua väritti kuitenkin pyöräretken sijaan muut puuhat. Meidän diesel on nimittäin harmaata ja vedenerottajaan tulee merkittävästi vettä. Sassnitzin laiturilta saimmekin näköjään erikoista dieseliä ja ihan mehevään 2,6€/litra hintaan. Petrin tehdessä töitä päätin minä avata tankin ja lappo-imuroida tankin pohjan puhtaaksi mömmöistä ja vedestä. Avattuani manusluukun imurointi tosin kävi mahdottomaksi, sillä todellakin tankissa näytti olevan lonkeroa, jonka läpi pohjaa ei näy. Aivan yskimättä Lombardini kuitenkin louskuttaa lonkerollakin👍, ihme ja kumma. Surullista tilanteessa on, että täällä on ihan amatöörit merellä, sillä moottorin huoltoboxi ammottaa tyhjyyttä vaihtosuodattimien osalta😯. Ostettu niitä on, mutta ne ovat todennäköisesti autossa Stormälössä. Parin vuoden Pandemia-aika tehnyt tehtävänsä, varustautumistarve kotivesillä kun on erilaista kuin Itämeren kierrossa. Onneksi ulkoiseen Parker Racor SNAPP- suodattimeen/vedenerottajaan oli vaihturi niin vaihdoin sen suojaamaan moottorin suodatinta. Świnoujściesta toivottavasti tarvikeosia ja ainakin hurjat määrät ”Masinolia”.
Onneksi on hieno manusluukku tankissa – siitä voi tankin helposti siivota. Nyt vaan ei ”lonkeron” läpi näkynyt edes pohja😯
Aamupuuhien jälkeen sadepilvien peittämällä merelle. Nyt mennään Puolaan👍. Usedormin viimeisen ”heinäsaaren” jäätyä taakse saimme myös enemmän vettä kölin alle. Stettiner Haffetilla kaiun luvut alkoivat kolmosella ja nelosella. Pääsimme myös purjehtimaan ja hienosti kulki, ajoittain jopa yli 8 solmua.
Jännä ”heinäsaari” jonka vierestä meni väylä 😊, sitten alkoi kaiun luvut syvetä metrillä
Purjeet laskimme juuri Kanal Piastowskin suulla. Nyt veden syvyys tasaisesti 12 metriä ja tätä kanavaa pääsemme Świnoujścien satamaan. Kaunis kanava ja iso satama kanavan suulla. Vierassatamasta hyvä kylkipaikka, koska aisapaikat olivat varattuja. Satamamaksua ei illalla ”securitas- mies” pystynyt ottamaan, mutta saimme häneltä satamakortit, joilla aukeni ovi wc- ja suihkutiloihin. Siistit tilat ja näitä oli molemmin puolin satama-allasta. Maksu kahdelta yötä oli 34,40 sisältäen suihkun x2
Syvä ja leveä kanava johdatti meidät Świnoujścieen
Aamupäivän Świnoujściessa sujui pyöräillen ja polttoainesuodattimia etsien. Aivan jäätävää tyhmyyttä käyttää tällaiseen aikaa lomalla🙈, kun suodattimia voisi mennen tullen olla kopallinen mukana kuten ennenkin. Kaiken lisäksi ihan tasan nolla oli onnistuminen tässä asiassa. ”Masinolin” osto onnistui sitten yhtä hyvin🙈, huoltoaseman palveleva henkilökunta neuvoi kyllä auliisti ja nyt saadaan sitten suuttimet puhtaaksi 😂. Vesi dieselin joukossa oli heille varmastikin tuntematon tilanne. Saksan kielen taito olisi täällä todellakin avuksi👍. Onneksi saamme naisiston Kalmariin ja heidän mukanaan kulkee myös suodattimia. Kiitos Kirsi❤️!
Uusi huoltamoreissu sujui paremmin, nyt on ”Masinolia” koko tankin tarpeeksi 😂
Hämmentävän hienot pyörätiet kulkevat Świnoujścien kaupungissa, ilmankos pyöräilijöitä on paljon. Puolan autoilukulttuuria ei myöskään pyöräilijän vinkkelistä voi moittia, niin hienosti antavat tietä pyörille ja jalankulkijoille. Kaunis kaupunki kaiken kaikkiaan ja hyvä ruoka👍
Kauniita taloja lukuisia kaupungissa ja suositus ravintolalle, Restaurant Osada ❤️Täytyyhän sitä puolalaistakin maistaa🍻
Torstainaamuna lähdemme kohti Kalmaria, edessä on runsaat 180 meripeninkulmaa ja arviolta 27-32 tuntia merellä. Tuulen pitäisi olla suhteellisen suotuisaa, ainakin suunnaltaan. Yöksi tuulen odotetaan hiljenevät mutta sitten saa Lombardini maiskutella lonkeroaan. Haikeana hyvästit Puolalle ja Saksan Rügenille, Ruotsi tuntuu sitten jo ihan kotoisalta👍.
Kristiannopeliin sateisessa illassa löysimme hetken jaloitella idyllisen pikkukaupungin kaduilla. Hitusen historiaa koimme 1600 – luvun alussa pystytetyn renesanssilinnan raunioilla. Tuo linna on rakennettu Tanskan ja Ruotsin sodan aikana, Tanskan kuninkaan toimesta, Kristiannopel oli silloin Tanskan valloittama, mutta päätyi takaisin Ruotsille jo 1670 – luvulla. Kaupungin kaduilla oli näkyi taloissa sekä Tanskan että Ruotsin lippuja ja satamamaksuautomaattissa sai näppäiltyä myös tanskalaisia kirjaimia.
Satamassa kuulin ruotsalaisten ihmettelevän sataman vene määrää. Koskaan ei kuulema ole ollut näin täynnä. Satama sisälläkin oli veneitä monessa rivissä. Pieni allas oli lähes täynnä, syvältä puolelta.
Veneitä on rinta rinnan – mutta kaikki mahtuu, sehän on tärkeintä 👍
Aikaisessa aamussa alkoi satamassa liikehdintää, jono merelle jatkui kunnes satama oli lähes tyhjä. Meidän rivissä oli hiljaista ja kun me irrottauduimme puoli kahdeksalta ei kenelläkään muulla ollut vielä lähtöaikeita. Lieneekö SMHI:n sade-ennusteilla ollut vaikutusta asiaa.
Saderintamia meni illan ja aamun aikana ylitse lukuisia. Tässä varhainen aamu⛵
Olisimme voineet mennä Utklippanille ja olimmehan ajatelleet ehtivämme jo viikonlopuksi Bornholmiin. Sääolosuhteet saivat meidät tekemään toisia valintoja. Siirryimme nyt vain muutamia maileja etelämmäs, Sandhamniin. Bornholmin ja meidän välille merelle oli luvassa SMHI:n mukaan Skyfall- tasoista rankkasadetta ja siltä todellakin merellä näytti. Matalanpaineen keskus kulki ohitsemme ja meilläkin oli peilityyntä. Matalan rintama toi tullessaan kylmää ilmaa, veneen sisällä tarvittiin lämppäriä (asteita 15) ja merivesi viileni kymmenasteiseksi.
Tällainen tumma rintama makasi koko eteläisen meren päällä. Ei kovin houkuttelevan näköinen 😳
Olimme Sandhamnissa jo aamu kymmeneltä, niin aikaisin etteivät kaikki lähtijät ole edes lähteneet. Tämä on meille vallan tavatonta. Mitä ihmettä oikein keksimme. Nyt aikaa säätää rakkaan Enomme uunin liekkiä, joka oli vallan huonotasoinen väpättäjä. Liesi nousee onneksi kolostansa varsin kätevästi vahvan avullaja minä tiesin mitä etsiä. Parin tunnin projektin jälkeen uuni paikoillaan ja nyt meillä on uunissa kaunis sininen, väpättämätön liekki. Petri edisti samalla Lilltervon kotisatama- hanketta keskustelemalla ruoppaajan kanssa. Meidän hienot ”luotauskuvat” muuttuivat digitaalisiksi lähtivät myös hänelle. Uunifixailun päätteeksi oli aika fixailla omat kynnet. Nyt taas glitterit kunnossa! Samalla Petri taikoi meille taas ihanaa thai-ruokaa kattila kaupalla. Onneksi tykätään tulisesta kumpikin. Torhamnin keskusta on lähellä Sandhamnia ja siellä on hyvin varusteltu Ica-nära. Pyörillä 1,4 km matka taittui joutuisasti. Illalla lennätimme meidän dronea ja otimme muutaman hyvän kuvan. Kuvien siirto muistikortilta tyssäsi sitten lyhyeen kun huomasimme ettei meillä ole muistikorttipaikkoja läppäreissä eikä puhelimissa. Kehitys menee eteenpäin ja tällaiset häviävät vakiovarusteista.
Kuva otettu sivustolta https://marinas.com/ tähän meidän oma ilmakuva kunhan saamme sen ulos muistikortilta.
Sunnuntain kunniaksi hidas aamu, meillä ei ollut kiire koska menemme vain runsaan kymmenen mailin päähän Utklippanille. Petri teki töitä ja minä siivosin istumalaatikkoa. Lattia ritilän alle kehittyy kyllä melkoinen hiekkalaatikko hetkessä ja siihen kun yhdistyy nippu hiuksia, jokunen pala paperia jne on tyhjennysputkien aukot kovilla. Sitten merelle ⛵. Harvoin kesälomalla seuraava kohde on lähes näkyvissä kun edellisestä ehtii ulos. Tänään oli niin.
Ruotsalaisia kapeita ja korillisia viittoja. Lounaskokkina tarjoilun eilistä thaikkua, ihanaa vielä lämmitettynäkin❤️
Utklippan – aina yhtä ihana ❤️. Lennokas saapuminen toi hiukan pussauksen jälkiä kylkeen, mutta näistä otetaan opiksi👍. Nyt illan viettoa ja latautumista huomiseen – Bornholm täältä tullaan!
Saatiin naapurilta Utklippanilla Bornholm lukemista❤️, kiitos s/y Eliza. Täällä❤️ minä ja mies&🎸
Saavuimme Visbyhyn puolilta öin ja huomasimme heti sataman olevan melko rauhallinen. Aallonmurtajalla veneet olivat melko löyhässä rivissä, toki sisä satama-altaassa oli melko täyttä. Visbyn typerä ”pienten poijujen tiheä rivi” taitaa olla kuin timanttia, ikuinen. Muistan kironneeni niitä jo vuosia sitten ja taas heräsi sama tunne. Takana mailin vajaa 200 meripeninkulmaa ja yrität saada neljä metriä leveän veneen helminauhamaisesta poijurivistöstä läpi, osumatta mihinkään. Hiukan hiljainen hetki muodostuikin kun poijunlenkin metsästyksen epäonnistumisen takia jouduin peruuttamaan vain huomatakseni lipuvamme nyt naapurin poijun yli. Rannan vene ei kuitenkaan lähtenyt siirtymään kanssamme, joten mikään ei takertunut meihin, onneksi. Uusinnalla täyskymppi suoritus👍. Petri ei olisi mielellään kuulema sukeltanut, ihme😳. Rannassa näppäilimme välittömästi itsemme saapuneeksi, sillä mikäli itseään ei kirjaa sisään ja maksa 30 min kuluessa, voi joutua maksamaan 3000Kr sakon. Näppäily toi tullessaan linkin vessa- ja suihkukoodiin, mutta huomasimme rannassa toimivan myös jonkinlaisen kortin. Sitä ei tuonut internet😂, ehkä sen olisi saanut satamakonttorista. Yöllä meitä kiinnosti lähinnä suihku ja peti ja onneksi molemmat toteutuivat. Hauska yksityiskohta oli rantaportissa oleva postilaatikko, josta sai välineet venetarran askarteluun. Booking- numero tarraan ja kiinni veneeseen yön pimeydessä, tietysti. Aamulla toki mietin, että jääkö tuo internetin näppäilytieto satamatoimistolta aukeamatta vai onko tarrat olemassa tarrafani asiakkaiden toiveesta?
Satamassa melko väljää – kaupungilla vilinää ja vilskettä. Onneksi on pyörät 🚲🚲
Aamupalapöydässä teimme Windyn avulla reittisuunnitelmaa. Olimme suunnitelleet viettävämme pitkän päivän Visbyssä ja lähtevämme yöksi merelle. Tavoitteena mennä minun toiveesta Öölannin itäreunaa alas. Tulossa oleva kova länsi tuuli kuitenkin muutti suunnitelmia, sillä matkan jatkaminen olisi siltä reunalta haasteellisempaa. Päätimme tehdä pikaisen pyöraretken Visbyssä ja jatkaa merelle ja kohti Öölantia jo päivällä. Päivä paikallaan olisikin sitten Öölannissa. Sataman piukka lauseke lähtöajasta (11.59) sai meidät puuhakkaiksi ja irrottauduimme heti puolen päivän jälkeen.Visbyssä kiitokset erinomaisesta imusta latriinin tyhjennyksessä.
Häikii, häikii – vauhtia vielä lähes 5 solmua
Puolen päivän aikaan pääsimme maininkiselle merelle missä odotettavissa oli mukavaa sivutuulta. Lähdön jälkeen saatiin kuitenkin heti tilanne päälle ja Petri pääsi aaltojen pesemäksi keikkuvalle kannelle. Onnistuneen purjeen noston jälkeen irtosi purjeen alaliikki mastokulmasta. Sakkeli oli irronnut, tallella, mutta kierteet sökönä. Nopeasti löytyneet kaksi sakkelia eivät passanneet tilalle, joten päätimme ajaa takaisin satama-altaaseen lisäetsintöjä varten. Tyvenessä löysimme lopulta sopivan sakkelin, joka sopi paikoilleen. Mietin käyttääkö muut sakkeleissa kierreliimaa vai millä ne pysyy kiinni. Herätimme selvästikin huomiota sillä paikalle tuli satamatoimiston kumivene ja merivartiosto. Ensimmäiselle riitti selitys tilanteesta, mutta toinen halusi myös puhalluksen alkometriin. Tunti siinä sitten meni jumpatessa ja sitten kokka kohti Öölantia👍
Merellä on aikaa päiväunille👍
Merellä meno oli makoisaa, vene kulki kevyen tuntuisesti. Lounasta vielä keikkuvasta pentrystä, mutta päivän aikana mainingit laantuivat. Iltapäiväkahvilla Petri sai nauttia hillomunkista, josta oli haaveillut pitkällä avomeri osuudella. Illan vei eteenpäin Lombardini, SMHI:n tuulitiedoista löytyi tälle hyvä selitys😂.
s/y Selena muuttui konealukseksi klo 18 – eikä ihme😂
Merellä löysin tiedon, että Byxelkrokin satamaa ollaan laajentamassa. Sataman valmistumisesta ei taas ollut mitään tietoa. Sisäänajossa jo paljastui laajennuksen valmistuneen. Satamahenkilökunta oli laiturilla paikkaa opastamassa ja saimme hyvän kylkiparkin. Tähän onnistuin peruuttamaan kolmannella 🙈🙈🙈. Todellakin hieno laajennusosa, ajattelimme aluksi. Rantaan lompsiessa arvuuttelimme kukakohan meistä saa kyljelleen öisen saapujan? Olimmehan sataman ainoa, jolla oli fendarit myös toisella kyljellä.
Tässä laiturissa vain kylkipaikkoja, mahtava poijurivi pysyy tyhjänä
Illan mittaan hävisivät fendarit ulkolaidalta, koska tarvitsimme niitä laiturin ja meidän väliin. ”Hieno kylkipaikkamme” oli avoin sisääntulo aukkoon ja mainingit sekä kaikki aallot keikuttivat veneitä laiturissa. Tästä löytyi myös selitys miksei tämän laiturin poijuja käytetty lainkaan. Tästä laiturista etelään olevalla laiturilla oli jo enemmän suojaa merelle, mutta kunnon aallot keikuttivat melko hurjasti poijussa oli joita sirlläkin. Onkohan tässä satamasuunnittelu mennyt jotenkin plörinäksi vai onko satama vielä kesken? Pienen köysijumpan jälkeen s/y Selena oli kiinni kuudella joustoköydellä, jotka kiristyivät tasatahtiin. Laiturin ja veneen väli oli myös vuorattu kaikilla mahdollisilla fendareilla. Tämän jälkeen keikunta oli hillittyä. Monissa veneissä kiinnitysköytenä näkyy täysin joustamatonta skuuttiköyttä – sellainet olisivat tässä tarjonneet melko nykivät unet. Meillä kokkausvuoro Petrille ja iltapala-dinneriksi tonnikalasalaattia punaviinillä. Hyvin maistui unet eikä keikutus haitannut.
Kokka kohti merta, kylki täynnä fendareilta sekä joustoköysiä. Tämä köysijumppa sai ruotsalaismietkin löytämään veneestään joustinköysiä. Heillä perä merelle, joten saivat varmasti silti melkoista lätkytystä.
Aamulla suihkun ja aamupalan välissä veneen siirto sisemmälle satamaan. Vietämme täällä satamapäivää ja illalla nouseva länsituuli tuo varmasti mainingit tullessaan ja silloin emme halua keikkua tuossa laiturissa. Lopulta keikuimme melkoisesti myös sisemmällä satamassa länsituulen noustua (max14m/s)
Päivä kului nopeasti rantakojuja kierrellen ja aurinkoa ottaen. Suunniteltu pyöräretki jäi toteutumatta, koska aika vain katosi.Todella lämmintä, SMHI:n mukaan lähes 30 astetta. Illalla syömässä rannan kreikkalaisessa ravintolassa. Mukavaa vaihtelua 👍
Herkullista Moussakaa ja laseissa talon punaviiniä. Melkoiset ”lasten kaadot” sai kun ostetiin lasilliset 😂
Aamu venyi pitkäksi hyvistä aikeista huolimatta. Puolilta päivin merelle keikkumaan😂. Nyt löysää luovikulmaa kohti etelää☀️⛵.
Onhan tuo Blå Jungfru jotenkin nostalginen – vuosien aikana nähty niin monessa kelissä❤️
Hangosta lähdimme auringon paisteessa ja vene hyvin bunkrattuna. Vielä kun koukkasimme sataman septilaiturille niin oli oikeat tankit täynnä ja oikeat tyhjänä. Laiturille luvattiin noin 2m syväys ja kirkkaassa vedessä se näyttikin matalalta, mutta hyvin kelluttiin. Satama-altaassa näkyi monin paikoin pohjaan vaikka kaikumme näytti +-4m syväyttä. Olo oli ihan kuin lapsena, silloin näki helposti pohjaan lähes kaikissa satamissa.
Hiljaisen tuulen vuoksi konetimme hyvän matkaa ennen purjeiden nostoa. Merellä nyt melkoista vilskettä ja suurin liike näytti olevan vastakkaiseen suuntaan. Olemme keskellä helsinkiläisten paluukaistaa. Onneksi saimme nostaa myös purjeet ennen kuin suunniteltu satamamme Örö oli edessä. Öröseen navigoimme puhelimen Navionics-sovelluksella koska sekä paperinen kartta että plotterin kartta ovat ajalta jolloin Öröseen ei ollut mitään asiaa huviveneillä. Uutta paperista pohdimme menomatkalla Hankoon, mutta mietintä ei edennyt ostotapahtumaan. Johtuen varmaankin siitä, että ensi vuonna toivomme taas lomailevamme jossain eteläisen Itämeren kohteessa. Örö oli pettymys tälläkin kertaa – puoli kolmelta kun saavuimme oli satama jo niin täynnä ettei paikkaa herunut. Pohdimme kolmannen rivin ehdottamista ruotsalaismiehistölle, mutta johtuen Saaristomeri-sijainnista jätimme kysymättä (vaikka siihen toki olisimme varmaan päässeet). Onneksi Merikarhuilla on samoilla huudeilla ihana Ådskärin satama, jonne mahduimme vielä oikein hyvin. Satamassa kuulimme Öröstä vapautuneen runsaasti paikkoja puoli kymmeneltä aamulla, mutta saman aikaisesti liikennettä oli jo kovasti sataman suuntaankin. Jään miettimään, että hellekesänä ei paljon tarvitse purjehtia jos satamasta lähtee 7-8 aikaan ja seuraavassa satamassa on jo 10-12 aikaan. Tuuli kun tuntuu usein nousevan lähinnä keskipäivän jälkeen. Ådskäriin saapui illan aikana yli 20 venettä – onneksi MK-satama ei ole koskaan täynnä ja kaikille löytyi paikka satamasta.
Ådskär illan viimeisen saunavuoron jälkeen 😀
Sunnuntai valkeni vähätuulisena, kuten ennuste lupasikin ja meillä olikin suunnitelma päivälle valmiina. Örö saa meiltä olla käymättä vaikka ikuisesti kun ympärillä on monia muitakin hienoja kohteita. Me käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme Rosalan vierasvenesatamaan myötätuulessa keulapurjeen avustamana. Tämä pieni satama on oiva vaihtoehto Kasnäsin hulinalle ja samat ellei paremmat palvelut tuntui satamasta löytyvän. Rannan kaupasta, jonne satamamaksu maksettiin, sai monenmoista elintarviketta sekä pienrautaa, kassarouvalta sai myös täydellistä opaspalvelua Rosalan matkailukohteista. Meillä oli suunta jo selvillä – Viikinkikeskus sai meiltä jäädä kiertämättä mutta Rosalan pienpanimon oluita voisimme kyllä pyöräillä maistamaan. Rousal Brygghus sai meistä asiakkaan siis jo iltapäivästä. Mielenkiintoisia olut-makuja, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meidän makuinen. Onneksi ruoka oli todella hyvää. Suosittelemme siis ruokaa ja miksei myös olutta, jos IPA:t ja maustetut oluet ovat mieleisiä. Ravintolalla myös oma laituri johon saattaisi uida helpostikin hiukan alle 2m syväyksellä.
Sunnuntai oli helteinen päivä merellä sekä maalla, pyöräily metsätiellä puiden varjossa tuntui yllättävän hyvältä. Satamassa kolikoilla suihkusta lämmintä – sujuvasti peseydyimme eurolla kimppasuihkussa. Maksaisin mielelläni kaikista palveluista satamissa juuri näin Etelä-Itämeren tyyliin. Perussatamamaksu kattaa laiturin, mutta jokainen palvelu (sähkö, vesi, suihku, sauna) on hinnoiteltu erikseen. Tällä tyylillä loppuisi lasten leikkiminen suihkun lämpimällä vedellä ja sähköä ottaisivat ne ketkä sitä tarvitsisivat. Uskon, että veneet tavoittelisivat myös helpommin sähköomavaraisuutta, joka olisi varsin ekologista. Maksuttomana pitäisin septi-tyhjennyksen, joka valitettavasti oli maksullinen joissakin Saksan ja Ruotsin satamissa. Toki maksullinen tyhjennys oli aina myös toimiva sellainen, jolle iso plussa.
Maanantaina irti ja koneella kohti länttä. Nyt aamiainen lennossa, tuulen heräämistä odotellessa. Aamiaisen jälkeen reippaana purjeet ylös sääennusteeseen luottaen – maanantaina tuulee reippaasti etelästä. Saimme suunnaltaan vaihtelevaa kevyttä etelänpuoleista tuulta, joka vain ajoittain liikutti venettä eteenpäin. Petri purjehti ja konetti vuorotellen, kolmiokin viritettiin keulaan kun isoa ei jaksettu laskea joka hetki.
Kolmio on kyllä varsinainen giljotiini-tuulimylly kun pääsee oikein heräämään…
Minulla alkoi kansihuolto tiikkikannen proppujen uusinnan merkeissä. Tämä ikuisuusprojekti on joka kesäinen hauskuus, jolle ei tunnu olevan loppua, vanhan kannen vitsaus tosiaan. Onneksi Selenan kansirakenne ei ime vettä itseensä eli kannen alle ei kehity kahvinpuru-mätänemisilmiötä vaikka proput ei kunnossa olisikaan. Hauska meriaskare kuitenkin ja sain levittää Panasonicin ja Makitan työkalupakit.
Näillä välineillä teak-proppuja nopeasti kanteen
Matkalla näimme keskellä jäämurtajaväylää uivan rantakäärmeen, joka vaikutti olevan pahasti eksyksissä. Huolimatta meidän suuntaan kiirehtimisestä emme olisi kyenneet osallistumaan sen pelastamiseen – mahtoikohan joutua hauen tai merikotkan suuhun? Ohitsemme putputti myös moottorivene, josta rouva lauloi meille ”Vem kan segla förutan vind…”. Ei tiennyt rouva, että samoilla virkkeillä olin vastannut jo aiemmin Petrin moottorikäynnistys-kyselyihin. Selena ei ilman tuulta todellakaan purjehdi, mutta päivää merellä voi toi viettää myös kelluen, jos väki viihtyy. Illaksi Sänkörenin satamaan, kiinni pohjoispuolen kallioihin. Helteisen päivän kaunis ilta sai meidät nostamaan Cobbin pöydälle ja ensimmäistä kertaa viritimme myös aurinkosuojan pussilakanasta (ensi kesäksi tuunattava istuvampi). Cobb lämpenikin nyt niin terhakkaasti, että kuumenematon ulkokuorikin hieman vaurioitui. Nyt ymmärrämme miksi tuotekehittely on ajan saatossa muuttanut verkkomaiseksi Cobbin alarakenteen. Illalla saimme itseämme parempaa seuraa kun viereemme saapui Tapio Lehtinen seurueineen. Vierailu vanhassa Swanissa vakuutti, että kyllä vanhoissa veneissä on sielu, ei vain plastiikkia. Käsittämättömän hyvin olivat pärjänneet myös Swan-regatassa kun ottaa huomioon vastapelurit sekä s/y Galianan tämän hetkisen kisakunnon (monia parannuksia on kuulema suunnitteilla).
Auringonlasku Sänkörenissä
Aamulla kohti Österkäriä, melkoisen epäonnistuneella lähdöllä. Hyvällä kelillä on näköjään helpompi epäonnistua kuin tuulilähdöillä. Merelle kuitenkin ja minulla vielä pientä kansihiontaa tarjolla. Petri seilasi, kunnes minä ”ehdin” muilta kiireiltäni ruorin taakse. Hiljainen seilaus ei koko miehistöä kaivannut ja ilmankos takakansi suorastaan kutsui osaa meistä tupluureille. Matkalla tähyilimme hylkeitä, joita syyspurjehduksella näkyi isona laumana. Nyt oli hiljaista – olivatkohan kaikki helteen uuvuttamina myös tupluureilla tai ehkä syvämeren kalassa? Österskäristä hyvä laiturin päätypaikka ja mahtavat avut rannasta. Kyllä on hienoa rantautua kun saa apuja! Kiinnittymisen päätyttyä Petri pääsi sukeltamaan mereen molskahtaneita aurinkolasejaan. Onneksi lasit oli värikkäät ja vesi todella kirkasta. Sieltä nousi toisella sukelluksella! Aurinkoinen hellepäivä taisi olla lomamme viimeinen ja siitä nautimmekin viimeiseen hetkeen, auringon laskua ihaillen. Yöllä tuuli kääntyi ennustusten vastaisesti koilliseen ja se todella tuntui laiturissa. Onneksi tiesimme poijujen olevan turvallisia ja keikkuminen tuntuikin lähinnä epämukavalta. Illan piukat yhteiset veneiden kiristelyt ”tuulen varalta” todellakin palkittiin. Aamuöinen sateen ropina kannelle oli poikkeuksellista, pitkän kuivan jakson jälkeen.
Keskiviikko aamun aikana matalapaineen pyörähtely yllämme sai tuulen tekemään tuuliennusteen vastaisia liikkeitä. Kollistuuli kääntyikin pohjoiseen ja tuntui jatkavan siitä länteen. Nyt oli aika lähteä oli koko sataman yhteinen päätös. Meidän irrottautuminen ekana oli kaikille parasta ja Selena lähti ehkä koko historiansa aika ensimmäisen kerran ensimmäisenä MK-satamasta. Olimme haaveilleet vauhdikkaasta purjehduksesta etelätuulella kohti Korppoota, josta seuraavan yön paikka oli varattuna. Valitettavasti vastatuuli muuttui pian tyyneksi ja saimme konettaa koko matkan Verkanille. Varattu paikamme laiturin ulkolaidalla ei meitä kovasti viehättänyt. Onneksi saimmekin hyvän paikan laiturin sisäpuolelta, sillä illalla noussut lounastuuli höykyttikin melkoisesti ulkolaidalla keikkuvia veneitä. Meidän kanssa lähes samaan aikaan saapui miehistön vahvistuksemme, Elmeri, bussilla Turusta. Verkan on oiva miehistön vaihtosatama sillä bussille vain 500m matkaa satamasta. Verkanin rantaravintolasta keskiviikko-iltaan dinneriä. Minun Ceasar-kanasalaatti oli oikein maukas mutta burger-annokset eivät saaneet kovin erinomaisia pisteitä. Kauppareissun kanssa päätimme vetkutella aamuun ja iltapalaksi siis pannaria. Venekeittiössä pannari onnistui yllättävän hyvin ja riittävän tummuuden sai pyöräyttämällä sen kerran paistoaikana vuoassa ympäri. Illan viimetoimina sekoitin veden, hiivan ja Sunnuntai-sämpylätaikinajauheen, tahmea lusikalla sekoitettu taikina sai sitten siirtyä jääkaappiin odottamaan aamua. Pakkauksen lupaus 5min illalla ja 5 min aamulla piti lähes paikkaansa. Illalla taisin suoriutua jopa nopeammin, mutta aamulla esteettiseen muotoiluun taisi kulua lähes 10 minuuttia. Hyvin paistuivat veneuunissa ja kohtalaisen maukkaita olivat, seuraavia taidamme silti hiukan tuunata . Näitä voi todellakin suositella ”leivättömiin” hetkiin, kiitos naisille tästä hankinnasta.
Hyvä ”hätävara leipä” veneellä😀
Vierassatamien yleiset saunat ja suihkut saa aina välillä minut pohtimaan huomaavatko ihmiset mitä he puuhaavat. Hangon Itäsataman täysin alimitoitetussa suihku/saunatiloissa kaksi nuorta neitoa (siskokset/kaverukset) aivan surutta omivat neljästä suihkusta kolme. Jälkeeni suihkuun tullut nainen onneksi tiivisti tyttöjä kohteliaasti. Ahtaassa näköalasaunassa, aikuisten naisten kesken, tasapuolisuus toteutui onneksi hienosti. Valitettavasti satamissa näkee myös vedenlorotusta vailla järkeä, tällä reissulla mm. yksinään tyhjään pesutilaan valumaan jätetty suihku. Lasten suihkuleikit voivat ehkä sopia joidenkin perheiden kotisuihkuun, mutta julkisiin tiloihin ei missään tapauksessa. Verkanin saunassa sai jo ennen yhdeksää suihkusta vain kylmää vettä ja tässä kyllä kuuluttelen käyttäjiltä kohtuullisuutta. Tulevat sukupolvet toivottavasti arvostavat vettä enemmän ja ellei kolikko/kortti säätely hanaan pitää lorinat kurissa.
Verkanilla heräsi uudelleen naisten viikolla keskusteltu ajatus, voisiko satamat pakata tiivimmin/fiksummin ja varsinkin kun henkilökuntaa on paikalla. Totesimme jo silloin, että kunnollisella kurinpidolla kyllä. Siinä olisi sitten sataman tunnelma lujilla kun kersantit siellä huutelisivat ja komentaisivat, epäilemättä tällä saattaisi olla vaikutusta myös sataman suosioon. Naisten kanssa arvelimme, että jo kuukauden ankara satamaohjastelu saattaisi aiheuttaa stressioireita ja esim. vatsahaavaa kersanteille. Ehkäpä se löysä ja vino pino on sitten vaan okey. Kävin kyllä satamahenkilölle ihmettelemässä tankkauslaiturin kyljelle, satamahenkilöiden avustamana, kiinnitettyä isoa motorbotia. Sen perä kun jatkui noin metrin verran laiturin päädyn yli. Ihmettelystäni huolimatta motorbot pysyi asemassaan. Lounaistuulen puhaltaessa suoraa satamaan tuo ei mitenkään lisännyt intoani poiketa tankille tuolla laiturin päädyllä. Samoin taisi todeta jokainen satamasta lähtijä. Onneksi on vaihtoehtoja ja siksi meidän päivämatkasta tulikin melko kepeä. Lyhyt purjehdus kohti Houtskärin Näsbytä. Siellä on lahden suulla oma septilaituri, jossa harvoin on tunkua (hiljaisesta tahdista huolimatta pumppu toimii!), polttoainetta myytävänä, rannassa ravintola sekä hyvät suihku/vessa palvelut ja M-market mäen päällä. Onnistuimme kiilaamaan taas kapean veneemme tyynen puolelle sopivaan löysään väliin ja siinä pysyy!
Selena eestä ja takaa, omassa poijussa❤️
Perjantaiaamuna säätiedotus lupasi iltaan tyyntyvää ja luoteeseen kääntyvää tuulta. Minulla taisi olla jo koti-ikävä kun Lilltervon oman tontin poiju tuntui mukavalta vaihtoehdolta kaikkien satamien jälkeen. Sivutuulipurjehdusta siis itään ja ilta-aurinkoon omaan poijuun. Aika ihkua ja kotoisaa, tässä killuessa on hyvä suunnitella tulevaa laituria. Olimme suunnitelleet Cobb-grilli-iltaa pizzan paiston merkeissä ja Elmeri oli varta vasten raahannut pizza-kiven mukanaan Turusta. Onnettomien kommellusten seurauksena grillin pohjan sisus päätyi kuitenkin Ahdin valtakuntaan, eikä noussut sukeltamalla (näkyvyyttä 30cm). Pizzan paisto siirtyi siis sisätiloihin – melkoisia herkkuja Petrin pizzapentrystä sitten syntyikin. Oli maukasta todellakin! Illalla Uno-peli-ilta, jossa nuoruus oli selvästi valttia.
Petrin pentrystä vuohenjuusto rucola pizzaa ❤️
Keula ankkurissa on hiljaista nukkua, mutta keula poijussa ei aina ole. Vietimme poijussa melko tyynen yön ja sen vuoksi Selenalla ja poijulla oli lukuisia kohtaamisia. Välillä köydet olivat suorana ja toisinaan taas roikkuivat kuin velttoina alas poijun sivuilla. Poijun varsikin kilkatti udeamman kerran kylkeen ennenkuin pehmustin sen räteillä. Tuplaköydetkin surraantuivat yön saatossa mukavasti sekaisin. Tässä oli sitten hyvä viettää unetonta yötä, poijuvahdissa😳.
Lauantaina kolmen tunnin talkoot Lilltervossa. Nyt kaislikossa on soudettava aukko kun viikatemies hillui siellä märkäpuvussa. Minä haravoin näkyviin hiekkarantaa ja Elmeri oli kottikärry-mies.
Ikuisesti pöheikkönä ollut rantaviiva ei ihan heti ole sand beach 😳
Elmeri sai meidän Droneen liikettä, alkuun ehkä hiukan villiäkin sellaista. Onneksi on kelluva malli, muuten olisi jo uponnut🙈. Tästä haaveilemme reissujen ikuistajaa tulevaisuudeksi. Meidän aikuistenkin pitäisi nyt siis ottaa ryhtiliike ja harjoitella tuota jossain aukealla paikalla.
Drone lentää ja nousee, välillä käy jopa puussa.
Sieltä se hiekkaranta paljastuu, hitaasti mutta varmasti. Meillä on jo valmiina myös meren tuomia leluja ”pikku-Mikon” hiekkarannalla. (Tätä nimeä vielä muokkaamme jatkossa).
Isojen ja pienten lelut jo valmiina rannalla😀
Lauantai illaksi vielä Härjänmaankarille viettämään viimeistä lomareissun iltaa. Illalliseksi pekoni-kanarullia ja italialaista risottoa – tämä ateria oli enemmänkin aikuisten makuun.
Reissun viimeinen ilta ja aterialla ruokajuomat skumppaa!!!
Illan viimeinen, sinisen hetken saunavuoro. Kyllä on kaunista tämäkin👍.
Härjänmaalla klassinen aamiaistilanne – ennen meidän aamupalan loppumista oli viimeinenkin vene lähtenyt rannasta. Arki on ehkä alkanut monella, koska rantavetkuttelukaan ( MK-jollan tyhjennys/siivous) ei saapuvaa venettä tuonut. Laskimme siis lipun ja lähdimme kotiin.
Tällä lomalla on kierretty Ahvenanmaa, käyty Hangossa ja Ukissa, sekä muutamassa minullekin uudessa kohteessa lähialueella. On sanottu lähes joka ilta, syöty hyvin ja tavattu ystäviä. Päivämatkat oli ollut leppoisia, samoin seilaukset. Aurinko on hellinyt meitä ja sadeasu on ollut päällä vain loman viimeisinä päivinä pari kertaa. Maileja likimain 500, joka on noin puolet ”normaalin” kesäloman malleista. Kivaa on ollut ja rentoa, mutta mieleni halajaa kiertämään Itämerta…
Vielä on kesää jäljellä vaikka loma loppuu, muistuttaa perhonen 🦋❤️…
Kesä 2021 on todellakin tehnyt parhaansa – aurinkoa on nyt riittävästi. Lomani alkoi naisten viikolla, joka vähemmän perinteisesti ei alkanut perjantaina vaan vasta lauantaina. Minean rippijuhlat kun saatiin juhlittua niin sitten merelle – loma voi alkaa!
Bunkraustiimi valmistautui lähtöön edellisenäkin iltana, terassilla Turun yössä❤️
s/y Selena lastattiin jo kotisatamassa niin täyteen ruokaa ja juomaa, että hetken mietin miten kauan olemme reissussa. Meri&Kirsi hankintatiimi oli todellakin pannut parastaan. Onneksi kaikelle löytyi paikkansa ja pääsimme merelle, vihdoin, vain noin pari tuntia suunniteltua myöhässä. Ruissalossa koukkasimme tankkauslaiturille ja siellä onnistuimme kolmen naisen voimin pitämään kolmessa tankissa yhtä aikaa toimintaa. Melko tehokasta!
Kesäyön taikaa…
Illaksi Härjänmaankarille, jossa Hanna-Marillla olikin jo sauna varattuna. Teimme rannassa pienen ankkurointinäytöksen ja ihan vaan jotta Kirsillä riitti kahvakuulailtavaa😉. Yötä piisasi naisten saunassa ja toi jatkoimme Selenassa – mistä ihmeestä sitä juttua riittää?
Aamulla hidas aamu, koska loma❤️. Yhteisesti illalla varmistettu ”herätyskellottomuus” oli oiva juttu – ei pirinää tähän sunnuntaihin. Sitten kokka kohti Laupuisten satamaa, karaokea ja sinkkupöytää! Seilasimme ja konetimme… ja matkalla muutimme kohdetta. Monien hyvien perustelujen vuoksi päädyimmekin sinkkupöydättömään Laura Peterzenin palvelusatamaan. Rannassa alkoi juhlakoristelu ilmapallon ja myös tiimiasut paljastuivat.
Saimme naisiston lisäystä – vauhtisiskot Henna ja Kaisa kuljetettiin kohteeseen. Nyt voi reissu alkaa!
Maanantaina oli mahtava seilauspäivä⛵. Puolilta päivin liikkeelle ja päätimme konettaa väyläkapeikot kevyen tuulen takia.. Päästyämme Kihdille alkoi purjehdus ja pääsimmekin lopulta seilaamaan hienon päivämatkan aina Rödhamniin asti. Pentryssä ”Sikke &Pipsa” tuunasi pöperöä aina kovimmassa windyssä, mutta kalteva keittiön herkut oli aivan mahtavia. Kevyesti meni monta karttalehteä (= 62 mpk:a) ja näin oltiin lähes Maarianhaminassa.
Tiistai aamuna teimme puuhdetöitä – Kaisa kävi maastossa, Henna pesi jollan ja muut kunnostautuivat sisätilojen pulerauksessa. Kävimme myös saarikierroksella aivan ihanilla Rödhamin kallioilla. Maarianhaminaan lyhyt, hieno purjehdus. Rantautuminen muodostui hyvin ”tyttömäiseksi” = monista vapaista paikoista huolimatta etsimme hartaudella ja lähetimme rantaan myös ulkolähetin. Lopulta aivan mahtava paikka keulatuulessa, ravintolan edestä. Kannatti etsiä😃
Maarianhaminassa näimme tuttuja mm. Petran ja Sarin Helgalla. On se puuvene ihana… tunnelma on niin erilainen, oisko jotenkin aidompi? Oma rakas ensimmäinen veneeni mahonkipiironki Solros (Vindö28) on aina mielessä kun puuveneessä. Lisää puuvene aatoksistani vuosien takaa löytyy mm. tästä. Tiistai ilta menikin sitten Jallun ja juttelun merkeissä ❤️, loru pussikin aukaistiin. Tietysti myös rantaravintolan antia maisteltiin. Seuraavan päivän ohjelmassa oli kaupunkipäiväilyä ja kauppailua – ja sekin tuntui monista raskaalta, koska retken jälkeen päiväunet maistuivat. Iltapäivällä saimme päällemme sadetta, joka on harvinaista tämä kesänä.
Seuraavana päivänä kohti Jomalöä. Kevyttä kryssiä avomerellä, kunnes tuuli häiveni. Ruuan laitosta opimme uuden asian – helteestä huolimatta uunin luukku kannattaa sulkea😳 😂. Konetimme sisäväylää ja ihailimme mahtavia kallioita.
Kauniita kallioita, jotka eivät kuvissa näytä samalta
Illaksi MK-satamaan, toiseen riviin,sillä Siikasoppa- juhlia edeltävät talkooporukat olivat jo kunnostautuneina paikalla. Pitkä päivämatka sujui letkeästi ja keittiö kuumeni tasaisesti. Harvoin on rantauduttua päästy suoraa syömään, mutta nyt Merin kokkailut valmistuivat todellakin hyvällä ajoituksella. Vielä kun saimme saunavuoro parhaimpaan aikaan, mitä muuta voi toivoa?
Aamulla Kaisan kirittämänä pyörillä Getabergetille, muiden vielä nukkuessa. Hikinen hellepyöräily tuntui uskomattoman hyvälle👍. Mahtavan 15 km lenkin jälkeen kannoimme samalla hiellä talkooväen avuksi tunnin verran halkoja ja pattinkeja. Sitten tyynelle avomerelle.
Konetimme hylkeitä tähyillen Isokarille viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Laiturista hyvä kylkipaikka ja poksis illan vietto voi alkaa. Täällä todennettiin myös pilaantuneen alkoholin olemassa olo, jota joskus joku on epäillyt, kun olen aamun huonovointisuutta sillä selvittänyt. Todistetusti pullollinen tällaista meni laidan yli. Pääsimme myös extra-vuorolla saunaan, kun lupasimme olla ihan hissukseen. Melkoinen hyttysarmeija olikin innostunut tästä meidän iltajuoksusta.
Tällä reissulla pilaantuneet viinit kaadettiin laidan yli ja kellään ei tullut dagen efteriä😀
Lauantaina Uudenkaupungin satamaan, kaikkien tankkien kautta. Meille löytyi tietysti paras paikka Pakkahuoneen edestä. Pian jouduimme sanomaan heipat Anttilan sisaruksille, jotka noudettiin kotiin lepäämään👍. Meidän aurinkoinen lauantai- ilta kului viihtyisästi Ukin rantabulevardin terassilla, sisarusten tavaroita kokoillessa ja askarrellessa. Yön tuotteena, kuin huomaamatta valmistui Toblerone-Taittingersinkkupöytäkyltti. Löysimme sille oivan paikankin, mutta aamulla se oli hävinnyt.😔.
Aamulla saimme nukkua pitkään, sillä kotoutuskyyti Turusta saapui vasta puolen päivän paremmalla puolella. Ankaraa pakkausta ja siivoamista… melkoinen kuorma olikin sitten Pasimarco Poloon ahtautumassa. Kyyti toi mulle Petrin ja hienosti mahtui tyttäret ja tuhannen ja yhden yön tavarat Pasimarcoon. Loppumetreillä löytyi myös kallisarvoinen askartelumma jätekartonki laatikosta. Voi löytymisen riemua🥰.
Aurinkoinen ja suorastaan helteinen naisten viikko vierähti nopeasti. Monet naurut naurettiin, syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tuunattiin osittain ihan ohjeista ja sen myötä tutustuimme uusiin ja erilaisiin makuihin. Ihanaa vaihtelua😀. Seilaamaankin päästiin ja osa kuntoilu, tietty👍. Loistava viikko!
Lähdettyämme Kokkolasta oli seilattava ohi Kalajoen ja muutaman muun pikkusataman, sillä 2 metrin syväys rajoittaa satamavalintoja. Harmillista, sillä Kalajoelle olisi kyllä kiva poiketa. Pitkän ja hyvätuulisen päivän päätteeksi ajoimme sisään Raaheen. Päädyimme Raahen pursiseuran ”Terässatamaan” palveluiden perusteella. Satamaan meni hyvin merkitty 2,1m väylä – tarkasti väylällä kun pysyi niin kokoajan oli kölin alla vettä riittävästi. Iltakävelymaisemat olivat rauhallliset samalla harmittelimme rannalla nököttäviä veneitä. Huonosti menee vanhat kaupaksi kertoi erään veneen omistaja – merelle tekisi mieli vaan ei enää kunto salli. Tämä muistuttaa siitä, että nyt on painettava sata lasissa – vanhana sitten rauhoitun😊
Svenska Kryssarklubbenin vuosikirjasta 2014 on ollut paljon hyötyä tällä reissulla
Aurinkoinen aamu sai meidät verkkaiseksi. Aamiainen istumalaatikossa, kaikessa rauhassa tuntui kivalta. Elämä on ihanaa juuri nyt! Hidas aamu vei meidät rauhalliselle merelle, tuulta 2-3m/s suoraa vastaisesta. Onneksi Lombardinin laulamalla saavutimme Hailuodon, Marjaniemen sataman. Suojainen syvä satama, jossa kaikki palvelut vaikkakin mitoitukseltaan riittämättömät tähän Corona-kesään. Veneiden lisäksi palvelut olivat kymmenien auto matkailijoiden käytössä.
Iltaa istumassa mahtavissa maisemissa. Kiitos Merja ja Kaitsu❤️
Olimme saaneet mökkikutsun ja saimmekin viettää ihanan illan Merjan ja Kaitsun mökillä saunoen, syöden js maisemista nautiskellen. Aivan ihana ”kalavaja” mökki kaikilla herkuilla. Tunnelmallista, kodikasta ja ihalla tavalla yksinkertaista ja kaikki tämä mahtavassa ympäristössä. Kiitos vieraanvaraisuudesta❤️.
Pitkospuut muodostavat melkoisen ”highwayn” Hailuodon hiekoille
Vietimme ihanan päivän Hailuodon maisemissa. Kävelimme rannan pitkospuilla aamupäivä reippailuna, kerättyämme janoa maistui paikallinen olut.
Iltapäivällä pyöräilimme 20 kilometriä päästäksemme tutustumaan Hailuodon keskustaan, metsähautausmaahan ja Hailuodon Panimoon.
Kesäloma tunnelmaa idyllisessä Hailuodossa…
Sitten pistikin kiireeksi, että ehdimme aikanaan hotellin ravintolaan. Kiireet loppuivatkin sitten siihen, sillä näköalan perusteella valittu ravintola oli kyllä melkoinen kokemus.
Voiko ravintolan ikkunanäkymältä enempää toivoa?
Täydellinen näköala ja atmosfääri, mutta henkilökunta ei kyllä ystävällisyydestään huolimatta saanut montaa pistettä. Miten ihmeessä kylmän alkusalaatin saaminen voi puoli tyhjässä salissa kestää yli tunnin?🙈 Pääruokaan menikin sitten toista tuntia, harmi että tulimme nälkäisinä. Meinasi huumori loppua, vaikka tarjoilija nauroikin meidän puheelle – olimme kuulema verbaalisesti huvittavia. Ei ollut Turun murre hälle kotoisaa. Lopulta tuli vipinää kun annettiin aikaraja jälkiruoka-kahvi yhdistelmän toimittamiselle. Tarjoiluun ryhtyi myös ”yks’sieluinen” kokki, kuten hän itseään kuvasi. Ruoka sai kyllä hyvät pisteet, makoisaa oli. Kehitysehdotus – asiakaspalvelun pitää olla numbaone ravintolassa. Pöytien tyhjennyksen/ paperien pyörityksen voi kyllä jättää, mutta olemassa olevat asiakkaat pitää palvella 110%. Mehän oltais voitu ostaa vaikka enemmänkin, nyt sen sijaan hyvittelivät meitä usealla kympillä.
Illan viimeisinä tunteina, taustalla Hailuodon majakka
Illalla saatiin mies seuraa tutustumaan veneeseen ja päästiin avaamaan jopa lorupussi. Mukava iltahetki👍
Perämeri tyyntyi hetkessä…
Aamulla päätimme, etta nyt lähdemme kohti etelää. Lounainen tuuli laittoi meidät luovimaan hitaan varmasti etelään. Aikamme seilattuamme meno loppui perämerrn tyyntymiseen. Selena ei seilaa tuuletta, vaan sitten on Lombardinin vuoro.
Smurffi tarjoilee…
Onneksi grilli on kuitenkin auki ja sieltä tulee burgeria kannelle…
Perjantai-illan huumaa täydensi maukkaat Mojitot…
Riittävän syvien satamien vähyys tekee menosta täällä erilaista.Päädyimme siis toistamiseen Raaheen. Nyt menimme Raahen keskustaan, museon rantaan.
Museon rannassa on kevyt ponttoonilaituri ja joitakin poijuja. Syväyttä riitti rantapenkereeseen asti.
Kiinnittäydyimme rantapenkereessä olevaan ponttoonilaituriin. Syväyttä oli riittävästi ja rannassa olevan ravintolan, Ruiskuhuoneen, takahuoneesta oli käytössä suihku/wc. Mikä siinä oli ollessa keskellä menoa! Raaheen pysähdyimme kahdeksi yöksi, koska merelle oli luvassa vastaista tuulta yli 10m/s. Satamamme oli suojaisa, mutta kova tuuli laittoi meidät silti köysileikkiin. Kevyt purtemme onnistui nimittäin vuorokaudessa tuuppimaan laituria metri verran sivusuuntaan. Lopulta meidän paino roikui rantapenkereessa ja laituri oli kiinni meissä. Onneksi ei ollut ruuhkaa laiturissa, mitäköhän sitten olisi tapahtunut?
Mahtavia miehiä kuvissa…
Pyöräilimme Raahen nähtävyyksiä, täältä löytyy sekä Kekkosen etta Pietari Brahen patsaat. Iltaohjelmasta vastasi Ruiskuhuoneen live-esiintyjät. Oliver rokkasi meille oikein hauskan lauantai-illan.
Ruiskuhuoneen esiintyjiä voi kuunnella myös veneen kannelta, mutta me ostimme oikein tiketit
Sunnuntaina on loma puolessa välissä ja me jatkamme kohti etelää. Luvassa luovia avomerellä alle 10m/s tuulessa…
s/y Selena on matkalla kohti Hailuotoa. Miehistö on vaihtunut ja nyt mennään romanttisessa tunnelmassa, kahden aikuisen tahdissa. Nyt kevyttä sivuvastaista vaivattomasti kohti pohjoista.
Lähes tasainen meri ja tuuli, mutta vauhdissa ei moittimista.
Maanantainen sade- ja ukkospäivä vietettiin Kokkolassa – pyöräillen, bunkraten ja venettä varustellen. Nyt on ruokaa moneksi päiväksi ja uusi monitominäyttö asennettiin paikoilleen parissa tunnissa. Melko romanttista iltatunnelmaa tarjosi Mustakarin saunaterassi mahtavalla auringonlaskulla.
Auringonlasku Mustakarin saunan terassilta
Naisten tämän kesän häämatka-synttäri juhlapurjehdus päättyi Kokkolaan, Mustakarin satamaan. Mustakarin pursiseuran paviljongissa koki historian havinaa, sillä tämä 1872 perustettu pursiseura on Suomen neljänneksi vanhin. Onneksi saimme MK-ystävältä hyvän satamavinkin. Hyvältä maistui dinneri mahtavan reissun ja luovipäivän päätteeksi. Aikaisin sunnuntai – aamuna oli jo aika lähtöhalien.
”Aikaiset” lähdössä kohti juna-asemaa
Kiitos naiset mahtavasta viikosta, taas on mitä mummona muistella. Ensi talven kunnostushankkeisiin on nyt laitettu avattaessa laulava lorupussi ja maston Karaoke-valmius… mikrofonit voimme askarrella sitten purjehduksen lomassa.
Täydellinen purjehduskeli ja sininen taivas – tummat pilvet jäi mantereelle…
Tuuli jaksoi puhaltaa koko viikonlopun kovaa tai vielä kovempaa. Perjantaina merelle melkein myrskylukemissa. Ei ollut Airistolla ruuhkaa, vain muutamia veneitä. Säätiedotus oli onnistunut peloittelemaan veneilijät jäämään laitureihin. Me kuitenkin, rennosti sivumyötäistä, pelkällä reivatulla keulapurjeella.
Kesäinen saaristo on kaunis, loputtoman ihailun kohde. Brännskärin satama on saariston helmi ja tällä tuulella loistavan suojaisa satama. Saimme nauttia auringosta ja tuulen tuiverruksen kuuntelemisesta. Teimme myös veneaskareita – nyt on vantit piukassa ja reivinarut paikoillaan, kaasupulloonkin tuli asennettua uusi paineensäädin. Pian on Selena valmiina matkaan – kesäloma kutsuu.
Muillakin miehistönjäsenillä on ollut valmistelut mielessä sillä risteilyemäntämme viestitteli viikonloppuna että nyt ”Löytyy soittolistat seuraaviin olosuhteisiin ja tilanteisiin; kryssi, sivumyötäinen/myötäinen, rantautuminen, rannasta lähtö, disco ja ”voiko ihanammin aamu vielä alkaa eli VIAVA”. Tarvitaanko vielä: ”Jos vieraat lähtis nyt, niin mihin aikaan ne olis kotona?”?”. Yhteisen pohdinnan päätteeksi mietimme, että ehkä tarpeeseen tulisi vielä erityinen Selenan Discoteakin sulkemismusiikki. Ei tarvitse sitten olla hiljaa kesälomalla ja toisaalta tietää jo musiikista missä mennään, ollaanko rantautumassa vai kryssimässä?
Jotta ei mennyt ihan kuivaksi tuo meno niin joimme kolpakoita…
Aivan loistavien uusien tuttavuuksien kanssa. Tätä Tornion Panimon kotimaista herkkua löytyy sekä Noki (salmiakkilikööri) että Piki (tervalikööri). Molemmat nyt Selenan lorupussin valikoimissa, suurkiitos sponsorille❤! Loistavia tuotteita lystinpitoon💃🤸👯.
Kauniista kesäillasta nautimme saunassa, jonka lauteille kesäisen auringon säteet löysivät mutkatta sisään. Aivan täydellinen sauna! Illan kruunasi vielä käsittämättömän kaunis kuutamo, joka noustessaan näytti ensin Alienien alukselta. Näissä tunnelmissa on se jokin, todellakin!
Viikonlopun havaintona huomioimme miten heikkoa onkaan kanssaveneilijöiden pelastusliivi-kulttuuri. Liivit puuttuivat päältä lähes joka toiselta Brännskärin rannasta lähteneeltä veneilijältä. Oma tunne on. että mitä ihmettä – miksi nuokin mamma ja pappa ovat kannella ilman pelastusliivejä? halpa henkivakuutus ja ainoa keino varmistaa selviytyminen, jos vedenvaraan vahingossa joutuu. Jos jollain liivit ahdistaa suosittelemme kokeilemaan vaikka noita Hanna-Marilla kuvassa olevia Crewsaverin valjasliivejä. Samanlaiset Selenassa nuorison käytössä ja ovat päällä höyhenen kevyet .
Kiitos Hanna-Mari loistavasta purjehdusseurasta – olipa hauskaa vertailla oikoreittejämme, suunnitella kesälomaa, miettiä miten elämä onkaan mennyt, ottaa snapsit, tasata hommat sisällä ja ulkona, saunoa, grillata ja ennenkaikkea seilata ja nauttia siitä yhdessä. Pian lähtee – Selena Gotland Runt – kaksi viikkoa lystiä laineilla!
Eipä sitten käynyt toteen minun perjantai- illan ennustukset tai melkein lupaukset – illaksi tyyntyy tai tyyntyyhän tuo, joku ilta😂😂 !
Tuuli jaksoi puhaltaa koko viikonlopun kovaa tai vielä kovempaa. Perjantaina merelle melkein myrskylukemissa. Ei ollut Airistolla ruuhkaa, vain muutamia veneitä. Säätiedotus oli onnistunut peloittelemaan veneilijät jäämään laitureihin. Me kuitenkin, rennosti sivumyötäistä, pelkällä reivatulla keulapurjeella.
Karonmatkassa 