s/y Selena on tänä keväänä kellunut oikeassa olomuodossaan jo vappuviikon alusta eli tosirakkauteni pääsi veteen jo huhtikuun puolella. Kevättöiden motivaattorina on toiminut erittäin lämmin kevät ja tietoisuus siitä, että toukokuun puolesta välistä alkaen aikani menee enemmän ja vähemmän kodinmuuton ympärillä. Kotini Linnankadulla muuttaa Linnankadulle – mihinkäs sitä hyvältä kadulta.
Kevättöitä tänä vuonna klassikosti yksin, mutta myös lapsityövoimalla. Reippaana pojat osallistuivatkin puuhiin ja taas huomaan heidän kasvaneen … poikien yllätykseksi meillä ei tarvitse osallistua venetöihin jos on kuumeessa kipeänä. Kotiin jäävä tosin laittaa ruokaa koko porukalle – tietenkin. Kuumeessa kokkailukin on kuulema raskasta – ei muuta kuin tervetuloa aikuisten maailmaan – kipeänä töistä saa vapaata, mutta ei kotitöistä. Perusteellisiin puhdistuksiin koitimme tänä vuonna panostaa ja tulipa siinä potkurinkin tasapainoitus tutuksi, nyt on lapojen painot potkurissa kohdillaan. Ennen laskua tuli tänä vuonna oiottua muutamissa jutuissa – viime keväänä paikkasin rungon kolhuja urakalla ja sitten kesällä pudotimme keulatikkaat taas onnelliseti keulasta styyrpuuriin ja taas uusia kolhuja syntyi samaan kohtaan. Koska näitä kolhuja tulee näköjään vuosittain niin paikkaan niitä vain joka toinen vuosi perusteellisesti. Nyt siis reiät paikattu, mutta paikat hiomatta ja kiillottamatta… ensi keväänä sitten tuplat hiottavana. Runsaasti aikaa taas käytin polttoainetankin tyhjentämiseen ja puleraamiseen – hämmästellen kannoin tankin ”pohjia” jäteöljyyn. Miten tätä voi piisata? Muutaman päivän puuha ja kaikki liejuinen diesel on poissa ja tankki hohtavan puhdas. Yksi kokonainen vaatekerta haisee nyt dieselille pesun jälkeenkin niin, että lapseni siitä huomauttaa ja kertoi minun tuoksuvan vähemmän naiselliselta -en siis ole kovin edukseniko? Tankkia tyhjennellessä on hyvä painaa mieleen etten enää koskaan tankkaa ilman lisäaineita – ® levänpoistoaine on jatkossa osa jokaista tankkaustani ja aivan varmistukseksi lisään vielä vedenpoistajaa. Levänmuodostuksen edellytyksenähän on, että tankissa on vettä ja tätä ihanaa uutta ecodieseliä. Nyt siis ekologisesti kaikki lisäävät tuota leväpoistoainetta tankkiin, jotta sinne voi tankata ecodieseliä. Itseäni kovasti pohdituttaa tämän lisäaineen turvallisuus – onhan sen pakkauksessa maininta tyhjän pakkauksenkin olevan ongelmajätettä. No nyt ei ole vaihtoehtoa – voih! Keväisen hämmästelyhetken vietin sitten eräänä aamuna veneellä kun olin tilannut sinne tankkiauton – tarkoituksenani tankata vene vielä sen olessa pukilla. Aikaisin aamulla Timo saapuikin pikkutankkinsa kanssa ja niin aloitimme tankkauksen 25 litraa kerralla – halusin tutkia tankkimittaria ja sitä mitä se näyttää kun on tankattu tietty määrä dieseliä. Ensimmäisten kolmen pysähdyksen jälkeen epäilin mittarin hajonneen pesun yhteydessä – viisari kun ei hievahdakkaan näytössä. Vihdoin kun tankattuna on sata litraa dieseliä näen mittarin nousseen punaisen alueen ylärajalle .- tankissa siis sata litraa diesliä ja mittari näyttää sen olevan lähes loppu. Jatkoimme tankkausta… mittari nousee… aina vaan mahtuu 25 litraa lisää… ja niin 175 litran kohdalla tutkin jo tosissani pilssiä ja takahyttiä vuodon varalta… ei leijuvaa dieseliä. Itsesuunnittelemani tankki on paisunut – ko? Loputa tankkasimme 218 litraa dieseliä minun suunnittelemaani tankkiin, jonka vetoisuus piti olla noin 160 litraa. Tästä loin siis nopean päätelmän omista taidoistani, vaikka siis hallitsen prosenttilaskun ja siksi osaan laminoida ilman liekkejä niin tilavuuslaskuissa en taidakaan olla kovinkaan näppärä. Pientä palautetta siis kosmetologikoulun opetussuunnitelmaan – mitäköhän ne siellä on mulle opettaneet kun tätä en ole oppinut? Nyt siis seuraavaksi dieseliä tankkiin kun viisari lähestyy punaista – eikä yhtää aikaisemmin.
Vesillelaskun jälkeen alkaa tietysti vianetsintä – mikä laitteista on päättänyt lopettaa tähän kesään? Villi veikkaukseni kylmäkoneesta meni ohi ja lopettajiksi ilmoittautuivat lämmitin ja septiktankin maseraattori tai siis todennäkösesti maseraattorin impelleri. Huollosta palannut Eberspächerin lämmitin oli kuulema aivan kunnossa, mutta paikalleen asennettuna ongelmat jatkuivat edellisten kesien kaltaisina eli massiivinen savutus takakannella jatkuu ja puhalluilma haisi edelleen pakokaasuille. Monta pientä kokeilua ja titrailua… kunnes leikkasi kiinni ja sitten vuodesta 2011 enempi vähempi huolta aiheuttanut Eperini pääsi vaihtoon. Merellä aikaa kun kuitenkin voi viettää mukavamminkin kuin ahtautumalla koloon, johon mahtuu vain käsi ja pää tai kaksi kättä. Onneksi tuossa kolossa kaikki tapahtuu sitten vielä ohjausvaijereiden takana puolen metrin päässä eli ei ihan liian helppoa. Uusi siis tilaukseen ja pian se oli jo käsissäni – tässä onkin sitten keväthämmästys numero kaksi. Tilattu Eberspächerin lämmitin ja uusi katkaisija saapuivat kuten oli tilattu mutta lämmittimen päästä puuttui tuo päätytötterö, johon siis puhalluspuoli kiinnitetään. Tuo tötterö olisi varmaankin pitänyt tilata erikseeen ja on niitä vaihtoehtoja varmaankin on kolmea eri kokoa, mutta kaikki tarvitsevat jonkun niistä – aina! Tötterö siis puuttui ja uusi lämmittimeni puhkui lämpimän ilman tuonne peräpeilin kaltevan osan sisälle, varsin epäkätevään asennustilaan. Laite kuitenkin toimi ilokseni, mutta tötterö siis tuli hankittavaksi – tötteröä ihmetellessäni jäin pohtimaan sähköasennuksia… osa piuhoista kytkettiin, mutta puolet jäi yhdistämättä koska esimerkiksi yhtä niistä tarvitaan vain tankkiautossa. Voisin siis kytkeä laitteen tankkiautooni talveksi – miten kätevää kaikille meille tankkiauton omistajille, pitääpä pohtia – kuitenkaan siis kukaan ei onnistu kytkennässä suoraan koska muutaman euron tötterö puuttuu. Asiakasystävällisyys ennen kaikkea – Eberspächer! Thermohuollon pojat taisivat tuntea myötätuntoa ja ymmärsivät harmitukseni huoltolaskun suhteen – tötterö löytyi hintaan nolla euroa. Nyt siis takana yksi viikonloppu lämmössä ja onpa ihanaa – monen lämmitinmurheisen vuoden jälkeen voin säätää lämppärin ekstrahiljaiselle ja pitää päällä myös päivällä – näin veneessä on keskuslämmitintunnelma koko ajan. Tämä on pop! Tämän ongelman ratkettua maseraattorin pumppaushäiriö tuntuu olemattomalta – pian pääsen purkamaan paskapumpun, mutta so what, kun veneessä on kokoajan lämmin!’
Kesä on nyt – ihanaa ja pian on keskikesän juhla – kaikkien rakastama jussi! Juhannukseksi merelle tietenkin ja sitten unohdetaan kaikki muut murheet ja remontit. Siskon laatimaa juhannuksen ruokalistaa tässä siis odottelen (vinkki!), mitäköhän herkkua tänä jussina syömme? Jussista kesälomaan vielä muutama viikko ja yksi muutto, mutta pian kuitenkin kokka kohti Riikaa…
Karonmatkassa 