Ystadissa ei yhtään murhaa meidän vierailun aikana – eikä nähty Wallanderia ♥️. Ihme, siellähän tuntuu olevan Ruotsin henkirikosten keskittymä.
Christiansöstä Ystadiin etenimme Lombardinin louskutellessa tasaiseen tahtiin. Naisisto nautti auringosta enemmän tai vähemmän pienissä vaatteissa. Meille on tullut kesä ja se on ”verkligen härlig”. Merellä monta kohtaamista, joista kaikista selvittiin kunnialla. Puuhaa aiheutti lähinnä ravintohuolto, päivän huikopalana syötiin popcornia ja ateriana kaapintyhjennys pyttipannua. Ystadiin sisään ajaessa vastaan hyökkäsi Rönneen matkaava kantosiipialus ja ruoppaushärpäkettä hinaava Goljat.
Kyllä oli ruuhkaa😅, mutta selvittiin. Satamassa teimme nopean paikkavalinnan – aisat kun olivatn täynnä niin jäimme laiturin päähän, aisojen ulkopuolelle. Paikka on aina paikka, vaikka huonompikin…
Ystadissa oli kesäistä, ihanaa, ei hullumpaa ja jossainhan ihmisen on oltava. Miksei sitten täällä? Päädyimme kaupunkikierrokselle ja yllättäen ravintolaan pienelle iltapalalle, syötiin siis pikkuateriat – ihan kuin Amerikassa🙈🙈🙈.
Onneksi mukamas raskas päivä sai meidät ajoissa peittojen alle, nyt bileitä nolla. Ollaan taidettu viisastua🤔.
Aamulla herätys hyvin aikaisin, sillä meidän ”ovensuupaikka” tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden vertailla moottoreiden vedenalaista äänimaailmaa. Aamusta tuota kuunnellessani aloin ymmärtää hylkeiden elämää paremmin. Meidän Lombardini saa hylkeet uteliaana lähestymään (ainakin jos Leevi&Leavings soi) , mutta en ihmettele vaikka muutamat koneäänet saisi heidätkin kaipaamaan korvatulppia.
Aamulla siisi jo ennen kahdeksaa ja tyynelle, aamu-usvaiselle merelle. Edessä olevat tulivat vastaan lähinnä perä edellä, sellaiset taistelukierrokset Lombardinista ulkona. Nyt me mennään Kööpenhaminaan👍. Onneksi satuimme Falsterbo- kanavaan sopivasti, lähes justiinsa ennen sen avautumista klo 13. Edellinen sillanavaus oli ollut klo 10 eli jopa 3 tunnin taukoa tarjolla avauksessa, näköjään. Melkoinen kuhina kävi kanavassa… mutta onneksi on sellaista kuhina kokemusta.
Kanavan jälkeen edessä avautui näkymä Juutinrauman sillalle. On se korkea👍. Pian sillan jälkeen räpsähti myös logiin tuo odotettu 600 meripeninkulmaa. Juhlimme kultahippu Votkalla, sen myötä muutumme säkenoiviksi kaikki.
Kuten viimeksikin, merellä ei tässä kohtaa ole ahdasta vaan taivaalla. Lieneekö noissa edes paria minuuttia väliä.
Kööpenhaminassa tuikkasimne sisään merenneidon viereiseen satamaan ja suoraa laituriin, vislailujen säestämänä. Emme nyt pitäneet tuollaista viheltelyä kovin kummoisena, kunnes nopsajalkainen satamatyöntekijä palautti meidät maan pinnalle. Emme olleetkaan ihania vaan etuilijoita – keskellä allasta keikkui veneitä jonossa 🤔😲… Siitä se sitten alkoi satamaralli satojen erilaisten merenkulkijoiden keskellä. Jos Aurajoessa on joskus ollut Låna-vene edessäni niin täällä niitä oli sitten kymmeniä ja tietysti kaikki muut merenkävijät. Melkoista hämminkiä. Lopulta paikka aivan paraatipaikslta, toisesta rivistä😊.
Me teimme sen – 8 päivää ja runsaat 600 mailia⛵🍾🥂. Melkoinen naisisto laineilla♥️ – tämä on mukavaa minulle, sinulle ja meille kaikille!!!
Karonmatkassa 