Kristiannopeliin sateisessa illassa löysimme hetken jaloitella idyllisen pikkukaupungin kaduilla. Hitusen historiaa koimme 1600 – luvun alussa pystytetyn renesanssilinnan raunioilla. Tuo linna on rakennettu Tanskan ja Ruotsin sodan aikana, Tanskan kuninkaan toimesta, Kristiannopel oli silloin Tanskan valloittama, mutta päätyi takaisin Ruotsille jo 1670 – luvulla. Kaupungin kaduilla oli näkyi taloissa sekä Tanskan että Ruotsin lippuja ja satamamaksuautomaattissa sai näppäiltyä myös tanskalaisia kirjaimia.
Satamassa kuulin ruotsalaisten ihmettelevän sataman vene määrää. Koskaan ei kuulema ole ollut näin täynnä. Satama sisälläkin oli veneitä monessa rivissä. Pieni allas oli lähes täynnä, syvältä puolelta.
Aikaisessa aamussa alkoi satamassa liikehdintää, jono merelle jatkui kunnes satama oli lähes tyhjä. Meidän rivissä oli hiljaista ja kun me irrottauduimme puoli kahdeksalta ei kenelläkään muulla ollut vielä lähtöaikeita. Lieneekö SMHI:n sade-ennusteilla ollut vaikutusta asiaa.
Olisimme voineet mennä Utklippanille ja olimmehan ajatelleet ehtivämme jo viikonlopuksi Bornholmiin. Sääolosuhteet saivat meidät tekemään toisia valintoja. Siirryimme nyt vain muutamia maileja etelämmäs, Sandhamniin. Bornholmin ja meidän välille merelle oli luvassa SMHI:n mukaan Skyfall- tasoista rankkasadetta ja siltä todellakin merellä näytti. Matalanpaineen keskus kulki ohitsemme ja meilläkin oli peilityyntä. Matalan rintama toi tullessaan kylmää ilmaa, veneen sisällä tarvittiin lämppäriä (asteita 15) ja merivesi viileni kymmenasteiseksi.
Olimme Sandhamnissa jo aamu kymmeneltä, niin aikaisin etteivät kaikki lähtijät ole edes lähteneet. Tämä on meille vallan tavatonta. Mitä ihmettä oikein keksimme. Nyt aikaa säätää rakkaan Enomme uunin liekkiä, joka oli vallan huonotasoinen väpättäjä. Liesi nousee onneksi kolostansa varsin kätevästi vahvan avullaja minä tiesin mitä etsiä. Parin tunnin projektin jälkeen uuni paikoillaan ja nyt meillä on uunissa kaunis sininen, väpättämätön liekki. Petri edisti samalla Lilltervon kotisatama- hanketta keskustelemalla ruoppaajan kanssa. Meidän hienot ”luotauskuvat” muuttuivat digitaalisiksi lähtivät myös hänelle. Uunifixailun päätteeksi oli aika fixailla omat kynnet. Nyt taas glitterit kunnossa! Samalla Petri taikoi meille taas ihanaa thai-ruokaa kattila kaupalla. Onneksi tykätään tulisesta kumpikin. Torhamnin keskusta on lähellä Sandhamnia ja siellä on hyvin varusteltu Ica-nära. Pyörillä 1,4 km matka taittui joutuisasti. Illalla lennätimme meidän dronea ja otimme muutaman hyvän kuvan. Kuvien siirto muistikortilta tyssäsi sitten lyhyeen kun huomasimme ettei meillä ole muistikorttipaikkoja läppäreissä eikä puhelimissa. Kehitys menee eteenpäin ja tällaiset häviävät vakiovarusteista.
Sunnuntain kunniaksi hidas aamu, meillä ei ollut kiire koska menemme vain runsaan kymmenen mailin päähän Utklippanille. Petri teki töitä ja minä siivosin istumalaatikkoa. Lattia ritilän alle kehittyy kyllä melkoinen hiekkalaatikko hetkessä ja siihen kun yhdistyy nippu hiuksia, jokunen pala paperia jne on tyhjennysputkien aukot kovilla. Sitten merelle ⛵. Harvoin kesälomalla seuraava kohde on lähes näkyvissä kun edellisestä ehtii ulos. Tänään oli niin.
Utklippan – aina yhtä ihana ❤️. Lennokas saapuminen toi hiukan pussauksen jälkiä kylkeen, mutta näistä otetaan opiksi👍. Nyt illan viettoa ja latautumista huomiseen – Bornholm täältä tullaan!
Karonmatkassa 