Avainsana: LadiesMojitoSailingTeam

  • Naisisto laineilla – nyt kepeästi kohti kotia

    Naisisto laineilla – nyt kepeästi kohti kotia

    Sunnuntaina armotonta bunkrausta, nyt Selena on täynnä ruokaa ja juomaa. Vihdoin kolmen jälkeen liikkeellä ja ensimmäiseksi lonkeron tilalle tankkiin dieseliä, tupla-myrkyillä. Kyllä on kivaa tämä bio- Diesel😯. Saimme myös tyhjäksi septik-tankin aivan mahtavalla imulla.Kevyessä tuulessa oli vuoro Lombardinin ja konetimme Borgholmiin. Matkalla aivan mahtavaa ”pikkupurtavaa”.

    Pientä haukkupalaa😍, tällaisia maukkaita annoksia tarjolla k onoko viikon👍

    Satamapaikan valinta oli huolellinen ja paljasti sataman olevan melko matala. Lopultakin kölin alla huomiota herättävän vähän vettä. Kokoajan kuitenkin kelluttiin, pitkien meriruohojen joukossa.

    Borgholm on suhteellisen matala satama, jossa kasvaa pitkiä meriruohoja. Kaikuun katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä

    Iltalenkiksi kiipeilimme Borgholmin linnan raunioille. Kyllä olikin paljon ihailtavaa metsäretkellä. Paluu veneelle virvokkeiden kautta. Kyllä maistui tortillat päivän päätteeksi 😍

    Metsäreippailulla ❤️
    Metsäretken ihmeitä – tässä lähtee mielikuvitus laukalle, tirsk🤭
    Borgholmissa linnan rauniot

    Maanantai sumuinen aamu ehti jo kirkastua ennenkuin Selenalla oltiin menokunnossa. Lähtötilanteessa kaikki mahdollisuudet tilanteen eskaloitumiseen🙄🙈, mutta onneksi olimme onnellisten tähtien alla. Liika varovaisuus ei sovi meille, pakki päälle ja menoksi olisi ehdottomasti toiminut nyt parhaiten.

    Aikuiset naiset merellä⛵

    Aamupäivän menosta vastasi Lombardinin, koska tuuli ei vaan riitä😯. Onneksi lystiä piisaa silti ja merellä kun on nähtävyyksiä. Nyt siivuutimme keskellä Kalmarsunttia nököttävän Dämmanin, joka on varsin mielenkiintoinen majakka. Tämä 25 miljoonalla kruunulla myytävänä ollut luxus-kesämökki lienee saanut uudet omistajat, koska se selvästi on saanut uutta pintaväriä.

    Myös Blue Jungfru ohitettiin läheltä ja lähietäisyydeltä se on kyllä ihan vihreä.

    Huikeat suunnitelmat pitkälle menosta hiipuivat päivän mittaan. Tuulta ei vain riittänyt ja siksi päädyimme Västervikin saaristoon, Idön satamaa. Todella viehättävä satama ja meille mainio paikka laiturin päästä. Koko joukko kauniita kuvia ja aamulenkilläkin oli ollut viehättävä maisema.

    Onnistuimme hiukan aikaisemmassa lähdössä ja seuraavaksi oli suunniteltava viikon kohteita. Mennäänkö mukavasti noin 40-50 mailin matka vai yhdellä halssilla Nynäshamniin? Kotiin jäänyt merikortti alueelta kannusti valintaa suoraa Nynäkseen. Siellä meitä odottaisi Systeemi, Pelle-kauppa, venetarvikekauppa ja tietysti kalakauppa. Varauduimme pitkään päivään ja ”verkottomuuteen” merellä. Meripäivänä onkin sitten aikaa askarrella. Meri kunnostautui tässä.

    Valmistumassa upea leiketaulu – onneksi veneestä löytyy materiaalia

    Myötätuulessa Nynäshamn lähestyi tasaisesti. ”Tyhjä meri” alkoi täyttyä mitä lähemmäs saavuimme ja pääsimme tekemään pari kunnon ohitusta. Landsortissa utelias hylje kiinnostui meistä ja näyttäytyi.

    Tälläistä konttilaiva hässäköitä väistelimme.

    Nynäkseen pääsimme ajamaan pimeydessä ja osalle miehistöstä tämä oli eka kokemus. Sisäänajossa löytymättä jäivät linjat – lieneekö syynä samanaikaisesti alkanut tihkusade vai kaupungin huikea ”valosaaste”. Jännitystä lisäsi myös laituriuudistus, jota ei löytynyt meidän kartoista. Rannassa puhelimesta avattu Navionicsin kartta näytti totuuden. Ensi kesän reissulle kartta täytyy päivittää. Hienosti selvittiin laituriin pimeydessä ja poks, poks avattiinkin kehujen keskellä.

    Keskiviikkona katsastimme Nynäksen palveluja ja taas tuli Selenaan aimo ostokset. Minun pettymykseksi venetarvikekauppa oli muuttanut pois satamasta. Tarvittaessa tuo 2km kyllä taittuisi ripeästi, mutta heräteostokset jäävät veneilijöitä tekemättä.

    ”Siskoksilla” kasseissa Nynäshamnin antia, Pelle-kaupassa kaikki -40%

    Merellä oli tuuli puhalsi perän takaa ja pääsimme täysin purjein reippaasti kohti
    Saltsjöbadenia. Jiipit tulivat tutuksi ja niissä riitti vauhtia ja jännitystä, varsinkin kun tuuli nousi ajoittain jopa 15m/s. Näimme Dalaron linnan ja ihastelimme rantojen ”kesämökkejä”. Meilläkin riitti seurattavaa ja hämmästelimmekin erästä saunalauttaa, joka lopulta paljastui kyljellään olevaksi katamaraaniksi. Melkein sama juttu siis!

    Ihan on saunalautta – pitäisikö käydä optikolla?

    Myöhäiseen iltapäivään jäänyt lähtö tarjosi jännitystä 👍. Iltapäivään luvattu voimakas tuuli oli noussut ja puhalsi navakasti veneen sivusta.  Teimme irrottautumissunnitelman, jota pääsimme selostamaan myös naapuri veneen saksalaismiehelle. Me emme tarvitse keulapotkuria, koska meillä on ”rope” (köysi) keulasta ja meidän ei tarvitse vinssata poijulle, koska Kirsi😂. Alun epäilyjen jälkeen oli mies huikannut lähtömme keskellä heidän tarvitsevan meitä huomenna kun he tekevät lähtöä. Tuulinen rantautuminen kakkalaiturille onnistui myös hienosti ja sitten pääsimme matkaan oikeat tankit täynnä/tyhjänä.

    ”Siunittelupalaveri” keulakannella

    Saavuimme Saltsjöbadeniin juuri ennen yhdeksää ja taidokkaasti kiinnittäydyimme perätuulessa laituriin ravintolan eteen. Ravintolan aukioloajan saimme kuulla sataman henkilökunnalta ja huomasimme että ehdimme laittautua sekä nauttia rantautumiseen kuuluvat virvokkeet. Kun lopulta kauniina mekoissamme laskeuduimme laiturille saimme kuulla keittiön olevan kiinni. Ravintola toki oli auki🙈… Kipitimme hotellille, josta saimme saman vastauksen. Kun keittiö oli kiinni myös läheisessä Vår Gårdissa, jouduimme palaamaan alukseen. Onneksi meillä on taidokkaita kokkailijoita matkassa ja yön tunteina Selenan keittiöstä tarjoitu risotto oli aivan mieletön makuelämys. Sitä odotellessa, virvokkeita nauttiessa oli hyvä harjoitella ”hur länge är köket öppet?”

    Kauniina mekoissa ❤️, mutta illallista ei silti heru😳

    Aamulla liikkeelle sukkana jo klo 9, koska nyt emme halunneet missata ravintola-iltaa. Tehokas kahden hengen voimin tehty lähtö antoi muille armon aikaa nukkumiseen.  Purjeiden nostossa tuppo hiuksiani kulkeutui käsittämättömästi ison skuutin yläpulpyrän kierteisiin. Oli skalpeeraus lähellä😳😱. Nyt oli merellä vilskettä ja vilinää, veneitä joka lähtöön ja useita väistettäviä. Meillä jatkui myötätuuli ja aurinko ☀️ Veneitä sivuuttaessa hämmästelin lukuisten ruotsalaisveneiden matalaa reivikynnystä, joko 8m/s tuulessa on reivien aika?

    Ajovastuussa Meri&Sanna

    Möjän kohdalla, väylien risteyksessä oli aika tehdä pöytävaraus. Jos mahdumme Fejanille valitsemme ulomman, nopeimmin kohteeseen vievän väylän. Pöytävaraus 21:30 onnistui ja nyt voimme rennosti jatkaa suoraa kohteeseen.  Nyt ei missata ravintolaa!!!

    Rentoa purjehdusta kauniissa maisemissa 👍

    Fejanin laiturille vähemmän tyylikäs rantautuminen naapureiden avustamana. Uusia kokemuksia eräälle, tarjosi perän kiinnitys Välimeren tapaan mooringeihin. Aina voi oppia uutta. Alku illasta laiturissa yllättävää keikkumista ja veneiden liikehdintää.

    Ihanat❤️, sovussa peiton alla!

    Tänä iltana meillä erinomainen aika pesuihin ja kaunistautumiseen, eräät löysivät myös rannan yleisen saunan ja pääsivät kipakoihin löylyihin. Lopulta istuimme ravintolapöytään kauniina ja nälkäisinä. Yhtään kuvaa ei todisteena ole, mutta ruoka oli todellakin superia! Mahtava makuelämys.

    Konetusta tyynelle Ahvenanmerelle

    Perjantaiksi luvatut useat ukkos/saderintamat aloittivat aamuyöstä ropinan kannella. Sääpalveluiden tutkailu antoi ymmärtää, että tänään Ahvenmeren ylitykseen hyvässä kelissä on melko tarkkarajainen aikaikkuna. Siksi liikkeelle nopeasti aamu-ukkosten jälkeen. Ahvenanmeren ylitys meni varsin onnellisten tähtien alla ja tuuli yltyi kovaksi vasta Nynäshamnin kohdalla. Lopulta teimme jopa kaksi luovia😯😯, reissun ainoat Nyhamnin kohdalla.

    Ahvenanmeren tunnelmissa 😍

    Sade tuli päälle vasta rannassa, joten täydellinen ajoitus purjehtimiseen. Rödhamnissa oli hyvin tilaa ja saimme jopa saunavuoron alku illasta.  Sateen kastelemat kalliot olivat todella liukkaat ja saunapolku yhtä kalliohyppelyä. Saunapolulla liukastumisen aiheuttikin Merille nilkka-aksidentin. Onneksi hän pääsi omin avuin veneelle ja todettiin että kaikki jalassa toimii. Kolmen K:n hoito aloitetaan välittömästi  ja onnellisena todettiin, että onneksi vain nilkka👍😯 eikä päänvamma.

    Näkymä Rödhamnin saunasta

    Iltajännitystä saimme s/y Frian Ahvenanmeren ylityksen seuraamisesta. He lähtivät Fejanilta kuudelta kohti Rödhamnia. Tuolloin meillä oli tuuli selvästikin yltymässä ja kahdeksalta Nyhamnin rannikkoasema kertoi tuulen puhaltavan 13-16 m/s voimalla. Ukonilman erikoisuus on juurikin paikallisuus ja samoihin aikoihin saimmekin tiedon, että Ahvenmeren toisella puolella oli tuuli tyyntynyt ja peltigenoa käytössä. Puolilta öin s/y Selenan yöpäivystys laittoi tiedustelua ”missäs menette”? ja samalla tuli soitto valo-opastustarpeesta. Sieltä sateesta saapui, pimeään Rödhamnin satamaan s/y Fria. Heidän ylitys oli mennyt sateessa ja heikossa tuulessa, tuuli oli yltynyt vasta loppusuoralla. Reipasta menoa!

    Ihana Rödhamn❤️

    Aamulla saimme s/y Frian kipparilta konsultaation nilkkavammasta, kiitos siitä 👍. Kyllä jää henkiin meidän potilas, eikä tarvitse pikaista hoitoa. Jatkoimme hoitoa kinesioteipillä, kylmällä ja levolla.

    Kakkakaruselli oli tällä kertaa tosi vinkeä!

    Aamulla ohjelmassa kakkakarusellia, joka olikin todella vekkulia riuhtovassa tuulessa. Selvittiin kuitenkin hienosti. Reivattu iso ylös jo lahdessa ja sitten merelle. Nyt on viuhunaa, tuulta 12-16m/s. Saamme mittariin kesän ennätyksiä, korkein nähty luku oli 9,6 solmua. Onneksi olemme harjoitelleet lukuisia jiippejä👍. Kova ja puuskainen takatuuli oli haastava seuralainen ja yhdessä hallitussa jiipissä katkesi sitten ykkösreivin takaliikki. Päätimme hakeutua saaren suojaan rakentamaan kakkosreiviä. Gripön saari Degerbyn länsipuolella antoi hyvää suojaa tähän.

    Nyt on numerot lähellä 👍

    Samalla nautimme  kanttarelliuunimunakasta, jota ansiokkaasti oli valmistettu heittelehtivässä pentryssä. Ravittuna ja uusin purjeasetelmin jatkoimme matkaa. Kakkosreivi on tälle veneelle kyllä aivan myrskypurje, joten liitoon ei pelkällä purjeella päästy. Me tarvitsisimme kolmet reivirivit.

    Keikkuvan keittiön kokit👍

    Ennusteen mukaisesti tuuli laantui ja lopulta Kihdillä olisimme voineet mennä jo täysin purjein ellen olisi surrannut takaliikkiin varsinaista viritystä. Tuo ei ollut aallokossa purettavaa mallia niinpä jatkoimme keulapurje moottorina. Lopulta hienoa seilausta aivan perille. Kyllä on Kihti nuoruusvuosista lyhentynyt, nukyään se on ihan poron kusema. Kymmenen jälkeen saavuimme hiljaiseen Haplot-Lammanin lahteen ja tätä raukeaa rauhaa me nyt tulimme häiritsemään. 

    Kaunis aamu ja jo ennen yhtätoista olimme keskenämme – koko lahden tyhjennyttyä👍. Meidän oma Lassila&Tikanoja ehti ensimmäisenä saunan siivoukseen ja tällä kertaa se oli TODELLAKIN hyvä juttu🙈

    Tehokkaina ryhdyimme heti välittömiin rantapuuhiin. Sauna kuumaksi, pientä poijusoutelua ja mitä näitä nyt on… Onneksi pentryssä oli jo Merillä uuni kuumana ja raidat valmiina kylmäboxissa. Grilli-ilta muuttui maukkaaksi illalliseksi veneessä – aivan mahdottoman hyvää lammasta ja kasviksia👍. Saunan lauteille lopulta yhdeltä 🙄, siellä kun laskeskeli taaksepäin niin…. Yhdeltä kun lähtee niin yhdeltä on saunassa, jos olisimme lähteneet kympiltä niin silloin 😳. Toisaalta kuka näitä nyt miettii😂😂😂 Ihana päivä, ilta, sauna, retki, seura ja loma!!!

    Ihanat naiset merellä❤️

    Illallisen valmistus loppui yöllä kaasupullotetsaukseen, joka tuotti vain kaksi katkennutta kynttä. Jäimme kaasutta ja päätettiin, että halloumit siirtyi seuraavaan päivään. Aamulla uusin silmin kun asiaa tutkittiin niin syylliseksi löytyi jälleen paineentasaaja. Onneksi tämä on s/y Selenassa kuluva osa, joten sellaista ilman ei olla merellä. Varaosa kaapista tilalle ja saatiin kahvia! Miten ihmeessä ihan kädettömät omistaa purjeveneitä – onko olemassa purjevene talonmiehiä??

    Selena pentrystä koko viikon mitä ihanampia makuelämyksiä 👍 Välillä merikattaus melko karua, mutta mitä siitä sillä maku ratkaisee😄. Ihanien ruokien suunnittelusta kiitos miehistölle ja oli ihana oppia tekemään myös uusia ruokia.

    Nyt on retki lopussa ja konetamme kotiin. Jäämme kaipaamaan meriaamiaiskattausta, ihania lounaita, täydellisiä illallisia, hyvää huumoria, seikkailua, tarinoita, kadonneiden tavaroiden etsimistä, merta, aurinkoa, tuulta, reivejä, tuuliennusteiden tutkimista, Timo Fränttiä, landausjuomia, huutonaurua, tilannekomiikkaa, myötätuulta, Lombardinin louskutusta, meren kohinaa ja mitä näitä nyt on❤️

    Viimeinen päivä, matkalla kotiin❤️

    Kiitos Kirsi, Meri, Meri ja Sanna erinomaisesta seurasta 😍🥂

  • Naisten Ahvenanmaan kierto aloitti kesäloman

    Naisten Ahvenanmaan kierto aloitti kesäloman

    Kesä 2021 on todellakin tehnyt parhaansa – aurinkoa on nyt riittävästi. Lomani alkoi naisten viikolla, joka vähemmän perinteisesti ei alkanut perjantaina vaan vasta lauantaina. Minean rippijuhlat kun saatiin juhlittua niin sitten merelle – loma voi alkaa!

    s/y Selena lastattiin jo kotisatamassa niin täyteen ruokaa ja juomaa, että hetken mietin miten kauan olemme reissussa. Meri&Kirsi hankintatiimi oli todellakin pannut parastaan. Onneksi kaikelle löytyi paikkansa ja pääsimme merelle, vihdoin, vain noin pari tuntia suunniteltua myöhässä. Ruissalossa koukkasimme tankkauslaiturille ja siellä onnistuimme kolmen naisen voimin pitämään kolmessa tankissa yhtä aikaa toimintaa. Melko tehokasta!

    Illaksi Härjänmaankarille, jossa Hanna-Marillla olikin jo sauna varattuna. Teimme rannassa pienen ankkurointinäytöksen ja ihan vaan jotta Kirsillä riitti kahvakuulailtavaa😉. Yötä piisasi naisten saunassa ja toi jatkoimme Selenassa – mistä ihmeestä sitä juttua riittää?

    Aamulla hidas aamu, koska loma❤️. Yhteisesti illalla varmistettu ”herätyskellottomuus” oli oiva juttu – ei pirinää tähän sunnuntaihin. Sitten kokka kohti Laupuisten satamaa, karaokea ja sinkkupöytää! Seilasimme ja konetimme… ja matkalla muutimme kohdetta. Monien hyvien perustelujen vuoksi päädyimmekin sinkkupöydättömään Laura Peterzenin palvelusatamaan. Rannassa alkoi juhlakoristelu ilmapallon ja myös tiimiasut paljastuivat.

    Saimme naisiston lisäystä – vauhtisiskot Henna ja Kaisa kuljetettiin kohteeseen. Nyt voi reissu alkaa!

    Maanantaina oli mahtava seilauspäivä⛵. Puolilta päivin liikkeelle ja päätimme konettaa väyläkapeikot kevyen tuulen takia.. Päästyämme Kihdille alkoi purjehdus ja pääsimmekin lopulta seilaamaan hienon päivämatkan aina Rödhamniin asti. Pentryssä ”Sikke &Pipsa” tuunasi pöperöä aina kovimmassa windyssä, mutta kalteva keittiön herkut oli aivan mahtavia. Kevyesti meni monta karttalehteä (= 62 mpk:a) ja näin oltiin lähes Maarianhaminassa.

    Tiistai aamuna teimme puuhdetöitä – Kaisa kävi maastossa, Henna pesi jollan ja muut kunnostautuivat sisätilojen pulerauksessa. Kävimme myös saarikierroksella aivan ihanilla Rödhamin kallioilla. Maarianhaminaan lyhyt, hieno purjehdus. Rantautuminen muodostui hyvin ”tyttömäiseksi” = monista vapaista paikoista huolimatta etsimme hartaudella ja lähetimme rantaan myös ulkolähetin. Lopulta aivan mahtava paikka keulatuulessa, ravintolan edestä. Kannatti etsiä😃

    Maarianhaminassa näimme tuttuja mm. Petran ja Sarin Helgalla. On se puuvene ihana… tunnelma on niin erilainen, oisko jotenkin aidompi? Oma rakas ensimmäinen veneeni mahonkipiironki Solros (Vindö28) on aina mielessä kun puuveneessä. Lisää puuvene aatoksistani vuosien takaa löytyy mm. tästä. Tiistai ilta menikin sitten Jallun ja juttelun merkeissä ❤️, loru pussikin aukaistiin. Tietysti myös rantaravintolan antia maisteltiin. Seuraavan päivän ohjelmassa oli kaupunkipäiväilyä ja kauppailua – ja sekin tuntui monista raskaalta, koska retken jälkeen päiväunet maistuivat. Iltapäivällä saimme päällemme sadetta, joka on harvinaista tämä kesänä.

    Seuraavana päivänä kohti Jomalöä. Kevyttä kryssiä avomerellä, kunnes tuuli häiveni. Ruuan laitosta opimme uuden asian – helteestä huolimatta uunin luukku kannattaa sulkea😳 😂. Konetimme sisäväylää ja ihailimme mahtavia kallioita.

    Kauniita kallioita, jotka eivät kuvissa näytä samalta

    Illaksi MK-satamaan, toiseen riviin,sillä Siikasoppa- juhlia edeltävät talkooporukat olivat jo kunnostautuneina paikalla. Pitkä päivämatka sujui letkeästi ja keittiö kuumeni tasaisesti. Harvoin on rantauduttua päästy suoraa syömään, mutta nyt Merin kokkailut valmistuivat todellakin hyvällä ajoituksella. Vielä kun saimme saunavuoro parhaimpaan aikaan, mitä muuta voi toivoa?

    Aamulla Kaisan kirittämänä pyörillä Getabergetille, muiden vielä nukkuessa. Hikinen hellepyöräily tuntui uskomattoman hyvälle👍. Mahtavan 15 km lenkin jälkeen kannoimme samalla hiellä talkooväen avuksi tunnin verran halkoja ja pattinkeja. Sitten tyynelle avomerelle.

    Konetimme hylkeitä tähyillen Isokarille viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Laiturista hyvä kylkipaikka ja poksis illan vietto voi alkaa. Täällä todennettiin myös pilaantuneen alkoholin olemassa olo, jota joskus joku on epäillyt, kun olen aamun huonovointisuutta sillä selvittänyt. Todistetusti pullollinen tällaista meni laidan yli. Pääsimme myös extra-vuorolla saunaan, kun lupasimme olla ihan hissukseen. Melkoinen hyttysarmeija olikin innostunut tästä meidän iltajuoksusta.

    Tällä reissulla pilaantuneet viinit kaadettiin laidan yli ja kellään ei tullut dagen efteriä😀

    Lauantaina Uudenkaupungin satamaan, kaikkien tankkien kautta. Meille löytyi tietysti paras paikka Pakkahuoneen edestä. Pian jouduimme sanomaan heipat Anttilan sisaruksille, jotka noudettiin kotiin lepäämään👍. Meidän aurinkoinen lauantai- ilta kului viihtyisästi Ukin rantabulevardin terassilla, sisarusten tavaroita kokoillessa ja askarrellessa. Yön tuotteena, kuin huomaamatta valmistui Toblerone-Taittingersinkkupöytäkyltti. Löysimme sille oivan paikankin, mutta aamulla se oli hävinnyt.😔.

    Aamulla saimme nukkua pitkään, sillä kotoutuskyyti Turusta saapui vasta puolen päivän paremmalla puolella. Ankaraa pakkausta ja siivoamista… melkoinen kuorma olikin sitten Pasimarco Poloon ahtautumassa. Kyyti toi mulle Petrin ja hienosti mahtui tyttäret ja tuhannen ja yhden yön tavarat Pasimarcoon. Loppumetreillä löytyi myös kallisarvoinen askartelumma jätekartonki laatikosta. Voi löytymisen riemua🥰.

    Aurinkoinen ja suorastaan helteinen naisten viikko vierähti nopeasti. Monet naurut naurettiin, syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tuunattiin osittain ihan ohjeista ja sen myötä tutustuimme uusiin ja erilaisiin makuihin. Ihanaa vaihtelua😀. Seilaamaankin päästiin ja osa kuntoilu, tietty👍. Loistava viikko!

  • Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri…

    Pitkästuttävä konetuspäivä toi meidät Raumalle, melkeimpä samaan tahtiin tummenevien pilvien kanssa. Selviydyimme sisäänajosta kolistelematta, vaikka jokainen informaatio oli erilainen. Kartan esittämät linjat puuttuivat puuttuivat kokonaan ja kardinaaliviitat olivat muuttuneet lateraaliviitoiksi. Plotteri oli myöskin ihan pihalla, sillä sieltä viitat, linjat ym. puuttuivat kokonaan. Sade ropisi päällemme jo heti rantautumisten (2 kpl) jälkeen, mutta emme antaneet sen dropata tunnelmaa.

    …ja niin saavuimme Raumaalle sateeseen

    Rouva Selanne ja hanen seurueensa saapui jo alkuillasta seuraksemme ja nyt miehistöä oli kokonaisuudessa 7 henkeä. Tämä vetää nyt tiiviiksi kun hellekin jäi haaveeksi. Mahdutaan toki varmasti.

    Pääillan juhlallisuuksia❤️

    Ensimmäinen ilta, ” pääilta” sisälsi monia juhlallisuuksia – morsian sai riisiä päällensä ja tiaran kutreille. Prinsessalle selvisi yksisarvisen salaisuus ja hänen viimeiset hetket olivat melko brutaalit. Pinjata ei selvästi ole kaikille tuttu juttu, mutta hauskoja yllätyksiä se sisälsi. Kauniit muistokorut koristavat nyt 50v-juhlavuotta viettävien kauloja. Kiitos!

    Juhlaillan puhallinorkesteri

    Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja onnistuimme hienosti juhlimaan aamuvarhaiseen.

    Mitäpä muuta sitä satamapäivänä tekisi – ulkosäilytyslaatikon pesu ja desinfiointi👍

    Rauman Merijakamo tarjosi erinomaisen sataman, jossa viivyimme maanantai päivän. Merellä pauhasi yli 20m/s lounaistuuli ja se sai meidät pysymään aloillaan. Käteviä satamapuuhia onneksi löytyi tosi helposti ja kummallisesti minä pääsin taas toalettipuuhiin. Jäykän kahvan selitys löytyi täydestä P-tankista. Tehdyt tyhjennykset ovat jääneet vajaiksi voi tästä todeta. Onneksi aloin selvitellä sitä irrottamalla huohottimen suodattimen🙈🙈🙈…siitä sitä siivottavaa sitten syntyi. Suljimme siis tilapäisesti toaletin, aamullla sitten tankille! Venettä siivottiin myös muuten sisältä ja pyöräytimme yhden pyykkikoneen, koska jotkut vaan rakastaa sitä hommaa.

    Toaletti suljettu tilapäisesti

    Iltaohjelmaksi oli jo päivällä valittu Karaoke. Laitoimme siiis lilaa luomeen ja kiidimme Poroholman karavaanarialueella olevaan purjelaiva Gardaan. Siellä kapuusin suojassa olevassa baarissa oli heti tunnelma katossa. Kaikki mahdolliset biisit tuli laulettua…. Tauskia, Leevia, Kikkaa ja tietty ”aikuinen nainen” Paavolle. Lauloimme Karavaanareille karavaanaria ja meille tietty kailotettiin ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet🙈. Samalla tutustuimme Tamperelaisiin naiskaravaanareihin, jotka myös nauttivat karaoken iloista. Aivan mahtavaa lystinpitoa. Mahtoi olla henkilökunnalla ihan normo maanantai🙃. Kyllä maistui humpan jälkeen yöpala kun lopulta kotiuduttiin.

    Karaokea täysin rinnoin❤️

    Tiistaina tuuli jo melkoisesti rauhoittui ja hitaan aamun jälkeen mekin selvisimme merelle. Saimme henkilökohtaista tiedonantoa merenkulkijoille, kun edeltä lähtenyt laiturinaapurimme viestitti tietoa mereltä. Ulosajo merelle oli todellakin tylsää ja löysimme myös hänen mainitsemansa verkot reitiltämme.

    Merimenoa – sadetta ja

    Kohti Poria seilatessa vanha maininki keinutti epämukavasti ja huonovointisuuttakin ilmeni. Saimme päällemme sadetta ja usvaa ja lopulta myös tuulta. Avomerireitti on kätevä, mutta suurin osa merkeistä jäi taas näkemättä, onkohan nämä ulkoviitat efes täällä???. Meriruokana taiottiin ihania hampurilaisia, kätevä kokki taikoo herkkuja vaikka ollaankin lippa vinossa. Onneksi merellä syntyy myös hauskoja tarinoita ja tietysti piisasi myös Karaoken jälkipyykkiä – miten ihmeessä emme ole keksineet Karaokea aikaisemmin. Nyt suunniteltiin jo Selenan ”karvalakki” versiota, jossa tiedetään ettei tarvitse olla äänentoistoa mikrofoneissa🙉.

    Kaltevan keittiön hampparikokki – aivan mahtavaa…

    Reippaassa tuulessa lopulta saavuimme Poriin. Lopulta jännittävä sisäänajo kahden metrin väylää Reposaaren vierassatamaan. Matalaa on kaikkialla, nyt oli mukavaa jos Selenan syväys olisi vaikka 1,5m.

    Kahden metrin väylää (kartassa 1,2) hissukseen sisälle…

    Ulkolähetin ansiosta saimme hienon paraastipaikan laiturista. Vierasveneitä täällä vain kolme ja pääsimme rantasaunaan aivan keskenämme. Onpa mielenkiintoinen paikka. Iltaohjelmana mahtavaa illallista salongissa ja lopulta päädyimme lämppärin lämmittämään punkkaan.

    Keskiviikon aurinkoinen aamu sai meidät aikaisin hereille. Jouduimme jättämään hyvästit myös Kirsille, joka suuntasi kohti kotia.

    Ykkönen jyrisi ja salamoi, mutta me kiiruhdimme avomerelle turvaan!

    Merelle lähdimme ukkos- ja saderintaman varjossa. Melkoista jyrinää ja räiskettä, avomerellä mahtavaa katsottavaa.

  • Fåröstä Nynäshamniin 12 tunnissa

    Aamiaista kannelle kaksi, yhdelle. Kaksi huikeaa purjehdusviikkoa takana ja nyt on vene hiljentynyt todellakin. Aamiaista Nynäsin touhukkaassa satamassa muiden puuhia katsellen.

    btr

    Vietimme ikimuistoiset kaksi viikkoa naisten kanssa Gotlantia kiertäen. Miten hienoja paikkoja, unohtumattomia hetkiä ja tarinaa pitkäksi aikaa kerrottavaksi. Parasta kaikessa ei ole purjehdus vaan se että juuri me olemme kohdanneet. Veneellinen ainutlaatuisia elämänkokemuksia, vahvoja naisia, joilla on viisautta ja sydäntä olla läsnä omana itsenään. Kotimatka on alkanut, Happy Ladies at Pendeltåg🚊…

    rbthdr

    Herätämme suuren kysymysmerkin, joka täällä diskuteeraamisen luvatussa maassa myös sanotaan ääneen. Miten sopu voi tuossa veneessä säilyä? onkohan teillä paljon  ristiriitoja? Miten siinä selittää, että ei lainkaan – meillä ei ole tarvetta riidellä vaikka voimme olla eri mieltä ja olemmekin. Vahvuus antaa myös viisautta ymmärtää toista ja ikä varmastikin pehmeyttä kulmikkaisiin tilanteisiin. Tarve saada sanoa se viimeinen sana on usein hävinnyt elämänkokemuksen myötä. Miten kertoisimme ihmetteleville (yleensä miehille), että meidän kokemuksemme mukaan sekamiehistöissä on enemmän epäsopua ja että olemme usein törmanneet tilanteeseen missä mölyä mitättömästä kehittävä veneen Draama Queen onkin ollut mies. Never a boring moment with LadiesMojitoSailingTeam – purjehdukset tulevat jatkumaan. Ensi kesää jo suunnitellaan, mutta vielä ei ole varmaa nähdäänko meidät ”appedissoina” Ruotsin kanavilla, Puolassa, Pietarissa vai aivan jossain ihan muualla. Kiitos ihanaiset Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka❤.

    IMG-20180726-WA0033

    Viimeistä iltaa Gotlannissa vietimme Fårösundissa lauttojen tasaita menoa kuunnellen ja seuraten. Lieneekö ilman kuumuus tehnyt meistä niin reagoimattomia, ettei edes vilkas lauttaliikenne saanut meitä häiriintymään. Fårösundin satamassa meitä vastaanotti paikallisopas, jonka neuvoista vaihdoimme paikkaa sillä emmehän halua joutua helvetilliseen keinuntaan. Surullista oli hänen paikkaohjaus, jossa hän kertoi meidän voivan kiinnittyä latriinintyhjennys paikalle. Sitä ei kuulema ole koskaan käytetty eikä tyhjennetty. Miten voi paikallinen olla noin kaukana arjesta kun juurikin tuossa suntissa konetimme mahdottomassa puurossa eteenpäin – pian meren sinisyys on vain muisto. Emme kuitenkaan tarttuneet tuohon korttiin vaan hänen toiseen ehdotukseen, jossa käytimme Gotska Sändöön vesibussin paikkaa. Aamulla iloksemme huomasimme latriinipumpun kyllä toimivan ja epäilen kyllä ettei Selena ollut pumpun eka asiakas .

    IMG-20180729-WA0002

    Oli hienoa päättää purjehdus naisten kanssa loistavaan purjehduspäivään. Onnistuimme seilaamaan melkein laiturilta laiturille upeassa sivuvastaisessa tasaista 6- 7,5 solmun vauhtia. Tuulta ei ollut paljon, mutta riittävästi viemään meidät kahdessatoista tunnissa mantereelle. Sanoimme näkemiin Gotlannille, mutta emme hyvästi. Näemme vielä, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja rakkaisiin paikkoihin haluaa aina uudestaan.

    btrmdn

    Vietin hiljaista yötä, siivotussa ja tottumatta tyhjän tuntuisessa veneessä. Onneksi tuuli ulvoi kevyesti mastossa tuoden tuntua tavanomaisesta kesäyöstä. Säätiedotuksen varoitukset yön ukkosesta saivat minut parantamaan kiinnitystä, sulkemaan ikkunat ja korjaamaan hyttysverkot sisälle jo alkuyöstä. Niinpä aamuyön jyrähtely ja taivaalta tuleva kaatosade sai minut hereille, seuraamaan tilannetta mutta kannella hyppelyyn ei ollut tarvetta. Riitti kun irroti Selenan sähköverkosta ja sulki raollaan olevat kattoluukut ja sitten voikin vain ihailla taivaan välähtelyä. Kesäloman puolivälin ilotulitus tuli ukkosen muodossa – hieno luonnon voimannäytös johon ei ole mitään lisättävää.

     

  • Pink Panther otti Selenan haltuun…

    Everything is possible at sea…

    btrbtr

    rbtbtr

    btr

    How can we survive ?

  • Kesä 2018 on korkattu…

    Raskas työ vaatii raskaat huvit on tunnettu ajatus elämästä. Itselläni työ ei monellakaan tapaa ole raskasta vaan työtä tulee tehtyä vain vähän liikaa, työhulluna. Ehkäpä juuri siksi minulle sopivat parhaiten hullut huvit- työn vastapainoksi. Viikonloppu merirosvo-tunnelmissa on parasta vastalääkettä työhulluuteen. Vielä kun seurana on joukko naisia, joilla myöskin löytyy sisäistä hulluutta ja vieläpä rohkeutta antaa sen näkyä, niin stressinnollausviikonloppu on täydellinen.

    IMG-20180610-WA0035

    Kesän ensimmäinen siis naisporukalla, Naispurjehtijoiden tapaamiseen meno tavoitteena. Aurajoesta kokka kohisten kohti etelää ja matkalla Lillholmeniin seilasimme välillä melko kevyessäkin tuulessa ja siitä meillä on todisteita. Merikarhujen Ystäväviikonlopun ansiosta saimme mukaamme myös toisen naisiston ja pienellä ponnistuksella he pääsivät jopa laituriin toisella yrityksella. Matalaa, mutta onneksi pehmeää on Lillholmenin laiturissa. Sisäänajossa näimme todistetusti olevan jotain kovempaakin,mutta onneksi kummatkin veneet onnistuivat sen väistämään. Aamupäiväsaunomista ja rauhallista menoa, elämästä nauttien…

     

    IMG-20180609-WA0000

     

     

    Pähkinäisiin suuntasimme treffeille ja tapaamaan lähes 40 kymmentä Naispurjehtijaa ja myös joidenkin perheitä. Jo ennalta olimme varautuneet iltaan suu hymyssä – nyt saimme panna parasta merirosvoleikeissä. Kun keksimme illan teeman eräänä yönä, ei näppäilystä meinannut tulla loppua. Kesken kaiken näppäilykerhosta nukkumaan mennyt todistikin aamulla meidän muiden jatkaneen vielä 89 viestin verran innostunutta suunnittelua. Olimme siis varautuneet hauskoilla hatuilla ja vaatteilla, merirosvoviireillä ja lipuilla, niin ja tietysti musiikilla. Rauhallinen saaristolaistyyppinen ruokailu muuttuikin siis hetkessä täydeksi hulinaksi kun ryöstimme kipparit. Oli siinä sitten miehistöillä puuhaa saada kippari takaisin, toiilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tästä oli sitten hyvä jatkaa ja tietysti s/y Selenan Discoteak jatkui aamuun. Aamuaurinkoa kannattaa jäädä odottamaan, koska onhan se levollisempi nukkua kun tietää uuden aamun tulevan.

    IMG-20180610-WA0017

    Aurinkoiseen sunnuntaihin oli ihana herätä ja naapurimme, ihanat oululaiset, vakuuttivat nukkuneensa hyvin, Selenan Discoteak ei ollut häirinnyt. Heistä toimintamme näytti mukavalta… Pähkinäisissä emme muutenkaan tuntuneet aiheuttavan pahennusta vaan lähinnä kiinnostusta merirosvohullutteluillamme.

    IMG-20180610-WA0016

    Kun sunnuntaina vielä kurvasimme aamupäiväsaunaan Härjänmaankarille – nautimme aamiaista laiturilla, paistattelimme päivää rantakallioilla sekä huuhtelimme edellisen illan merirosvohiet saunassa, tunsimme ettei paremmin voisi olla. Juuri nyt tässä – on kaikki hyvin ja täydellistä, kiitos LadiesMojitoSailingTeam💗

    IMG-20180610-WA0032

    IMG-20180610-WA0030

    Kepeästi ei tänäkään keväänä Selenaa saanut merelle. Poikkeuksellisen pitkä kevätkunnostuskausi antoi mahdollisuuden perusteellisuuteen. Syksyllä veneessä kaksi viikkoa majaillut hiiri-vuokralainen sai aikaan tunteen suursiivouksesta. Nyt on siis puleerattu ja desinfioitu lähinnä kaikki ja senkin jälkeen vielä listojen ja kaappien pohjalevyjen alta. Keulahytinkin seinärimoitusta on avattu, jotta siivous voi ulottua niidenkin alle. Onneksi hiiren ruokalistalla on ollut vähäisesti johtoja, sillä tähän mennessä korjauksen tarvetta on löytynyt vain kolmesta johdosta. Minun oma miljoonalaatikkonikin on järjestetty ja kaikenmaailman isot ja pienet nippelit ja nappelit desinfioitu. Onhan tuo tietysti hyvä, inventaariomielessäkin, sillä miten sitä muuten muistaisi mitä kaikkea kuljettaa mukanaan omaan tai naapurin tarpeeseen. Keväisten kiireiden huipennukseksi kannatti aloittaa patjaprojekti, jonka myötä kaikki vanhat vihreät pölyävät patjat poistuvat.

    bty

    Jokakeväisten kunnostusten lomassa, kun yön tunnit eivät tahdo riittää, mietin ollakko tässä liemessä vai jossain muussa… koska en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä samalla inspiraatiolla, vaikka tuntuukin välillä raskaalta, kallistun siis aina jatkamaan. Tätä keväistä piinaa on siis jatkunut jo viimeiset 20 vuotta ja en vaihtaisi. Lapsiltani saan tästä kevätriehunnasta joskus kommenttia, onneksi välillä myös apua ja kaikkein hulluinpiin hetkiin korvaamatonta yhteisvastuuta. Onneksi kaikki eivät tiedä mitä meillä tapahtuu öisin🤣😂🤣😂.