Neljä viikkoa merellä on mennyt nopeasti, kuten aina, tuntuu että liian nopeasti. Korona sai meidät jäämään Suomeen, mutta onhan tämä ollut mielenkiintoista. Miksiköhän Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri olivat minulle ihan vieraita, vaikka olen purjehtinut koko ikäni. Matala väyläinen rannikko, miljoonilla kivillä ei sitten vaan ole houkutellut matkaa.
Hienosti kylläkin selvittiin, erityisen matalista väylistä huolimatta saimme vain yhden pohjakosketuksen ja senkin polttoainelaituria lähestyttäessä, tyynessä ja max. 1,5 solmunvauhdissa. Kiitokset tästä kuuluu tietysti tarkkaavaisille ruorihenkilöille ja tietysti erinomaisille väylämerkinnöille. Muistatteko kun vuosia sitten puhuttiin väylälinjataulujen poistamisestä? Kyllä vesijättömaalla kolit kolisisi jos näin olisi tehty.
Ehdimme vielä nauttia kolmesta ihanasta satamasta loman lopuksi.
Uudenkaupunkin vierasvenesatama on aina ihana… Hyvät palvelut, saunat, rantabulevardi ja nyt saimme myös auringon.
Ukista saimme reippaan koillistuulen jolla kiisimme kohti Kustavin ränniä kokka kohisten ja kovatuulisimman osuuden tietysti täysin purjen. Siinä on purjehduksen tunnelmaa…
Laura Peterzensin satama sai meidät lähes keskeyttämään mahtavan päivän ja tuikkasimme satamaan jo iltapäivästä. Monia mukavia uudistuksia Peterzenilla – sisäänajoväylä on ruopattu merkittävästi leveämmäksi ja ravintolan edustalle on tullut ns. vierailulaitureita. Nämä selvästikin myös isoimpien alusten mahdollisia kiinnittymispaikkoja myös yön ajaksi. Mukavaa oli myös että Wc-tiloja oli nyt selvästikin enemmän. Pisteet kotiin myös erinomaisesta septilaiturista, jossa erinomaisen tehokas pumppu. Erityiskiitoksen ansaitsee myös sataman vastaanotto. Sisäänajon jälkeen laiturilla seisoi nuorimies, joka todellakin on poikkeus ikäluokassaan. Hyvin kohteliaasti ja tietäväisesti hän opasti meille paikan satamasti ja riensi myös vastaanottamaan köydet. Täyden kympin toiminta hänellä👍. Olipa ihana lämmin perjantai, kesäloman viimeinen päivä.
Lauantaiksi tuuli hävisi ja me saimme koneajella…. Päädyimme Lammanin Merikarhusaunaan, viimeiseksi illaksi. Saunomista ja köyhiä ritareita, tähän iltaan on hyvä päättää tämä kesäloma.
Aamupäivällä ahkeroimme – ensin perinteinen saunan siivous (viimeisen saunojan oikeus), sitten pesimme veneen vesilinjaa ja pohjaa ja lopuksi pesimme myös sataman jollan. Tehdessämme mietittiin, että onneksi ollaan puuhakkaita molemmat ja kaksikätisiä (kännykkä ei ole onneksi liimaantunut toiseen käteen). Kun vielä Petri teki ruuan merelle valmiiksi, oli sitten hyvä irrottaa köydet.
Nyt kotiin, Turku näköpiirissä… Airistolla rauhallista😊, teinit sisällä ja perämies päivälevolla👍
Karonmatkassa 