Loman tokavika päivä Rödhamnissa valkeni tuulisena ja kansi oli märkä yön sateista. Ilma oli kuitenkin kirkastumassa. Tuuli oli noussut jo aamuyöstä ja sai maston laulamaan, vaikka olimme saaren suojan puolella. Usein tuo maston humina antaa vaikutelman kovemmasta tuulesta kuin todellisuudessa on – niin nytkin. Windyn ennustama etelän suuntainen “vihreä tuuli” ylittyi vain hetkittäin koko päivän aikana.
Lähdimme tehokkaasti liikkeelle jo ennen yhdeksää ja aamupala nautittiin matkalla. Ledskärin mutkan jälkeen, kun nostimme purjeet, alkoi todellinen kiito. Aivan mahtavaa purjehdusta – matkavauhti pysytteli tasaisesti 7,5–8,5 solmun välillä.
Matkan varrella selvittelimme mysteeristä piipitystä, joka mystisesti tuntui kuuluvan sekä sisältä että ulkoa yhtä aikaa. Se ei ollut palo- eikä häkähälytin, mutta jotain se jaksoi piipittää sitkeästi.Meinasin jo syyttää vanhaa autohelmin näyttöä, kunnes vihdoin selvisi: piipittäjä olikin aurinkopaneelien huviakkujen tilaa näyttävä laite. Aamulla pariksi tunniksi päälle jäänyt pilssipumppu ja irronnut paneelin johto olivat aiheuttaneet virtavajeen, joka sai jännitemittarin protestoimaan. Lataus moottorilla palautti järjestyksen – ja hiljaisuuden
Runsaan 50 meripeninkulman matka taittui kahdeksassa tunnissa kevyesti. Merellä riitti vilinää: saimme sivuuttaa rahtilaivoja ja pujotella muiden veneilijöiden lomassa. Matkalla nautittiin hamppareita – sopiva lounas illan barbecue-juhlia odotettaessa
Lillholmenissa meitä odotti jo s/y Fun4Us:n naisisto. Rantautuminen onnistui upeasti Merin ohjaamana – rannasta katsottuna näytti kuulemma siltä, että meillä olisi ollut keulapotkuri, niin sulavat ja tyylikkäät käännökset teimme. Hymyilytti.
Ja viimein – Mojitot! Niitä oli jo kaivattu ja nyt nautittiin oikein kahdet: molemmille jaloille omansa. Auringon paisteessa Lillholmenin länsisaunan terassilla istuessani ajattelin, etten olisi voinut haluta olla missään muualla. Merellä, saaressa, parhaan miehen ja ystävien kanssa. Siinä hetkessä oli kaikki kohdallaan.
Saunasta siirryttiin suoraan barbecue-iltaan. Cobb-grilli pääsi töihin: ensin pizzaa ”keittiön terveisenä” sitten grilliin lihaa, perunoita, juustoa ja kesäkurpitsaa. Täydellistä kesäruokaa hyvässä seurassa. Ilta jatkui myöhään yöhön, Lillholmenin uudessa ”Majasessa”. Tämä ilmeisesti tämän tilan nimi🤔, näin päättelin. Ilta pimeni, mutta tunnelma oli täynnä valoa, iloa ja naurua.
Viimeinen loma-aamu herätti meidät auringonpaisteella ja ryhtiliike kaurapuurolla à la Henna – arki lähestyi, ja sen kunniaksi aloitettiin jo terveellisesti. Vielä rannan tiskipaikalla viimeiset megatiskit pois alta, ja sitten matkaan.
Lyhyt viimeinen purjehdus sujui vauhdikkaasti – mutta jännitystäkin oli luvassa. Seilasimme suoraan keskelle purjehduskilpailua Nauvon yläpuolella. Olimme varautuneet siihen, että kyseessä olisi lasten jollakisa, joten meidän oltava tarkoina pujotellessamme keskeltä läpi, kieli keskellä suuta. Totuus olikin toisenlainen. Kyseessä olikin EurILCA Masters Series, jossa alaikäraja oli 30 vuotta! Hieno pujottelu kuitenkin tehtiin seniorien keskellä.
Matkalla vielä härkäpastaa, jotta kotisatamaan saavutaan iloisin mielin.
Kesäloma päättyy – muisto jää
Ihana reissu takana.
Baltiassa viivyttiin lähes viikko – sieltä jatkettiin matkaa ja Gotlanti kierrettiin. Ehdittiinpä vielä piipahtaa Sandhamniin ja seilata Maarianhaminaan. Senenau kuljetti meitä uusille rannoille, koimme vaihtelevia säitä, unohtumattomia hetkiä ja pieniä yllätyksiä.
Matkan varrella kertyi huikeasti kokemuksia: uusia satamia, maisemia ja makuja. Hyvää seuraa, lämpimiä kohtaamisia, ruokaa ja juomaa, naurua ja rauhaa. Ja mikä tärkeintä – syntyi muistoja, jotka jäävät sydämeen.
Olo on syvästi kiitollinen.
Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys – että saa elää ja kokea tällaisia hetkiä merellä, jakaa ne ystävien ja rakkaan kanssa. Tästä kesästä jää jälki sydämeen.
On myös ihanaa palata.
Oma koti on kullan kallis – ja nyt sydän on hetken verran rikkaampi.
Ps.kesäloman kuvia jokaisen mukana olleen puhelimesta – kiitos kaikille!
Karonmatkassa 