Christiansö on kyllä kaunis – valokuvaan on vaikea tallentaa sitä kokonaisuutta mikä siellä on. Tänä kesänä sain ihailla sitä jo toistamiseen, nyt hiukan romanttisemmassa tunnelmassa. Länsisaari jäi viimeksi kiertämättä, nyt siis siellä👍. Hämmentävää miten hienosti nämä historialliset rauniot ja muistomerkit ovat säilyneet. Tietysti poikkesimme myös paikalliseen🍻🍻.
Illallista kannella kaksi ruotsalaisen eskaaderiväen ilonpitoa kuunnellessa. He olivat tulleet kuulema pitkän matkan Karlskronasta Christiansöhön, oli aika ottaa rennosti snapsien ja laulun merkeissä. Olimme rivissä neljäntenä ja saimmepa vielä myöhäisinä tunteina viereemme mukavan saksalaisveneen. Kyllä tämä vierekkäin kelluminen on täällä luontevaa ja Suomessa on satamat täynnä jo ennenkuin edes yksi rivi on piukassa. Olisi kyllä monilla suomalaisilla ”merenkulkija konkareilla” täältä opittavaa.
Aamulla herätimme uneliaat saksalaiset valitettavasti jo seitsemältä – aiomme mennä kauas, sorry🙈😲. Vanhoja perinteitä kunnioittaen peruutin satamassa ulos, siis ihan vaan huvikseni, tuulesta kun ei ollut tietoakaan. Christiansön kaakkoiskulman luodolla ihastelimme hylkeitä, jotka köllivät ja ulvoivat luodolla ja uivat sen ympäri. Mitäköhän yrittivät ulvonnalla viestittää? Kyllä olis biologian opelle tässä iässä kysymyksiä, jännittävää ettei biologia aikoinaan oikein hotsittanut 🤔🤔🤔.
Kohti Ruotsia ja ensimmäiseen kohteeseen around 50 mpk:ta. Lopullinen määränpää jätettiin kuitenkin vielä avoimeksi. Pohjoiseen on nyt kuitenkin jo päästävä. Haikeana pakkailin uusia karttojani pois – näillä ei tänä vuonna tehdä enää mitään, mutta toivottavasti taas ensi kesänä.
Samaiseen korjuun meni tämä Svenska Kryssarklubenin Danmark-kirja ja Bornholmista käteen tarttunut veneilijöiden turistiopus. Tuossa hienot ilmakuvat kaikista Bornholmin satamista. Ensi vuonna näitäkin, toivottavasti 👍😊.
Nyt on aikaa… Tutkakurssimme (muinaisjäänteen tilalle on tänä kesänä hankittu päivitetty versio) on edennyt ja nyt osaamme tehdä hänestä jo hiukan liiankin terhakkaan vahdin. Mikä on lounastaessa tyynellä merellä, tällä näkymällä kun Lombardini pukkaa lähes 8 solmua eteenpäin ja Reiska ohjaa, tutkan valvoessa muuta liikennettä. Jossainhan ihmisen on pakko olla niin miksei sitten täällä?
Tänään on aivan erityinen päivä, sillä olen ollut biologinen äiti tasan 18 vuotta. Tässä aivan lumoavan söpö kuva tästä pikku-Ropsusta vuosien takaa. Mistä lieneekään Sara-sisko tämän löytänyt onnittelukuvaksi, ihana❤️. Meidän sekakuorolaulu mereltä meni melko katkonaiseksi kun yhteys oli liian surkea. Onneksi ”lapsi” ymmärsi ja viestitti ”et keskel merta on aika huono yhteys”… Onneksi illalla yhteys parempi ja saimme onnitella livenä👍.
Tänään oli siis aikaa… Kannella avautuikin taas kaikkien VTS- kameroiden iloksi karvanpoistoon erikoistunut kauneussalonki. Skin Candyllä onnistuu vaikka hellettä pukkaa ja hiukan liian kirkas ”kohdevalo” lämmittää kaikki pinnat ja tuotteet. Hellekärpäset vain häiritsivät, jostain kumman syystä niitäkin kiinnosti tämä makeus 😂😂😂.
Pienet välikuolemat auttaa jakamaan…. Ei pysähdytty eteläiseen Sandhamniin, ei Kristianopeliin , eikä edes Bergkvaraan, ei me menimme Kalmariin. Hetki ennen satamaa oli jo näin tylsää…
Siihen me se sitten tyrkättiin, keskelle Kalmarin kaupunkia. Takana neljäntoista tuntia lähes tyynellä merellä ja 101 mpk:ta, oli ihana saapua satamaan missä oli jopa muutama poiju vapaana 👍👍.
Karonmatkassa 