Avainsana: luoviminen

  • Riikasta Ruhnuun…

    Lauantai-aamuna vihdoin irti Riikan satamasta. Pitkä konetus avomerelle ja lopulta purjeet ylös. Satamassa on mukavaa, mutta merellä on rentoa.

    Suunnitelmissamme on jokin suunta pohjoiseen, ajatuksissa Salascgriva tai Ruhnu. Salascgriva sataman ”ainutlaatuisuuden” tuntien, ihan vain jokin muu tuntui mielenkiintoiselta – siksi Ruhnu tuntui hyvältä valinnalla. Suunta siis Ruhnuun eli alkuun melkein vastaiseen ja iltapäivästä aivan vastaiseen – matkaa 55 mpk:a. Seilasimme jälleen lähes tyhjä merellä – lähes tulkoon ei muita kulkijoita, pari yksittäistä venettä ja muutama laiva. Siksakkia eteenpäin, lapset pohtivat onko tämä kivaa vai ei? Pitäisikö voida huonosti? Teinit ovat puuhanneet kaikkea muuta koko alkukesän – kesän ekat meriseikkailut siis tässä. Tähän on tultu – toinen lapsista on jo töissä ja siksi saa jäädä viikonlopuiksi yksin kotiin, mihin ihmeeseen ne pienet pojat hävisivät?

    Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen, tuulen hiljentyessä ja kääntyessä enemmän NW-suunnalle – viisas päätös, Lombardini laulamaan niin ehditään rantaan ennen yötä. Saavuimme tiukasti linjaa, täyteen satamaan, matkattuamme neljätoista tuntia ja yli 90 mailia. Sataman pistolaiturin vierellä kävimme pyörähtämässä,  mutta ystävälliset virolaiset kertoivat kaikkien paikkojen olevan täynnä. Satamakapteenikin huhuili meille, että jäljellä on vain yksi paikka, kylkisellainen, satama-altaan  suulta. Tuo paikka oli meille oikein sopiva – liian pitkä matka, että olisi jaksanut olla vaatelias. Vene kiinni ja unten maille… Minua painoi edellisen yön Riikan sataman dunka-dunkan kuuntelu ja punkassa kieriskely, joten suosiolla nukkumaan jo ennen nakit ja sinappi-iltapalatarjoilun alkamista.

    Aamulla meillä oli veneessä synttärisankari, saimme siis laulaa aamupalan kunniaksi. Pienet pojat kasvaa suuriksi, todellakin.

    DSC_0003_6

    Vietimme Ruhnu-päivää synttärisankaria juhlien, pyöräretken merkeissä. Pyöräilimme saaren toiseen päähän, osittain ”juoksuhiekan” peittämään tietä. Heti tien alussa meitä tervehti penkalta kuvassa oleva varoitus ”patsas”. Muistomerkki, jonkun ulosajosta tieltä.

    IMG-20160724-WA0000

     

    Paarmatkin pitivät retkestämme, ne saivat hikistä lihaa tarjolle. Paluumatkalla pysähdyimme souvenir-shopiin, jossa myyntitarjoilu oli melko vaatimaton. Tarjolla oli myytäväksi villasukkia, jääkaappimagneetteja ja viiniä. Saimme myös maistaa paikallista mustaherukkaviiniä ja lopulta löytyi ostettavaksi jopa perunoita. Saaren muita kauppoja kuulema ohjailee kommunistinen ajatusmalli ja ainoa kapitalistinen kauppapiste oli tämä souvenir-shop. Tämä siis selvitti kauppojen kiinniolon sunnuntaina.

     

    Ruhnun satama on suhteellisen tilava ja mielestäni paikkoja on enemmän kuin ilmoitetut 38. Pohja on melkoista mutaa, joka tuntuu elävän. Pohjasta nousee meren pinnalle mutaisia pyörteitä ja mutakokkateita, välillä näyttää siltä kuin merestä katselisi krokotiilinpää. Tuoksukin on melkein tuollainen, melko mutainen. Kulkilaituripaikkamme on hyvä tällaisella hennolla pohjoisenpuoleisella tuulella, mutta sataman aallonmurtajasta ei kovalla kelillä ole kuin aallonmurtamisapua pohjois-idän puoleisella tuulella Tuulensuojana tuo on kovin vaatimaton, ellei viuhuna sitten käy etelän-pohjoisen väliltä . Satamakapteeni on kovin avulias ja polkupyörien vuokraus sekä pyykinpesu sujui hienosti. Kapitalismi taitaa ohjata hänenkin toimiaan, vaikuttaisi siltä työpäivien venyessä pitkäksi jopa sunnuntaina. Lauantai-illan huumana rannassa oli melko kemut, useiden veneiden juhlissa ja ravintolan soittaessa tanssimusiikkia mutta sunnuntai-iltana olimme melko hiljaisessa satamassa. Suomalaisten veneiden osuus satamassa edelleen hyvä ja kaljaasi Ihana toi tullessaan rantaan ison joukon suomalaisia.

    DSC_0003

    Omien grillipartyjemme jälkeen eräät hiljentyivät nukkumaan ja toiset keskittyivät pyykinpesuun. Näkymä aallonmurtajasta etelään…

    DSC_0001

     

  • Naisisto purjehtii s/y Selenan kotiin

    Maanantaina teimme varsin hitaan lähdon Rönnen kauniista kaupungista – valitettavasti aamu kului käytännön töiden parissa eikä kaupunkia katsellen. Toisaalta saimme kaikki hyvän syyn taas palata Bornholmin kauniille saarelle. Suuntasimme kohti Christiansötä. Pysähdyimme vielä Rönnen Norra Marinaan tankkamaan, saimme kätevästi automaatista dieseliä ja rannalta vettä. Nyt on mukava jatkaa kun on tankit täynnä… Aurinko paistoi ja tuulikin yltyi niin, että pääsimme seilaamaan ja ihailemaan Bornholmin jykevän saaren maisemia. Vaikuttavaa katseltavaa ja se vasta olikin, että näimme kangastuksen, onneksi kaikki saman ja samaan aikaan. Bornholmin vierelle oli tullut uusi saari ja iso sellainen – tuo tuntui ainoalta järkevältä selitykseltä. Eikös nuo saaret kaikki ole vaeltaneet jostain päiväntasaajalta tänne  pohjolaan, ehkä tämä oli viivästynyt ekasta lähdöstä. Kun jo melkein uskoimme perustelujamme kangastus muuttui ihan vaan kauniiksi  maisemaksi. Hetken päästä meillä ei ollutkaan enää aikaan ihmetellä outouksia, sillä pääsimme luovimaan. Tikkasimme lukuisia kryssejä, söimme ja taas tikkasimme… valitettavasti plotteri kertoo karun totuuden, lähestyimme kohdettamme etanan tahtiin ja edessä olisi luovintaa myöhäiseen yöhön. Koska halusimme tutustua tuohon kauniiseen saareen päätimme laittaa Lombardinin töihin ja olimmekin perillä alle kahden tunnin. Tyylikäs laskeutuminen turkulaisen kauniin puuveneen kyljelle, sataman pohjalle. Kaunista, kaunista… todellakin, liikuttavaa.

    DSC_0525

    Aamulla meillä edessä pitkä legi kohti Ruotsia, jossa tavoittelimme Kalmariin ehtimistä. Aikaisin siis matkaan. Aamun lähtöjumpassa ihmettelimme saksalaista HR-purjehtijaa, joka avasi rullaison jo satamalahdessa vastatuuleen. kovasti näytti kiireiseltä jopa paniikinomaiselta. Toisaalta saimme itsekin ihmetteleviä katseita kun konetin satamasta ulos peräedellä vastatuuleen. Tiettyjen, tämähetkisten koneominaisuuksien vuoksi, tuo tuntui turvallisemmalta kuin ympyränteko ahtaassa altaassa. Rannalla olijoiden katseesta päättelin ettei kovin yleinen tapa, tuollakaan ahtaassa satamassa. He eivät tainneet tietää, että minun vene kyllä peruttaa ja voimalla. Sitten kohti Ruotsia.. valitettavasti kova kaakkoistuuli ei ollutkaan totta vaan tuuli puhalsi vielä voimakkaammin koillisesta. Meille siis piukkaa kurssia melkoisessa  aallokossa. Taitoimme yhteensa 86 mailia 9-14 metrin tuulessa, melkoisissa mainigeissa. Ruokimme kaloja ja aluksella oli enemmän huonovointisuutta kuin ehkä olisimme uskoneetkaan. Ruokailijoita ja päiväoluen juojia oli vähän… minulle maistuu aina. Illaksi perille Sandhamniin, turvallisesti laituriin. Illan kohokohta -I Love Sweden ja juoksevaa lämmintä vettä. Rajattomasti, ilman kolikoita tai kortia!