Saavuimme Visbyhyn puolilta öin ja huomasimme heti sataman olevan melko rauhallinen. Aallonmurtajalla veneet olivat melko löyhässä rivissä, toki sisä satama-altaassa oli melko täyttä. Visbyn typerä ”pienten poijujen tiheä rivi” taitaa olla kuin timanttia, ikuinen. Muistan kironneeni niitä jo vuosia sitten ja taas heräsi sama tunne. Takana mailin vajaa 200 meripeninkulmaa ja yrität saada neljä metriä leveän veneen helminauhamaisesta poijurivistöstä läpi, osumatta mihinkään. Hiukan hiljainen hetki muodostuikin kun poijunlenkin metsästyksen epäonnistumisen takia jouduin peruuttamaan vain huomatakseni lipuvamme nyt naapurin poijun yli. Rannan vene ei kuitenkaan lähtenyt siirtymään kanssamme, joten mikään ei takertunut meihin, onneksi. Uusinnalla täyskymppi suoritus👍. Petri ei olisi mielellään kuulema sukeltanut, ihme😳. Rannassa näppäilimme välittömästi itsemme saapuneeksi, sillä mikäli itseään ei kirjaa sisään ja maksa 30 min kuluessa, voi joutua maksamaan 3000Kr sakon. Näppäily toi tullessaan linkin vessa- ja suihkukoodiin, mutta huomasimme rannassa toimivan myös jonkinlaisen kortin. Sitä ei tuonut internet😂, ehkä sen olisi saanut satamakonttorista. Yöllä meitä kiinnosti lähinnä suihku ja peti ja onneksi molemmat toteutuivat. Hauska yksityiskohta oli rantaportissa oleva postilaatikko, josta sai välineet venetarran askarteluun. Booking- numero tarraan ja kiinni veneeseen yön pimeydessä, tietysti. Aamulla toki mietin, että jääkö tuo internetin näppäilytieto satamatoimistolta aukeamatta vai onko tarrat olemassa tarrafani asiakkaiden toiveesta?
Aamupalapöydässä teimme Windyn avulla reittisuunnitelmaa. Olimme suunnitelleet viettävämme pitkän päivän Visbyssä ja lähtevämme yöksi merelle. Tavoitteena mennä minun toiveesta Öölannin itäreunaa alas. Tulossa oleva kova länsi tuuli kuitenkin muutti suunnitelmia, sillä matkan jatkaminen olisi siltä reunalta haasteellisempaa. Päätimme tehdä pikaisen pyöraretken Visbyssä ja jatkaa merelle ja kohti Öölantia jo päivällä. Päivä paikallaan olisikin sitten Öölannissa. Sataman piukka lauseke lähtöajasta (11.59) sai meidät puuhakkaiksi ja irrottauduimme heti puolen päivän jälkeen.Visbyssä kiitokset erinomaisesta imusta latriinin tyhjennyksessä.
Puolen päivän aikaan pääsimme maininkiselle merelle missä odotettavissa oli mukavaa sivutuulta. Lähdön jälkeen saatiin kuitenkin heti tilanne päälle ja Petri pääsi aaltojen pesemäksi keikkuvalle kannelle. Onnistuneen purjeen noston jälkeen irtosi purjeen alaliikki mastokulmasta. Sakkeli oli irronnut, tallella, mutta kierteet sökönä. Nopeasti löytyneet kaksi sakkelia eivät passanneet tilalle, joten päätimme ajaa takaisin satama-altaaseen lisäetsintöjä varten. Tyvenessä löysimme lopulta sopivan sakkelin, joka sopi paikoilleen. Mietin käyttääkö muut sakkeleissa kierreliimaa vai millä ne pysyy kiinni. Herätimme selvästikin huomiota sillä paikalle tuli satamatoimiston kumivene ja merivartiosto. Ensimmäiselle riitti selitys tilanteesta, mutta toinen halusi myös puhalluksen alkometriin. Tunti siinä sitten meni jumpatessa ja sitten kokka kohti Öölantia👍
Merellä meno oli makoisaa, vene kulki kevyen tuntuisesti. Lounasta vielä keikkuvasta pentrystä, mutta päivän aikana mainingit laantuivat. Iltapäiväkahvilla Petri sai nauttia hillomunkista, josta oli haaveillut pitkällä avomeri osuudella. Illan vei eteenpäin Lombardini, SMHI:n tuulitiedoista löytyi tälle hyvä selitys😂.
Merellä löysin tiedon, että Byxelkrokin satamaa ollaan laajentamassa. Sataman valmistumisesta ei taas ollut mitään tietoa. Sisäänajossa jo paljastui laajennuksen valmistuneen. Satamahenkilökunta oli laiturilla paikkaa opastamassa ja saimme hyvän kylkiparkin. Tähän onnistuin peruuttamaan kolmannella 🙈🙈🙈. Todellakin hieno laajennusosa, ajattelimme aluksi. Rantaan lompsiessa arvuuttelimme kukakohan meistä saa kyljelleen öisen saapujan? Olimmehan sataman ainoa, jolla oli fendarit myös toisella kyljellä.
Illan mittaan hävisivät fendarit ulkolaidalta, koska tarvitsimme niitä laiturin ja meidän väliin. ”Hieno kylkipaikkamme” oli avoin sisääntulo aukkoon ja mainingit sekä kaikki aallot keikuttivat veneitä laiturissa. Tästä löytyi myös selitys miksei tämän laiturin poijuja käytetty lainkaan. Tästä laiturista etelään olevalla laiturilla oli jo enemmän suojaa merelle, mutta kunnon aallot keikuttivat melko hurjasti poijussa oli joita sirlläkin. Onkohan tässä satamasuunnittelu mennyt jotenkin plörinäksi vai onko satama vielä kesken? Pienen köysijumpan jälkeen s/y Selena oli kiinni kuudella joustoköydellä, jotka kiristyivät tasatahtiin. Laiturin ja veneen väli oli myös vuorattu kaikilla mahdollisilla fendareilla. Tämän jälkeen keikunta oli hillittyä. Monissa veneissä kiinnitysköytenä näkyy täysin joustamatonta skuuttiköyttä – sellainet olisivat tässä tarjonneet melko nykivät unet. Meillä kokkausvuoro Petrille ja iltapala-dinneriksi tonnikalasalaattia punaviinillä. Hyvin maistui unet eikä keikutus haitannut.
Aamulla suihkun ja aamupalan välissä veneen siirto sisemmälle satamaan. Vietämme täällä satamapäivää ja illalla nouseva länsituuli tuo varmasti mainingit tullessaan ja silloin emme halua keikkua tuossa laiturissa. Lopulta keikuimme melkoisesti myös sisemmällä satamassa länsituulen noustua (max14m/s)
Päivä kului nopeasti rantakojuja kierrellen ja aurinkoa ottaen. Suunniteltu pyöräretki jäi toteutumatta, koska aika vain katosi.Todella lämmintä, SMHI:n mukaan lähes 30 astetta. Illalla syömässä rannan kreikkalaisessa ravintolassa. Mukavaa vaihtelua 👍
Aamu venyi pitkäksi hyvistä aikeista huolimatta. Puolilta päivin merelle keikkumaan😂. Nyt löysää luovikulmaa kohti etelää☀️⛵.
Karonmatkassa 