Tänä kesänä pääsimme vihdoin vesille kunnolla kahden kesän tauon jälkeen – ja reissu oli ihana kuten olin toivonutkin!
Tällä kertaa ei kerätty maileja tai kiritty ahkerasti satamasta toiseen. Sen sijaan päätettiin keskittyä olemaan, nautiskelemaan ja pysähtymään. Useampaan satamaan ehdittiin ja muutamissa vietettiin enemmän aikaa.
Kuressaaressa oltiin myös kokonainen päivä
Perille päästyämme, Gotlantiin, loppui kiire. Meillä oli aikaa syödä rauhassa, nukkua kunnolla ja nauttia jokaisesta satamasta omalla tahdilla. Aina ihanassa Visbyssä vietimme tovin.
Visbyyn rantakiviä ehdittiin ihastella useamman kertaa
Meille osui monenlaisia säätä. Alkumatkasta oli kylmää, märkää ja koleaa. Lämppäri kävi joka yö ja välillä myös päivällä. Tuulta oli liikaa tai liian vähän. Gotlantiin mennessä sää muuttui useaksi päiväksi ja saimme kokea hyviä purjehduskelejä. Purjehdus voi olla parhaimmillaan juuri sitä: vaivatonta etenemistä ja rauhaa ympärillä. Kotiin tultiin taas vaihtelevassa kelissä, tuulta, tyyntä, sadetta ja aurinkoa.
Seura tekee matkan
Silti kaikkein tärkeintä oli seura. Jaettu matka luo jaetut muistot – ja juuri niistä syntyy se, mitä muistelee vielä pitkään. Naurettiin, oltiin hiljaa, suunniteltiin seuraavia pysähdyksiä ja ihailtiin maisemia yhdessä. Näitä hetkiä varten vene nostetaan veteen vuosi toisensa jälkeen. Toivottavasti saamme samanlaisia kesälomia tulevaisuudessakin❤️
Sweet home❤️ ja arki alkanut. Tosirakkaus lepää reissun jälkeen laiturissa.
Veneen vartiointi nyt next levelillä, saadaan reaaliaikaista kuvaa laiturilta
… ja koska kovat tuulet jatkuvat siirryttiin taas kahden ankkurin&poijun järjestelmään – keula tuuleen. Rantaankin köysiä riittävästi😂.
Kuvia kätevästi vaikka minuutin välein, päivin ja öin👍
Nyt kokka kohti avomerta – edessä reilut 80 meripeninkulmaa. Kuudelta ylös ja puolen tunnin päästä irti.
Tästä mennään⛵
Yksi asia, jota aina ihailen ruotsalaisissa: sieltä noustaan kannelle kalsareissakin auttamaan naapuria. Me toki tehtiin sama heille edellisenä iltana – mutta emme ihan aamuvarhaisella. Pieni vaiva, iso ilo.
Sinne sukeltaa – syvälle kaupunkiin
Heti kun päästiin satama-altaasta ulos, vastaan tuli Stena Linesin lautta. Luulin sen suuntaavan johonkin aallonmurtajan taakana olevista terminaaleista, mutta ei – sehän paineli syvälle kaupunkiin. Me pyörittiin pieni piruetti kun mietin mihin väistäisin – onneksi koneella pääsee nopeasti eteen ja taakse.
Kurssi asetettiin suoraan Fåröhön. Aamupäivällä mentiin koneella kolmisen tuntia, odotellen tuulta. Ja se sieltä setuli – hiljaa mutta varmasti.
Kesä… vaatteet vähenee
Ihana purjehduspäivä, jollaisia saisi olla useammin. Tuuli nousi maltillisesti ja pysyi koko päivän siellä 5–8 m/s. Täydellistä! Ei kovaa puuskittaista, ei suurta aallokkoa – juuri sellaista purjehdusta, josta voisi haaveilla useammin.
Hevimies puikoissa❤️ – musiikki raikaa
Matka kulki leppoisasti, mutta keskivauhdiksi saimme hyvät 6,3 solmua, vaikka aamupäivällä hieman lilluttiinkin. Samaa matkaa kulki myös ruotsalaisia Mälo-veneitä Ventspilsistä. Joitakin laivoja väisteltiin, mutta ruuhkaa ei ollut.
Kaikella elektroniikalla on elinkaarensa – nyt invertteri tuli tiensä päähän. Ensin sulake paloi ja 220 pistokkeet lakkasivat toimimasta, sitten uusi sulakkeen palo ja lakkasivat toimimasta USB-latauksetkin. Duracell on palvellut uskollisesti, mutta nyt jääköön eläkkeelle.
Rakas ”ykköslähetti” on korvaamatonta apu!
Tilataan uusi miehistön vaihdon yhteydessä – ei viitsitä juosta täällä laitteen perässä. Kiitos Roope!
Perämiehellä oli selkeä toive lounaaksi, chili-valkosipuli ranskalaisia, itse tehtyjä tietysti!
Merellä on aikaa tehdä ruokaa 👍
Yllätykseksi siihen rinnalle tuli Club Sandwich – eikä pelkkä jauhelihapihvi. Täytyy sanoa: onnistunut yhdistelmä!
Seitsemän maissa rantauduttiin Fårön Kalasatamaan. Kylkilaituriin, ystävällisten ruotsalaisten auttamana tietenkin. Paikka oli muuten hyvä, mutta väylän liikenne toi vähän keinuntaa. Onneksi köydet ja fendarit olivat kohdillaan – ei mitään nitinöitä eikä rykimistä, vaikka aalto välillä keikuttukin.
Pitkä päivä takana 88mpk:ta
Veneen keittiö oli jo sulkeutunut saapumisillalta illalta – 😂 – joten mentiin ulkoruokintaan. Ja kyllä kannatti: pari Mariestadia, Petrille burgeri ja mulle kreikkalainen salaatti tykötarpeineen. Ei pettänyt!
Illalla vielä leffaa ja popcorneja veneessä. Olipa hyvä päätös päivälle.
Hangosta lähdimme auringon paisteessa ja vene hyvin bunkrattuna. Vielä kun koukkasimme sataman septilaiturille niin oli oikeat tankit täynnä ja oikeat tyhjänä. Laiturille luvattiin noin 2m syväys ja kirkkaassa vedessä se näyttikin matalalta, mutta hyvin kelluttiin. Satama-altaassa näkyi monin paikoin pohjaan vaikka kaikumme näytti +-4m syväyttä. Olo oli ihan kuin lapsena, silloin näki helposti pohjaan lähes kaikissa satamissa.
Hiljaisen tuulen vuoksi konetimme hyvän matkaa ennen purjeiden nostoa. Merellä nyt melkoista vilskettä ja suurin liike näytti olevan vastakkaiseen suuntaan. Olemme keskellä helsinkiläisten paluukaistaa. Onneksi saimme nostaa myös purjeet ennen kuin suunniteltu satamamme Örö oli edessä. Öröseen navigoimme puhelimen Navionics-sovelluksella koska sekä paperinen kartta että plotterin kartta ovat ajalta jolloin Öröseen ei ollut mitään asiaa huviveneillä. Uutta paperista pohdimme menomatkalla Hankoon, mutta mietintä ei edennyt ostotapahtumaan. Johtuen varmaankin siitä, että ensi vuonna toivomme taas lomailevamme jossain eteläisen Itämeren kohteessa. Örö oli pettymys tälläkin kertaa – puoli kolmelta kun saavuimme oli satama jo niin täynnä ettei paikkaa herunut. Pohdimme kolmannen rivin ehdottamista ruotsalaismiehistölle, mutta johtuen Saaristomeri-sijainnista jätimme kysymättä (vaikka siihen toki olisimme varmaan päässeet). Onneksi Merikarhuilla on samoilla huudeilla ihana Ådskärin satama, jonne mahduimme vielä oikein hyvin. Satamassa kuulimme Öröstä vapautuneen runsaasti paikkoja puoli kymmeneltä aamulla, mutta saman aikaisesti liikennettä oli jo kovasti sataman suuntaankin. Jään miettimään, että hellekesänä ei paljon tarvitse purjehtia jos satamasta lähtee 7-8 aikaan ja seuraavassa satamassa on jo 10-12 aikaan. Tuuli kun tuntuu usein nousevan lähinnä keskipäivän jälkeen. Ådskäriin saapui illan aikana yli 20 venettä – onneksi MK-satama ei ole koskaan täynnä ja kaikille löytyi paikka satamasta.
Ådskär illan viimeisen saunavuoron jälkeen 😀
Sunnuntai valkeni vähätuulisena, kuten ennuste lupasikin ja meillä olikin suunnitelma päivälle valmiina. Örö saa meiltä olla käymättä vaikka ikuisesti kun ympärillä on monia muitakin hienoja kohteita. Me käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme Rosalan vierasvenesatamaan myötätuulessa keulapurjeen avustamana. Tämä pieni satama on oiva vaihtoehto Kasnäsin hulinalle ja samat ellei paremmat palvelut tuntui satamasta löytyvän. Rannan kaupasta, jonne satamamaksu maksettiin, sai monenmoista elintarviketta sekä pienrautaa, kassarouvalta sai myös täydellistä opaspalvelua Rosalan matkailukohteista. Meillä oli suunta jo selvillä – Viikinkikeskus sai meiltä jäädä kiertämättä mutta Rosalan pienpanimon oluita voisimme kyllä pyöräillä maistamaan. Rousal Brygghus sai meistä asiakkaan siis jo iltapäivästä. Mielenkiintoisia olut-makuja, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meidän makuinen. Onneksi ruoka oli todella hyvää. Suosittelemme siis ruokaa ja miksei myös olutta, jos IPA:t ja maustetut oluet ovat mieleisiä. Ravintolalla myös oma laituri johon saattaisi uida helpostikin hiukan alle 2m syväyksellä.
Sunnuntai oli helteinen päivä merellä sekä maalla, pyöräily metsätiellä puiden varjossa tuntui yllättävän hyvältä. Satamassa kolikoilla suihkusta lämmintä – sujuvasti peseydyimme eurolla kimppasuihkussa. Maksaisin mielelläni kaikista palveluista satamissa juuri näin Etelä-Itämeren tyyliin. Perussatamamaksu kattaa laiturin, mutta jokainen palvelu (sähkö, vesi, suihku, sauna) on hinnoiteltu erikseen. Tällä tyylillä loppuisi lasten leikkiminen suihkun lämpimällä vedellä ja sähköä ottaisivat ne ketkä sitä tarvitsisivat. Uskon, että veneet tavoittelisivat myös helpommin sähköomavaraisuutta, joka olisi varsin ekologista. Maksuttomana pitäisin septi-tyhjennyksen, joka valitettavasti oli maksullinen joissakin Saksan ja Ruotsin satamissa. Toki maksullinen tyhjennys oli aina myös toimiva sellainen, jolle iso plussa.
Maanantaina irti ja koneella kohti länttä. Nyt aamiainen lennossa, tuulen heräämistä odotellessa. Aamiaisen jälkeen reippaana purjeet ylös sääennusteeseen luottaen – maanantaina tuulee reippaasti etelästä. Saimme suunnaltaan vaihtelevaa kevyttä etelänpuoleista tuulta, joka vain ajoittain liikutti venettä eteenpäin. Petri purjehti ja konetti vuorotellen, kolmiokin viritettiin keulaan kun isoa ei jaksettu laskea joka hetki.
Kolmio on kyllä varsinainen giljotiini-tuulimylly kun pääsee oikein heräämään…
Minulla alkoi kansihuolto tiikkikannen proppujen uusinnan merkeissä. Tämä ikuisuusprojekti on joka kesäinen hauskuus, jolle ei tunnu olevan loppua, vanhan kannen vitsaus tosiaan. Onneksi Selenan kansirakenne ei ime vettä itseensä eli kannen alle ei kehity kahvinpuru-mätänemisilmiötä vaikka proput ei kunnossa olisikaan. Hauska meriaskare kuitenkin ja sain levittää Panasonicin ja Makitan työkalupakit.
Näillä välineillä teak-proppuja nopeasti kanteen
Matkalla näimme keskellä jäämurtajaväylää uivan rantakäärmeen, joka vaikutti olevan pahasti eksyksissä. Huolimatta meidän suuntaan kiirehtimisestä emme olisi kyenneet osallistumaan sen pelastamiseen – mahtoikohan joutua hauen tai merikotkan suuhun? Ohitsemme putputti myös moottorivene, josta rouva lauloi meille ”Vem kan segla förutan vind…”. Ei tiennyt rouva, että samoilla virkkeillä olin vastannut jo aiemmin Petrin moottorikäynnistys-kyselyihin. Selena ei ilman tuulta todellakaan purjehdi, mutta päivää merellä voi toi viettää myös kelluen, jos väki viihtyy. Illaksi Sänkörenin satamaan, kiinni pohjoispuolen kallioihin. Helteisen päivän kaunis ilta sai meidät nostamaan Cobbin pöydälle ja ensimmäistä kertaa viritimme myös aurinkosuojan pussilakanasta (ensi kesäksi tuunattava istuvampi). Cobb lämpenikin nyt niin terhakkaasti, että kuumenematon ulkokuorikin hieman vaurioitui. Nyt ymmärrämme miksi tuotekehittely on ajan saatossa muuttanut verkkomaiseksi Cobbin alarakenteen. Illalla saimme itseämme parempaa seuraa kun viereemme saapui Tapio Lehtinen seurueineen. Vierailu vanhassa Swanissa vakuutti, että kyllä vanhoissa veneissä on sielu, ei vain plastiikkia. Käsittämättömän hyvin olivat pärjänneet myös Swan-regatassa kun ottaa huomioon vastapelurit sekä s/y Galianan tämän hetkisen kisakunnon (monia parannuksia on kuulema suunnitteilla).
Auringonlasku Sänkörenissä
Aamulla kohti Österkäriä, melkoisen epäonnistuneella lähdöllä. Hyvällä kelillä on näköjään helpompi epäonnistua kuin tuulilähdöillä. Merelle kuitenkin ja minulla vielä pientä kansihiontaa tarjolla. Petri seilasi, kunnes minä ”ehdin” muilta kiireiltäni ruorin taakse. Hiljainen seilaus ei koko miehistöä kaivannut ja ilmankos takakansi suorastaan kutsui osaa meistä tupluureille. Matkalla tähyilimme hylkeitä, joita syyspurjehduksella näkyi isona laumana. Nyt oli hiljaista – olivatkohan kaikki helteen uuvuttamina myös tupluureilla tai ehkä syvämeren kalassa? Österskäristä hyvä laiturin päätypaikka ja mahtavat avut rannasta. Kyllä on hienoa rantautua kun saa apuja! Kiinnittymisen päätyttyä Petri pääsi sukeltamaan mereen molskahtaneita aurinkolasejaan. Onneksi lasit oli värikkäät ja vesi todella kirkasta. Sieltä nousi toisella sukelluksella! Aurinkoinen hellepäivä taisi olla lomamme viimeinen ja siitä nautimmekin viimeiseen hetkeen, auringon laskua ihaillen. Yöllä tuuli kääntyi ennustusten vastaisesti koilliseen ja se todella tuntui laiturissa. Onneksi tiesimme poijujen olevan turvallisia ja keikkuminen tuntuikin lähinnä epämukavalta. Illan piukat yhteiset veneiden kiristelyt ”tuulen varalta” todellakin palkittiin. Aamuöinen sateen ropina kannelle oli poikkeuksellista, pitkän kuivan jakson jälkeen.
Keskiviikko aamun aikana matalapaineen pyörähtely yllämme sai tuulen tekemään tuuliennusteen vastaisia liikkeitä. Kollistuuli kääntyikin pohjoiseen ja tuntui jatkavan siitä länteen. Nyt oli aika lähteä oli koko sataman yhteinen päätös. Meidän irrottautuminen ekana oli kaikille parasta ja Selena lähti ehkä koko historiansa aika ensimmäisen kerran ensimmäisenä MK-satamasta. Olimme haaveilleet vauhdikkaasta purjehduksesta etelätuulella kohti Korppoota, josta seuraavan yön paikka oli varattuna. Valitettavasti vastatuuli muuttui pian tyyneksi ja saimme konettaa koko matkan Verkanille. Varattu paikamme laiturin ulkolaidalla ei meitä kovasti viehättänyt. Onneksi saimmekin hyvän paikan laiturin sisäpuolelta, sillä illalla noussut lounastuuli höykyttikin melkoisesti ulkolaidalla keikkuvia veneitä. Meidän kanssa lähes samaan aikaan saapui miehistön vahvistuksemme, Elmeri, bussilla Turusta. Verkan on oiva miehistön vaihtosatama sillä bussille vain 500m matkaa satamasta. Verkanin rantaravintolasta keskiviikko-iltaan dinneriä. Minun Ceasar-kanasalaatti oli oikein maukas mutta burger-annokset eivät saaneet kovin erinomaisia pisteitä. Kauppareissun kanssa päätimme vetkutella aamuun ja iltapalaksi siis pannaria. Venekeittiössä pannari onnistui yllättävän hyvin ja riittävän tummuuden sai pyöräyttämällä sen kerran paistoaikana vuoassa ympäri. Illan viimetoimina sekoitin veden, hiivan ja Sunnuntai-sämpylätaikinajauheen, tahmea lusikalla sekoitettu taikina sai sitten siirtyä jääkaappiin odottamaan aamua. Pakkauksen lupaus 5min illalla ja 5 min aamulla piti lähes paikkaansa. Illalla taisin suoriutua jopa nopeammin, mutta aamulla esteettiseen muotoiluun taisi kulua lähes 10 minuuttia. Hyvin paistuivat veneuunissa ja kohtalaisen maukkaita olivat, seuraavia taidamme silti hiukan tuunata . Näitä voi todellakin suositella ”leivättömiin” hetkiin, kiitos naisille tästä hankinnasta.
Hyvä ”hätävara leipä” veneellä😀
Vierassatamien yleiset saunat ja suihkut saa aina välillä minut pohtimaan huomaavatko ihmiset mitä he puuhaavat. Hangon Itäsataman täysin alimitoitetussa suihku/saunatiloissa kaksi nuorta neitoa (siskokset/kaverukset) aivan surutta omivat neljästä suihkusta kolme. Jälkeeni suihkuun tullut nainen onneksi tiivisti tyttöjä kohteliaasti. Ahtaassa näköalasaunassa, aikuisten naisten kesken, tasapuolisuus toteutui onneksi hienosti. Valitettavasti satamissa näkee myös vedenlorotusta vailla järkeä, tällä reissulla mm. yksinään tyhjään pesutilaan valumaan jätetty suihku. Lasten suihkuleikit voivat ehkä sopia joidenkin perheiden kotisuihkuun, mutta julkisiin tiloihin ei missään tapauksessa. Verkanin saunassa sai jo ennen yhdeksää suihkusta vain kylmää vettä ja tässä kyllä kuuluttelen käyttäjiltä kohtuullisuutta. Tulevat sukupolvet toivottavasti arvostavat vettä enemmän ja ellei kolikko/kortti säätely hanaan pitää lorinat kurissa.
Verkanilla heräsi uudelleen naisten viikolla keskusteltu ajatus, voisiko satamat pakata tiivimmin/fiksummin ja varsinkin kun henkilökuntaa on paikalla. Totesimme jo silloin, että kunnollisella kurinpidolla kyllä. Siinä olisi sitten sataman tunnelma lujilla kun kersantit siellä huutelisivat ja komentaisivat, epäilemättä tällä saattaisi olla vaikutusta myös sataman suosioon. Naisten kanssa arvelimme, että jo kuukauden ankara satamaohjastelu saattaisi aiheuttaa stressioireita ja esim. vatsahaavaa kersanteille. Ehkäpä se löysä ja vino pino on sitten vaan okey. Kävin kyllä satamahenkilölle ihmettelemässä tankkauslaiturin kyljelle, satamahenkilöiden avustamana, kiinnitettyä isoa motorbotia. Sen perä kun jatkui noin metrin verran laiturin päädyn yli. Ihmettelystäni huolimatta motorbot pysyi asemassaan. Lounaistuulen puhaltaessa suoraa satamaan tuo ei mitenkään lisännyt intoani poiketa tankille tuolla laiturin päädyllä. Samoin taisi todeta jokainen satamasta lähtijä. Onneksi on vaihtoehtoja ja siksi meidän päivämatkasta tulikin melko kepeä. Lyhyt purjehdus kohti Houtskärin Näsbytä. Siellä on lahden suulla oma septilaituri, jossa harvoin on tunkua (hiljaisesta tahdista huolimatta pumppu toimii!), polttoainetta myytävänä, rannassa ravintola sekä hyvät suihku/vessa palvelut ja M-market mäen päällä. Onnistuimme kiilaamaan taas kapean veneemme tyynen puolelle sopivaan löysään väliin ja siinä pysyy!
Selena eestä ja takaa, omassa poijussa❤️
Perjantaiaamuna säätiedotus lupasi iltaan tyyntyvää ja luoteeseen kääntyvää tuulta. Minulla taisi olla jo koti-ikävä kun Lilltervon oman tontin poiju tuntui mukavalta vaihtoehdolta kaikkien satamien jälkeen. Sivutuulipurjehdusta siis itään ja ilta-aurinkoon omaan poijuun. Aika ihkua ja kotoisaa, tässä killuessa on hyvä suunnitella tulevaa laituria. Olimme suunnitelleet Cobb-grilli-iltaa pizzan paiston merkeissä ja Elmeri oli varta vasten raahannut pizza-kiven mukanaan Turusta. Onnettomien kommellusten seurauksena grillin pohjan sisus päätyi kuitenkin Ahdin valtakuntaan, eikä noussut sukeltamalla (näkyvyyttä 30cm). Pizzan paisto siirtyi siis sisätiloihin – melkoisia herkkuja Petrin pizzapentrystä sitten syntyikin. Oli maukasta todellakin! Illalla Uno-peli-ilta, jossa nuoruus oli selvästi valttia.
Petrin pentrystä vuohenjuusto rucola pizzaa ❤️
Keula ankkurissa on hiljaista nukkua, mutta keula poijussa ei aina ole. Vietimme poijussa melko tyynen yön ja sen vuoksi Selenalla ja poijulla oli lukuisia kohtaamisia. Välillä köydet olivat suorana ja toisinaan taas roikkuivat kuin velttoina alas poijun sivuilla. Poijun varsikin kilkatti udeamman kerran kylkeen ennenkuin pehmustin sen räteillä. Tuplaköydetkin surraantuivat yön saatossa mukavasti sekaisin. Tässä oli sitten hyvä viettää unetonta yötä, poijuvahdissa😳.
Lauantaina kolmen tunnin talkoot Lilltervossa. Nyt kaislikossa on soudettava aukko kun viikatemies hillui siellä märkäpuvussa. Minä haravoin näkyviin hiekkarantaa ja Elmeri oli kottikärry-mies.
Ikuisesti pöheikkönä ollut rantaviiva ei ihan heti ole sand beach 😳
Elmeri sai meidän Droneen liikettä, alkuun ehkä hiukan villiäkin sellaista. Onneksi on kelluva malli, muuten olisi jo uponnut🙈. Tästä haaveilemme reissujen ikuistajaa tulevaisuudeksi. Meidän aikuistenkin pitäisi nyt siis ottaa ryhtiliike ja harjoitella tuota jossain aukealla paikalla.
Drone lentää ja nousee, välillä käy jopa puussa.
Sieltä se hiekkaranta paljastuu, hitaasti mutta varmasti. Meillä on jo valmiina myös meren tuomia leluja ”pikku-Mikon” hiekkarannalla. (Tätä nimeä vielä muokkaamme jatkossa).
Isojen ja pienten lelut jo valmiina rannalla😀
Lauantai illaksi vielä Härjänmaankarille viettämään viimeistä lomareissun iltaa. Illalliseksi pekoni-kanarullia ja italialaista risottoa – tämä ateria oli enemmänkin aikuisten makuun.
Reissun viimeinen ilta ja aterialla ruokajuomat skumppaa!!!
Illan viimeinen, sinisen hetken saunavuoro. Kyllä on kaunista tämäkin👍.
Härjänmaalla klassinen aamiaistilanne – ennen meidän aamupalan loppumista oli viimeinenkin vene lähtenyt rannasta. Arki on ehkä alkanut monella, koska rantavetkuttelukaan ( MK-jollan tyhjennys/siivous) ei saapuvaa venettä tuonut. Laskimme siis lipun ja lähdimme kotiin.
Tällä lomalla on kierretty Ahvenanmaa, käyty Hangossa ja Ukissa, sekä muutamassa minullekin uudessa kohteessa lähialueella. On sanottu lähes joka ilta, syöty hyvin ja tavattu ystäviä. Päivämatkat oli ollut leppoisia, samoin seilaukset. Aurinko on hellinyt meitä ja sadeasu on ollut päällä vain loman viimeisinä päivinä pari kertaa. Maileja likimain 500, joka on noin puolet ”normaalin” kesäloman malleista. Kivaa on ollut ja rentoa, mutta mieleni halajaa kiertämään Itämerta…
Vielä on kesää jäljellä vaikka loma loppuu, muistuttaa perhonen 🦋❤️…
Aamiainen katettu kannelle kaksi, lomareissun viimeisenä aamuna. Aamiaismaisemassa ei tälläkään kertaa moitittavaa.
Olen viettänyt onnellisen viikon ja sen parhaimpia hetkiä ehdottomasti Österskärissä. Luonnonkaunis saari Kihdin reunalla on oma smultronställettini, mansikkapaikkani. Siellä on kaunista ja karua omalla erikoisella tavalla. Laiturissa etelätuulella on suojaisaa, mutta nyt kova tuuli puhalsi surutta saaren yli laittaen rikin laulamaan terveiset tuuliselta mereltä.
Kauniissa panorama saunassa ja rantakalliolla on hyvä miettiä omaa elämää. Miettiä miten hyvä on juuri nyt, tässä ja miten kiitollinen voin olla monesta asiasta. Kiitollinen omista lapsista, joiden vastuuntuntoon ja omatoimisuuteen voin luottaa ja antaa heidän olla kotona, kahdestaan. Toisaalta oli hienoa kun nämä teinit seilasivat kanssani tänäkin kesänä, edes viikon.
Olen kiitollinen purjehdusystävistäni, joiden kanssa huimien seikkailuiden kokeminen on antoisaa ja niin hauskaa, etten paremmasta tiedä. Parasta on ettei meillä ole oikeaa vastausta eikä yhtä ainoaa mielipidettä, vaan keskustelu on avoinna aina. Hullutteluiden ja kuplivien keskellä käydään keskusteluita, joita tiedän ettei arjessa muuten tule käytyä. Naisten kanssa kyynel voi olla silmässä ilosta, surusta, kaipauksesta tai oikeastaan mistä vain liikutuksesta. Voin kiittää teitä kaikkia ainutlaatuisuudesta ja erilaisesta asemastanne s/y Selenan miehistössä, kaikilla teillä on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kiitos Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka.
Olen kiitollinen elämästäni juuri näin – kiireinen ja puuhakas elämä tuntuu hyvältä. On mielekäs ja kiinnostava työ. Terveyttä ja jaksamista kaikeen mitä haluan – lepäilen sitten myöhemmin. On ystäviä ja rinnalla eläjiä, jotka omasta elämäntilanteesta riippumatta jakavat elämäni asioita. Tulen kuulluksi ja se tuntuu hyvältä.
Kiitollinen olen myös lukuisista tutuista ja tuntemattomista rannoilla ja laitureilla. Sekä tietysti kaikista vantaanottajista – on hienoa etteivät he hermostu vaikka vasta kolmas poijuun saapuminen johtaisi rantautumiseen. Aina ei vaan asiat suju kuin Strömssössä.
Kotiin tulo viikkoni on ollut kesäloman tuulisin. Hidas aamu Storogskärissä antoi tuulelle aikaa nousta ja hienon purjehduspäivän päätteeksi oli ilo laskea purjeita Kökärin edustalla. Sandvikin laiturissa minua odotti, kuin tilauksesta, loistava keula tuulen paikka laturin päässä. Vieressäni olevat liettualaisnuoret vastaanottivat köysiäni ripeästi ja kohteliaasti sekä valmiina auttamaan kaikin tavoin. Aamulla lähdinkin sitten tyhjenneestä laiturista, pienen poijupiruetin vauhdittamana, olisi pitänyt pyytää satamapoikaa auttamaan. Onneksi oli tilaa pyörähdellä.
Kökaristä pienen mutkaseilailun jälkeen Österskäriin – merellä on yksin kivaa kun voi mennä vaikka pidempääkin reittiä ja rantaan saapumisen kellon aika on merkityksetön.
Österskärin riemuja nautin kahden yön ajan. Ensimmäisenä yönä laiturissa oli toinen vene kanssani, mutta seuraavasta aamusta alkaen seuranani olivat vain pääskyset. Pääskysten laulaessa siirsin aamujumppana Selenan laiturin kyljelle. Ukkospilvien tummentaman taivaan alla oli viileää jumpata.
Perjantai aamusta aikaisin ylös nauttimaan aamuisesta auringosta. Luvassa kovaa tuulta ja ukkospuuskia. Kohti Nauvoa siis pienin purjein. Loistavaa purjehdusta ja puuskissa tuulta jopa 15m/s. Aurinkoa, sadetta, tuulta ja vielä kovempaa tuulta – sellainen purjehduspäivä⛵.
Iltapäivästä jo Nauvoon ja loistava kylkilaituri paikka Najaden laiturista. Illan kuluessa oli aikaa seurustella, oli hauska tavata tuttuja. Kiitos seurasta❤.
Nyt on aika mennä kotiin, toisenlaisten haasteiden pariin. Ei pohdintaa tuulen suunnasta, ei satamapaikasta, ei purjeiden nostoa eikä laskua, ei panttereita eikä mojitoja eikä ainakaan lorupussia, kuninkaallisista puhumattakaan … niin ja tylsääkin tylsempi Tax-Free tulee vastaan seuraavaksi jollain syksyn työreissulla. Joka vuosi tästäkin on selvitty, varmasti tänäkin vuonna🤔.
Huikeaa menoa tänään merellä, yksinpurjehdusviikkoon on hyvä päättää kesäloma. Aamuinen herätys tuulen ulvontaan mastoissa kertoi merellä tuulevan. Tuuli on vaivatonta verrattuna sunnuntai iltapäivän ukkoseen, merelle olisi jo silloin tehnyt mieli mutta järki laittoi harkintaan. Kaksi tuntia jyristeli ukkonen Maarianhaminan yllä ja tuuli kierteli ympyrää vaihdellen tyynestä melkoisiin puuskiin. Salamoita ja huikeita pilviä sekä rankkasadetta oli ilmassa – on sillä härän voimat, luonnolla🤔.
Tänä kesälomana tuulta ei ole juurikaan ollut ja tällaiset herätykset ovatkin olleet harvinaisuuksia. Nopeasti aamun viimeiset toimet ja keulaköydet ”yksinlähtöjärjestykseen”..sitten pakkia kolmannella ja hienosti ulos satamasta. Kovan tuulen varoitus sai minut, onneksi, askartelemaan reivit isoon jo valmiksi paikoilleen ja hyvin se kulki raskas Selenakin reivatuilla purjeilla myötätuuleen.
Kova myötäinen tuuli sai minut pukeutumaan pari vuotta sitten ostamaani puuhahaalariini. Tuo Ursuitin kevyt kuivapuku (Ursuit MPS Dry Undersuit) on aivan mieletön päällä ja minusta jopa solo seiloreille välttämätön asuste. Ohuesta Goretex-kankaasta ja neopreeni käsi- ja pääaukosta tehty välihaalari on tuulen- ja vedenpitävä, mutta miellyttävä päällä. Kulutusta kestämätön pinta vaatii suojakseen kestävämmän kankaan eli tämä tulee sitten kerraston ja päälihousujen väliin. Mikäli tässä puuhapuvussa putoisin mereen olisi selviytymisen mahdollisuudet olemassa – ilman kuivapukua mahdollisuudet yksinpurjehtijalla melko pienet yksin, varsinkin näin elokuussa kun merellä on hiljaisempaa ja jopa tyhjää.
Yksin merellä ollessa missaa ne kaikkein parhaimmat kuvat… niin myös tänään. Miten ihmeessä on mahdollista etten muista koskaan sivuttaneeni Ledskärin kapeikkoa ilman laivan läheisyyttä, mutta tänään siinä oli kyllä jännitysnäytelmää. Surffailin 8-12 m/s myötätuulta loistavaa 6,5-7,5 solmun vauhtia. Silja Line tuli vastaan ja Finnlines meni kohti Turkua, tiesin Viking Amorellan tulevan sitten seuraavaksi. Noin meripeninkulma ennen Ledskäriä tuleekin Amorellan piiput ja komentosilta näkyviin matalan Herröskatan niemen takaa. Näin loistavasti olemme sitten kapeikossa samaan aikaan. Itse seilaan poijulta poijulle, kokoajan valmiina ottamaan poijun myös väärältä puolelta. Laiva kyntää rohkeasti ja erittäin tarkasti väyläviiva ohitse, mutta ei koe varmastikaan minun olevan tiellä/vaaraksi koska ei soita minulle torvea. Huikean läheinen ohitus surffaten ja ahtainta oli juuri tuossa toisen poijun kohdalla. Tästä olisi tullut hieno kuva… mutta tallennettavaksi jääkin vain mielikuva ja kokemus. Plotterin kuvassa Selena kulki tuota vaaleanpunaista viivaa ja laiva mustaa ohutta viivaa
Tässäpä tätä solo seilorin ruokaa, joka teineistä kuulostaa tylsältä… tonnikalapyttipannua. Oli muuten sairaan hyvää ja annoksen kokokin muuttui hallituksi kun söin vain joka kymmenennen perunan (kenelle tätä pöperöä oikein laitan?). Yksin merellä syödään yksinkertaita, mutta hyvää ruokaa.
dav
dav
Illan viihteenä selvitin Storogskärin Merikarhusataman Parkour -ratoja. Tiheät opasteet estävät eksymisen, mutta esteitä on monenlaisia – on portaita, kallioita ja pujotteluratoja. Mahtavat maisemat kauas merelle olivat urheilussa hengenravintona. Kesäloman viileimmästä päivästä huolimatta mukava hiki tuli pintaan tunnin lenkillä melko helpolla…
Hitaan ja nautinnollisen saaristoaamun jälkeen kohti Saaristomeren smultronställettiä🍓. Täällä on hyvä olla – aamuinen kesäloma -minä😚 & TosiRakkaus❤!
fbt
PS. Rakkaat lapseni – päivittääkseni taitojani tälle vuosikymmenelle harjoittelen täällä selfieiden ottamista. Eikös kuulosta kivalta😂🤣.
Nynäshamnista pitkän päivän seilaamalla pääsee illaksi Särsöhön saunaa – kunnolliseen suomalaiseen saunaa, näin ajattelimme. Runsaan 50 mpk.n päivämatkan jälkeen kun kiinnittäydyimme kahdesti rauhattomaan Särsön satamaan jouduimme pettymään sillä tulentekokielto koskee Ruotsissa myös puulämmitteisiä saunoja. Merikarhujen Ruotsin sataman tekee rauhattomaksi ohi kiitävät vesibussit joiden aallot osuvat rantaan melko armottomasti. Noukimme ensin normosti poijun, mutta muutamien aaltojen jälkeen olivat jo teinitkin sitä meltä että viime vuonna testattu kylkipaikka on rauhallisempi. Saimme kivasti apua rannalta ja näin pääsimme keinumaan kylkipaikalle. Rauhallista ei ole siinäkään, vaikka sivukiinnitys läheiselle kivelle vie hiukan voimaa keinutuksesta. Saunan sijaan pesut siis kylmässä merivedessä…
btr
Aina nälkäisten teinien meripäivän pelastus on hyvät eväät. Merellä maistuu kaikki, mutta aina parasta jos tarjolla on hampurilaisia á la Selena joka päivä. Kätevää meriruokaa ja väliin voi laittaa kaiken mitä edellisesltä ruokailulta jäi jäljelle. Aikoinaan taittelin leivinpaperista tällaisia taskuja, mutta nyt naiset ovat tuoneet venelle Lidlin mestarituotteita – Pro-mallia. Selena Grill is open…
Särsöstä seuraavaan satamaan, jonka tärkein vaatimus teineiltä oli suihku. Selailin ja googletin… kaikki omat suosikkivaihtoehtoni olivat suihkuttomia. Niinpä seurasimme edellisvuoden tapaa laivojen sivuutusta Furusundin laiturilla, hyvien palveluiden äärellä. Ranta houkuttaa liikkumaan ja kiipeilemään kallioille katsomaan näköalaa. Satoja vuosia väylämerkkinäkin toiminut Furusundin mylly on rakennettu korkealle kalliolle. Saimme jahdattua myös muutaman Pokemonin ja pienen juoksun pääteeksi näimme munasta kuoriutuvan uuden Pokeminin. Kyllä puhelimesta on moneksi, jopa liikuttajaksi. Kuuman päivän päätteeksi oli mukava päästä saunaan ja suihkuun. Rannassa hyvä unisex sauna, jossa keskustelu kääntyi ruotsalaisillakin sujuvasti suomeksi kun aiheena oli moottorin jäähdytyjärjestelmä.
Ahvenanmerelle mahdollisimman ihanteellisessa kelissä. Aurinkoa pilviharson läpi, sivutuulta 5-6 m/s ja aallokko minimaallista. Viking Gracen sivuuttaessa meitä jäimme miettimään voisiko Magnus-voima liikuttaa myös purjevenettä? Onhan tuo ensimmäinen hybridialus matkustusliikenteessä hieno juttu ja perässä liehuu Suomen lippu. Merellä teineille maistui päiväunet ja minulle purjehdus. Marhällanin majakan sivuutimme tummien pilvien varjoissa, jotka jyrähtelivät mutta eivät salamoineet meille. Kotoisan tuntuista olla takaisin Suomessa. illalla reissun ensimmäiset Uno-mestaruuspelit, joissa Roope veti hurjan voittoputken seitsemällä peräkkäisellä voitolla 23 pelatusta pelistä. Lopputuloksella ei merkitystä – parasta on huikea peli. Nyt teinien kanssa viihtymään Maarianhaminaan, heidän lapsuuden maisemiin sillä täällähän oltiin joka kesä!
Aamiaista kannelle kaksi, yhdelle. Kaksi huikeaa purjehdusviikkoa takana ja nyt on vene hiljentynyt todellakin. Aamiaista Nynäsin touhukkaassa satamassa muiden puuhia katsellen.
Vietimme ikimuistoiset kaksi viikkoa naisten kanssa Gotlantia kiertäen. Miten hienoja paikkoja, unohtumattomia hetkiä ja tarinaa pitkäksi aikaa kerrottavaksi. Parasta kaikessa ei ole purjehdus vaan se että juuri me olemme kohdanneet. Veneellinen ainutlaatuisia elämänkokemuksia, vahvoja naisia, joilla on viisautta ja sydäntä olla läsnä omana itsenään. Kotimatka on alkanut, Happy Ladies at Pendeltåg🚊…
Herätämme suuren kysymysmerkin, joka täällä diskuteeraamisen luvatussa maassa myös sanotaan ääneen. Miten sopu voi tuossa veneessä säilyä? onkohan teillä paljon ristiriitoja? Miten siinä selittää, että ei lainkaan – meillä ei ole tarvetta riidellä vaikka voimme olla eri mieltä ja olemmekin. Vahvuus antaa myös viisautta ymmärtää toista ja ikä varmastikin pehmeyttä kulmikkaisiin tilanteisiin. Tarve saada sanoa se viimeinen sana on usein hävinnyt elämänkokemuksen myötä. Miten kertoisimme ihmetteleville (yleensä miehille), että meidän kokemuksemme mukaan sekamiehistöissä on enemmän epäsopua ja että olemme usein törmanneet tilanteeseen missä mölyä mitättömästä kehittävä veneen Draama Queen onkin ollut mies. Never a boring moment with LadiesMojitoSailingTeam – purjehdukset tulevat jatkumaan. Ensi kesää jo suunnitellaan, mutta vielä ei ole varmaa nähdäänko meidät ”appedissoina” Ruotsin kanavilla, Puolassa, Pietarissa vai aivan jossain ihan muualla. Kiitos ihanaiset Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka❤.
Viimeistä iltaa Gotlannissa vietimme Fårösundissa lauttojen tasaita menoa kuunnellen ja seuraten. Lieneekö ilman kuumuus tehnyt meistä niin reagoimattomia, ettei edes vilkas lauttaliikenne saanut meitä häiriintymään. Fårösundin satamassa meitä vastaanotti paikallisopas, jonka neuvoista vaihdoimme paikkaa sillä emmehän halua joutua helvetilliseen keinuntaan. Surullista oli hänen paikkaohjaus, jossa hän kertoi meidän voivan kiinnittyä latriinintyhjennys paikalle. Sitä ei kuulema ole koskaan käytetty eikä tyhjennetty. Miten voi paikallinen olla noin kaukana arjesta kun juurikin tuossa suntissa konetimme mahdottomassa puurossa eteenpäin – pian meren sinisyys on vain muisto. Emme kuitenkaan tarttuneet tuohon korttiin vaan hänen toiseen ehdotukseen, jossa käytimme Gotska Sändöön vesibussin paikkaa. Aamulla iloksemme huomasimme latriinipumpun kyllä toimivan ja epäilen kyllä ettei Selena ollut pumpun eka asiakas .
Oli hienoa päättää purjehdus naisten kanssa loistavaan purjehduspäivään. Onnistuimme seilaamaan melkein laiturilta laiturille upeassa sivuvastaisessa tasaista 6- 7,5 solmun vauhtia. Tuulta ei ollut paljon, mutta riittävästi viemään meidät kahdessatoista tunnissa mantereelle. Sanoimme näkemiin Gotlannille, mutta emme hyvästi. Näemme vielä, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja rakkaisiin paikkoihin haluaa aina uudestaan.
Vietin hiljaista yötä, siivotussa ja tottumatta tyhjän tuntuisessa veneessä. Onneksi tuuli ulvoi kevyesti mastossa tuoden tuntua tavanomaisesta kesäyöstä. Säätiedotuksen varoitukset yön ukkosesta saivat minut parantamaan kiinnitystä, sulkemaan ikkunat ja korjaamaan hyttysverkot sisälle jo alkuyöstä. Niinpä aamuyön jyrähtely ja taivaalta tuleva kaatosade sai minut hereille, seuraamaan tilannetta mutta kannella hyppelyyn ei ollut tarvetta. Riitti kun irroti Selenan sähköverkosta ja sulki raollaan olevat kattoluukut ja sitten voikin vain ihailla taivaan välähtelyä. Kesäloman puolivälin ilotulitus tuli ukkosen muodossa – hieno luonnon voimannäytös johon ei ole mitään lisättävää.
Herrvikin rysänmalliseen satamaan saavuimme tyyntyvältä mereltä. Onneksi olimme saaneet pari tuntia myös purjehtia leudossa tuulessa, Lombardin levätessä. Tuskin ehdimme kiinnittyä kun saimme seurata puolalaisten aiheuttamaa jännitysnäytelmää. Onnistuivat ajamaan poijumme yli ja juuttumaan siihen. Selvittivät sotkun kuitenkin pikaisesti, onneksi👍,vaikka yhteisymmärrys aluksessa oli selvästi heikko. Viihtyisässä kalasatamassa runsaasti paikkoja ja alle kymmenen vierasvenettä.
Kauan ei seesteinen rauha viipyillyt istumalaatikossa landausjuomien jälkeen, yllatys😂, sillä ampiaisilla oli myös jano. Merin siideri oli selvästikin houkutteleva ja yhteisjuomahetki koitui Merin tappioksi . Selenan ensiapuyksikkö oli onneksi valppaana ja kyypakkaus Merin hotkaistavana hetkessä. Alkoholin ulkoinen käyttö laski myös turvotusta niinpä Kim Kardashian-look jäi melko rauhalliseksi. Onneksi Merillä ei ole allergiaa, muuten pitäisi vielä harkita jos hänen valikoimistaan poistuisi kaikki vaarallinen juoma ja pullossa olisi jatkossa vain vettä🤔.
Illallista loistavassa rantaravintolassa – tästä olin saanut vinkin MK-tutulta ja todellakin suositus oli kohdillaan.
Uiminen on ollut miehistön suosiossa ja jopa kippari on kastautunut. Sinileviä vältellen, mutta tässä melko kirkkaassa rantavedessä.
Minun keväiset univelat on tässä vaiheessa lomaa kuitattu ja huomaan ettei unta oikein tahdo riittää moneksikaan tunniksi. Tänään aamukävelyllä mahtavissa maisemissa . Gotlanti on kaunis kaikkialta❤.
Toipuaksemme kuninkaallisesta yöseurasta on hyvä suunnata merelle. Purjehdusta ei ollut luvassa vaan Lombardinin jyrinää – sen tiesimme jo lähtiessä. Todellakin meillä oli edessä tyyntä merta…
Hoburgin kiersimme kunnioittavalla etäisyydella ja hänelle joimme vihreät terveysjuomat…
Sinilevää on meressä ollut jonkin verran matkan varrella, mutta tänään ensimmäistä kertaa ajoimme paksummassa kerroksessa. Mielestämme nämäkään lautat eivät kuitenkaan ole sellaisia joissa puskimme eteenpäin 2015 matkalla Bornholmista kotiin. Leväongelmat on tänä vuonna erityisen paha, jolle selitystä antaa toukokuusta jatkunut todellinen kesä. Tässä ”hyljekuvassa näkyy sinilevä melko hyvin, paljon paremmin sitä ei edes haluaisi nähdä .
Todellakin tänä kesänä vaihtomiehistö jätti suosiolla kotiin kaikki raskaat purjehdusvaatteet, kerrastot, villa-asut ym. Heitä ohjeistettiin pakkaamaan runsaammin hellekolttuja ja pikkuvaatteita, sillä käyttämättömiä normokesän seilausvaatteita on veneessä jo riittämiin. Kuumuus vaatii huomiointia – nestettä ja suolaa on saatava tarpeeksi. Loputon koneajelu pistää myös Lombardinin koville – onneksi kone on keväällä huolettu huolella. Merivesisuodatin vaatii nyt erityistä humiota kun välillä kölin alla näyttää olevan enemmänkin puuroa kuin vettä. Onneksi suodatin on helppo pitää puhtaana sillä sinne tosiaan kertyy pintä moskaa. Joka kerta konehuoneessa käydessäni nautin yhtä paljon viime kesäisestä polttoainesuodatin löydöstäni. Suodatin on kiinni letkuissa pikaliittimillä ja näin vaihdettavissa viidessä minuutissa ilman toivotonta dieselsotkua. Erityisen positiivinen juttu on suodattimen alahana, joka todella kestää avaamista ja sulkemista vaikka päivittäin. Näkyvän veden voi siis poistaa aina kun sitä on havaittavissa. Ilmavuotoja tässä mallissa nolla ja tällä todellakin vaikutusta moottorin käymiseen, huomattu on. Tämä on vastaus huutooni – ihminen on käynyt kuussa, mutta polttoainesuodattimessa on sen seitsemän tiivistettä, käsittämättömällä tavalla kiinni hapuiltava keskikiristysruuvi ja vedenpoiston alahana, joka ei kestä avaamista. Suosittelen kaikille – kirpaisee kukkarossa mutta säästää hermoja.
Gotlannin itäranta on maineensa veroinen – vähäistä liikennettä ja pienessä satamassa vain muutama vene. Kaunis ja jopa eksoottinen Vändburg oli minun toivelistalla ja sinne rantauduimme tuulen suojaan helteen keskelle.
Hyvä ja syvä satama, jossa hyvät suihkut ja wc:t. Suihku tosin sekosi Merin kolikkotulvasta tai kauneudesta ja siitä alkaen vettä sitten vain lorisi, katkeamatta toista tuntia ilman kolikkoja. Kätevää, mutta ei kovin ekologista. Marien tavoittelema satamavahti oli tavoittamattomissa, mutta joku puheluista onneksi tavoitti vastuullisen koska lorina lopulta lakkasi ja vettä sai taas vain 10Kr kolikolla 2 minuuttia kerrallaan. Iltakävelyllä totesimme kaupan olevan liian kaukana käveltäväksi (9,6km) ja siirryimmekin nautiskelemaan rannan raukeista, Näistä ei tahdo saada kyllikseen, käsittämätönta ja kaunista.
Karonmatkassa 