Avainsana: matkapurjehdus

Kuninkaallisessa seurassa

s/y Selenan satumaiset seikkailut senkun jatkuu ja oikea Kronprinsessan 👑 onkin meiltä jäänyt näkemättä tähän mennessä. Vaan ei enää – viime yön vietimme kuninkaallisessa seurassa yhteisellä laiturilla ja saaressa jonka vertaista ei Itämerellä ole toista. ❤Stora Karlsö ❤ Kungliga familjen👑.

Sattumaa, ehkä mutta me kyllä hiukan ohjailimme tapahtumaa, yllattavaa🤔. Saimme nimittäin Visbyn sataman Magnukselta oivan vinkin Stora Karlsöhön saapumisesta. Ni ska inte ringa…niinpä kaikkien satamakirjojen ja nettisivujen ohjeiden vastaisesti me emme soittaneet lupaa saapua satamaan vaan päräytimme suoraa yhteysaluksen paikalle koska efter sjutton det är ledigt. Tack Magnus❤ igen …Jos olisimme soittaneet niin lupaa tuskin olisi tullut. Meille olisi varmasti kohteliaasti kerrottu mahdollisuudesta mennä läheiseen Klintehamnin satamaan ja saapua saareen yhteysaluksella. Ou nou😯 .. sitten me emme olisi tutustuneet prinsessa Viktoriaan ja hänen seurueeseensa.

Saapuessamme Stora Karlsöhön hämmästelimme laiturissa uloimpana olevan veneen miehistön käytöstä. Ei yhtään iloista ilmettä tai avuntarjousta ja rantakahvilan tyttökin oli varsin yrmeä ja lupasi vain soittaa vastuuhenkilön satamaan. Mietin hetken olisiko sittenkin pitänyt pirauttaa ennen saapumista. Saatuaan veneen ja miehistön tiedot sekä kohellukset tarkistettua totesivat meidät vaarattomiksi ja saimme jakaa heidän kanssa laiturin. Tusen Tack❤ Kungliga huset Sverige.

Nyt joku saattaa olla huolissaan osasimmekohan ollenkaan käyttäytyä💃👯🤸, mutta hei tottakai! Selena discoteak pysyi suljettuna, Lorupussi avaamatta, Pink Panther kassissa ja Tax-Freessä ei ollut avoimia ovia eikä edes inventaariota. Kuningashuoneen pisteet taas nousivat, jos se enää on mahdollista. Victorian mielestä naispurjehdus on mysigt ja myös Daniel vaihtoi kanssamme kuulumisia. Turvamiehetkin ottivat aamusta jo ihan rennosti asevyöt lantiolla. Tiedustelu oli varmasti toimittanut hyvät selostukset purjehduksestamme ja tiesivät, että kovat saa meidän kanssa pysyä piipussa – meistä tuleva uhka on aivan toisenlaista😯.

Mahtava saari jäi nyt hiukan prinsessan varjoon vaikka tällä landauksella toteutui kyllä yksi minun haaveista. Aamulenkillä (herätys klo 6:30!!!) kiipesimme katsomaan mahtavaa majakkaa ja käsittämätöntä näkymää. Huomasimme meillä olevan samanlainen rytmi kuninkaallisten kanssa – heilläkin oli aamulenkki ohjelmassa, yhteiset lenkkipolut👑❤👑. Tyylikkäästi poistuimme lahdesta hyvissä ajoin ennen yhteysalusta ja vilkutelimme Victorialle ja pikku Oscarille !

Nyt kohti Hoburgia … Lähtiessä houkuttelimme hylkeitä Leevi&Leaving musiikilla Lilla Karlsön edustalla, hyvin tuloksin. Mietimme myös, että eikös Mikael Persbrantilla ole mökki Gotlannissa? Voisimmeko saada aamupalaa privat bryggalla? Kutsua odotellessa ….

24/07/2018
Villiä menoa Visbyssä…

Jihaa me seilataan⛵ – vihdoin tuulta ja aurinkoa yhdessä…

Eilen aamulla minua katsoi WC:n peilistä väsynyt nainen. Purjehdus on raskas urheilulaji ja erityisen raskasta se on laiturilla. Tällaisessa Hippa-satamassa raskauskerroin on jotain sadan ja tuhannen välillä, verrattuna merellä oloon. Onneksi kosmetiikalla ja suihkulla tehdään melkein uusia ihmisiä … Ei kuvaa🙈.

Tässä niin fiksuina, ykkösissä. Ensimmäisen illan huipennus oli libanolilainen illallinen loistavassa ravintolassa. Tuli taas todistettua, että Ruotsissa on edullisempaa syödä ulkona. Koko kattaus Champanjasta – punaviiniin ja alkuruuista pääruokiin 42 euroa / nuppi. Sitten me ja kortit baariin parkkiin …

Pässilläkin ratsastettiin…

Lauantai-aamuna nousin aikaisin, koska minulla oli leivontavuoro – ensin mustikoiden poimintaa ja sitten kypsennystä kylmäksi – ei helppoa, mutta tottakai mahdollisuuksien rajoissa.

Meillä oli synttärit🎁, koska Hanna-Mari täytti förttifyra. Satamavahtikin tuli tietysti laulamaan nähtyään meidän kyplivat lasit – shampanjaa aamiaiseksi poks poks. Sitten lupasimmekin olla valmiita siirtämään Selenaa – kuka sitä nyt samassa paikassa yö toisensa perään. Kolme yötä Visbyssa ja kolme laituripaikkaa, kanuun bra aamun avaus tuo laituripujoittelu.

Minun päivä kului kauppoja kahlaten – kyllä tuntuikin löytyvän prinsessa-asuja joka lähtöön. Suureksi hämmästykseksemme missasimme alkon… Miten voi Systembolaget sulkeutua niin aikaisin, lauantaina jo kello kolme.

Tämä muutti meidän suunnitelmia – merelle lähtöpäiväksi määräytyi maanantai.

Nopeasti pääsimme illan koittaessa nousumme. Meidän miehistönvaihto grilli-iltamme kehkeytyi sisarusten loistavilla valmisteluilla auringonlaskun aikaan rannalle. Kyllä meillä oli hauskaa ja muutkin huomasivat sen. Kesken ruokailun aukesi jopa Tax-Free …

Jouhevasti siirryimme tästä kutsuttuina seuraaviin bileisiin Visbyn Kalasatamaan. Siellähän on aina rauhallista, eikö?

Tänä iltana ei sitten ollut kun s/y Selenan Lorupussi, Tax-Free ja PinkPanther vierailivat eräällä aluksella. Voi sitä hämmennyksen määrää minkä naiset voi aiheuttaa. Taas kerättiin arkaluontoista videomateriaalia tulevaisuuden varallevaralle, vanhainkodissa sitten yksi nolo postaus/ päivä. Lorupussista jo toinen pullo tyhjä, Piki maistui tälle miehelle.

Yö jatkui toisilla enemmän ja toisilla vähemmän hipaten. Tehokolmikko tutustui myös paikalliseen Munkkällaren yökerhoon. Loistava bile-paikka – menoa jokaiselle. Aamuyön tunteina nukkumapaikkojakin kohteliasti uudelleen organisointiin tyyliin ei ole pakko, mutta oisko sulle kivempi, vink vink🙈🙉🙊. Joitakin kehotettiin kipparin toimesta yön viettoon muualle, edustusta 24/7. Siinähän ei sitten auta kuin totella näin kovan kurin aluksella.

Sunnuntain aamun huikein suoritus oli laituripaikan vaihto ja grillinpesuyön jäljiltä (ups mikä sotku) – käsittämättömiä ponnisteluja. Ahdas Visbyn satama-allas on täydellinen paikka käännellä Selenaa dagen efterissä vajaan kahden tunnin unien jälkeen. Muut kuitenkin kieltäytyivät kunniasta ja miehistön luotto kipparin ajotaitoon, jopa siinä kunnossa, tuntuu olevan rajaton. Saimme ympärillä olevat veneet kyllä varuilleen ja sataman henkilökunnan erityisesti. Onneksi meni hienosti ahtaasta kolosta toiseen ahtaaseen – pitäisikö pysyä tässä kunnossa?

Päiväni kului hiukan jähmeästi. Onneksi huomasin muidenkin olevan hiukan kuutamolla kun aterian äärellä käydyssä keskustelussa mietimme 21 vuotta nuoremman olevan paljon nuorempi kuin 7 vuotta nuorempi. Oikeasti – ihan tottako ?

Kolme naisistomme jäsentä jätti seuramme, kaikki hyvä loppuu aikanaan😫. Kiitos Kirsi , Henna ja Kaisa – aivan mahtavaa tänäkin vuonna. Ensi vuonna taas tervetuloa hämmentämään saariston menoa.

Selenan seikkailujen ihmeelliset tapahtumat saivat jatkoa kun sunnuntai-iltana saimme toimituksen – olutta ja siideriä suoraa kannelle kannettuna. Palvelutasossa ei parannettavaa Visbyn satamassa. Naapuriveneen toimitukset olivat ilmeisesti myöhässä/ viivästyneet, sen verran hämmennystä toimituksemme aiheutti. Merillä oli ihan joulun tunnelma🎁.

Jotta ei kuivin suin vietimme synttäreitä auringon laskiessa synttäreitä – pokspoks, on se kaunis.

Mekin sitten askartelimme Magnusille lahjan, joka lahjoitettiin lähtöhetkellä halausseremonioilla. Hetken oli Magnus taas hukassa – yllattavaa Nastat Pimut onnistuivat !

Nyt oli juuri ihana hetki jättää rakas Visby taakse – ei varmasti viimeinen kerta💝

23/07/2018
Visby, Visby….

Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .

Mahtavia nämä luonnon taideteokset näistä ei saa kyllikseen….

Mitenhän se mopo keulii niin helpolla… pientä ilta-askartelua. Tässä valmistuu hieno kassa-aparaatti ja alennusmyyntihän on tietysti myös aloitettu. Selenan kanoon bra tax-freen alessa on kaikki edellisen sesongin tuotteet kuten korkolaput ja eräät naiset.

btrhdr

btr

Paha oteherpes on taas iskenyt kippariin ja yksikään lasi ei ole turvassa, nokkamukit kehiin…

Illan hämärtyessä mahtavat näkymät….

Aamu alkoi kuntoilulla – tietysti lenkkeilyä ja joogaa jo kello seitsemältä. Kaisan hengästyttävä kuntoilutahti saa meidät muut vaan huokailemaan kun kannella on niiiin kuuma ettei jaksa tehdä mitää. Kaisa kuntoilee meidänkin puolesta.

Puuhakas merimatka kohti Visbytä alkoi hitaan aamun jälkeen. Tyyni meri pisti Lombardinin laulamaan, mutta nyt emme voineet ajaa taistelukierroksilla, sillä keulakannen hoitonurkassa pukkasi kiirettä. Miehistön saattaminen Visby-bilekuntoon vaati kyllä tovin puuhastelua kipparilta. Säärikarvojen poisto tuskin pisti Gotlannin VTS-seurantaan vauhtia, mutta muutama muu hoito sai ainakin hylkeen seuraamaan tapahtumia tarkemmin. Avosylin meidät Visbyhyn vastaanottanut satamavahti toivottavasti ei ole VTS:n informaation piirissä.

Nyt bile-hile ilta voi alkaa Visbyssä – nyt jäädään toisiksi, ainakin musiikissa. Meilläkin nyt Mohijo Bar open kannella kahdeksan.

20/07/2018
Avomereltä pyörän selkään

Rakas päiväkirja minulla on tosi kivaa…

Lähdimme puolilta päivin ristiriitojen laiturista Utöstä. ”Meidän” satamakapteeni tuli kyllä henkilökohtaisesti toivottamaan mukavan reissun toivotukset. Kiitokset hänelle tästä ja myös lempeistä löylyistä yösaunassa. Käytöksellään hän tasapainoitti mukavasti illalla koettua kirkumista, jossa saapuvalle veneelle kerrottiin sataman olevan täynnä. Taidamme lähettää tälle naiselle kansion kuvia täysistä satamista. Utössä kun ei todellakaan ollut täyttä. Muutenkin naisesta välittyi tunnelma, että vierailevat veneet olivat enemmän vaivaksi kuin iloksi. Mukava olla täällä letkeän tunnelman Ruotsissa, sillä satamat eivät näytä tulevan ikinä täyteen ja olemme saaneet ihailla kanssaveneilijöiden huikeita ajotaitoja.

Vietimme loistavan vuorokauden avomerellä ulkona kaikista verkoista – miten aika meneekin silti melkein lentämällä seurustellen, ruuan parissa ja kirjastomme naistelehdet ovat myös erittäin lainattuja. Tehokkaat ladyt tempaisivat jopa kansijumpan.

Minä ehdin tehdä pikkutuunauksia ja inventoida ensiapuvaraston. Meillä on välineet ompelemiseen, tipanlaittoon, ilmalastat sekä käteen että kinttuihin ja tietysti monenlaista muuta kaikenlaisiin pikkuvaivoihin. Kun ei nyt vaan sattuis mitään.

Kesäinen yömerellä on kaunis, yön aloittaa auringon putoaminen mereen punaisen taivaan saattelemana – viimeiset säkeet ovat niin häikäiseviä, että melkein pakottavaa on yrittää tavoittaa tuo näky verkkokalvon lisäksi myös kuvaksi. Samanlainen tunne tulee auringon noustessa häikäisevän punaisena aamun sarastaessa. Niin kaunista ja kuvana niin vaatimatonta – melkein mitään sanomatonta. Sydänyön sininen pimeys ei jätä kylmäksi sekään. Nukuimme vuorottain ja minulle perinteisesti lankesi tuo sydänyö. Saimme seurata ufon matkaa kohti Eurooppaa ja tähtien kimallusta, muutama laivakin tuli sivuutettua. Käsittämätöntä oli lämpötila, joka salli purjehduksen shortseissa yöaikaan. Aamuyöstä Gotska Sändön valot alkoivat loistaa pimeydestä kertoen Gotlannin lähestymisestä. Lähes vuorokauden (20h) seilaus päättyi lopulta aamu kymmeneltä Lauterhornin satamaan Fåröhön. Melko täydestä satamasta meille löytyi hyvä paikka ja sisäänajossa saimme tuntumaa Gotlannin mataliin satamiin pienen pohjakosketuksen muodossa.

Lauterhornin satamassa on kaikki mitä purjehtija voi tarvita ja positiivinen yllätys, että omalla laiturillaan myös septin tyhjennyspaikka. Suihkussa tarvitaan 10 Kr kolikko lämpimään veteen, mutta kuka sitä välttämättä tarvitsee. Nautimme myös kevyestä tunnelmasta, jota täydensi rannalta kuulunut musiikki. Huikean romanttinen auringonlasku sai meidätkin hiipimään eväiden kanssa rantaan, vaikka tiirat yrittivätkin meitä sieltä hetken häätää. Annoin heille sanallista palautetta ikävästä asenteesta ja se toimii aina.

Keskiviikkona vietimme loistavan satamapäivän pyöräillen ympäri Fårötä. Miten kaunista ja kulttuuriakin harrastettiin kirkkovierailun merkeissä. Kaunis valkoinen kirkko merinäköalalla ja sisällä ei ole lainkaan sähkövaloja, vain huikeat kyntteliköt. Kynttilöin valaistu jouluinen Fårön kirkko saisi minutkin hiljaiseksi, tykkäisin. Tällä viereilulla saimme yliviivattua Kirsin Bucket Listalta yhden jutun, mutta minulle taisi tulla yksi lisää. Tämän kirkon hautausmaalla on myös paikka, josta Ingmar Bergman ”katsoo merelle”.

Olipa hauskaa pyöräillä runsaan 30 kilomerin lenkki Fårön vaihtelevissa maisemissa. Tasaisten asfalttiteiden lisäksi ajoimme täriseviä traktoriteitä, joissa renkaan alla oli välillä suurehkoa soraa ja toisinaan hienoa juoksuhiekkaa.

Illan laskeutuessa oli veneellä onnellisia ihmisiä – loistava ruoka, suihku ja yhteisöllisyyden huikea tunne laittoi meidät kiitollisiksi. Toisten jo kömpiessa omiin erkkereihin avasimme Aliaksen ja hurjalla selitystahdilla kilpailimme sanojen saloista… huomasimme, että Meri voittaa aina!

19/07/2018
Kanssaveneilijät saa meidät keulimaan

Takana kaksi tehokasta lomapäivää ja paino todellakin on sanalla tehokas. Joskus sitä miettii voisiko ottaa hiukan kevyemmin…

Selvisimme hienosti lähtötohinasta ja perjantaista vaikka olikin kolmastoista päivä. Päivän viimeinen tunti vietettiin Lillholmenin saunassa ja huomasimme ihastella kaikkea kaunista ja levollista tunnettamme. Saunalla pukeuduin jo yöpaitaan ja tunnelmaa kuvastaa juomalaadunvalvojan sanat ”Kyllä nyt maistuu uni”. Jotain merkillistä kuitenkin sattui vuorokauden vaihduttua – yht´äkkiä istuimme laiturilla ja jaoimme kokemuksia kanssa veneilijiden kanssa. Vaikka kuiskuttelimme – olimme silti kuulema liian äänekkäitä… tästä kun huomautettiin siirryimme sisätiloihin ja avasimme yllatys, yllatys Selena discoteakin. Onnistuimme mainonnassa ehkä joiden mielestä liiankin hyvin sillä kaksi vierailevaa naista taisi keksiä naispurjehduksesta jotain mitä he eivät vielä tienneet. Heidän aviomiehensä seurailivat tilannetta pidättyväisemmin. Lorupussileikkiäkin leikittiin, mutta miehistö ymmärsi onneksi ottaa rauhallisesti – kaikki valitut alkoholit kippautuvat vierailevien naisten suuhun. Muistelimme heitä aamulla, heillähän oli aikainen lähtö koska lentokone ei odota. Miehillä oli varmasti melko hiljaista matkaseuraa.

Käsittämätön lauantai alkoi kaasuongelmilla. Illalla moitteettomasti toiminut liesi ei startannut, ei vaikka kuinka koitimme. Tässä kohtaa tapahtui kohtalokas käänne, joka määritti seuraavan vuorokauden tapahtumat. Koska olin vaihtanut kaasuventtiilin vain muutama viikko aikaisemmin laadukkaaseen Weberin tuotteeseen ajattelin, että nyt Kaasuvirtasen ennustukset ovat toteutuneet ja sähköinen kaasunkatkaisija on kohdannut viimeisen päivänsä. Terhakkaana päädyin siis poistamaan tuon härpäkkeen kaasuputken päästä. Onneksi irroittaminen onnistui mitään vaurioittamatta, enkä joutunut katkaisemaan putkea. Ohitus projekti vei aikansa helteisessä päivässä ja naiset nauttivat päivästä kukin tavallaan. Huimia uimaharjoituksiakin tehtiin ja melonit maistuivat. Kaiken askartelun ja ponnistelun jälkeen kun vihdoin testailimme liettä oli tulos nolla – ei kaasua!!!. Nyt alkoi kipparilla keittää. Päädyin epäilemään sitten liettä joka päätyikin ulkotiloihin – liesi kannella pystyimme kytkemään pullon suoraa lieteen ja tulos nolla. Vika on siis liedessä tai uudessa WEBERIN VENTTIILISSÄ. Lainasimme MK-kaasukeittimen venttiiliä ja jäätävä totuus oli että rikki on venttiili. Koko päivän ponnistelut oli hukka hommaa. Näin napsahtamalla päädyimme venttiilin hakuun Verkanille. Päätimme, että sinn emme sitten tietenkään jää vaan jatkamme johonkin idyllisempään paikkaan – korkeintaan siis voimme syödä terassilla ja ehkä nauttia jonkin virvokkeen…

Tässä kohden erityiskiitos ravintola Hjalmar´sin omistajille Tage ja Minna Österlundille. Tehokolmikkomme venttiilinhakureissu olisi saanut ikävän lopun ilman heitä, sillä kaupassa ja satamassa myytiin ei-oota. Tage myikin lopulta meille omasta pullostaan venttiilin. Kiitos avusta ja nyt matka voi jatkua!

Buffalon terassin ammattitaitoinen tarjoilija ja tunnelmaa luova trubaduuri sai meidät kuitenkin pyörtämään kaikki suunnitelmamme.

Päätimme siis jäädä saunan ja virvokkeiden pariin. Saunan jälkeen melko hämmentävän nopeasti istuimme aivan väärän veneen istumalaatikossa nauttimassa Sangriaa. Siitä se ilta sitten lähti käyntiin mutkattomasti. Saimme kuulla, että naismiehistöistä he olivat aikaisemmin kuulleet joitain legendoja, mutta heidän reissuilleen tälläisiä ei ollut vielä koskaan eksynyt. Panimme siis parastamme ja ohjelmamme oli sen mukainen. s/y Selenan Tax-Free teki vierailun heidän alukseen ja suosio oli taattu. Miesten tarjoama Sangria tuntui naisistostamme kovin laimealta niin kävimme noutamasa lorupussista muutamia tehotuotteita heidän pöytälaatikkoon. Leikimme lorupussileikkiä ja vaikka se olikin miehistä meidän kanssa mukavaa epäilen ettei jäänyt heille miksikään standardiksi. Lopulta tuli tietenkin aika avata Selenan Discoteak ja siirryimme punkkeriin. Jännittäväksi yöjumpaksi tanssimme salongin sohvilla ja tavoittelimme rytmissä huojuvaa keulaprofiilia. Kyllä näytti hienolta. Illan huipennus oli Pink Pantherin ensiesiintyminen – tämä sai jo vieraamme melko sanattomiksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja aamun valjettua mekin löysimme itsemme pedistä.

Sunnuntain aamupalaa nautimme mieskokin tarjoilujen parissa kannella kymmenen. Lähes koko naisisto oli kykenevä saapumaan näiden pekonien ja munakkaiden pariin ja hämmästykseksemme jopa Meri liittyi joukkoon Pertti-koiramme kanssa. Unilelun ulkoiluttaminen oli meistä tosi söpöä, mutta arvelen että omat teini-ikäiseni olisivat tässä kohden hävenneet äitiä ja hänen kavereitaan. Tiedoksi heille, että me nauhoitamme nyt jopa videoita myöhempää käyttöä varten. Ajatuksena on hankkia melko kyseenalaista materiaalia siinä määrin, että vanhainkodissa voimme sitten julkaista yhden nolon muistopostauksen /päivä.

Sitten olikin aika sanoa hyvästit mukavalle seuralle ja suunnata merelle. Tyyni päivä laittoi Lombardinin laulamaan matkalla Utöhön. Tietenkin toiveikkaina nostimme myös purjeet ja lilluimme sitten joitain tunteja käsittämättömän hitaasti eteenpäin. Yritin houkutella miehistöä trimmamaan purjeita niin, että vene olisi kulkenut, mutta jostain syystä en oikein onnistunut tässä. Perässä roikkuvat uimarit onnistuivat kaiken lisäksi viemään lopunkin vauhdista, mutta olihan se hauskaa. Merellä ehdimme perustaa myös kunnon kisastudion…

Illan päätteeksi saavuimme melko täysinäiseen Utöön satamaan, mutta hieno paikka tälläkin kertaa meille järjestyi. Tänään meillä on välipäivä ja sovimme ettei Discoa avata ollenkaan, eikä se ihan helppoa olisikaan kun alkon tarkastaja on laittanut meidän Discon tarjoilukieltoon. Onneksi Utön satamassa ei tunnu olevankaan harhaanjohtavia kanssaveneilijöitä, jotka saisivat meidät keulimaan.

15/07/2018
Illaksi tyyntyy…

Tuuli jaksoi puhaltaa koko viikonlopun kovaa tai vielä kovempaa. Perjantaina merelle melkein myrskylukemissa. Ei ollut Airistolla ruuhkaa, vain muutamia veneitä. Säätiedotus oli onnistunut peloittelemaan veneilijät jäämään laitureihin. Me kuitenkin, rennosti sivumyötäistä, pelkällä reivatulla keulapurjeella.

Kesäinen saaristo on kaunis, loputtoman ihailun kohde. Brännskärin satama on saariston helmi ja tällä tuulella loistavan suojaisa satama. Saimme nauttia auringosta ja tuulen tuiverruksen kuuntelemisesta. Teimme myös veneaskareita – nyt on vantit piukassa ja reivinarut paikoillaan, kaasupulloonkin tuli asennettua uusi paineensäädin. Pian on Selena valmiina matkaan – kesäloma kutsuu.

Muillakin miehistönjäsenillä on ollut valmistelut mielessä sillä risteilyemäntämme viestitteli viikonloppuna että nyt ”Löytyy soittolistat seuraaviin olosuhteisiin ja tilanteisiin; kryssi, sivumyötäinen/myötäinen, rantautuminen, rannasta lähtö, disco ja ”voiko ihanammin aamu vielä alkaa eli VIAVA”. Tarvitaanko vielä: ”Jos vieraat lähtis nyt, niin mihin aikaan ne olis kotona?”?”. Yhteisen pohdinnan päätteeksi mietimme, että ehkä tarpeeseen tulisi vielä erityinen Selenan Discoteakin sulkemismusiikki. Ei tarvitse sitten olla hiljaa kesälomalla ja toisaalta tietää jo musiikista missä mennään, ollaanko rantautumassa vai kryssimässä?

Jotta ei mennyt ihan kuivaksi tuo meno niin joimme kolpakoita…

Aivan loistavien uusien tuttavuuksien kanssa. Tätä Tornion Panimon kotimaista herkkua löytyy sekä Noki (salmiakkilikööri) että Piki (tervalikööri). Molemmat nyt Selenan lorupussin valikoimissa, suurkiitos sponsorille❤! Loistavia tuotteita lystinpitoon💃🤸👯.

Kauniista kesäillasta nautimme saunassa, jonka lauteille kesäisen auringon säteet löysivät mutkatta sisään. Aivan täydellinen sauna! Illan kruunasi vielä käsittämättömän kaunis kuutamo, joka noustessaan näytti ensin Alienien alukselta. Näissä tunnelmissa on se jokin, todellakin!

Viikonlopun havaintona huomioimme miten heikkoa onkaan kanssaveneilijöiden pelastusliivi-kulttuuri. Liivit puuttuivat päältä lähes joka toiselta Brännskärin rannasta lähteneeltä veneilijältä. Oma tunne on. että mitä ihmettä – miksi nuokin mamma ja pappa ovat kannella ilman pelastusliivejä? halpa henkivakuutus ja ainoa keino varmistaa selviytyminen, jos vedenvaraan vahingossa joutuu. Jos jollain liivit ahdistaa suosittelemme kokeilemaan vaikka noita Hanna-Marilla kuvassa olevia Crewsaverin valjasliivejä. Samanlaiset Selenassa nuorison käytössä ja ovat päällä höyhenen kevyet .

Kiitos Hanna-Mari loistavasta purjehdusseurasta – olipa hauskaa vertailla oikoreittejämme, suunnitella kesälomaa, miettiä miten elämä onkaan mennyt, ottaa snapsit, tasata hommat sisällä ja ulkona, saunoa, grillata ja ennenkaikkea seilata ja nauttia siitä yhdessä. Pian lähtee – Selena Gotland Runt – kaksi viikkoa lystiä laineilla!

Eipä sitten käynyt toteen minun perjantai- illan ennustukset tai melkein lupaukset – illaksi tyyntyy tai tyyntyyhän tuo, joku ilta😂😂 !

01/07/2018
Kateusveropohdintaa talven keskelle

Talvi puskee eteeni töitä, loskaa, räntää ja inhottavan kylmää ilmaa… mitä tämän kaiken keskellä voi ajatella säilyäkseen tervejärkisenä. Oikein synkkänä hetkenä mietin lämpöistä kesäpäivää meren rannalla, aaltojen liplatuta kuunnellen tai varhaisen aamun auringon säteitä puskemassa takahytin pimeyteen. Toisaalta mieletöntä on kesäisen aamun auringonnousut ja yöpurjehdukset keskellä kesäyötä. Nyt voisin jopa kuunnella fallin hakkaamista mastoon… normaalisti tuo saa minut kiihkeästi kiristelemään kaikkia maston köysiä ja jopa hillumaan kannella pikkupukineissa.

Elitistiveneilijä kevättöissä – Keväisin kaikki vapaa-ajat pelkkää nautintoa ja tietysti sihijuomaa…

Hallituksemme miettii tämän elitistisen harrastuksen kiihkeää verottamista. Perussuomalaisten Timo Soinia lainatakseni näin saataisiin ”herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” verolle. Kateusverot siis kunniaan… mitäköhän kaikkea voikaan kateuden nimissä verottaa? Itse maksan mielestäni kateusveroa jo tuloverossa. Pienyrittäjänä maksan tuloistani jo 4,8 prosentia enemmän veroa verrattuna saman summan tienaavaan palkkatuloiseen. Tätä ”onnellisuus veroa” saa maksaa siis siitä että tekee työkseen sitä mitä tykkää – toivottavasti kaikki pk-yrittäjät tykkäävät työstään.

Yrittäjyys on siis jo kateusverotettu, mutta nyt kannattaa listata kaikki maailman asiat mistä voisi olla kateellinen ja sitten vinkata hallitukselle. Mieleeni pujahtaa äkkiseltään poreallasvero (vanhassa kodissani tuollainen pieni nautinnollinen juttu), uima-allasvero (kenellä on varaa uima-altaaseen voi toki maksaa veroakin), terassivero (ei kaikkien kotien mahdollisuus), rantasaunavero (rantoja Suomessa kuitenkin vai rajallinen määrä), soitinvero (tiedossa on, että klassisten soittimien soittajilla tai heidän vanhemmillaan on varallisuutta), merkkivaatevero (jos on varaa ostaa merkittävästi kalliimpia vaatteita niin tietenkin on varaa maksaa lisää veroa), lomavero (jos varaa lomailla ulkomailla niin toki voi maksaa siitä veroa ja toisaalta jos on varaa ylipäätänsä lomailla, yrittäjillähän ei ole, niin ihan kotona löhöilystäkin voisi maksaa veroa), tietyillä ihmisryhmilläkin voisi olla jotain mitä kadehtia – miten olisi siis suomenruotsalaisuusvero? Näiden nautinnollisten verojen jälkeen mietin vielä erästä oleellista verotuskohdetta – lapsivero ( jokainen lapsi maksaa perheelle noin 80 000 euroa ennen aikuisuuttaan – jos on tuohon varaa niin kyllä siitä vois jotain maksaa). Näissä kateusveroissa surullisen hullunkurisinta on se, että kaikesta on jo ostohetkellä maksettu veroa ja veroa maksetaan kaikesta mitä kulutetaan. Olisiko siksi hengitysilmavero perusteltu ja tietysti sitä korkeampi mitä puhtaammasta ilmasta saa Suomessa nauttia.

Purjehdus tuo asiaa tuntemattomien mieleen satamassa kelluvat veneet, joiden kannella istuvat ihmiset kilistelevät sihijuomalaseja ja nauttivat kylmiä alkupaloja… Miten todellisuus onkaan kaukana tuosta ja miksi veneilyn positiiviset vaikutukset onkaan helppo unohtaa. Tunteeko kukaan päättäjistämme eläkeläispariskuntaa, joka vuodesta toiseen odottaa kevättä ja veneilykauden alkua. Talven aikana kuntoilu ja jopa ulkoilu tuntuu haasteelliselta, mutta veneily muuttaa kaiken. Keväiset kankeudet kropassa unohtuu helposti kun luovitaan kohti lempisatamaa saariston suojaan. Syksyllä kesän tasapainotreenit näkyvät suorituksissa ja joka syksy jalka nouseekin kevättä paremmin. Päättäjämme eivät myöskään tunne perhettä, jotka viettävät jokaisen kesäisen viikonlopun merellä ja saaristossa liikkuen. Perheen viikonlopun kulutus suuntautuu saariston elinkeinojen tukemiseen ja liikkuvat sekä yhdessä toimivat perheet todistetusti voivat henkisesti paremmin kuin toisistaan vieraantuneet perheet. Veneily liikuttaa suoraa tai välillisesti Suomessa miljoonaa ihmistä, melko terveysvaikutteista siis tämä elitistisyys.

Minun veneilyni on parasta mahdollista melenterveyshoitoa mitä maa päällään kantaaa, minulle. Siellä tuulen tuiskeessa, meriveden roiskeessa, aallon harjalla tai rannan rauhassa mieleni lepää paremmin kuin missään muualla. Yksinkertaisen ja luonnonläheisen merielämän keskeltä saan sellaista täytettä elämääni mitä en löydä mistään muualta. Kaltaisiani on lukuisia – elitistisyys on tästä kaukana, oikeastaan askeettisuus tuntuu läheisemmältä ja todellisemmalta.

Minun s/y Selenani on seilannut ensimmäiset kymmenvuotensa Ruotsin lipun alla ja mikäli hallituksemme päättää toteuttaa tämän ”elitistiveron” vaihtuu sinivalkoisuun jälleen sinikeltaiseen. Veneeni liputtaminen Ruotsiin käy helposti – olenhan jo jäsen ruotsalaisessa pursiseurassa ja hallituksemme tuskin tietää, että kaltaisiani tässäkin suhteessa on lukuisia. Svenska Kryssarklubben on yksi maailman suurimmista pursiseuroista 43 tuhannellä jäsenellä. Suomen rannikollakin meillä on 12 jäsenklubia ja lukuisia jäseniä. Samalla saan veneeni ruotsalaisen vakuutusyhtiön listoille ja myös esimerkiksi meripelastuskannatusmaksun maksan tietysti Ruotsiin. Samalla voin pohtia telakoinnin siirtämista naapuriin ja keskitän tietysti kaikki vuosittaiset kunnostusostoni Ruotsiin. Yhteensä säästän monessa pikku summassa niin paljon, että olen todellinen voittaja – häviäjänä tässä ei siis ole vai verottaja vaan koko veneilyn ympärillä pyörivä markkinatalous.

Heja Sverige, här kommer vi, jag och min Tosirakkaus ja kun kyllästyn kokonaan kateusveroihin niin minne vien yritykseni?

Kyllähän tuohon nyt sinikeltainenkin lippu passaa ja kuulema Ruotsin lipun alla saa satamista parempaa palvelua. Sitä odotellessa….

22/01/2017