Avainsana: Merenkurkku

  • Matalapaineen alla tuulta ja sadetta…

    Matalapaineen alla tuulta ja sadetta…

    Mässkäristä Raippaluotoon saimme hienon purjehduspäivän. Alkuun avomeri tuntui keinuttavan meitä enemmän kuin vievän eteenpäin, mutta päivän edetessä tunnelma muuttui.

    Tummat pilvet olivat seuranamme, mutta tuuli oli meille suotuisa

    Sisäväylillä pääsimme jo vauhtiin ja hienosti tuntui myös kuin tuuli olisi ollut puolellamme kääntyen juuri toiveidemme mukaisesti. Näimme myös paljon kivihylkeitä, ihan väylän vieressä.

    Välillä näitä kivihylkeitä ui väylän vieressä ihan jonossa…

    Raippaluodon sillalle saavuimme jo alkuillasta, vaikka olimme tulleet 56mpk takaa ja rantaravintola saikin meistä illalla asiakkaan. Herkulliset ateriat ja pullo viiniä erinomaiselta viinilistalta. Pisteet kokonaisuudesta Berny’ Cafe&Restaurant, todellakin👍.

    Se näyttää kuvassa niin kesyltä, vaikka tässäkin tuulee lähes 13m/s

    Yöllä alkoi tuuli alkoi viuhua mastossa, onneksi olimme turvaisan aallonmurtajan takana keula tuulessa. Pidimme hitaan aamun sillä päätimme mennä Vaasaan pariksi päiväksi tuulta ja sadetta pitämään. Vaasaan on Raippaluodosta vain kivenheittämä, joka tällä kertaa oli kyllä varsin kuoppaisa ja vaahtopäinen. Merellä tuulta oli puuskassa 15m/s ja ennusteet olivat vielä kovemmistakin tuulista.

    Wasa Segelförening on yksi Suomen vanhimmista yhdistyksistä, sillä se on perustettu 1878

    Tuntui mukavalta, melkoisen pujotteluradan päätteeksi, löytää hyvä alkurivin paikka WSF:n laiturista Vaskiluodosta.. Hätäisempänä olisin saattanut jäädä ulkolaituriin kyljittäin, mutta onneksi etsimme enemmän. Olihan toisaalta luvassa että yllämme olev matalapaine tuo seuraavaksi tuulta idästä ja samoilla 15-20m/s lukemilla. WSF:n satamassa on hyvät palvelut ja satamassa aina joku paikalla. Täydellistä oli kun torstaina vielä epävarma saunakin muuttui todeksi perjantaina.

    Nämä länsirannikon väylät on todella hienosti merkitty linjatauluilla, onneksi sillä väylän sivussa on yleensä vähän vettä

    Onneksi on olemassa kunnolliset purjehdusasut ja saappaat sekä erilaiset välikerrastot ja pipot&hanskat. Ilman näitä olisi tänä kesänä huumori loppunut. Kävellessämme lähikauppaan näin sillalla lumiauran kiiruhtamassa kohden Vaskiluotoa. Hetken mietin olimmeko missanneet jotain säätiedotteesta? Onneksi satoi vain kuitenkin vain vettä, sitä kyllä sitten ämpärettäin.

    Kyllä on Suomen suvi 2020 kylmä ja märkä, mutta onneksi vähäluminen

    Perjantaina ei tarvinnut nousta tietääkseen, että tulee kovin. Sellaista mastojen pauketta kuului laiturilta. Onneksi Selenalla oli jo neljä köyttä laiturissa ja maston kaikki köydet sidottu tiukkaan. Lämppärin henkäillessä lämpimästi oli sisällä oikein letkeää. Aloitimme päivän äänenavaus puhelulla Roopelle – synttärisankari 19v oli onneksi jo herännyt, ettei pelästynyt lauluamme.

    Kahdestaan on kätevää kun pyörillä on oma hytti

    Tylsänä satamappäivänä päätimme tehdä ostosretken pyörillä Vaasan keskustaan. Täysvarustein pärjättiin hienosti ja kun ostoskeskuksessa paljastettiin kurahousujen alta farkut, näytettiin melko normaaleilta. Katseita saatiin kyllä kun vermeet taas vedettiin ylle Citymarketin aulassa. Taittopyörät ovat kyllä kätevät ja kahden viikon ajan he ovat saaneet seilata keulapunkassa. Tuolta he nousevat kahdestaan melko kivuttomasti kannelle.

    Kaksi illanviettoa on kulunut piukasti salongissa, sateen piiskatessa kantta. Nyt on tehty popcorneja ja katsottu leffaa, vene-elämä on melko erilaista kuin 20 vuotta sitten👍.

    Lauantaina näimme myös auringon pitkästä

    Lauantaina kohti etelää vaikka saimmekin kivan illanvietto- kutsun. Tuulten ja kelin oltua niin epävarmoja miettimme, että on parasta edetä kun se on mahdollista. Nyt viittapujoittelua kohti etelää ja tänään myös seilataan. Kapeilla väylillä on vaikea luovia, mutta hiukan kun avitimme välillä koneella niin johan kulki hienosti.

    Huippu tänään 9,4 vaan eihän noista huipuista koskaan saa kuvaa😄

    Seilasimme myöhäiseen iltaan kohti Kaskista, mutta ei hätää ystävällinen sataman hoitaja kätki meille saunan avaimen. Näin pääsemme vielä päivän viimeisenä tuntina saunaan…

    Aurinko paistaa ja Selena kulkee – aika hienoa!
  • Naisisto Merenkurkussa – ukkosta, sadetta ja lopulta aurinkoa

    Keskiviikon seilaus oli alkuun melkoista ukkosten vahtia. Koko rannikko tuntui olevan tummien pilvien ja salamlle vilkkuvien pilvien peitossa.

    Myrskyä ja mylväystä Porin yllä- nyt karataan merelle!

    Me halusimme kuitenkin eteenpäin. Melko epävakaa seilauspäivä, jossa tuulta pääsääntöisesti liian vähän toi meidät Kaskisten satamaan. Harmaa ja sateensekainen ilma oli latistava. Terhakat naiset, Henna ja Kaisa kävivät kuitenkin kaupassa ja rannan satama tarjosi iltasaunan.

    Kaskisen Rock-henkinen satamavahti ja mahtava ykköslähetti😀

    Rannassa kolme vierasvenettä ja kaikki tarvittavat palvelut, kyllä oli kiva taas pyöritellä kuivausrumpua😃. Taas oli pääpäivä ja musiikkia raikasi. Tämäkin ilta siis venähti vaikka luvassa olikin aikainen lähtö.

    Kaskisen yötaivas – lämpötilat pysyttelee illalla kympin tienoolla niin saa lämppäri puhista yöllä

    Torstaina liikuimme kohti merta jo seitsemältä. Kovaa koneella kohti pohjoista oli aamuajatukseni, sillä luvassa oli kaikkea negatiivista. Näin kävikin, sillä iltapäivään asti selviydyimme ukkospilvestä toiseen. Välillä tumminta ja ukkosinta oli pilvissä edessämme ja toisinaan takapilvi herätti huomiomme. Näimme jopa trompin kaltaisen, pilven reunasta kurkkivan patsaan. Se tuosta päivästä oikeastaan jäi vain puuttumaan. Pääsimme onneksi myös purjehtimaan Merenkurkun sokkeloväylillä.

    Sadetta, tuulta ja salamoita – oikein letkeää purjehdusta jo toinen päivä peräkkäin

    Kirjaston lukusalin lehdistä on vapautunut myös askartelumateriaalia ja näin salongin seinillä on motivaatiotekstejä. Noiden kannustamana kelpaa täysvarusteissa tetsailla.

    ….tämä jo tiedettiinkin❤️

    Mielenkiintoinen Merenkurkun saaristo on erilainen. Saaret on profiililtaan tasaisia ja rannat on kivilohkareiden peittämiä. Meressä näkyy kiven murikoita siellä ja täällä. Väylät on kapeita ja väylän reunalla kurkkivat ”hylkeet” ovat tähän mennessä kaikki olleet kiviä. Veneitä näkyy hämmentävän vähän, mutta silti palvelut on kohdillaan.

    Unescon maaailmaperintökohteessa seilataan

    Torstain tavoite oli Raippaluodon silta, josta meillä varma vinkki ”kanssaseilaaja” ystävältämme. Siellä hyvä ravintola, mutta palveluja heikommin. Pääsimme suihkuun ja WC- tiloihin aukioloaikoina, mutta muuten käytössä vain Selenan toalet. Torstaikin oli juhlapäivä eli ”pääpäivä”, koska juhlimme Hilkan synttäreitä. Olimme aivan mahtavalla dinnerillä rannan ravintolassa, Berny’s Cafe & Restaurant vahva suositus.

    Naisisto dinnerillä😃

    Pääpäivän iltana avasimme Selenan diskoteakin ja seurassamme oleva pieni mies tanssi kansamme. Olipa lystiä❤️

    Mastossa hänkin sai lisäpituutta….

    Aamulla rantatetsailua – saimme P-tankin tyhjäksi ja omalla letkulla myös vettä. Nyt oli käyttöä vuosia mukana seilanneelle letkulle ja liittimille. Kopallinen erilaisia letkuyhteitä kuuluu Selenan perussettiin, onneksi.

    Sakkelit soikeiksi – tämä skuuttihässäkkä menee kyllä vaihtoon. Numero suurempi sopii Selenaan!

    Lähdön jälkeen pientä liikuntaa koko porukalle syntyi mereen lentäneiden pankkikorttien ja setelien metsästyksestä. Kyllä nyt on merenneidoilla Ahdin valtakunnassa pelimerkkejä. Kukaan ei hämmästynyt – aina sattuu ja tapahtuu👍. Luottokuntakin kirjasi ”kortit sukelsi”. Saimme erinomaisen purjehduspäivän kapeiden väylien läpi.

    Siskokset ja minä

    Viittapujoittelu kepeässä tuulessa, maisemia katsellen oli mukavaa. Pientä tilannetta syntyi kun jiipatessa ison purjeen skuuttin sakkeli vääntyi soikeaksi ja koko hässäkkä lensi puomin matkassa. Tämä jo alunperin hiukan liian kevyt skuutti menee nyt vaihtoon. Tähän settiin 6mm sakkeli on yksinkertaisesti mopo. Nuttu nurin matka kuitenkin jatkuu ja Kokkolassa sitten uutta sakkelia.

    Rauhallinen laituri Monäsissa

    Mukava purjehduspäivä päätettiin bingo-lotto rantaan ja taas onnistui. Hiukan soiteltiin ja lisäksi huhuiltiin rannan miehille. Näin saatiin käyttöön privat laituripaikka numero seitsemän ja syvyyttäkin riitti aivan rantaan saakka.

    Lauantai aamun rauhaa – ja ihana aurinko🌞

    Lauantaina lähdimme tyynelle merelle konettaen. Aivan ihana aamu. Tuulen sitten noustessa pääsimme luovimaan kohti Kokkolaa ja viimeistä iltaa…

    Pian päästää Tankarin yli – joko jo?