Avainsana: naisisto

Świnoujścien rauhasta Kalmarin yöhön

Torstai alkoi aikaisin, sillä kauan on pitkä matka. Świnoujściessa kesäloma maileja kassassa tasan 666 ja nyt karkeasti +180 merimailia avomeripurjehdusta.

Heippa Świnoujście

Meri Świnoujścien allonmuuttajan takana yllätti meidät. Mainingit oli maltilliset huolimatta parin päivän kovista länsituulista. Nostimme purjeet asap ja saimme suoran suunnan kohti Bornholmiin eteläistä reunaa. Merellä oli rauhallista ja siksi oli sopiva suursiivouspäivälle. Petrin siis purjehtiessa minä konttasin ja kyykkäsin ympäri venettä hiki päässä. Toaletti, salonki, perähytti ja pentry sai rätin kultaista kosketusta. Pilssin pesu oli myös ajankohtainen ja kylläpä sainkin sinne raikkaan tunteen. Hinkkaamiseni keskeytti Petrin kysely lounaasta, yks kaks oltiinkin pitkällä iltapäivässä. Tämä juurikin on siivoamisessa pitkällä legillä hauskinta, aika kuluu kuin siivillä. Siivoamisessa kolhuja saaneet kynnet saivat sitten uudet glitterit vielä ennen yötä.

Iloinen tunne lounaan jälkeen oli huomata ilman lämmenneen. Aamun koleudesta (kylmästä) muistutti enää riisutut vaatteet. Aurinkoa oli luvattu ja se sieltä tuli, ihanaa ❤️

Välillä on Windyssäkin sekoamishetkiä🙈🙈, mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi pysyä totuudessa 😂

Bornholmiin saaren profiilin lähestyminen muistutti matkan puolivälin lähestymisestä. Iltapala/illalliseksi Petri loihti thai-ruokaa, joka on aina yhtä hyvää. Illan pimetessä jätimme hyvästit myös Christiansölle, jonka ohitimme tänä vuonna kokonaan. Jännittävä huomio ohituksessa, että saari häipyy tutkasta paljon ennenkuin valo lakkaa näkymästä.

Christiansö kahdessa valossa

Tähtikirkas öinen taivas oli yön ainoa valopilkku, laivoja lukuunottamatta. Erästä hämmentävän kirkasta, matalalla roikkuvaa tähteä, seurasin jopa hetken aikaa ajatellen sen olevan tricolor jonkun purjeveneen mastossa. Osa purjeveneistä kun näkyy surullisen huonosti tutkassa. Lopulta tähti ”nousi” taivaalle😂. Pimeydessä putoava tähdenlento antoi luvan toivomukselle. Liikennekaistalle saapuminen piti minut vilkkaana ja katseen tutkaruudulla. Alkumatkan laivattomuus oli todellakin historiaa. Onneksi on tutka👍.

Yöpurjehduksen suola – auringon lasku ja nousu 🌅🌄

Aamun valkeneminen tarkoittaa vahdin vaihtumista. Yö laski lämmöt taas pitkälti alle kahden kympin ja en ihmettele, että sängystä kannelle kivunnut kaipasi Valtran toppahaalareita. Aamuyön vahdissa Petri pääsi sumuiseen maisemaan.

Aamun valjettua edelleen tutkan tarpeessa 👍

Itse kannelle seuraavaksi vasta kun Kalmar näkyi. Świnoujściesta Kalmariin lopulta 201 mailia. Ihana tunne kun köydet kiinni Kalmarissa👍❤️.

Perjantaina tehtiin pakollisia hankintoja mm.levämyrkkyä dieseliin. Muuten lähinnä toivuttiin ja otettiin jopa välikuolemat. Illalla italialaista Kalmarin ravintolatarjonnasta.

Reissun ekat Mojitot naisten saapumisen kunniaksi

Lauantaina veneen järjestelyä naisistoa odotellessa, nyt tiivistetään kahden ihmisen tavarat takahyttiin. Samalla pyykinpesua. Todellinen hätätilanne oli junassa muodostunut System Bolagetin ansiosta, sillä junan saapumisaika on sama kuin Systemin sulkeutumisaika. Meinasi Visbyn vahinko uusiutua, mutta pystyisikö sitten Kalmarin satamatoimisto samaan kotiinkuljetukseen sen kuin Visby😯, tuskin. Onneksi ehdimme noutamaan ”aloituspaketin” jokaiselle.

Tähtisilmiä koko joukko👍😀

Yllätys😂💃Vauhdikkaasti saimme illan käyntiin -> ravitsemus Lilla Puben ja yön musiikki/disco Krögers. Hyvin jaksettiin pikkutunneille💃

Hidas sunnuntai aamu -aika sanoa heipat Petrille ❤️. Kotiin naisistolla ⛵

Mies vaihtuu neljään naiseen❤️

01/08/2022
Naisten Ahvenanmaan kierto aloitti kesäloman
Kesä 2021 on todellakin tehnyt parhaansa – aurinkoa on nyt riittävästi. Lomani alkoi naisten viikolla, joka vähemmän perinteisesti ei alkanut perjantaina vaan vasta lauantaina. Minean rippijuhlat kun saatiin juhlittua niin sitten merelle – loma voi alkaa!
Bunkraustiimi valmistautui lähtöön edellisenäkin iltana, terassilla Turun yössä❤️
s/y Selena lastattiin jo kotisatamassa niin täyteen ruokaa ja juomaa, että hetken mietin miten kauan olemme reissussa. Meri&Kirsi hankintatiimi oli todellakin pannut parastaan. Onneksi kaikelle löytyi paikkansa ja pääsimme merelle, vihdoin, vain noin pari tuntia suunniteltua myöhässä. Ruissalossa koukkasimme tankkauslaiturille ja siellä onnistuimme kolmen naisen voimin pitämään kolmessa tankissa yhtä aikaa toimintaa. Melko tehokasta!
Kesäyön taikaa…
Illaksi Härjänmaankarille, jossa Hanna-Marillla olikin jo sauna varattuna. Teimme rannassa pienen ankkurointinäytöksen ja ihan vaan jotta Kirsillä riitti kahvakuulailtavaa😉. Yötä piisasi naisten saunassa ja toi jatkoimme Selenassa – mistä ihmeestä sitä juttua riittää?

Aamulla hidas aamu, koska loma❤️. Yhteisesti illalla varmistettu ”herätyskellottomuus” oli oiva juttu – ei pirinää tähän sunnuntaihin. Sitten kokka kohti Laupuisten satamaa, karaokea ja sinkkupöytää! Seilasimme ja konetimme… ja matkalla muutimme kohdetta. Monien hyvien perustelujen vuoksi päädyimmekin sinkkupöydättömään Laura Peterzenin palvelusatamaan. Rannassa alkoi juhlakoristelu ilmapallon ja myös tiimiasut paljastuivat.
Saimme naisiston lisäystä – vauhtisiskot Henna ja Kaisa kuljetettiin kohteeseen. Nyt voi reissu alkaa!
Maanantaina oli mahtava seilauspäivä⛵. Puolilta päivin liikkeelle ja päätimme konettaa väyläkapeikot kevyen tuulen takia.. Päästyämme Kihdille alkoi purjehdus ja pääsimmekin lopulta seilaamaan hienon päivämatkan aina Rödhamniin asti. Pentryssä ”Sikke &Pipsa” tuunasi pöperöä aina kovimmassa windyssä, mutta kalteva keittiön herkut oli aivan mahtavia. Kevyesti meni monta karttalehteä (= 62 mpk:a) ja näin oltiin lähes Maarianhaminassa.
Tiistai aamuna teimme puuhdetöitä – Kaisa kävi maastossa, Henna pesi jollan ja muut kunnostautuivat sisätilojen pulerauksessa. Kävimme myös saarikierroksella aivan ihanilla Rödhamin kallioilla. Maarianhaminaan lyhyt, hieno purjehdus. Rantautuminen muodostui hyvin ”tyttömäiseksi” = monista vapaista paikoista huolimatta etsimme hartaudella ja lähetimme rantaan myös ulkolähetin. Lopulta aivan mahtava paikka keulatuulessa, ravintolan edestä. Kannatti etsiä😃
Maarianhaminassa näimme tuttuja mm. Petran ja Sarin Helgalla. On se puuvene ihana… tunnelma on niin erilainen, oisko jotenkin aidompi? Oma rakas ensimmäinen veneeni mahonkipiironki Solros (Vindö28) on aina mielessä kun puuveneessä. Lisää puuvene aatoksistani vuosien takaa löytyy mm. tästä. Tiistai ilta menikin sitten Jallun ja juttelun merkeissä ❤️, loru pussikin aukaistiin. Tietysti myös rantaravintolan antia maisteltiin. Seuraavan päivän ohjelmassa oli kaupunkipäiväilyä ja kauppailua – ja sekin tuntui monista raskaalta, koska retken jälkeen päiväunet maistuivat. Iltapäivällä saimme päällemme sadetta, joka on harvinaista tämä kesänä.
Seuraavana päivänä kohti Jomalöä. Kevyttä kryssiä avomerellä, kunnes tuuli häiveni. Ruuan laitosta opimme uuden asian – helteestä huolimatta uunin luukku kannattaa sulkea😳 😂. Konetimme sisäväylää ja ihailimme mahtavia kallioita.

Kauniita kallioita, jotka eivät kuvissa näytä samalta

Illaksi MK-satamaan, toiseen riviin,sillä Siikasoppa- juhlia edeltävät talkooporukat olivat jo kunnostautuneina paikalla. Pitkä päivämatka sujui letkeästi ja keittiö kuumeni tasaisesti. Harvoin on rantauduttua päästy suoraa syömään, mutta nyt Merin kokkailut valmistuivat todellakin hyvällä ajoituksella. Vielä kun saimme saunavuoro parhaimpaan aikaan, mitä muuta voi toivoa?
Aamulla Kaisan kirittämänä pyörillä Getabergetille, muiden vielä nukkuessa. Hikinen hellepyöräily tuntui uskomattoman hyvälle👍. Mahtavan 15 km lenkin jälkeen kannoimme samalla hiellä talkooväen avuksi tunnin verran halkoja ja pattinkeja. Sitten tyynelle avomerelle.
Konetimme hylkeitä tähyillen Isokarille viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Laiturista hyvä kylkipaikka ja poksis illan vietto voi alkaa. Täällä todennettiin myös pilaantuneen alkoholin olemassa olo, jota joskus joku on epäillyt, kun olen aamun huonovointisuutta sillä selvittänyt. Todistetusti pullollinen tällaista meni laidan yli. Pääsimme myös extra-vuorolla saunaan, kun lupasimme olla ihan hissukseen. Melkoinen hyttysarmeija olikin innostunut tästä meidän iltajuoksusta.

Tällä reissulla pilaantuneet viinit kaadettiin laidan yli ja kellään ei tullut dagen efteriä😀

Lauantaina Uudenkaupungin satamaan, kaikkien tankkien kautta. Meille löytyi tietysti paras paikka Pakkahuoneen edestä. Pian jouduimme sanomaan heipat Anttilan sisaruksille, jotka noudettiin kotiin lepäämään👍. Meidän aurinkoinen lauantai- ilta kului viihtyisästi Ukin rantabulevardin terassilla, sisarusten tavaroita kokoillessa ja askarrellessa. Yön tuotteena, kuin huomaamatta valmistui Toblerone-Taittingersinkkupöytäkyltti. Löysimme sille oivan paikankin, mutta aamulla se oli hävinnyt.😔.
Aamulla saimme nukkua pitkään, sillä kotoutuskyyti Turusta saapui vasta puolen päivän paremmalla puolella. Ankaraa pakkausta ja siivoamista… melkoinen kuorma olikin sitten Pasimarco Poloon ahtautumassa. Kyyti toi mulle Petrin ja hienosti mahtui tyttäret ja tuhannen ja yhden yön tavarat Pasimarcoon. Loppumetreillä löytyi myös kallisarvoinen askartelumma jätekartonki laatikosta. Voi löytymisen riemua🥰.
Aurinkoinen ja suorastaan helteinen naisten viikko vierähti nopeasti. Monet naurut naurettiin, syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tuunattiin osittain ihan ohjeista ja sen myötä tutustuimme uusiin ja erilaisiin makuihin. Ihanaa vaihtelua😀. Seilaamaankin päästiin ja osa kuntoilu, tietty👍. Loistava viikko!
25/07/2021
Perämeri kutsuu…

s/y Selena on matkalla kohti Hailuotoa. Miehistö on vaihtunut ja nyt mennään romanttisessa tunnelmassa, kahden aikuisen tahdissa. Nyt kevyttä sivuvastaista vaivattomasti kohti pohjoista.

Lähes tasainen meri ja tuuli, mutta vauhdissa ei moittimista.

Maanantainen sade- ja ukkospäivä vietettiin Kokkolassa – pyöräillen, bunkraten ja venettä varustellen. Nyt on ruokaa moneksi päiväksi ja uusi monitominäyttö asennettiin paikoilleen parissa tunnissa. Melko romanttista iltatunnelmaa tarjosi Mustakarin saunaterassi mahtavalla auringonlaskulla.

Auringonlasku Mustakarin saunan terassilta

Naisten tämän kesän häämatka-synttäri juhlapurjehdus päättyi Kokkolaan, Mustakarin satamaan. Mustakarin pursiseuran paviljongissa koki historian havinaa, sillä tämä 1872 perustettu pursiseura on Suomen neljänneksi vanhin. Onneksi saimme MK-ystävältä hyvän satamavinkin. Hyvältä maistui dinneri mahtavan reissun ja luovipäivän päätteeksi. Aikaisin sunnuntai – aamuna oli jo aika lähtöhalien.

”Aikaiset” lähdössä kohti juna-asemaa

Kiitos naiset mahtavasta viikosta, taas on mitä mummona muistella. Ensi talven kunnostushankkeisiin on nyt laitettu avattaessa laulava lorupussi ja maston Karaoke-valmius… mikrofonit voimme askarrella sitten purjehduksen lomassa.

Täydellinen purjehduskeli ja sininen taivas – tummat pilvet jäi mantereelle…

Tänään Raahe tai joku sitä ennen❤️…

14/07/2020
Naisisto Merenkurkussa – ukkosta, sadetta ja lopulta aurinkoa

Keskiviikon seilaus oli alkuun melkoista ukkosten vahtia. Koko rannikko tuntui olevan tummien pilvien ja salamlle vilkkuvien pilvien peitossa.

Myrskyä ja mylväystä Porin yllä- nyt karataan merelle!

Me halusimme kuitenkin eteenpäin. Melko epävakaa seilauspäivä, jossa tuulta pääsääntöisesti liian vähän toi meidät Kaskisten satamaan. Harmaa ja sateensekainen ilma oli latistava. Terhakat naiset, Henna ja Kaisa kävivät kuitenkin kaupassa ja rannan satama tarjosi iltasaunan.

Kaskisen Rock-henkinen satamavahti ja mahtava ykköslähetti😀

Rannassa kolme vierasvenettä ja kaikki tarvittavat palvelut, kyllä oli kiva taas pyöritellä kuivausrumpua😃. Taas oli pääpäivä ja musiikkia raikasi. Tämäkin ilta siis venähti vaikka luvassa olikin aikainen lähtö.

Kaskisen yötaivas – lämpötilat pysyttelee illalla kympin tienoolla niin saa lämppäri puhista yöllä

Torstaina liikuimme kohti merta jo seitsemältä. Kovaa koneella kohti pohjoista oli aamuajatukseni, sillä luvassa oli kaikkea negatiivista. Näin kävikin, sillä iltapäivään asti selviydyimme ukkospilvestä toiseen. Välillä tumminta ja ukkosinta oli pilvissä edessämme ja toisinaan takapilvi herätti huomiomme. Näimme jopa trompin kaltaisen, pilven reunasta kurkkivan patsaan. Se tuosta päivästä oikeastaan jäi vain puuttumaan. Pääsimme onneksi myös purjehtimaan Merenkurkun sokkeloväylillä.

Sadetta, tuulta ja salamoita – oikein letkeää purjehdusta jo toinen päivä peräkkäin

Kirjaston lukusalin lehdistä on vapautunut myös askartelumateriaalia ja näin salongin seinillä on motivaatiotekstejä. Noiden kannustamana kelpaa täysvarusteissa tetsailla.

….tämä jo tiedettiinkin❤️

Mielenkiintoinen Merenkurkun saaristo on erilainen. Saaret on profiililtaan tasaisia ja rannat on kivilohkareiden peittämiä. Meressä näkyy kiven murikoita siellä ja täällä. Väylät on kapeita ja väylän reunalla kurkkivat ”hylkeet” ovat tähän mennessä kaikki olleet kiviä. Veneitä näkyy hämmentävän vähän, mutta silti palvelut on kohdillaan.

Unescon maaailmaperintökohteessa seilataan

Torstain tavoite oli Raippaluodon silta, josta meillä varma vinkki ”kanssaseilaaja” ystävältämme. Siellä hyvä ravintola, mutta palveluja heikommin. Pääsimme suihkuun ja WC- tiloihin aukioloaikoina, mutta muuten käytössä vain Selenan toalet. Torstaikin oli juhlapäivä eli ”pääpäivä”, koska juhlimme Hilkan synttäreitä. Olimme aivan mahtavalla dinnerillä rannan ravintolassa, Berny’s Cafe & Restaurant vahva suositus.

Naisisto dinnerillä😃

Pääpäivän iltana avasimme Selenan diskoteakin ja seurassamme oleva pieni mies tanssi kansamme. Olipa lystiä❤️

Mastossa hänkin sai lisäpituutta….

Aamulla rantatetsailua – saimme P-tankin tyhjäksi ja omalla letkulla myös vettä. Nyt oli käyttöä vuosia mukana seilanneelle letkulle ja liittimille. Kopallinen erilaisia letkuyhteitä kuuluu Selenan perussettiin, onneksi.

Sakkelit soikeiksi – tämä skuuttihässäkkä menee kyllä vaihtoon. Numero suurempi sopii Selenaan!

Lähdön jälkeen pientä liikuntaa koko porukalle syntyi mereen lentäneiden pankkikorttien ja setelien metsästyksestä. Kyllä nyt on merenneidoilla Ahdin valtakunnassa pelimerkkejä. Kukaan ei hämmästynyt – aina sattuu ja tapahtuu👍. Luottokuntakin kirjasi ”kortit sukelsi”. Saimme erinomaisen purjehduspäivän kapeiden väylien läpi.

Siskokset ja minä

Viittapujoittelu kepeässä tuulessa, maisemia katsellen oli mukavaa. Pientä tilannetta syntyi kun jiipatessa ison purjeen skuuttin sakkeli vääntyi soikeaksi ja koko hässäkkä lensi puomin matkassa. Tämä jo alunperin hiukan liian kevyt skuutti menee nyt vaihtoon. Tähän settiin 6mm sakkeli on yksinkertaisesti mopo. Nuttu nurin matka kuitenkin jatkuu ja Kokkolassa sitten uutta sakkelia.

Rauhallinen laituri Monäsissa

Mukava purjehduspäivä päätettiin bingo-lotto rantaan ja taas onnistui. Hiukan soiteltiin ja lisäksi huhuiltiin rannan miehille. Näin saatiin käyttöön privat laituripaikka numero seitsemän ja syvyyttäkin riitti aivan rantaan saakka.

Lauantai aamun rauhaa – ja ihana aurinko🌞

Lauantaina lähdimme tyynelle merelle konettaen. Aivan ihana aamu. Tuulen sitten noustessa pääsimme luovimaan kohti Kokkolaa ja viimeistä iltaa…

Pian päästää Tankarin yli – joko jo?

11/07/2020
Onnellinen kesäloma 2017❤

Kesäloma takana ja syksyn haasteita edessä, onneksi. Rantarilluttelua ja merielämää nyt koettuna yhdelle lomalle kylliksi. Millainen oli kesäloma 2017? Yhdellä sanalla – Onnellinen. Kun on tehnyt vähän kaikkea ja saanut nähdä ja kokea sydämen kyllyydestä, voiko enempää toivoa? Kulunut ensimmäinen työviikko on tehnyt ihmeitä myös lievälle henkiselle krapulalle, sekalaisten tunteiden kirjolle, joka aina liittyy loman loppumiseen. Sitä on yhtäaikaa onnellinen, haikea, yksinäinen sekä tietoisesti monta kokemusta rikkaampi. Nyt on jo hauska muistella kesälomaa 2017 .

Aluksi Kanoon Bra naisistomme vei Selenaa kohti Höga Kustenia letkein lantein. Miten voikaan kuuden naisen voimin mennä eteenpäin niin että vain yksi on välillä huolissaan. Huolehtimisen keskittäminen yhdelle on todella järkevää – muut voivat ottaa sitten rennommin. Rennosta menosta oivin esimerkki on lähtömme Uudestakaupungista Ulvöhön – pitkähkö avomerilegi onkin oivallista aloittaa rauhallisella sampanja-aamiaisella. Päivä paistoi ja me juhlimme, päivän sankaria. Sitten merelle kermakakun tekoon, edessä 180 meripeninkulmaa. Nautin suuresti naisten rohkeudesta olla miehistön jäseniä omalla tavallaan – on rohkeutta ottaa kokemattomana ruori, kokeilla myötämaininki ajoa ja onnistua loistavasti, yhtä suurta rohkeutta on myöntää etten jaksa ohjata muutamia minuutteja kauempaa eikä rohkeutta puutu myöskään häneltä, joka jättää kokeilematta, omat voimavaransa ymmärtäen. Rohkeutta on olla oma itsensä❤. Naisistolla näimme Höga Kustenin must see – kohteista kourallisen, jätimme hienoja kohteita kohteita odottamaan seuraavaa Selkämeren kierrosta. Kanoon Bra naisisto osoitti paikkansa myös tuulen yltyessä yllättäen myrskylukemiin. Surffasimme useamman tunnin ajan aallonharjalta toiselle ja saimme aikaiseksi myös uuden nopeusennätyksen. Kenenkään mielessä ei ollut mereltä peräytyminen tai leikin muu lopettaminen – lähinnä pohdimme mitä tästä voi kertoa kotona ja kenelle. Yön tunteina lukemani todellisen tuulen voimakkuus (yli 19m/s) laittoi arvostamaan naisistoa. Loistavaa purjehdusta ilman kitinöitä⛵❤.

Tukholman satamassa loikoilu, kaupunkimatkailua harrastaen antoi lomalle tasapainoittavan vaiheen. Olin kuin kuka tahansa normaali lomailija (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Kävin yleisötapahtumassa, shoppailin kuin heikkopäinen, viipyilin rantaravintolassa ja ehdin jopa deittailla – loistavaa kaupunkielämää kauniissa Tukholmassa. Ikimuistoista, todellakin.

Ihanat ihmiset ympärilläni ovat lomailun suola. Olen saanut nauttia naisistomme lisäksi omien teini-ikäisteni seurasta miehistönäni. Itsetehtyjä miehiä ja sen kyllä huomaa, niin hyvässä kuin pahassa. Nämä verbaalisesti äitiinsä tulleet ovat seuranani varmasti jatkossa aina vain vähemmän. Yllätys vierailulle saapunut työkaveri oli kuin osa perhettä, saimme nautiskella viikon mutkatonta yhdessäoloa hyvällä mielellä❤. Pojat nauttivat hyvästä palvelusta ja ehkä siitä, että äidillä oli seuraa. Lukuisat purjehdustutut rannoilla, joiden seurassa olen saanut viettää lyhyitä tai pidempiä hetkiä tekevät lomasta juuri sellaisen kuin voisi toivoa, muistorikkaan. On onni tutustua uusiin ystäviin, on onni tutustua paremmin ystäviin ja toisaalta joskus on yhtä onnellista olla yhteydessä, näkemättä. Lomalla on aikaa olla yhteydessä ja joskus apu on todellakin yhtä lähellä kuin lähin puhelin – autan aina mielelläni jos osaan ja toisaalta kiitos kaikille minua auttaneille. Taas on ohjeesta suihkittu silikonia ja saatu kaikenlaiset somen ihmeelliset maailmat tutummaksi.

Kesälomapurjehduksen lopuksi puunasimme Rasmuksen kanssa keulaosastoa puhtaammaksi. Patjavanhukset elävät viimeisiä aikoja, mutta rivakat tamppaukset kannella tekevät niille silti ihmeitä. Tehopesut punkkalevyjen yltä ja alta saivat tuoksun vielä paremmaksi ja vielä kun jostain lainattaisiin höyrypesuri niin saataisiin puhdistettua nuo rimojen alaisetkin alueet. Kyllä nyt kelpaa syyspurjehtijoiden tulla – askeleen puhtaanpaan veneeseen. Aurajoen rannassa on kotoisa olo… minä ja vene nyt kotona❤.

14/08/2017
Kanuuuun Bra!

Takana melkoinen päivä – purjehdusta parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihan miten asian näkee. Jätimme aamulla Härnösandin taaksemme ja samalla huikkasimme hyvästit tältä erää Höga Kustenille – on aika suunnata Tukholman saaristoon miehistövaihtoon.

Lähdimme sateiselle ja melko vähätuuliselle merelle ennusteella sivu-sivumyötäinen tuuli 7-11 m/s (tämä SMHI:stä, yr.no antoi vieläkin kesympiä lukuja 5-7m/s). Taisi olla tyyntä myrskyn edellä sillä tuulen yltyessä tuntui ettei se lopukkaan. Pian surffasimme huikeasti aalloilla, meno oli huikeaa mutta pysyi hallussa. Puuskaisuus lisäsi jännitysmomenttia ja nyt katsoessani SMHI:n tuulimittaus tilastoja en ihmettele asiaa. Seilauksemme puolivälissä olevan Brämön saaren mittausasema kertoi päivän korkeimman keskituulen olleen 14,1 m/s mutta korkein puuskalukema taas on oli 19,3 m/s juuri silloin kun itse sivuutimme saarta. Luvut selittävät menon laatua ja myös huikean surffiaallossa mitatun nopeusennätyksen 12,2 solmua. Melkoista menoa, todellakin TOPPEN!!!

Surullisen nyanssin päivään loi hetki kun menetimme jollamme – samalla se oli myös päivän pelottavin hetki. Sportyak jolla oli kiinnitetty takastaakiin melko pitkällä ja joustimellisella köydellä. Seurasimme jollan huikeaa menoa takanamme ja oikeastaa ihailimme hänen suorituksia – kertomuksien mukaisesti jolla tuli todellakin vaivattomasti mukana. Muutaman kerran hän kääntyi myös nurinpäin, mutta yllätykseksemme selviytyi tilanteesta nopeasti ja melko vaivattomasti takaisin oikeaan asentoon. Jollan nostaminen kannelle kävi mielessä kun pienensimme keulapurjetta, mutta tuolloinkin oli jo liikaa tuulta turvalliseen keulakansi askarteluun. Tuuli nousi nopeasti ja todellakin merkittävästi ennustetta kovemmaksi .Uskoimme jollan selviävän, sillä niin hienosti hän meitä seurasi. Toisin kävi…yht¨äkkiä tunnen jonkun jarruttavan hurjaa meno ja samalla ravistavan ankarasti mastoa, riki tärisee ja kuuluu erikoista kilkettä. Nopea katse mastoon ja purjeisiin – kunnossa ja kun käännän katseen nään takanani edelleen värisevän takakaiteen. Jollan kiinnityskohta on pettänyt, sillä muovi on antanut periksi ja näin takanamme hyppii vain pitkä köysi muutamilla sakkeleilla ja solmulla. Jollan pelastaminen oli mahdotonta ja mikäli kiinnityskohta repeytyi pahasti, mitä epäilemme, saattaa jolla jopa upota nopealla aikataululla. Surullisena sanoimme heipä hei, mutta jatkoimme matkaa. Nopea tempaisu todellakin ravisti mastoamme, huomasimme vielä jälkeenpäin, mutta onneksi isoimmilta vahingoilta säästyttiin. Onkohan takastaaki sittenkään hyvä vetokohta?

Hudiksfalliin saavuimme illan jo hämärtyessä ja tuolloin takana 88 meripeninkulmaa purjehdusta kylmällä ja ajoittain sateisella merellä, onneksi parhaassa seurassa tietenkin. Naisiston huumori oli säilynyt ja Selena purjehtinut kuin unelma. Olimme nälkäisiä ja väsyneitäkin… kuitenkin nautimme suorituksestamme. Hienoa purjehdusta ja loistava porukka, tämä keli ei sovi kaikille.

Naisistomme ihanat sisarukset heittivät hyvästit meille jo Härnösandista ja suuntasivat kohti kotia ja arkea. Saimme viettää heidän kanssaan ihanat purjehduspäivät ja kovin mielellämme olisimme vielä jatkaneetkin. Ensi kesän seikkailut on nyt kuitenkin jo suunniteltu ja silloin hekin täysillä mukana.

Koko miehistön viimeisenä yhteisenä päivänä, keskiviikkona, koukkasimme Höga Kustenin yhdelle tunnetuimmalle nähtävyydelle eli sillalle. Mielettömät näköalat ravintolasta ja huikea silta, todellakin. Tarmokkaan naisistomme touhuessa sattuu yhtä jos toista ja näin nytkin… oli todella pienestä kiinni ettemme joutuneet laskemaan tuon reissun tappioiksi kaksia aurinkolaseja, mutta yhdet nyt kuitenkin hukkaantui… Kauneuttakin saimme mukaan korumyymälästä ja tästä sormuksesta kiitos naisistolle – #ihanmunnäköinen

Seikkailua – suolaista ja makeaa, onnellisessa seurassa, niin on mitä joskus muistella.

14/07/2017
Selkämeren aalloilla

Pääsimme jälleen kokemaan kerta kaikkiaan loistavaa menoa – yli aavan meren. Naisisto selviytyi hienosti runsaan 28 tunnin ja 190 mpk:n rupeamasta. Avomeri ensikertalaisemmekin paljastuivat kelpo ohjailijoiksi haastavassa myötätuulessa.

Lähdimme kohti Höga Kustenia luottaen yr. no – säätiedoitukseen. Suurta luottoa tarvittiinkin kun Isokarilta merelle suuntasimme, sillä avomeri odotti meitä peilityynenä. Peltigenoalla siis eteenpäin tietäen että tuuli nousee yöksi.

Tyynellä avomerellä on aikaa ja puuhdetöitä on keksittävä, onneksi olemme kekseliäitä. Olemme hoitaneet kauneutta sillä karvanpoisto kannella on ollut suosittua tälläkin reissulla.

Candying on board – love Skin Candy❤

Avasimme peliringin ja mittelöimme myös Unon mestaruudesta. Kirjastontätimme oli erityisen kiireinen luettavien suuren vaihtuvuuden vuoksi ja laadukkaiden aikakausilehtien ansiosta tietotaitomme ”julkkisten” elämästä on nyt topissa. Jatkossa turvaamme tämän tiedon kätevällä tilauksella…

Onneksi tuuli alkoi nousta ja Lombardini pääsi lepovuoroon. Hiljalleen nouseva myötätuuli keikutti Selenaa yön tunteina ja siedimme kukin tavallamme tätä höykytystä. Lopulta aamun kirkastuessa tuuli oli jo navakkaa ja etenimme jo lähes surffaten.

Hämmästykseksemme seilasimme taas tyhjällä merellä – ei laivoja, ei muita huviveneitä. Merellä tapasimme vain hylkeen, lokkeja ja erään vapaamatkalaiseksikin hetkeksi ryhtyneen pikkulinnun.

Somemahdollisuuksien palautuminen paljastaa meille lopulta mantereen lähestymisen. Puhelimemme kilahtelevat – olemme verkossa. Jylhänä nouseva Höga Kustenin rannikko siintää edessä vaikuttavan näköisenä. Lopulta seilaamme vauhdikkaasti sisään Ulvöön lähteen ja purjeen laskun ohessa emme malta olla ihastelematta näkymää, kaunista.

Lotsberget Ulvöhamn

Illallinen paikallisessa oli kerrassaan loistava – Lax i papper vei miehistömme melkein sanattomaksi. Täydellinen vuorokausi takana, kiitos Ladyt, tytöt, naiset vai miten se nyt meni 😉🌞.

Olemme perillä ja taulun paikan valinta bileet ovat siis tulossa…

11/07/2017
Kesäloma alkaa-matkalla Riikaan

Jokainen kevät on erilainen, mutta ympyräeläjänä huomaan asioiden toistavan itseään. Puuhakkaan kevään ja erityisen puuhakkaan kahden viikon jälkeen tuntuu ihanalta nostaa tavaroita veneen kannelle ja irrottaa köydet.

Kesälomani alkaa naispurjehduksella Riikaan. Viikon aikana toivottavasti ehdimme koluta myös Viron saaria ja löytää uusia hienoja satamia. Maileja tuonne määränpäähän on vain runsaat 300 mpk:ta eli ei kiirettä, saamme ottaa rennosti.

Veneily hän on ongelmanratkaisukeskeistä puuhaa… niin tälläkin kertaa. Tehtyäni kaiken moottorihuollon, siipipyörän vaihdosta suodattimiin ajattelin lähteä matkaan huolettomin mielin. Varsinkin kun matkassa on muovikassillinen suodattimia ja muita varaosia kuten vesipumpun tiivisteet ja uusi vesipumppu. Välittömästi startin jälkeen huomasin moottorin jättävän nostamatta vettä. Pikainen uusi rantautuminen ja kaikki tuhannet ongelmanratkaisut ja kysymykset mielessä… Onneksi kuitenkin aloitimme siitä helpoimmasta – koitimme vaan startata uudestaan, ehkä vesikierto oli alipaineinen? Näin tosiaan onneksi oli ja matka jatkui. Pääsimme sivuttain rokkaajatkin turvallisella etäisyydellä ja näytti kyllä turvalliselta – Meripelastus tarkkana.

Moottorin osat ovat kuluvia, tietenkin – ymmärrän. Mutta onko runsaat 600 tuntia vedenpyöritystä paljon vai vähän? Omani tiputtelee nyt vettä ja ongelmana on tiivisteet tai pahimmassa tapauksessa akseli. Turun paikallinen valtuutettu Lombardini kauppa on myynyt tänä keväänä ennätysmäärän tiivisteitä näihin Jonssonin vesipumppuihin. Minulle on nyt kerrottu että pienikin roska meriveden joukossa riittää rikkomaan tuollaisen pumpun. Riittääkö siis meriveden suodattamiseen pelkkä tavallinen suodatin vai pitäisikö asentaa siis joku hiukkassuodatin. Tällaisen ”kahvisuodattimen” antamisen jälkeen pääsisin konehuoneeseen joka neljännen ajotunnin jälkeen enkä vain joka neljäs päivä. Kehitys on siis tehnyt pumpuista hienompia js nyt siis tavoitteena myydä paljon pumppuja vai mitä? Purjehtiiko kaikki muutkin varapumppu miljoonalaatikossa? Minusta tuntuu, että miljoonalaatikkoni alkaa muuttumaan tällä menolla miljardilaatikoksi miljardilaatikoksi… Siskoni miehen sanoja lainatakseni, puhutaan tietenkin vain omistavan luokan ongelmista.

Rento eka kesäloma-aamu ja aurinko paistaa, tietenkin☺. Tänään kohti Hiittisten saaristoa, jospa sitten sunnuntaina kohti Viroa.

09/07/2016
Sandhamnista Lillikseen…

Sandhamnin ihanasta atmosfäristä nautimme tuokion… muutama ihana kuva rannan taloista, kauniita naisia ja komeita purjehtijamiehiä. Illallinen ja yöksi merelle…

Puskimme ulos merelle hämärän kanssa samaan tahtiin. Tuuli oli yltynyt kymppiin ja puskimme koneelle melko vastaista ulos Sandhamnista. Vaikutti siltä, että seilaamme lennossa yli Pohjois-Itämeren kohti Kökaria. Purjeet ylös ja kokka kohti pimeyttä. Mikä purjehduksessa on niin hienoa – kaikki. Merellä on hienoa, myös silloin kun ei ole kaunista. Nyt surffasimme pimeydessä ja miehistö alkoi hakeutua paikoilleen. Olinhan luvannut seilata itse tuon yön synkimmän ajan ja siirtää vastuuta aamun valjettua. Sitkeimmät seurustelijat olivat seuranani pitkälti yli puolen yön, mutta sitten tuli hiljaista. Yönhärässä kuului korkeintaan minun laulua ja aaltojen kohinaa. Synkin pimeyskin muuttui välillä kuutamoksi kun kuu löysi pilviverhon välistä aukon. Hetkellisesti tuntuikin kuin olisin sytyttänyt valot yön pimeyteen. Aamu valkeni neljän aikaan ja niin meillä alkoi aamiainen number one. Taivaallisen kaunis auringonnousu oli seuranamme. Aamiaisen jälkeen nukkumaan – ihana tunne väsyneenä kömpiä omaan punkkaan ja vene jatkaa kulkuaan turvallisissa käsissä. Unessani havahduin vain hetkellisesti, kun tuulen loputtua Lombardini hörähti käymään ja jatkoimme peltigenoalla.

Kökarin sivuutimme pilvisissä merkeissä – kotimaan vesillä tuntuu harmaalta. Pieni tihkusade toivotti meidät tervetulleeksi kotiin ja minun ympyrä sulkeutui. Itämerta on hämmennetty, ympyrä tehty vai kahdeksikko jää tällä kertaa tekemättä. Kihti tuntui miehistöstä pieneltä, kuulema on joskus ollut suuri. Meillä oli mielessä suomalainen sauna, siksi suuntana Lillholmen. Rantautuminen, saunavuoro varattu ja juhlistimme hetkeä kuohuvalla! Taas itkimme liikutuksesta, koska siihen oli nyt aihetta. Veneellinen vahvoja naisia, joiden erilaisuus on rikkaus. Meilä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme, hyvä niin, sillä yhtään täydellista ei mukaan halutukkaan.

Illalliseksi grillillinen herkkuja auringon lämmittäessä mukavasti, saunaan ja nukkumaan. Kesälomapurjehduksen viimeinen ilta ei voisi olla parempi. Kiitos!

09/08/2015