Takana kaksi tehokasta lomapäivää ja paino todellakin on sanalla tehokas. Joskus sitä miettii voisiko ottaa hiukan kevyemmin…
Selvisimme hienosti lähtötohinasta ja perjantaista vaikka olikin kolmastoista päivä. Päivän viimeinen tunti vietettiin Lillholmenin saunassa ja huomasimme ihastella kaikkea kaunista ja levollista tunnettamme. Saunalla pukeuduin jo yöpaitaan ja tunnelmaa kuvastaa juomalaadunvalvojan sanat ”Kyllä nyt maistuu uni”. Jotain merkillistä kuitenkin sattui vuorokauden vaihduttua – yht´äkkiä istuimme laiturilla ja jaoimme kokemuksia kanssa veneilijiden kanssa. Vaikka kuiskuttelimme – olimme silti kuulema liian äänekkäitä… tästä kun huomautettiin siirryimme sisätiloihin ja avasimme yllatys, yllatys Selena discoteakin. Onnistuimme mainonnassa ehkä joiden mielestä liiankin hyvin sillä kaksi vierailevaa naista taisi keksiä naispurjehduksesta jotain mitä he eivät vielä tienneet. Heidän aviomiehensä seurailivat tilannetta pidättyväisemmin. Lorupussileikkiäkin leikittiin, mutta miehistö ymmärsi onneksi ottaa rauhallisesti – kaikki valitut alkoholit kippautuvat vierailevien naisten suuhun. Muistelimme heitä aamulla, heillähän oli aikainen lähtö koska lentokone ei odota. Miehillä oli varmasti melko hiljaista matkaseuraa.
Käsittämätön lauantai alkoi kaasuongelmilla. Illalla moitteettomasti toiminut liesi ei startannut, ei vaikka kuinka koitimme. Tässä kohtaa tapahtui kohtalokas käänne, joka määritti seuraavan vuorokauden tapahtumat. Koska olin vaihtanut kaasuventtiilin vain muutama viikko aikaisemmin laadukkaaseen Weberin tuotteeseen ajattelin, että nyt Kaasuvirtasen ennustukset ovat toteutuneet ja sähköinen kaasunkatkaisija on kohdannut viimeisen päivänsä. Terhakkaana päädyin siis poistamaan tuon härpäkkeen kaasuputken päästä. Onneksi irroittaminen onnistui mitään vaurioittamatta, enkä joutunut katkaisemaan putkea. Ohitus projekti vei aikansa helteisessä päivässä ja naiset nauttivat päivästä kukin tavallaan. Huimia uimaharjoituksiakin tehtiin ja melonit maistuivat. Kaiken askartelun ja ponnistelun jälkeen kun vihdoin testailimme liettä oli tulos nolla – ei kaasua!!!. Nyt alkoi kipparilla keittää. Päädyin epäilemään sitten liettä joka päätyikin ulkotiloihin – liesi kannella pystyimme kytkemään pullon suoraa lieteen ja tulos nolla. Vika on siis liedessä tai uudessa WEBERIN VENTTIILISSÄ. Lainasimme MK-kaasukeittimen venttiiliä ja jäätävä totuus oli että rikki on venttiili. Koko päivän ponnistelut oli hukka hommaa. Näin napsahtamalla päädyimme venttiilin hakuun Verkanille. Päätimme, että sinn emme sitten tietenkään jää vaan jatkamme johonkin idyllisempään paikkaan – korkeintaan siis voimme syödä terassilla ja ehkä nauttia jonkin virvokkeen…
Tässä kohden erityiskiitos ravintola Hjalmar´sin omistajille Tage ja Minna Österlundille. Tehokolmikkomme venttiilinhakureissu olisi saanut ikävän lopun ilman heitä, sillä kaupassa ja satamassa myytiin ei-oota. Tage myikin lopulta meille omasta pullostaan venttiilin. Kiitos avusta ja nyt matka voi jatkua!
Buffalon terassin ammattitaitoinen tarjoilija ja tunnelmaa luova trubaduuri sai meidät kuitenkin pyörtämään kaikki suunnitelmamme.
Päätimme siis jäädä saunan ja virvokkeiden pariin. Saunan jälkeen melko hämmentävän nopeasti istuimme aivan väärän veneen istumalaatikossa nauttimassa Sangriaa. Siitä se ilta sitten lähti käyntiin mutkattomasti. Saimme kuulla, että naismiehistöistä he olivat aikaisemmin kuulleet joitain legendoja, mutta heidän reissuilleen tälläisiä ei ollut vielä koskaan eksynyt. Panimme siis parastamme ja ohjelmamme oli sen mukainen. s/y Selenan Tax-Free teki vierailun heidän alukseen ja suosio oli taattu. Miesten tarjoama Sangria tuntui naisistostamme kovin laimealta niin kävimme noutamasa lorupussista muutamia tehotuotteita heidän pöytälaatikkoon. Leikimme lorupussileikkiä ja vaikka se olikin miehistä meidän kanssa mukavaa epäilen ettei jäänyt heille miksikään standardiksi. Lopulta tuli tietenkin aika avata Selenan Discoteak ja siirryimme punkkeriin. Jännittäväksi yöjumpaksi tanssimme salongin sohvilla ja tavoittelimme rytmissä huojuvaa keulaprofiilia. Kyllä näytti hienolta. Illan huipennus oli Pink Pantherin ensiesiintyminen – tämä sai jo vieraamme melko sanattomiksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja aamun valjettua mekin löysimme itsemme pedistä.
Sunnuntain aamupalaa nautimme mieskokin tarjoilujen parissa kannella kymmenen. Lähes koko naisisto oli kykenevä saapumaan näiden pekonien ja munakkaiden pariin ja hämmästykseksemme jopa Meri liittyi joukkoon Pertti-koiramme kanssa. Unilelun ulkoiluttaminen oli meistä tosi söpöä, mutta arvelen että omat teini-ikäiseni olisivat tässä kohden hävenneet äitiä ja hänen kavereitaan. Tiedoksi heille, että me nauhoitamme nyt jopa videoita myöhempää käyttöä varten. Ajatuksena on hankkia melko kyseenalaista materiaalia siinä määrin, että vanhainkodissa voimme sitten julkaista yhden nolon muistopostauksen /päivä.
Sitten olikin aika sanoa hyvästit mukavalle seuralle ja suunnata merelle. Tyyni päivä laittoi Lombardinin laulamaan matkalla Utöhön. Tietenkin toiveikkaina nostimme myös purjeet ja lilluimme sitten joitain tunteja käsittämättömän hitaasti eteenpäin. Yritin houkutella miehistöä trimmamaan purjeita niin, että vene olisi kulkenut, mutta jostain syystä en oikein onnistunut tässä. Perässä roikkuvat uimarit onnistuivat kaiken lisäksi viemään lopunkin vauhdista, mutta olihan se hauskaa. Merellä ehdimme perustaa myös kunnon kisastudion…
Illan päätteeksi saavuimme melko täysinäiseen Utöön satamaan, mutta hieno paikka tälläkin kertaa meille järjestyi. Tänään meillä on välipäivä ja sovimme ettei Discoa avata ollenkaan, eikä se ihan helppoa olisikaan kun alkon tarkastaja on laittanut meidän Discon tarjoilukieltoon. Onneksi Utön satamassa ei tunnu olevankaan harhaanjohtavia kanssaveneilijöitä, jotka saisivat meidät keulimaan.
Lieneekö parempaa hetkeä tai aikaa aloittaa kesä, kuin Naispurjehtijoiden kesätapaaminen. Vihdoin siis kevätkunnostusjumpat melkein kunnossa ja pääsen merelle.
Iltapäivän aikana saapui kaikkiaan seitsemän naispurjehtijavenettä Peterzenille ja yhteisen juhlaliputuksen sekä skumppalasillisen kohotimme ilta kuudelta, kommondorin sanojen jälkeen. Siitä sitten iloista iltaa polkaisimme käyntiin… grillausta ja saunomista, nuotiopiiriä, lintukaraokea ja tietysti ihan vaan höpötystä sekä tietysti naurua ja sukkeluuksia. Kuulin meitä olevan haasteellista kuunnella koska puhumme kaikki yhtäaikaa – really? Illan viileys ja nukkumatti tainnutti ihmisiä – väki nuotiopiirissä siis väheni. Juhlien lopettaminen ilman valomerkkiä on toisille haasteellista ja siksi, ihankuin pelastukseksi, päätimme perustaa discon – s/y Selenan Discoteakin. Onneksi kuitenkin kannen alle eikä oikeasti teakille. Letkein lantein ja melkoisin volyymein viihdytimme itseämme musiikilla vuosikymmenten takaa. Musiikkimakuun vaikutti varmasti kellonaika ja nautitut juomat, sillä Tapani Kansa, Kikka tai BoneyM tuskin kuuluvat arkipäiväämme. Päiväkodista tuttua, perjantai-illalla uudistettua loruakin käytettiin ja Kuka saa, kuka saa viinaboxiin kukistaa antoi meille kaikille luvan discojuomiin. Onneksi lopulta kello oli 3.30 ja silloin Suomessa sulkeutuvat viimeisetkin anniskelupaikat ja siksipä Selenankin discon oli sulkeuduttava.
Karonmatkassa 