Takana melkoinen päivä – purjehdusta parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihan miten asian näkee. Jätimme aamulla Härnösandin taaksemme ja samalla huikkasimme hyvästit tältä erää Höga Kustenille – on aika suunnata Tukholman saaristoon miehistövaihtoon.
Lähdimme sateiselle ja melko vähätuuliselle merelle ennusteella sivu-sivumyötäinen tuuli 7-11 m/s (tämä SMHI:stä, yr.no antoi vieläkin kesympiä lukuja 5-7m/s). Taisi olla tyyntä myrskyn edellä sillä tuulen yltyessä tuntui ettei se lopukkaan. Pian surffasimme huikeasti aalloilla, meno oli huikeaa mutta pysyi hallussa. Puuskaisuus lisäsi jännitysmomenttia ja nyt katsoessani SMHI:n tuulimittaus tilastoja en ihmettele asiaa. Seilauksemme puolivälissä olevan Brämön saaren mittausasema kertoi päivän korkeimman keskituulen olleen 14,1 m/s mutta korkein puuskalukema taas on oli 19,3 m/s juuri silloin kun itse sivuutimme saarta. Luvut selittävät menon laatua ja myös huikean surffiaallossa mitatun nopeusennätyksen 12,2 solmua. Melkoista menoa, todellakin TOPPEN!!!
Surullisen nyanssin päivään loi hetki kun menetimme jollamme – samalla se oli myös päivän pelottavin hetki. Sportyak jolla oli kiinnitetty takastaakiin melko pitkällä ja joustimellisella köydellä. Seurasimme jollan huikeaa menoa takanamme ja oikeastaa ihailimme hänen suorituksia – kertomuksien mukaisesti jolla tuli todellakin vaivattomasti mukana. Muutaman kerran hän kääntyi myös nurinpäin, mutta yllätykseksemme selviytyi tilanteesta nopeasti ja melko vaivattomasti takaisin oikeaan asentoon. Jollan nostaminen kannelle kävi mielessä kun pienensimme keulapurjetta, mutta tuolloinkin oli jo liikaa tuulta turvalliseen keulakansi askarteluun. Tuuli nousi nopeasti ja todellakin merkittävästi ennustetta kovemmaksi .Uskoimme jollan selviävän, sillä niin hienosti hän meitä seurasi. Toisin kävi…yht¨äkkiä tunnen jonkun jarruttavan hurjaa meno ja samalla ravistavan ankarasti mastoa, riki tärisee ja kuuluu erikoista kilkettä. Nopea katse mastoon ja purjeisiin – kunnossa ja kun käännän katseen nään takanani edelleen värisevän takakaiteen. Jollan kiinnityskohta on pettänyt, sillä muovi on antanut periksi ja näin takanamme hyppii vain pitkä köysi muutamilla sakkeleilla ja solmulla. Jollan pelastaminen oli mahdotonta ja mikäli kiinnityskohta repeytyi pahasti, mitä epäilemme, saattaa jolla jopa upota nopealla aikataululla. Surullisena sanoimme heipä hei, mutta jatkoimme matkaa. Nopea tempaisu todellakin ravisti mastoamme, huomasimme vielä jälkeenpäin, mutta onneksi isoimmilta vahingoilta säästyttiin. Onkohan takastaaki sittenkään hyvä vetokohta?
Hudiksfalliin saavuimme illan jo hämärtyessä ja tuolloin takana 88 meripeninkulmaa purjehdusta kylmällä ja ajoittain sateisella merellä, onneksi parhaassa seurassa tietenkin. Naisiston huumori oli säilynyt ja Selena purjehtinut kuin unelma. Olimme nälkäisiä ja väsyneitäkin… kuitenkin nautimme suorituksestamme. Hienoa purjehdusta ja loistava porukka, tämä keli ei sovi kaikille.
Naisistomme ihanat sisarukset heittivät hyvästit meille jo Härnösandista ja suuntasivat kohti kotia ja arkea. Saimme viettää heidän kanssaan ihanat purjehduspäivät ja kovin mielellämme olisimme vielä jatkaneetkin. Ensi kesän seikkailut on nyt kuitenkin jo suunniteltu ja silloin hekin täysillä mukana.
Koko miehistön viimeisenä yhteisenä päivänä, keskiviikkona, koukkasimme Höga Kustenin yhdelle tunnetuimmalle nähtävyydelle eli sillalle. Mielettömät näköalat ravintolasta ja huikea silta, todellakin. Tarmokkaan naisistomme touhuessa sattuu yhtä jos toista ja näin nytkin… oli todella pienestä kiinni ettemme joutuneet laskemaan tuon reissun tappioiksi kaksia aurinkolaseja, mutta yhdet nyt kuitenkin hukkaantui… Kauneuttakin saimme mukaan korumyymälästä ja tästä sormuksesta kiitos naisistolle – #ihanmunnäköinen
Seikkailua – suolaista ja makeaa, onnellisessa seurassa, niin on mitä joskus muistella.
Karonmatkassa 