Keskikesän juhlaan merelle s/y Selenalla innokkaat sisarukset ja hiukan vähemmän innokkaammat veljekset… Tiimi on kutistunut, mutta me emme anna sen häiritä – juhannus on juhannus ja yöttömän yön juhlaa…
Voisinko viettää Jussia muualla kuin saaristossa? Taitaisi tuntua haasteelliselta. Nauvon eteläpuolella oleva Brännskär ainakin keräsi pisteet Jussijuhlistaan. Toimivasti klassikot ja modernit yhtäaikaa, sopivat niin nuorille ja kuin vanhemmille, juhlijoina perinteisiä purjehtijoita, partiolaisia ja hauskasti hipahtavia rastapäitä niin ja tietysti Naispurjehtijoita. Onnistuneet juhlat kaikille tasapuolisesti – kiitos Brännskär.
Juhannuspäivä herätti meidät harmaana ja sade ropisi kannelle ensimmäisen kerran jo heti kahdeksan jälkeen. Sade jatkui kiihtyvänä pitkälle iltapäivään ja välillä tuntui jopa näkyväisyys heikkenevän. Purjehdus oli silti viihdyttävää – tuuli puhalsi reippaasti ja meille sopivalta suunnalta. Kiisimme siis hulppeaa vauhtia kohti uusia seikkailuja Verkkanille.
Sadesää kannusti kokeilemaan keväällä ostamaani Ursuit- kevytkuivapukua. Testauksessa oli voiko näin kuumaverinen olla puvussa kevyesti koko päivän vai tuntuuko olo siltä kuin seilaisi kumipuvussa. Pukeutuessani tuohon mustanpuhuvaan haalariin herätin miehistössä mielikuvia vallan jostain muusta kuin turvallisesta purjehdusasusta. Heillä siis vain liian vilkas mielikuvitus ja toisaalta tietopohjana kaikenmaailman seikkailuleffat… no heistä välittämättä pukua päälle ja seilaamaan. Päivän purjehdittuani olen enemmän kuin tyytyväinen – panostus henkilökohtaiseen turvallisuuteen on hintansa väärtti. Puvussa jaksoi helposti olla ja materiaali toimi, ei kosteutta sisäpuolella – Gore Tex toimi.
Verkanilla juhannusta juhlii perinteisesti paikalliset (lue nuoret) juhannuspäivänä… sen saimme huomata. Baarivierailumme oli lähinnä superpuumailua koska puumanmetsästäjät olivat vauhdissa… Ensi vuonna jotain muuta oli yön selkein ajatus…
Mahtava lounaispasaati puhalsi meidät kotia kohti ja melkeinpä tuli kiire ehtiä syödä ennen Ruissaloa, jonne päätimme pysähtyä tankkaamaan. Pysähdys meinasi saada nolon tai jopa naurettavan lopun kun peruutimme pois laiturista. Kovan tuulen sanelemana peruutusta hanat kaakossa kohti merta ja samalla jollan virkaa toimittava Sportyak hyökkäsi ylöspäin peräpeilissä. Sattuman summana se onnistui irrottamaan pelastuslautan telineestä ja kiitos salamannopean miehistöni lautasta saatiin ote. Hetken ähellys ja sähellys ja lautta oli turvassa eikä lauenneena peräpeilissä. Olisimmepa me olleet näky – juhannusjuhlista Aurajokeen pelastuslauttaa hinaten. Kiitollisena postaan tähän siis kuvan mansikkakakusta enkä pelastuslautasta Selenan perässä…
Karonmatkassa 