Nynäshamnista pitkän päivän seilaamalla pääsee illaksi Särsöhön saunaa – kunnolliseen suomalaiseen saunaa, näin ajattelimme. Runsaan 50 mpk.n päivämatkan jälkeen kun kiinnittäydyimme kahdesti rauhattomaan Särsön satamaan jouduimme pettymään sillä tulentekokielto koskee Ruotsissa myös puulämmitteisiä saunoja. Merikarhujen Ruotsin sataman tekee rauhattomaksi ohi kiitävät vesibussit joiden aallot osuvat rantaan melko armottomasti. Noukimme ensin normosti poijun, mutta muutamien aaltojen jälkeen olivat jo teinitkin sitä meltä että viime vuonna testattu kylkipaikka on rauhallisempi. Saimme kivasti apua rannalta ja näin pääsimme keinumaan kylkipaikalle. Rauhallista ei ole siinäkään, vaikka sivukiinnitys läheiselle kivelle vie hiukan voimaa keinutuksesta. Saunan sijaan pesut siis kylmässä merivedessä…
Aina nälkäisten teinien meripäivän pelastus on hyvät eväät. Merellä maistuu kaikki, mutta aina parasta jos tarjolla on hampurilaisia á la Selena joka päivä. Kätevää meriruokaa ja väliin voi laittaa kaiken mitä edellisesltä ruokailulta jäi jäljelle. Aikoinaan taittelin leivinpaperista tällaisia taskuja, mutta nyt naiset ovat tuoneet venelle Lidlin mestarituotteita – Pro-mallia. Selena Grill is open…
Särsöstä seuraavaan satamaan, jonka tärkein vaatimus teineiltä oli suihku. Selailin ja googletin… kaikki omat suosikkivaihtoehtoni olivat suihkuttomia. Niinpä seurasimme edellisvuoden tapaa laivojen sivuutusta Furusundin laiturilla, hyvien palveluiden äärellä. Ranta houkuttaa liikkumaan ja kiipeilemään kallioille katsomaan näköalaa. Satoja vuosia väylämerkkinäkin toiminut Furusundin mylly on rakennettu korkealle kalliolle. Saimme jahdattua myös muutaman Pokemonin ja pienen juoksun pääteeksi näimme munasta kuoriutuvan uuden Pokeminin. Kyllä puhelimesta on moneksi, jopa liikuttajaksi. Kuuman päivän päätteeksi oli mukava päästä saunaan ja suihkuun. Rannassa hyvä unisex sauna, jossa keskustelu kääntyi ruotsalaisillakin sujuvasti suomeksi kun aiheena oli moottorin jäähdytyjärjestelmä.
Ahvenanmerelle mahdollisimman ihanteellisessa kelissä. Aurinkoa pilviharson läpi, sivutuulta 5-6 m/s ja aallokko minimaallista. Viking Gracen sivuuttaessa meitä jäimme miettimään voisiko Magnus-voima liikuttaa myös purjevenettä? Onhan tuo ensimmäinen hybridialus matkustusliikenteessä hieno juttu ja perässä liehuu Suomen lippu. Merellä teineille maistui päiväunet ja minulle purjehdus. Marhällanin majakan sivuutimme tummien pilvien varjoissa, jotka jyrähtelivät mutta eivät salamoineet meille. Kotoisan tuntuista olla takaisin Suomessa. illalla reissun ensimmäiset Uno-mestaruuspelit, joissa Roope veti hurjan voittoputken seitsemällä peräkkäisellä voitolla 23 pelatusta pelistä. Lopputuloksella ei merkitystä – parasta on huikea peli. Nyt teinien kanssa viihtymään Maarianhaminaan, heidän lapsuuden maisemiin sillä täällähän oltiin joka kesä!
Voisinko viettää Jussia muualla kuin saaristossa? Taitaisi tuntua haasteelliselta. Nauvon eteläpuolella oleva Brännskär ainakin keräsi pisteet Jussijuhlistaan. Toimivasti klassikot ja modernit yhtäaikaa, sopivat niin nuorille ja kuin vanhemmille, juhlijoina perinteisiä purjehtijoita, partiolaisia ja hauskasti hipahtavia rastapäitä niin ja tietysti Naispurjehtijoita. Onnistuneet juhlat kaikille tasapuolisesti – kiitos Brännskär.
Sadesää kannusti kokeilemaan keväällä ostamaani Ursuit- kevytkuivapukua. Testauksessa oli voiko näin kuumaverinen olla puvussa kevyesti koko päivän vai tuntuuko olo siltä kuin seilaisi kumipuvussa. Pukeutuessani tuohon mustanpuhuvaan haalariin herätin miehistössä mielikuvia vallan jostain muusta kuin turvallisesta purjehdusasusta. Heillä siis vain liian vilkas mielikuvitus ja toisaalta tietopohjana kaikenmaailman seikkailuleffat… no heistä välittämättä pukua päälle ja seilaamaan. Päivän purjehdittuani olen enemmän kuin tyytyväinen – panostus henkilökohtaiseen turvallisuuteen on hintansa väärtti. Puvussa jaksoi helposti olla ja materiaali toimi, ei kosteutta sisäpuolella – Gore Tex toimi.
Karonmatkassa 