Puola on ylittänyt kaikki odotukseni, monella tavalla. Olen nyt viettänyt yli kaksi viikkoa lomastani täällä ja voisin toki jatkaa lomailua, mutta nyt aikataulut alkavat ahdistella. Runsaan viikon päästä alkaa arki ja työt, mukava niin, sillä pää on täynnä suunnitelmia – ihan vaan töihin tiedoksi, että nyt laitetaan tuulemaan. Ennen töihin paluuta on luvassa vielä viikko naisenergiaa – sunnuntaina pojat lentävät kotiin ja veneen miehistö muuttuu naisistoksi. Naispowerilla Bornholmista kotiin viikossa, letkein lantein.
Mikä Puolassa on erityistä – tietysti täytyy mainita edullisuus. Tänään söimme kaksi isoa pizzaa ja yhden ison hampurilaisen kolmella juomalla 51 zl hintaan. Ravintola sijaitsi lähellä rantaa eli kauniina kesäpäivänä kaiken keskellä. Olemme syöneet tällä reissulla myös neljän hengen voimin, kolmen ruokalajin aterioita runsailla juomilla (olutta, colaa, laatuviiniä ja kahvia) Ustkan rannan parhaimmassa valkoisten liinojen ravintolassa ja laskua on kertynyt 80 euron verran. Parhaimmat ateriat pitkään aikaan olemme myös syöneet täällä – Sopotin White Marlinissa. Ruoka sielläkin oli edullista, mutta erityisen laadukkailla juomilla saa täälläkin laskua aikaiseksi enemmän. Jokaine sentti oli kuitenkin sen arvoista. Kaupasta ostaminen on sitten vielä edullisempaa – eiliset iltaostokset eli leipää, 6 x 550 olutta, munia, karkkia, jääteetä ja juustoa maksoivat noin seitsemän euroa. Hinnat siis varsin kohtuulliset – viina on huokeaa ja olut suorastaan halpaa, mutta erityisen mahtavaksi viinimaaksi tätä ei voi kutsua. Pari päivää olen nyt etsinyt viinikauppaa, jossa olisi laadukas valikoima huokein hinnoin. Lopputulos on surkea – vain muutama tuntemani merkki ja niisssä jo hieman laadukkaampi hinta. Jos testiryhmä olisi suurempi voisi toki ostella edullisia koeviinejä – omat testivalintani menivät ainakin todella metsää, niin pöpelikköön että toinen valinnoista jää juomatta… s/y Selena palaa siis kotiin lastattuna hyvällä oluella ja muutamilla viinipulloilla, menneiden vuosien viinivarastoiden täytöstä voi nyt vain haaveilla…
Puolassa minua on ihastuttaneet myös ihmiset. Kovasti ovat auttavaisia ja pääsääntöisesti ystävällisiä. Yleisesti puolalaisia voisi sanoa myös rauhallisiksi, myös humalassa ja humaltuneiden miestenkin yleisin möykkä on sitten yhteislaulaminen. Ei ehkä niin tasaäänistä, mutta tunnelmallista. Eläintarhassa kiinnitimme myös huomiota ettei ruotsalaislasten tyyppistä kirkunaa ja huutamista ollut lainkaan ilmassa – lapsille ei täällä huudeta eivätkä hekään huuda. Kotikasvatusta on siis olemassa. Toisaalta puolalaiset ovat avoimen kiinnostuneita häpeilemättä – Utskan laiturissa Selena oli monien potrettien taustakuvana vaikka me istuimme jopa istumalaatikossa. Slaavilaiseen huolettomuuteen ja manoveritaitojen heikkouteen olemme täällä törmänneet sekä leväperäisyyteen veneiden kohtelussa mutta lähinnä tuo on ilmennyt heidän omien vuokraveneiden kohtelussa. Toisaalta kun Ustkassa satamatilanne alkoi kärjistyä ja veneiden kohtalo oli vaakalaudalla tuli pikalle useita paikallisia toimijoita, jotka auttoivat sekä käsi sydämellä osoittivat miten pahalta veneen ryskiminen vasten rannan kumisuojia tuntuu. Meille sitten osoitettu paikka oli täydellinen eikä meitä mitenkään ahdisteltu poistumaan edes tilanteen rauhoituttua vaan oikeastaan päinvastoin. Kielitaidottomuus on isoin miinus – saksankielen taitoisen miehistön jäsenen poistuttua olemme ruokalistojen kanssa hukassa. Menyyt ovat tasan puolaksi ja usein saksaksi ja englanninkielentaitoa ei ole välillä koko ravintolassa. Vessan peilistä löytyy kyllä myös syyllinen hukassa oloon – ennen reissua suunnittelin ravintolasanaston printtausta paperille suomi-puola-englanti asetelmalla. Suunnitelmaksi jäi ja siksi harrastamme nyt bingolottoa – onneksi söimme kymmenen päivää tietoisemmin ja jotakin olemme toki oppineetkin.Ei
Turvallisuuteen olen myös enemmän kuin tyytyväinen täällä – lähes jokainen satama on ollut vartioitu 24h ja lopuissakin on ollut kameravalvonta. Gdanskissa satama-alue oli kameroitu, aidattu ja silti vartioitu 24h, Sopotissa laiturit olivat kameravartiossa sekä 24h vartioitu, satamahenkilökunta antoi tuolla myös opstusta laiturille mikrofoneilla. Gnydiassa valvontaa oli myös yön läpi ja kamerat kertoivat loput, siellä havannoimme myös että kameroiden mikrofoneilla voi myös kuunnella menoa laiturilla – mielenkiintoista varmasti ajoittain. Parhaillaan täällä Kolobrzesissa olemme kuin herran kukkarossa – laiturin päässä olevassa satamatoimistossa istuu mies ja katselee satamaa 16 erilaisesta kamerakulmasta. Liekö täällä siten joskus levotonta – nyt ainakin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Hämmentävän valvottua, todellakin. Osissa satamista yövartiointia tekivät valvontaliikkeen miehet – heidät tunnisti siitä, että minkäänlaista rahaliikennettä he eivät hoitaneet. Saapuessamme illalla Gdanskiin saimme kaiken tarvittavan informaation, mutta maksaminen tuli suorittaa päiväaikana. Satamamaksujen maksaminen on täällä myös erilaista, kukaan ei yleisesti kerää maksuja vaan velvoitteet hoidetaan toimistossa. Maksut voi maksaa etukäteen, mutta usein myös viimeisenä päivänä poistuttaessa. Samaan törmäsimme muissakin palveluissa – maksaa myöhemminkin. Rehellisiin ihmisiin ovat törmanneet – hyvä niin, toivottavasti tämä säilyy tällaisena.
Puolan rannikon kauneus on myös puhuttelevaa. Olin kuullut Sopotin lähellä olevan täydellisiä hiekkarantoja, mutta en tiennyt koko rannikon olevan yhtä suurta hiekkadyyniä. Lähdettyämme Gdanskista olemme seuranneet rannikkoa eli yhtäjaksoista hiekkarantaa tänne Kolobrzegiin. Jokaisessa kaupungisa on hoidetut rannat ja turisteja kuljettavat merirosvoaiheiset alukset merelle. Hiekkarantoja rakastavalle unelma kohde. Mukavaa on sekin, että rannikolla on satamia riittävästi. Päivämatkat eivät välttämättä ylitä 30 meripeninkulmaa, leppoisaa lomapurjehdusta on siis mahdollista harrastaa. Täältä tietysti puuttuu tuo saaristo eli lähimpään satamaan on sitten tuulen yltyessäkin ehdittävä, toisaalta tyyni meri ei tee purjehtijaa eli välillä on hyvä mitellä taitoja ja voimia. Meidän mittelyt tehtiin jo alkumatkasta ja nyt otetaan turvallisin vaihtoehto – lähdemme siis vasta tuulen ja meren rauhoituttua eteenpäin. Rönneen vasta lauantaina kertoo http://www.yr.no
Puola on siis puhunut puolestaan – tänne varmasti uudestaan, ehkä jo ensi vuonna Ustkan Hubertia tapaamaan. Kesäloman aikana tänne ehtii mukavasti ja aloituksena tuollainen rykäisy – yhden pysähdyksen taktiikalla 480 mpk:ta Gdanskiin on erinomainen. Todellinen loma alkaa jo muutaman päivän kuluttua ja arkihuolet voi unohtaa. Tuntee olevansa muualla, todellakin. Pienellä kaihomielellä luin tänään erään naispurjehtija kolleegani blogia, hän oli irroittanut köydet Suomesta ja mahdollisesti seuraavaksi kiinnittää köysiä Suomeen vasta kolmen vuoden päästä – onnellinen eläkeläinen. Minun aikani ei ole vielä vaan vasta joskus – nyt vielä työelämä tuntuu mielenkiintoiselta ja nuorisoni kaipaavat peruskalliota. Ehkä sitten joskus kun tunnelmat ovat erilaiset – silloin Puolakin tuntuu jo kotoisalta, varmasti.
Karonmatkassa 