Karonmatkassa

Avainsana: purjehdus

  • Ikkunat irti ja kevät alkakoon…

    Näin keväisen letkeästi alkoivat Tosirakkauden kevään 2016 kunnostukset… ensitöiksi tietenkin täytyy aloittaa jotain hieman suurempaa. Työn alla siis salongin ikkunat, olivathan nuo vuotaneet ikävästi naisten Itämeren reissulla kastaen tehokkaasti tavaroita myrskypunkassa. Tilauksessa nyt läpinäkyvät (erittäin hieno ominaisuus ikkunoissa), osittain ainakin avattavat ja mielellään suuremmat ikkunat. Valon määrää salongissa on toiveissa lisätä siis merkittävästi, pelkona minun veneessähän ei ole näyteikkunatunnelman saapuminen salonkiin. Boströmim salonkia kuvaillaan usein kovin pimeäksi ja läpinäkymättömät ikkunapleksit eivät mitenkään ole auttaneet asiaa.

    Nyt siis etsinnässä sopivat uudet portlightsit – toivomuslistalla kohtuuhintaiset, avattavat, kauniin malliset ja aukkoa 490×130 suuremmat metallikehykset. Muutaman illan etsintöjen jälkeen tiedän jo, että haasteita on ilmassa.

    Rungon pesussa taas apuna kemian ihmeet – miten vaivattomasti valkoisesta tuleekaan valkonen. Sitten vaan vahaa pinnalle, jotta vaikutelma säilyisi edes puolen purjehduskautta. Jospa tänä keväänä saisi aikaiseksi vielä vesilinjan nostamisen niin olisipa siinä Tosirakkautta ehostettu yhdelle keväälle kohtuullisesti.

    Kesäloman reittisuunnitelman pohdinta on alkanut, minne sitä suuntaisi ja millaisella miehistöllä? Nuorisogastista vanhimmalla on mahdollisesti jopa töitä kesällä – tämä siis vapauttaa hänet purjehduspakosta kesälomalla. Näin olen luvannut ja tuosta sopimuksesta täytynee pitää kiinni. Mielestäni erikätevä tapa saada lapset hakeutumaan kesäksi töihin, siis ”ihan mitä vaan työtä kunhan on työtä ” asennetta on ollut ilmassa. Viime kesänä Puola teki vaikutuksen – olisiko tänä kesänä itäisen Itämeren vuoro, kauniiksi kehuttu Riika ja Saarenmaa  voisivat olla listalla… kunhan siis ensin saadaan nuo akkunat kuntoon  jos vaikka kesällä joskus sataa tai roiskuu☺.

     

     

     

     

  • Sandhamnista Lillikseen…

    Sandhamnin ihanasta atmosfäristä nautimme tuokion… muutama ihana kuva rannan taloista, kauniita naisia ja komeita purjehtijamiehiä. Illallinen ja yöksi merelle…

    Puskimme ulos merelle hämärän kanssa samaan tahtiin. Tuuli oli yltynyt kymppiin ja puskimme koneelle melko vastaista ulos Sandhamnista. Vaikutti siltä, että seilaamme lennossa yli Pohjois-Itämeren kohti Kökaria. Purjeet ylös ja kokka kohti pimeyttä. Mikä purjehduksessa on niin hienoa – kaikki.  Merellä on hienoa, myös silloin kun ei ole kaunista. Nyt surffasimme pimeydessä ja miehistö alkoi hakeutua paikoilleen.  Olinhan luvannut seilata itse tuon yön synkimmän ajan ja siirtää vastuuta aamun valjettua. Sitkeimmät seurustelijat olivat seuranani pitkälti yli puolen yön, mutta sitten tuli hiljaista. Yönhärässä kuului korkeintaan minun laulua ja aaltojen kohinaa. Synkin pimeyskin muuttui välillä kuutamoksi kun kuu löysi pilviverhon välistä aukon. Hetkellisesti tuntuikin kuin olisin sytyttänyt valot yön pimeyteen. Aamu valkeni neljän aikaan ja niin meillä alkoi aamiainen number one.  Taivaallisen kaunis auringonnousu oli seuranamme. Aamiaisen jälkeen nukkumaan – ihana tunne väsyneenä kömpiä omaan punkkaan ja vene jatkaa kulkuaan turvallisissa käsissä. Unessani havahduin vain hetkellisesti, kun tuulen loputtua Lombardini hörähti käymään ja jatkoimme peltigenoalla.

    Kökarin sivuutimme pilvisissä merkeissä – kotimaan vesillä tuntuu harmaalta. Pieni tihkusade toivotti meidät tervetulleeksi kotiin ja minun ympyrä sulkeutui. Itämerta on hämmennetty, ympyrä tehty vai kahdeksikko jää tällä kertaa tekemättä. Kihti tuntui miehistöstä pieneltä, kuulema on joskus ollut suuri. Meillä oli mielessä suomalainen sauna, siksi suuntana Lillholmen. Rantautuminen, saunavuoro varattu ja juhlistimme hetkeä kuohuvalla! Taas itkimme liikutuksesta, koska siihen oli nyt aihetta. Veneellinen vahvoja naisia, joiden erilaisuus on rikkaus. Meilä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme, hyvä niin, sillä yhtään täydellista ei mukaan halutukkaan.

    IMG_462588678170613

    Illalliseksi grillillinen herkkuja auringon lämmittäessä mukavasti, saunaan ja nukkumaan. Kesälomapurjehduksen viimeinen ilta ei voisi olla parempi. Kiitos!

  • Aamuvarhaisesta iltamyöhään…

    Byxelkrokista Nynäshamniin, 115 meripeninkulmaa nyt takana. Viime öisten, lyhyiden yöunien jälkeen hieno suoritus naisistolta.

    DSC_0551

    Olipa meripäivä – auringossa köllöttelyä avomerellä, nautintoa isolla N-kirjaimella. Ollaan syöty ja juotu, naurettu ja itketty – onnesta ja liikutuksesta, pohdittu mennyttä ja tulevaa, kuunneltu Abbaa ja juotu Mohitoja itse tehdyin jääpaloin. Ehdimme rentoutuakin kannella loikoillen ja puhdetöitä tehden. Köysitöinä on poistettu vappuhuiskia, siivottu kantta ja kätevä emäntämmekin tutustui virkkauksen saloihin ja saikin aikaiseksi kahdeksan ketjusilmukkaa. Nähtäväksi jää mikä tuosta virkkauksesta syntyy vuosien saatossa. Avomeren huikeissa maisemissa voi kannella pitää myös sokerointi-  ja jalkahoitostudiota, nyt on silukkaa. Avomerellä olemme yhteyksien tavoittamattomissa, mutta kun ranta alkaa näkyä tulee taas palkkeja puhelimeen. Siitä iloa kaikille – erityisesti olemme saaneet nauttia TinderDating tuomasta huvista – voi tuota valikoimaa…

    DSC_0561

    Merellä surkuttelimme Itämeren surkeutta – lähes koko päivän kuljimme jonkinlaisen kasvuston läpi, paksumman tai ohuemman. Mielessäni on tuo Puolan tilanne, yhtään septik-tankin tyhjennyspaikkaa en löytänyt. Miten tuolla purjehditaan veneellä, jossa mereen ei ole mahdollista tyhjentää mitään? Toisaalta Puolasta taitaa Itämereen mennä paljon muutakin sopimatonta – mitenköhän tuohon voisi vaikuttaa…

    Nynäshamniin saavuimme samaanaikaan hämärän kanssa mutta ikäväksemme missasimme saunan – ei yösaunamahdollisuutta täälläkään. Aamulla aukesivat rannan kaupat – kiva juttu. Paikallinen Pelle-kauppa oli aivan kuin tilauksesta laskenut kaikkien tuotteiden hintaa -40%. Kyllä nyt on nättiä uutta kaikilla, minä pysyin piukkana ja yhtään uutta takkia en ostanut, koska itseasetettu ostokielto on neljän takin omistajana edelleen voimassa. Jotain kivaa kuitenkin ja yhtään Pelle-mekkoa ei vielä ollutkaan. Omiin suunniteltuihin ostoksiin kuului myös moottorin ilmansuodatin ja uusi lyysari kahden toimimattoman tilalle. Huikea palvelu rannan kaupasta. Suodatinta soitettiin läheiseltä Lombardini-myyjältä, valitettavasti olisin saanut uuden vasta parin päivän päästä. Lyysariakaan ei heillä ollut hyllyssä, mutta pyytämättä myyjä soitteli koko Nynäshämnin mahdolliset kaupat läpi ja lupasi myös pyytämättä auton lainaksi tarvittaessa.. Lopuksi myyjä lupasi tekohengittää vanhaa suodatintani paineilmalla, tietenkin pyytämättä. Perässäni ollut miesasiakas kertoi minulle ettei tuota ilmansuodatinta kovin usein tarvitse vaihtaa, hän ihmettelikin mistä päättelen vaihdontarvetta olevan. Yritin siis selitellä konehuoneessa havannoimaani harmaata ilmaa hänelle, mutta en tainnut vakuuttaa häntä. Kiitellessäni myyjää tekohengityksestä sain hänen arvioksi suodattimen olevan todellakin vaihdon tarpeessa. Oikeastaan mikään suunnittelemistani ostoksista ei onnistunut, mutta ostin kuitenkin varakulkuvalot ja silti poikkeuksellisen erinomaisesta palvelusta täyskymppi Nordberg Nilsson Båt och Motor AB:lle. Tuonne palaan varmasti ostoksille.
    Naisistomme on herättynyt jonkun verran ihmetystä ja olemme saaneet jonkin verran kysymyksiä. Nynäshamnin polttoaineaseman myyjä kyseli onko todella meitä veneellinen daameja. Hänen kysymyksensä osui kuin naulan kantaan – hän nimittäin arveli naisistossa olevan enemmän epäsopua kuin miesten kesken. Todistin hänen väitteensä vääräksi ja pääsin siis markkinoimaan loistavaa sovellustamme. Sain vakuutettua hänetkin sen erinomaisuuudesta, uskoi toimivan hyvin ja varmasti muillakin.
    Nyt vauhdilla Sandhamniin – näyttäytymään uusissa vaatteissa ja nauttimaan Nynäshamnin savustamon mainiota savukalaa. Illallisen jälkeen suuntaamme merelle – tavoitteenahan on olla yö merellä ja lauantai-iltana saunomassa suomalaisessa saunassa, kotinurkilla.

  • Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

    Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

    Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

    Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

    Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.

  • Ustkasta Kolobrzegiin – proomun kyljeltä palvelusatamaan

    Sunnuntain vietimme Ustkassa, joen perukalla proomun kyljellä, tarkassa vartioinnissa teollisuusalueella. Yöllä alueella oli myös koiravartio eli turvallista todellakin, vaikka maisema ei järin viehättänyt meitä. Aamulla matkaan ja kävimme vielä tervehtimässä satamaisäntää, Hubertia ja maksamassa vierailumme satamamaksut ja kuluttamamme sähköt. Yhteensä maksettavaa oli kertynyt 56 zl eli noin 15 euroa. Kerroimme Hubertille, ettemme löytäneet suihku ja wc-palveluja – johon hän varsin neuvottelevasti vastasi tulevaisuudessa palveluiden olevan paremmat kun uusi satama valmistuu. Sataman loppulaskun nähtyämme tuntui entistä paremmalta ajatus, että olimme viettäneet aikuisten kesken vielä toisenkin illan saunassa&jacuzzissa – 50 zl ylellisyydestä on todella vähän.
    Suuntasimme merelle ja suuntana yli 50 mpk päässä oleva . Merellä ihmetelimme taas tyhjyyttä – hyvin vähän laivoja ja todellakin vähän huviveneitä, nythän on heinäkuu, missä kaikki ovat? pääsimme seilaamaan jopa 8 solmua kunnes illaksi tuuli kuoli pois ja niin alkoi Lombardini laulamaan. Matkalla ihastelin saksalaisen satamakirjan kuvaa Kolobrzegin uudesta satamassa, joka valmistuu ensi vuodeksi. Ennakkotietona meillä oli, ettei ilman keulapotkuria tuossa satamassa pärjää sillä niin ahdas satama on. Eipä tiennyt kertoja, ettei meillä aina ole oikein kunnolla potkua edes eteen…taakse aina varmimmin. Huutelimme satamaa ennakkoon VHF:llä – saamatta vastausta, mutta laiturilla meitä oltiin kuitenkin vastassa eli kuultu oli. Saimme erinomaisen paikan, johon hienosti rantauduimme ilman keulapotkuria vaivatta. Ahdas toki satama oli, muttei missään nimessä ahtain näkemäni ja vapaita paikkoja oli runsaasti. Satama oli erinomaisen suojainen ja se oli hyvä tieto, sillä tuulta ja tuiverrusta oli luvassa.

    Virtuaalikuva KOLOBRZEG uudesta satamasta
    Kolobrezin uusi satama

    Kolobrzegin satamassa on kaikki tarvittavat palvelut – hyvät suihkut ja WC:t, pyykkitupa ja sekä laiturilla sähköä ja vettä. Satamamaksu on alhainen 40 zl, mutta kaikesta (paitsi wc:stä) maksetaan sitten vielä 5 zl tykö. Toisaalta sähkösta maksaminen kulutuksen mukaan on reilua – meillä kun ladataan vain akkuja tuo 5 zl kestää yli vuorokauden, jääpalakoneen ja lämminvesivaraajan käyttäjät maksavat sitten enemmän vuorokaudessa. Satamassa saksa on toinen kieli, kuten vähän koko Puolassa, mutta huomasimme osan henkilökunnasta puhuvan jopa erinomaista englantia. Tästä olikin meille hyötyä, sillä miehistömme saksantaitaja hyppäsi aamulla junaan ja lensi Gdanskista Turkuun. Työt kutsuivat, valitettavasti. Matkustaminen junalla on myös Puolassa edullista, ykkösluokan junalippu Gdanskiin maksoi 56zl ja matkaa oli yli 300 kilometriä.
    Satamapäivämme oli puuhakas. Tarkistimme makeavesijärjestelmämme vuotokohdat, joita löytyikin muutama. Siivosimme kannen ja sitsloodan trallinalauset hiekasta ja roskista, pesimme lähes kaikki pyykit ja aloitimme koneen huollot. Pojat putsasivat vielä takapilssin ja myrkyttivät wc:n huohottimessa elävät hämähäkit. Kiersimme vielä kaupunkiakin useamman tunnin pienten ostosten merkeissä ja ehtipä pojat pelata vielä jalkapalloakin. Palloilu sai kostean lopun kun lopulta pojat jahtasivat palloa joesta, iltahämärässä. Poikien hämmästykseksi en ilostunut tuosta uimaretkestä – märkä, kylmissään oleva jalkapalloilija pääsi onneksi suoraa suihkuun ja vaatteet pesuun.

    Kolobrzegin satama on todella mukava – kuitenkaan en ilostunut kun tutkailin loppuviikon säitä.Luvassa on seuraavina päivänä yli 13 m/s tuulta eli melkoista keikutusta runsaan 60 mailin matkalla. Onhan täällä mukavaa, mutta ei ehkä näin kivaa ja suunnitelma miehistön vaihdosta Rönnestä olisi haaveissa. Nyt täytyy toivoa parasta, ettei miehistönvaihto vaadi autonvuokrausta.

  • Gdyniasta Wladyslowowiin – ihana purjehduspäivä

    Tiistaina hieno, aurinkoinen purjehduspäivä Gdyniasta Wladyslawowowiin. Seurailimme rannikkoa karttamerkinnöistä huolimatta. Pohdimme kyllä hetken miten suhtautua kartassa mainittuihin ampuma-alueisiin varsinkin kun plotterin kartta mainitsi samalle alueelle täyskiellon ulkomaalaisilta aluksilta. Plotterin kartassa teksti tosin oli täysin saksaksi eli sen olisi voinut jättää vaikka huomioimatta, kipparin saksantaitamattomuuden vuoksi. Matkalla Liepajasta Gdanskiin purjehdimme sujuvasti läpi vastaavilla merkinnöillä olevan merialueen, jota hallinnoi Venäjä. Tuolloin meitä tultiin katsomaan lentokoneella, ei kuitenkaan ammuttu eli tuskin tuon huonompaa kohtaloa voi olla Puolassakaan. Taitavat nuo merkinnät olla menneen talven lumia, kokonaisuudessaan.
    IMG_1965Wladyslawowovissa saimme hienon paikan syvältä satamassa – taas ennakkovaroitukset olivat paikkaansapitämättömiä. Satama ei ollut mitenkään ahdas. Aamulla ostamamme jalkapallo pääsi illalla käyttöön – jalkapalloa hiekkarannalla ja menipä Rasmus vielä uimaankin pelin päätteeksi, vapaaehtoisesti.
    IMG_1967Aamulla katsoimme merta toisesta vinkkelista eli kävimme Rib-veneajelulla – olipa hurjaa menoa. Saimme matkaan myös rannan kaupoista kaiken tarvitsemamme kalasta perunaan. Sitten kohti Lebaa…

  • KESÄLOMA 2015 – Karon matkassa Itämerta alas

    s/y Selena matkalla Etelään…

    Kesäloma on alkanut ja s/y Selena on teinien valtaama -miehistössä siis viisi teiniä ja kaksi aikuista. Matkan teko on tehokasta, sillä tavoitteena on olla viikossa Gdanskissa. Tämän saavuttamiseksi pääsemme yöpurjehtimaan vahtivuoroissa. Nakkilistakin on kiinnitetty oveen ja siihen siis ”innokkaat” keräävät viivoja. Alkuvaikeuksien jälkeen kokka kohti Kasnäsiä, jossa pääsemme tankkaamaan. Aina voi oppia uutta ja kesäloma eka opetus on, että on todella kaukonäköistä jättää kotiavain jollekin luotettavalle. Kun sitten huomaa unohtaneensa tietokonekassin, kukkaron kanssa auton takaluukkuun niin voi pyytää apua ja matkan tekoon tulee vain vähäinen viivytys. Kiitos avusta:).

    Neljän viikon kesäloma purjehditaan vaihtelevin miehistöin – aloitetaan näin teinien valtaamana, sitten rauhallista perhepurjehdusta ja lopulta railakkaasti naisten kanssa Itämerta ylös… eipä pääse kyllästymään. Nyt siis miehistönä omat pojat Roope ja Rasmus, perhe Servanto (Tommi, Anna ja Paula) sekä teinivahvistus Kastanja Laurikko. Avomeritiimi on valmis!

    Näillä tunnelmin – Purjehditaan kauas pois, sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu

     

  • Purjehdusblogi on hiljentynyt, mutta Karoliina ei…

    matkalla TallinnaanTämän Karonmatkassa blogin kirjoitukset alkoivat mieliinpainuvasta kesälomasta 2012 ja jatkuvat seuraavaan talveen. Ajatuksena oli jatkaa tarinointia, myös talvella, mutta talvinen Karoliina on niin työkeskeinen ettei ajatukset oikein sovi tänne purjehdusblogiin.

    Syksyllä 2013 avattu bravablogi.fi on minun talviminäni ajatuksia ja toki myös työtäni käsittelevä blogisivusto. Siellä on siis mahdollista kurkistaa kosmetologian maailmaan melko samalla otteella kuin tähän purjehdukseenkin, tällä sivustolla.

    Purjehdusblogin pitäminen oli ihanaa ja kun s/y Selena seuraavaksi lähtee jonnekin, mistä haluan kirjoittaa niin tämä sivusto alkaa elää uudestaan. Toivottavasti siis jo ensi kesänä, kesää odotellen!

  • Summa Summarum 3. Yksinpurjehdus kotiin Nynäshamnista

    Kokemusrikkaan loman päättämien yksinäiseen viikkoon merellä, on ihan täydellistä. Olin siis merellä, veljeäni lainaten, maailman parhaassa seurassa viikon. On asioita joita ei voi jakaa, eikä pukea sanoiksi, asian kärsimättä.  Yksinäisen viikon voisi varmasti jakaa täydellisesti samoin ajattelevan kanssa, joka myös uskaltaa luottaa fiilikseen ja heittäytyä hetkeen. Jolle meri on virikkeistä paras ja joka viihtyäkseen ei tarvise viihdyttäjää/ seuraa. Silloin ei selitellä, ei avata yhtään keskustelua ” mihin perustuu?”, mennään kun tuntuu siltä ja vaikka päivä loppuisi niin lainataan yöstä tai sitten vaan ollaan, syödään kun on nälkä, ollaan tunteja ihan hiljaa tai sitten avataan ääntä tuulen kanssa samaan tahtiin tai itketään, tietämättä mitä itketään. Luetaan kirjoja, kuunnellaan stereoita liian lujaa tai yöllä ihan hiljaa rakkauslauluja ruotsiksi. Saunotaan yöllä ja päivällä, jutellaan itsekseen tai lokille ja saadaan lintu ehkä säälistä istumaan tutka-antennin päälle hetkeksi. Mietitään elämää, arkea ja juhlaa, menneitä ja nykyisiä, tulevaisuutta. Silloin on lupa olla se tylsä, ylivilkas, rohkea, pelokas, vahva, heikko, surullinen, sairaan taitava, kaikkivoipa, yksinäinen oma itsensä eli seuraihmisenä aika hankala tapaus.

    Nynäshamn – Turku välille mahtui ihan kaikkea. Ongelmia keulapurjeen kanssa ja laakerinrassausta, bikinikelejä ja auringonottoa rannalla ja liikkeessä, saunomista, seurustelua oikeasti kiinnostavien ihmisten kanssa,  täydellistä yksinoloa, purjehdusta ja konetusta, sadetta ja paistetta, elämän suurten kysymysten pohdiskelua ja lopulta hurjan hauska kesäloman lopetusjuhla Nauvossa ”kaverille kanssa” teemalla. Merellä on mutkatonta olla yksin, mutta rantautuessa otan mielelläni apua vastaan. Tätäkin lajia löytyi joka lähtöön, rantauduin yksin säkkipimeässä tyhjään rantaan, yksin kirkkaassa auringon paisteessa muiden katsellessa mitenköhän tuo onnistuu, useimmiten sain kuitenkin mukavasti apua ja välillä auttajia oli oikein useita. Kiitokset kaikille fiksuille, jotka jaksatte auttaa kanssaveneilijää. Autan myös mielelläni itse kaikkia niin hyvin kuin osaan ja ihan kaikessa. Tänä kesänäkin olen yhden koneen käynyt starttaamassa ja teen sen ihan mielelläni.

    Yksinäinen nainen merellä tai ajatus siitä saa ihmiset kertomaan kommentteja, joita ei voi olla miettimättä. Jos nainen voi ajaa autoa niin miksei venettä, onhan tiellä toki paljon ahtaampaa. Tämän kesän suurin totuus on yksinkertaisuudessaan hyvän ystäväni lause ” jos sulla joskus on oikeesti mies niin et voi tuolla lailla seilata koko kesää”… miten totta tämä onkaan ja vaikka parisuhde onkin yhtä kompromissia (kompromissia, jossa tärkeät asiat, kuten asuminen, työnjako perheessä, veneily/mökkeily/vapaa-aika pitää mennä kuitenkin niin kuin mies haluaa) niin olenko oikeasti valmis luopumaan tästä? En ole tapaillut yhtään miestä, joka ei olisi yrittänyt puuttua jotenkin purjehtimiseeni ja/tai veneenomistamiseen. Joitakin häiritsee rahan tai ajan menetys, joillekin purjehdus on liian hidasta etenemistä ( hyvällä tuulella mun vauhti 7-8 solmua, koneella 8 solmua – kuitenkin moottoriveneellä taloudellinen matkavauhti 8-9 solmua ja polttoainetta kuluu niin, että seteleitä voisi repiä tasaiseen tahtiin) toisia liika itseriittoisuus tai se, että minä omistan veneen eikä hän. Yksinpurjehtiva nainen ei myöskään oikein tue kenenkään miehisyyttä vaan päinvastoin. Siinä saattaa miestä kannustavat lauseet kuten ”oletpa taitava merenkulkija rakkaani”, jäädä sanomatta ja ihailevat katseet luomatta. Mutta kukapa pyörällä tai autolla ajoakaan komppaisi?!? Sitä siis pohtimaan, vaihtaisinko tämän parisuhteeseen vai jatkanko edelleen linjalla enemmin pari suhdetta kuin parisuhde. Ehkä aikanaan otan varttuneenpien ja viisaampien neuvoista vaarin ”hiukan avuttomampi kannattaisi olla” tai sitten vaan, ortopedin mieliksi, etsin sen vahvan, joka säästää niveliäni!

    Summa summarum… istun veneen salongissa Lillholmenissä ja syksy on pimeimmillään. Tänä syksynä olemme olleet lasten kanssa liikkeellä pari kertaa ja yksinäni olen seilannut kolme viikonloppua. Talvi lähestyy ja on pian on aika lopettaa tältä kaudelta. Tämän kesän keksintöjä on nyt aika listata:

    – lapset on ihania ja seikkailu heidän kanssaan vasta onkin ihanaa, tätä lisää!

    – vene kotirannassa on kiva juttu, mitä helpommat ympyrät sen parempi.Vene talveksi myös Turkuun, vaikka ei ihan kotipihalle niin lähelle kuitenkin.