Avainsana: purjehduskauden aloitus

  • Takaisin vesillä – 2 vuoden tauon jälkeen

    Takaisin vesillä – 2 vuoden tauon jälkeen

    Kyljet kunnossa ja pohja maalattu

    Kaksi pitkää vuotta. Niin kauan veneeni on ollut maissa – odottamassa, huollettavana, ja totta puhuen, myös vähän unohduksissa. Elämä vei, vuodet vierivät, ja meri jäi taka-alalle. Kaksi kesää Ramstedtin telakalla lähes yksinään nököttänyt Tosirakkaus pääsi vihdoin omaan elementtiinsä – viikko ennen juhannusta! Veneily ei ole koskaan ollut vain harrastus, vaan elämäntapa. Silti, välillä elämässä on tehtävä valintoja: Lingonbackan  rakentaminen ja purjehdus eivät oikein mahtuneet samaan, joten toisesta oli hetkeksi luovuttava. Nyt oli aika palata merelle.

    Mitä Selenalle sitten kuului kahden kauden tauon jälkeen? Hämmentävän hyvää, sanoisin. Laite toisensa perään käynnistyi kiltisti katkaisijasta, ja ainoaksi mykäksi laitteeksi paljastui takahytin sähköinen pilssipumppu. Stereoihin tehtiin pieni korjaus, käsipilssipumpun kalvo vaihdettiin, ja starttiakku uusittiin. Moottori oli testattu jo rannassa – käynnistyi kuin unelma.

    Vene on taas vesillä – ja niin olen minäkin. Kahden vuoden telakkatauon jälkeen Tosirakkaus pääsi omalle elementilleen ja minä palasin rakkaan harrastuksen pariin. Tässä ensimmäiset aallot – ja juhannuksen tunnelmat saaristosta.

    Rantakauden aikana Lombardinin S-vetolaite oli käynyt kartio kytkimen korjauksessa, ja me – mrs & mr Aro – asensimme sen takaisin. Ja toimii kuin unelma sekin.

    Me and Mirka veneelläkin oiva pari❤️

    Kevätkunnostukset vedettiin tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan: vedenalaisessa osassa muutama paikkaus, vähän laminointia, pientä lakkauspuuhaa ja teak-kannen viimeistelyhiontaa telakka kauden aikana korjatulle kohdalle. Kyljet vahattiin tietysti.  Mastoon kiinnitettiin erityistä huomiota ja yllätys,  kaikki valot toimivat 👍. Puomiin teetettiin uusi mastonliitospala vanhan murtuneen tilalle sekä vaihdettiin kuluneet pylpyrät. Nyt toimii!

    Uusi, teetetty mastohela
    Vahaus puuhia❤️

    Vaikka suurempia uudistuksia ei tehty, tuntui kuin vene olisi itsekin odottanut paluutaan – valmiina lähtöön.

    Ensimmäinen reissu pitkän tauon jälkeen osui juhannukseen, eikä se olisi voinut osua paremmin. Suunnaksi otettiin tuttu ja rakas saaristo, ja juhannusta vietettiin Brännskärissä – monien muiden juhlijoiden keskellä, mutta silti välillä omassa rauhassa, ystävien ympäröimänä.

    Naapuri veneestä saatin nuorimies viitisen laittoon
    Juhannus Brännskärissä oli mahtava!

    Juhannuksen tunnelma oli lämmin ja mutkaton. Keskityttiin yhdessäoloon, hyvään ruokaan ja siihen, että oltiin taas vesillä. Merellä, missä kaikki tuntuu vähän selkeämmältä ja vapaammalta. Juhannuksen viimeiseksi yöksi päädyimme tunnelmalliseen Sänkörenin merikarhusatamaan. Monet asiat siellä olivat ennallaan – ja juuri se toi rauhaa ja tuttuuden tunteen. Saari-isännän asiantunteva vastaanotto ja kehoitus kylkipaikalle kääntämisestä tuulen vuoksi oli kuin piste iin päälle. Oli kuin olisimme palanneet kotiin.

    Tälle kesälle Tosirakkaus sai myös uuden kotisataman – kirjaimellisesti. Meidän omaan rantaan on valmistunut laituri, joka toimii nyt satamanamme, vaikka onkin vielä hieman vaiheessa. Laituriarkku on vasta tekeytymässä, ja varsinainen kansirakenne tehdään ensi kesänä, mutta jo nyt pystymme käyttämään rantaa kiinnittymiseen. Yllätykseksemme Selena ui suoraan arkkuun ilman ruoppausta. Kun laituri valmistuu, ruopataan veneelle oma paikka sen kyljestä. Tämä kesä mennään näin – ja hyvin pärjätään.

    Samalla Selenan kotiseura on vaihtunut. Turun Pursiseura ei koskaan tuntunut täysin omalta, ehkä siksi, että nuorena naiskipparina sain osakseni varsin nuivaa vastaanottoa. Jälkikäteen ajatellen – taisin olla joillekin vähän liikaa. Nykyään osaisin jo jättää kommentit omaan arvoonsa, mutta silloin kuulluista lauseista oli vaikeampi selvitä vaikka kertovat toki sanojasta enemmän kuin minusta.

    Nyt kun meidänkin koti on Paraisilla, tuntui täysin luontevalta että Selena muutti kanssamme. Uusi koti löytyi Paraisten Venekerhosta – ja täytyy sanoa, että kaikki kohtaamiset heidän kanssaan ovat olleet todella mutkattomia ja ystävällisiä. Olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että meidän yhteinen satama löytyy nyt niin lähellä – sekä kartalla että sydämessä.

    Merellä 💙

    Tämän kirjoituksen myötä avaan myös blogini kannet jälleen. En lupaa suuria tarinoita tai jokaista solmua, mutta rehellisiä hetkiä, meren ääntä, veneen kolahduksia laituria vasten – ja ehkä joskus myös sadepäivien pohdintoja sekä myötä- ja vasta-aaltoa

    Jos olet ollut täällä aiemmin: tervetuloa takaisin. Ja jos olet uusi lukija: ihanaa, että löysit tänne. Otetaan yhdessä suunta kohti horisonttia!

    Tosirakkaus on taas vesillä. Ja niin olen minäkin.

    Nähdään aalloilla! ⛵

  • Purjehduskausi 2021 avattu

    Purjehduskausi 2021 avattu

    Tänä keväänä olimme ajoissa, sillä kunnostustyöt oli rajattu tarpeellisiin ja emmekä sallineet ”ihan samassa” ajatusta. Viime keväästä olemme siis ottaneet opiksi. Veteen jo 5.5., mahtavaa!

    Tänä keväänä Petri kiillotti erityisen huolella kylkiä. Toivottavasti vältämme näin viime vuotisen kellastumisen. Uuttakin on tänä vuonna. Näyttävin uutuus on isopurje ja nyt toivomme mahtavaa menoa uudella purjeella😉. Viime kesäksi täysin huollettu toaletti halkesi kesälomalla juuresta ja sen tie tuli päätökseen. Nyt ihka uusi sellainen👍. Ledi-valaistusta on myös lisätty. Pentryn alakaapeissa on nyt valot ja konehuoneessa on kirkasta kuin leikkaussalissa. Viime syksynä vuotamaan alkanut lämminvesivaraaja kävi myös hitsaajalla ja on nyt ehompi kuin uutena. Pilssipumput on vaihdettu isompiin ja letkutuksia on järkevöitetty👍. Vanhan vuotavan jollan tie päättyi kaatopaikalle ja kannella on nyt uutuuttaan hohtava Quicksilver. Monen monta juttua siis tänäkin vuonna ja ennen kesälomaa vaihtoon menee vielä hupiakut (2x142Ah).

    Kesän eka retki ei sisältänyt purjehdusta vaan s/y Selena toimi helatorstain pitkän viikonlopun huoltoaluksena Lilltervon rannassa. Tuonne havittelemme uutta Selenan kotisatamaa lähivuosina ja kotia muutaman vuoden päästä. Alusta kun tontilla aletaan niin ensin on tehtävä tie tontin halki. Melkoiset sorapainit saimmekin vuokraamme Hitachin avulla aikaiseksi. Neljä pitkää päivää ja alle 100 metriä tietä. Rannassa saimme raivattua myös kaistaleen ryteikkövapaata aluetta. Onneksi minä osaan hillua moottorisahan kanssa, koska kaivinkoneen käyttäjänä Petri oli paljon rohkeampi. ”Voittaa päivän Linnanmäellä” oli joku kuvannut kaivurihommia ja todellakin, siltä se keikutus tuntui epätasaisella maalla.👍

    Onneksi päästään myös purjehtimaan, toukokuun viimeisenä viikonloppuna vihdoin merelle. Aikuisten reissulla eka pysähdys perjantaina Seiliin. Vuosien takaisista käynneistä kohde on melkoisesti muuttunut ja saanut lisää palveluita. Aikaisemmin kiinnittäydyttiin ankkurilla kirkkolaituriin, mutta nyt seuraavassa lahdessa on erinomaiset aisapaikka-laiturit. Saunoja on kaksi ja siten vuoroja riittää useammalle. Kurssisaunassa on hieman karummat puitteet, mutta aamun tutustumiskäynti osoitti,että rantasaunassa on varsin kaunista. Mukava kohde lähellä😃.

    Lauantaina erinomaista purjehdusta, hyvässä tuulessa kohti Lillolmenia. Aurinkoisesta iltapäivästä oli ihana nauttia💗 kotoisassa Merikarhusatamassa. Illan aikana suosittua satamaa täytettiin sopuisasti toiseen riviin. Onneksi on kaksi saunaa ja niin meillä saunavuoro illan parhaimmasta hetkestä. Olipa ihanaa!

    Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Otimme aurinkoa, teimme pikkuaskareita ja hiukan myös töitä. Klapikone-Aro etsi halkomista, mutta saaren puut olivat jo valmiiksi pienenä.

    Iltapäivästä kohti kotia. Kevyessä myötätuulessa purjehdustetsailua. Valitettavasti uudesta isosta paljastui samalla ikävä valmistusvirhe. Se ottaa kiinni takastaakiin 🙄, mites tällä luovitaan? Voihan sen tietysti aina laskea alas ja nostaa ylös, toivotulle puolelle. Melko kätevää 👍. Onneksi tänään tuuli sopi myös tällaiselle epäkelvolle purjeella.

    Rentouttava viikonloppu kahdestaan, juuri sitä mitä tarvitsimme ❤️⛵🌞.

  • Ikkunat irti ja kevät alkakoon…

    Näin keväisen letkeästi alkoivat Tosirakkauden kevään 2016 kunnostukset… ensitöiksi tietenkin täytyy aloittaa jotain hieman suurempaa. Työn alla siis salongin ikkunat, olivathan nuo vuotaneet ikävästi naisten Itämeren reissulla kastaen tehokkaasti tavaroita myrskypunkassa. Tilauksessa nyt läpinäkyvät (erittäin hieno ominaisuus ikkunoissa), osittain ainakin avattavat ja mielellään suuremmat ikkunat. Valon määrää salongissa on toiveissa lisätä siis merkittävästi, pelkona minun veneessähän ei ole näyteikkunatunnelman saapuminen salonkiin. Boströmim salonkia kuvaillaan usein kovin pimeäksi ja läpinäkymättömät ikkunapleksit eivät mitenkään ole auttaneet asiaa.

    Nyt siis etsinnässä sopivat uudet portlightsit – toivomuslistalla kohtuuhintaiset, avattavat, kauniin malliset ja aukkoa 490×130 suuremmat metallikehykset. Muutaman illan etsintöjen jälkeen tiedän jo, että haasteita on ilmassa.

    Rungon pesussa taas apuna kemian ihmeet – miten vaivattomasti valkoisesta tuleekaan valkonen. Sitten vaan vahaa pinnalle, jotta vaikutelma säilyisi edes puolen purjehduskautta. Jospa tänä keväänä saisi aikaiseksi vielä vesilinjan nostamisen niin olisipa siinä Tosirakkautta ehostettu yhdelle keväälle kohtuullisesti.

    Kesäloman reittisuunnitelman pohdinta on alkanut, minne sitä suuntaisi ja millaisella miehistöllä? Nuorisogastista vanhimmalla on mahdollisesti jopa töitä kesällä – tämä siis vapauttaa hänet purjehduspakosta kesälomalla. Näin olen luvannut ja tuosta sopimuksesta täytynee pitää kiinni. Mielestäni erikätevä tapa saada lapset hakeutumaan kesäksi töihin, siis ”ihan mitä vaan työtä kunhan on työtä ” asennetta on ollut ilmassa. Viime kesänä Puola teki vaikutuksen – olisiko tänä kesänä itäisen Itämeren vuoro, kauniiksi kehuttu Riika ja Saarenmaa  voisivat olla listalla… kunhan siis ensin saadaan nuo akkunat kuntoon  jos vaikka kesällä joskus sataa tai roiskuu☺.