Talvi puskee eteeni töitä, loskaa, räntää ja inhottavan kylmää ilmaa… mitä tämän kaiken keskellä voi ajatella säilyäkseen tervejärkisenä. Oikein synkkänä hetkenä mietin lämpöistä kesäpäivää meren rannalla, aaltojen liplatuta kuunnellen tai varhaisen aamun auringon säteitä puskemassa takahytin pimeyteen. Toisaalta mieletöntä on kesäisen aamun auringonnousut ja yöpurjehdukset keskellä kesäyötä. Nyt voisin jopa kuunnella fallin hakkaamista mastoon… normaalisti tuo saa minut kiihkeästi kiristelemään kaikkia maston köysiä ja jopa hillumaan kannella pikkupukineissa.
Hallituksemme miettii tämän elitistisen harrastuksen kiihkeää verottamista. Perussuomalaisten Timo Soinia lainatakseni näin saataisiin ”herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” verolle. Kateusverot siis kunniaan… mitäköhän kaikkea voikaan kateuden nimissä verottaa? Itse maksan mielestäni kateusveroa jo tuloverossa. Pienyrittäjänä maksan tuloistani jo 4,8 prosentia enemmän veroa verrattuna saman summan tienaavaan palkkatuloiseen. Tätä ”onnellisuus veroa” saa maksaa siis siitä että tekee työkseen sitä mitä tykkää – toivottavasti kaikki pk-yrittäjät tykkäävät työstään.
Yrittäjyys on siis jo kateusverotettu, mutta nyt kannattaa listata kaikki maailman asiat mistä voisi olla kateellinen ja sitten vinkata hallitukselle. Mieleeni pujahtaa äkkiseltään poreallasvero (vanhassa kodissani tuollainen pieni nautinnollinen juttu), uima-allasvero (kenellä on varaa uima-altaaseen voi toki maksaa veroakin), terassivero (ei kaikkien kotien mahdollisuus), rantasaunavero (rantoja Suomessa kuitenkin vai rajallinen määrä), soitinvero (tiedossa on, että klassisten soittimien soittajilla tai heidän vanhemmillaan on varallisuutta), merkkivaatevero (jos on varaa ostaa merkittävästi kalliimpia vaatteita niin tietenkin on varaa maksaa lisää veroa), lomavero (jos varaa lomailla ulkomailla niin toki voi maksaa siitä veroa ja toisaalta jos on varaa ylipäätänsä lomailla, yrittäjillähän ei ole, niin ihan kotona löhöilystäkin voisi maksaa veroa), tietyillä ihmisryhmilläkin voisi olla jotain mitä kadehtia – miten olisi siis suomenruotsalaisuusvero? Näiden nautinnollisten verojen jälkeen mietin vielä erästä oleellista verotuskohdetta – lapsivero ( jokainen lapsi maksaa perheelle noin 80 000 euroa ennen aikuisuuttaan – jos on tuohon varaa niin kyllä siitä vois jotain maksaa). Näissä kateusveroissa surullisen hullunkurisinta on se, että kaikesta on jo ostohetkellä maksettu veroa ja veroa maksetaan kaikesta mitä kulutetaan. Olisiko siksi hengitysilmavero perusteltu ja tietysti sitä korkeampi mitä puhtaammasta ilmasta saa Suomessa nauttia.
Purjehdus tuo asiaa tuntemattomien mieleen satamassa kelluvat veneet, joiden kannella istuvat ihmiset kilistelevät sihijuomalaseja ja nauttivat kylmiä alkupaloja… Miten todellisuus onkaan kaukana tuosta ja miksi veneilyn positiiviset vaikutukset onkaan helppo unohtaa. Tunteeko kukaan päättäjistämme eläkeläispariskuntaa, joka vuodesta toiseen odottaa kevättä ja veneilykauden alkua. Talven aikana kuntoilu ja jopa ulkoilu tuntuu haasteelliselta, mutta veneily muuttaa kaiken. Keväiset kankeudet kropassa unohtuu helposti kun luovitaan kohti lempisatamaa saariston suojaan. Syksyllä kesän tasapainotreenit näkyvät suorituksissa ja joka syksy jalka nouseekin kevättä paremmin. Päättäjämme eivät myöskään tunne perhettä, jotka viettävät jokaisen kesäisen viikonlopun merellä ja saaristossa liikkuen. Perheen viikonlopun kulutus suuntautuu saariston elinkeinojen tukemiseen ja liikkuvat sekä yhdessä toimivat perheet todistetusti voivat henkisesti paremmin kuin toisistaan vieraantuneet perheet. Veneily liikuttaa suoraa tai välillisesti Suomessa miljoonaa ihmistä, melko terveysvaikutteista siis tämä elitistisyys.
Minun veneilyni on parasta mahdollista melenterveyshoitoa mitä maa päällään kantaaa, minulle. Siellä tuulen tuiskeessa, meriveden roiskeessa, aallon harjalla tai rannan rauhassa mieleni lepää paremmin kuin missään muualla. Yksinkertaisen ja luonnonläheisen merielämän keskeltä saan sellaista täytettä elämääni mitä en löydä mistään muualta. Kaltaisiani on lukuisia – elitistisyys on tästä kaukana, oikeastaan askeettisuus tuntuu läheisemmältä ja todellisemmalta.
Minun s/y Selenani on seilannut ensimmäiset kymmenvuotensa Ruotsin lipun alla ja mikäli hallituksemme päättää toteuttaa tämän ”elitistiveron” vaihtuu sinivalkoisuun jälleen sinikeltaiseen. Veneeni liputtaminen Ruotsiin käy helposti – olenhan jo jäsen ruotsalaisessa pursiseurassa ja hallituksemme tuskin tietää, että kaltaisiani tässäkin suhteessa on lukuisia. Svenska Kryssarklubben on yksi maailman suurimmista pursiseuroista 43 tuhannellä jäsenellä. Suomen rannikollakin meillä on 12 jäsenklubia ja lukuisia jäseniä. Samalla saan veneeni ruotsalaisen vakuutusyhtiön listoille ja myös esimerkiksi meripelastuskannatusmaksun maksan tietysti Ruotsiin. Samalla voin pohtia telakoinnin siirtämista naapuriin ja keskitän tietysti kaikki vuosittaiset kunnostusostoni Ruotsiin. Yhteensä säästän monessa pikku summassa niin paljon, että olen todellinen voittaja – häviäjänä tässä ei siis ole vai verottaja vaan koko veneilyn ympärillä pyörivä markkinatalous.
Heja Sverige, här kommer vi, jag och min Tosirakkaus ja kun kyllästyn kokonaan kateusveroihin niin minne vien yritykseni?
Karonmatkassa 