Avainsana: Reposaari

  • Sumua ja avomerta…

    Sumua ja avomerta…

    Kristiinankaupungille sanoimme heipat aamu varhaisella. Kaunis aamu tuntui mukavalta. Ajatuksena meillä jatkaa niin kauan kun tuntuu mukavalta.

    Koneella sumussa ja aurinkolasit otsalla heti-valmiina. Yläkuvassa viitta, jonka hädin tuskin näimme vaikka matkaa 200 metriä.

    Lounas valmistui ja sumu laskeutui yllemme samaan aikaan. Tiheässä sumussa näkyvyyttä oli välillä vain pari sataa metriä. Nyt nauttii, että voi kytkeä päälle tutkan ja seurata ympärillä kulkevia. Hienosti sujuikin ja matalalla väylällä puikkelehtiminen. Juuri saapuessamme Poriin sumu alkoi hiljalleen hälventyä. Tuulimyllyt näyttivät hetken kuin pilviä kannattavilta pilareilta, pyörivien siipien olessa täysin piilossa.

    Pilvet ovat saaneet tukipilarit, jotta jaksavat roikkua…

    Päätimme pysähtyä Reposaareen. Matalaan satamaan ajo sujui jo luottamuksella, mutta totesimme myös ettei tuonne ole meillä matalalla vedellä asiaa. Menomatkalla meri oli +20 ja nyt +30. Sisäänajon matalimmassa kohdassa kölin alla juurikin noiden lukujen verran vettä. Täällä kehittyy kyllä kylmähermoiseksi matalan veden kuljettajaksi ja linjatauluille antaa suuren arvon.

    Reposaaressa nähtiin tällainen idyllinen mökkilautta, jonka sisällä jyrisi vähemmän idyllinen dieseli. Ei matkantekoon selvästikään!

    Iltakävely Reposaaressa oli kiva. Kävimme linnakepuistossa ihmettelemässä sodan aikojen karuja oloja. Reposaaren puukirkkoja oli myös pakko koukata katsomaan, onhan presidentti parimme vihitty siellä. Dinneriksi pysähdyimme entiseen Merry Monk-ravintolaan hampurilaisille. Ravintolassa saimme tosiaan naapurilta kuulla Merry Monkin muuttaneen ja paikalla toimivan nyt uuden yrittäjän. Erinomaisia oli myös Turo’s Holy Smoke hampurilaiset. Illan päätteeksi sataman saunaan.

    Lämmin ilta oli kiva viettää Reposaaressa. Idyllinen kaupunginosa, jossa voi soittaa puhelinkioskista (omalla puhelimella, tietty)

    Keskiviikko aamu herätti sateen ropinalla ja tuulen viuhunalla. Nyt ei tehnyt mieli herätä. Odottelimme yli puolen päivän pahimpien sateiden ohittumista ja sitten suuntasimme tuuliselle avomerelle. Piukkaa kurssia ja melkoista keinutusta oli tarjolla. Teinitkin littyivät seuraamme ulos, sillä kannen ala oli kyllä nyt epämukavaa. Kalojakin ruokittiin. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja viimeisen tunnin ajoimme koneella, isopurje ylhäällä saaden siitä mukavaa tasapainoitusta keinutukseen.

    Kylmäpihlajan majakalle lopulta illan suussa. Suojaisassa satamassa oli hyvin tilaa ja riittävästi syvyyttä. Majakassa toimivassa hotellissa oli runsaasti väkeä ja saunavuorot tietysti jo missasimme. Uuden rantasaunan olisi saanut tilauksesta 75€/h. Aamulla kiipesimme majakan katolle huimia näköaloja ihailemaan.

    Näkymä satamaan Kylmäpihlajan majakan katolla

    Nyt matkalla kohti Uudenkaupungin satamaa, hyvin seilaa kevyessä tuulessa.

    Olisiko tällaista purjehdusta voinut olla kesälomalla enemmän?