Loman tokavika päivä Rödhamnissa valkeni tuulisena ja kansi oli märkä yön sateista. Ilma oli kuitenkin kirkastumassa. Tuuli oli noussut jo aamuyöstä ja sai maston laulamaan, vaikka olimme saaren suojan puolella. Usein tuo maston humina antaa vaikutelman kovemmasta tuulesta kuin todellisuudessa on – niin nytkin. Windyn ennustama etelän suuntainen “vihreä tuuli” ylittyi vain hetkittäin koko päivän aikana.
Lähdimme tehokkaasti liikkeelle jo ennen yhdeksää ja aamupala nautittiin matkalla. Ledskärin mutkan jälkeen, kun nostimme purjeet, alkoi todellinen kiito. Aivan mahtavaa purjehdusta – matkavauhti pysytteli tasaisesti 7,5–8,5 solmun välillä.
Mahtavaa seilausta⛵Iloinen naisisto puuhissa 😊
Matkan varrella selvittelimme mysteeristä piipitystä, joka mystisesti tuntui kuuluvan sekä sisältä että ulkoa yhtä aikaa. Se ei ollut palo- eikä häkähälytin, mutta jotain se jaksoi piipittää sitkeästi.Meinasin jo syyttää vanhaa autohelmin näyttöä, kunnes vihdoin selvisi: piipittäjä olikin aurinkopaneelien huviakkujen tilaa näyttävä laite. Aamulla pariksi tunniksi päälle jäänyt pilssipumppu ja irronnut paneelin johto olivat aiheuttaneet virtavajeen, joka sai jännitemittarin protestoimaan. Lataus moottorilla palautti järjestyksen – ja hiljaisuuden
Runsaan 50 meripeninkulman matka taittui kahdeksassa tunnissa kevyesti. Merellä riitti vilinää: saimme sivuuttaa rahtilaivoja ja pujotella muiden veneilijöiden lomassa. Matkalla nautittiin hamppareita – sopiva lounas illan barbecue-juhlia odotettaessa
Grilli auki – hamppareita pukkaa
Lillholmenissa meitä odotti jo s/y Fun4Us:n naisisto. Rantautuminen onnistui upeasti Merin ohjaamana – rannasta katsottuna näytti kuulemma siltä, että meillä olisi ollut keulapotkuri, niin sulavat ja tyylikkäät käännökset teimme. Hymyilytti.
Naisten vuoron suloiset saunojat😍
Ja viimein – Mojitot! Niitä oli jo kaivattu ja nyt nautittiin oikein kahdet: molemmille jaloille omansa. Auringon paisteessa Lillholmenin länsisaunan terassilla istuessani ajattelin, etten olisi voinut haluta olla missään muualla. Merellä, saaressa, parhaan miehen ja ystävien kanssa. Siinä hetkessä oli kaikki kohdallaan.
Valmiina hommiin!
Saunasta siirryttiin suoraan barbecue-iltaan. Cobb-grilli pääsi töihin: ensin pizzaa ”keittiön terveisenä” sitten grilliin lihaa, perunoita, juustoa ja kesäkurpitsaa. Täydellistä kesäruokaa hyvässä seurassa. Ilta jatkui myöhään yöhön, Lillholmenin uudessa ”Majasessa”. Tämä ilmeisesti tämän tilan nimi🤔, näin päättelin. Ilta pimeni, mutta tunnelma oli täynnä valoa, iloa ja naurua.
Lillholmenissa on kätevä tiskauskatos
Viimeinen loma-aamu herätti meidät auringonpaisteella ja ryhtiliike kaurapuurolla à la Henna – arki lähestyi, ja sen kunniaksi aloitettiin jo terveellisesti. Vielä rannan tiskipaikalla viimeiset megatiskit pois alta, ja sitten matkaan.
Lyhyt viimeinen purjehdus sujui vauhdikkaasti – mutta jännitystäkin oli luvassa. Seilasimme suoraan keskelle purjehduskilpailua Nauvon yläpuolella. Olimme varautuneet siihen, että kyseessä olisi lasten jollakisa, joten meidän oltava tarkoina pujotellessamme keskeltä läpi, kieli keskellä suuta. Totuus olikin toisenlainen. Kyseessä olikin EurILCA Masters Series, jossa alaikäraja oli 30 vuotta! Hieno pujottelu kuitenkin tehtiin seniorien keskellä.
Matkalla vielä härkäpastaa, jotta kotisatamaan saavutaan iloisin mielin.
Näihin ei väsy koskaan
Kesäloma päättyy – muisto jää
Ihana reissu takana. Baltiassa viivyttiin lähes viikko – sieltä jatkettiin matkaa ja Gotlanti kierrettiin. Ehdittiinpä vielä piipahtaa Sandhamniin ja seilata Maarianhaminaan. Senenau kuljetti meitä uusille rannoille, koimme vaihtelevia säitä, unohtumattomia hetkiä ja pieniä yllätyksiä.
Matkan varrella kertyi huikeasti kokemuksia: uusia satamia, maisemia ja makuja. Hyvää seuraa, lämpimiä kohtaamisia, ruokaa ja juomaa, naurua ja rauhaa. Ja mikä tärkeintä – syntyi muistoja, jotka jäävät sydämeen.
Olo on syvästi kiitollinen. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys – että saa elää ja kokea tällaisia hetkiä merellä, jakaa ne ystävien ja rakkaan kanssa. Tästä kesästä jää jälki sydämeen.
On myös ihanaa palata. Oma koti on kullan kallis – ja nyt sydän on hetken verran rikkaampi.
KIITOS ❤️
Ps.kesäloman kuvia jokaisen mukana olleen puhelimesta – kiitos kaikille!
Visbystä lähtö aamuvarhaisella, tankille ja tyhjennykselle ja sitten merelle. Tiedossa oli ettei tuulta ole runsaasti, mutta aallot aamulla melko rauhalliset.
Kohteeksi valittiin siis Maarianhamina, ja sinnehän meillä siis runsaat 150 meripeninkulmaa. Konemarssia eteenpäin! Aamu oli kirkas ja kaunis, mutta tiedossa oli, että sää saattaa olla epävakaa.
Merellä voi nauttia myös päiväunista
Tämä kesä on opettanut, että sääinformaatiota on seurattava useita kertoja päivässä – kaikki voi heittää häränpyllyä muutamien tuntien aikana.
Tämä aikaistunut sade jatkui koko yön
Tiistai-iltana katsoimme, että saderintamaa olisi luvassa aikaisintaan torstai-aamuna. Onneksi emme luottaneet tuohon! Henna tarkkanäköisesti tarkisti tilanteen vielä viime hetkellä ennen kuin putosimme verkosta Gotlannin kulmalla – ja selvisi, että iso saderintama oli aikaistunut ja tavoittaisi meidät jo iltamyöhällä.
Luvassa kanapastaa kannelle
Päätimme muuttaa suuntaa ja ajaa kohti Sandhamnia. Ruotsin rannikolla saisimme verkon ja voisimme vielä päättää, jatkammeko, jos ilma olisi suotuisa.
Merellä oli aikaa – syötiin herkullisia ruokia ja pelattiin. Keksittiin miten pelata Kuka minä olen? ilman pelilautaa – lystiä piisasi.
Arvaa kuka olen- pelihetki😂 PS. Katse lippiksiin, kuvassa siis Tapio Lehtinen, Aku Ankka ja Sauli Niinistö
Sandhamniin lähestyessä verkko tuli yllättävän myöhään, mutta selvää oli ettei jatketa. Tumman puhuva saderintama näkyi pitkään takanamme.
Ilma ja ilme samassa linjassa
Verkkoa emme saaneet ajoissa niin, että itse olisimme päässeet sääsovelluksiin, mutta WhatsApp-viestit kyllä kulkivat – kotijoukot saattoivat välittää meille säätietoja. Tyyntä oli, ja koko ajan synkempää…
Ilta pimenee…
Lopulta illan jo pimetessä sisään Sandhamniin. Ensimmäisenä eteen tulleen Almagrundetin tunsimme mukin kuvasta, oikeassa paikassa ollaan siis. Sitten olikin melkoista valojen tuijottelua, mutta kyllä sieltä oikeatkin löytyivät. Tuulikin nousi sopivasti rantautumiseen…
Pimeässä ja sateessa laituriin meno ei ollut ihan läpihuutojuttu. Apuja rannasta: nolla. Muutama pyörähdys, mies rantaan ja paikan haku. Hyvä paikka juuri siitä mihin halusinkin… ravintolan edestä!
Ei ravintolaan kuitenkaan – vaan pehkuihin. Sadetta piisasi koko yön aivan tasaisesti. Merellä ei nyt olisi ollut hauskaa ja lupaus ajaa pimein yö olisi johtanut koko yön valvomiseen.
Goodbye Sandhamn
Aamulla nopeat suihkut ja liikkeelle sutjakasti. Nyt kohti Maarianhaminaa! Matkan taittumisen vuoksi päätimme koneajon kevyessä myötätuulessa, ja nostaisimme purjeet kun saataisiin parempi kurssi.
Kuumakivihieronta a la Vuorio, alan vaihto mielessä😂
Ahvenanmerellä mahtavaa purjehdusta ja pitkään näytti siltä, että ehdimme hyvin ravintolan illaksi… Kunnes siirryttiin Suomen aikaan, yht’äkkiä kello olikin tunnin enemmän.
Kun matkaa oli parin tunnin verran, päätettiin siirtyä konemarssiin – onneksi! Isopurjeen ja koneen yhdistelmällä kahdeksaa solmua kohti satamaa. Jo merellä laitettiin lilaa luomeen, jotta siirtymä ravintolaan sujuu nopeasti.
Drinksut ja me❤️!
Tehokasta toimintaa – hyvä paikka ja illalliselle. Aivan mahtava pääillallinen ÅSS:n paviljongissa, asiaankuuluvin virvokkein. Iltaa jatkettiin sitten Selenan salongissa myöhäiseen yöhön.
Popcorni-mies tarjoili myös pääiltana
Aamun suunnitelmassa oli nukkua pitkään – ja niin tehtiin. Sade ja ukkonen rätisivät, ja vasta kahdentoista jälkeen alkoi liikettä aluksella.
Sitten kauppaan, tiskille ja suihkuun. Ahvenanmerellä loppunut tankkivesi oli saanut aikaan hurjan tiskivuoren.
Lopulta jatkettiin matkaa myöhäisiltapäivällä, konettaen Rödhamniin. Vältyimme kaikki kampaviineritilanteelta, mutta päänahassa useimmilla kihelmöintiä. Raskaita nuo pääillat. Joskus meillä viikon aikana niitä kuusi 😳 – nyt se ei enää olisi mahdollista. Merellähän me litkimme sitruunavettä litratolkulla – se kun on hurjan terveellistä. Rantalähtö ja saapuminen tänään Hennan ohjailemana.
Aina yhtä ihana Rödhamn oli rauhallinen – ja niin mekin. Saimme illaksi saunan ja kirkas vesi houkutteli uimaan. Saunan jälkeen vene hiljeni, mereltä nousevan sateen rummuttaessa kantta.
Aamu aikaisella kohti kotivesiä. Aikaisen nukkumaan menon ansioista useimmat saivat hyvin nukutun yön. Nyt seilataan!
Sunnuntaina armotonta bunkrausta, nyt Selena on täynnä ruokaa ja juomaa. Vihdoin kolmen jälkeen liikkeellä ja ensimmäiseksi lonkeron tilalle tankkiin dieseliä, tupla-myrkyillä. Kyllä on kivaa tämä bio- Diesel😯. Saimme myös tyhjäksi septik-tankin aivan mahtavalla imulla.Kevyessä tuulessa oli vuoro Lombardinin ja konetimme Borgholmiin. Matkalla aivan mahtavaa ”pikkupurtavaa”.
Pientä haukkupalaa😍, tällaisia maukkaita annoksia tarjolla k onoko viikon👍
Satamapaikan valinta oli huolellinen ja paljasti sataman olevan melko matala. Lopultakin kölin alla huomiota herättävän vähän vettä. Kokoajan kuitenkin kelluttiin, pitkien meriruohojen joukossa.
Borgholm on suhteellisen matala satama, jossa kasvaa pitkiä meriruohoja. Kaikuun katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä
Iltalenkiksi kiipeilimme Borgholmin linnan raunioille. Kyllä olikin paljon ihailtavaa metsäretkellä. Paluu veneelle virvokkeiden kautta. Kyllä maistui tortillat päivän päätteeksi 😍
Metsäreippailulla ❤️Metsäretken ihmeitä – tässä lähtee mielikuvitus laukalle, tirsk🤭Borgholmissa linnan rauniot
Maanantai sumuinen aamu ehti jo kirkastua ennenkuin Selenalla oltiin menokunnossa. Lähtötilanteessa kaikki mahdollisuudet tilanteen eskaloitumiseen🙄🙈, mutta onneksi olimme onnellisten tähtien alla. Liika varovaisuus ei sovi meille, pakki päälle ja menoksi olisi ehdottomasti toiminut nyt parhaiten.
Aikuiset naiset merellä⛵
Aamupäivän menosta vastasi Lombardinin, koska tuuli ei vaan riitä😯. Onneksi lystiä piisaa silti ja merellä kun on nähtävyyksiä. Nyt siivuutimme keskellä Kalmarsunttia nököttävän Dämmanin, joka on varsin mielenkiintoinen majakka. Tämä 25 miljoonalla kruunulla myytävänä ollut luxus-kesämökki lienee saanut uudet omistajat, koska se selvästi on saanut uutta pintaväriä.
Myös Blue Jungfru ohitettiin läheltä ja lähietäisyydeltä se on kyllä ihan vihreä.
Huikeat suunnitelmat pitkälle menosta hiipuivat päivän mittaan. Tuulta ei vain riittänyt ja siksi päädyimme Västervikin saaristoon, Idön satamaa. Todella viehättävä satama ja meille mainio paikka laiturin päästä. Koko joukko kauniita kuvia ja aamulenkilläkin oli ollut viehättävä maisema.
Onnistuimme hiukan aikaisemmassa lähdössä ja seuraavaksi oli suunniteltava viikon kohteita. Mennäänkö mukavasti noin 40-50 mailin matka vai yhdellä halssilla Nynäshamniin? Kotiin jäänyt merikortti alueelta kannusti valintaa suoraa Nynäkseen. Siellä meitä odottaisi Systeemi, Pelle-kauppa, venetarvikekauppa ja tietysti kalakauppa. Varauduimme pitkään päivään ja ”verkottomuuteen” merellä. Meripäivänä onkin sitten aikaa askarrella. Meri kunnostautui tässä.
Valmistumassa upea leiketaulu – onneksi veneestä löytyy materiaalia
Myötätuulessa Nynäshamn lähestyi tasaisesti. ”Tyhjä meri” alkoi täyttyä mitä lähemmäs saavuimme ja pääsimme tekemään pari kunnon ohitusta. Landsortissa utelias hylje kiinnostui meistä ja näyttäytyi.
Tälläistä konttilaiva hässäköitä väistelimme.
Nynäkseen pääsimme ajamaan pimeydessä ja osalle miehistöstä tämä oli eka kokemus. Sisäänajossa löytymättä jäivät linjat – lieneekö syynä samanaikaisesti alkanut tihkusade vai kaupungin huikea ”valosaaste”. Jännitystä lisäsi myös laituriuudistus, jota ei löytynyt meidän kartoista. Rannassa puhelimesta avattu Navionicsin kartta näytti totuuden. Ensi kesän reissulle kartta täytyy päivittää. Hienosti selvittiin laituriin pimeydessä ja poks, poks avattiinkin kehujen keskellä.
Keskiviikkona katsastimme Nynäksen palveluja ja taas tuli Selenaan aimo ostokset. Minun pettymykseksi venetarvikekauppa oli muuttanut pois satamasta. Tarvittaessa tuo 2km kyllä taittuisi ripeästi, mutta heräteostokset jäävät veneilijöitä tekemättä.
”Siskoksilla” kasseissa Nynäshamnin antia, Pelle-kaupassa kaikki -40%
Merellä oli tuuli puhalsi perän takaa ja pääsimme täysin purjein reippaasti kohti Saltsjöbadenia. Jiipit tulivat tutuksi ja niissä riitti vauhtia ja jännitystä, varsinkin kun tuuli nousi ajoittain jopa 15m/s. Näimme Dalaron linnan ja ihastelimme rantojen ”kesämökkejä”. Meilläkin riitti seurattavaa ja hämmästelimmekin erästä saunalauttaa, joka lopulta paljastui kyljellään olevaksi katamaraaniksi. Melkein sama juttu siis!
Ihan on saunalautta – pitäisikö käydä optikolla?
Myöhäiseen iltapäivään jäänyt lähtö tarjosi jännitystä 👍. Iltapäivään luvattu voimakas tuuli oli noussut ja puhalsi navakasti veneen sivusta. Teimme irrottautumissunnitelman, jota pääsimme selostamaan myös naapuri veneen saksalaismiehelle. Me emme tarvitse keulapotkuria, koska meillä on ”rope” (köysi) keulasta ja meidän ei tarvitse vinssata poijulle, koska Kirsi😂. Alun epäilyjen jälkeen oli mies huikannut lähtömme keskellä heidän tarvitsevan meitä huomenna kun he tekevät lähtöä. Tuulinen rantautuminen kakkalaiturille onnistui myös hienosti ja sitten pääsimme matkaan oikeat tankit täynnä/tyhjänä.
”Siunittelupalaveri” keulakannella
Saavuimme Saltsjöbadeniin juuri ennen yhdeksää ja taidokkaasti kiinnittäydyimme perätuulessa laituriin ravintolan eteen. Ravintolan aukioloajan saimme kuulla sataman henkilökunnalta ja huomasimme että ehdimme laittautua sekä nauttia rantautumiseen kuuluvat virvokkeet. Kun lopulta kauniina mekoissamme laskeuduimme laiturille saimme kuulla keittiön olevan kiinni. Ravintola toki oli auki🙈… Kipitimme hotellille, josta saimme saman vastauksen. Kun keittiö oli kiinni myös läheisessä Vår Gårdissa, jouduimme palaamaan alukseen. Onneksi meillä on taidokkaita kokkailijoita matkassa ja yön tunteina Selenan keittiöstä tarjoitu risotto oli aivan mieletön makuelämys. Sitä odotellessa, virvokkeita nauttiessa oli hyvä harjoitella ”hur länge är köket öppet?”
Kauniina mekoissa ❤️, mutta illallista ei silti heru😳
Aamulla liikkeelle sukkana jo klo 9, koska nyt emme halunneet missata ravintola-iltaa. Tehokas kahden hengen voimin tehty lähtö antoi muille armon aikaa nukkumiseen. Purjeiden nostossa tuppo hiuksiani kulkeutui käsittämättömästi ison skuutin yläpulpyrän kierteisiin. Oli skalpeeraus lähellä😳😱. Nyt oli merellä vilskettä ja vilinää, veneitä joka lähtöön ja useita väistettäviä. Meillä jatkui myötätuuli ja aurinko ☀️ Veneitä sivuuttaessa hämmästelin lukuisten ruotsalaisveneiden matalaa reivikynnystä, joko 8m/s tuulessa on reivien aika?
Ajovastuussa Meri&Sanna
Möjän kohdalla, väylien risteyksessä oli aika tehdä pöytävaraus. Jos mahdumme Fejanille valitsemme ulomman, nopeimmin kohteeseen vievän väylän. Pöytävaraus 21:30 onnistui ja nyt voimme rennosti jatkaa suoraa kohteeseen. Nyt ei missata ravintolaa!!!
Rentoa purjehdusta kauniissa maisemissa 👍
Fejanin laiturille vähemmän tyylikäs rantautuminen naapureiden avustamana. Uusia kokemuksia eräälle, tarjosi perän kiinnitys Välimeren tapaan mooringeihin. Aina voi oppia uutta. Alku illasta laiturissa yllättävää keikkumista ja veneiden liikehdintää.
Ihanat❤️, sovussa peiton alla!
Tänä iltana meillä erinomainen aika pesuihin ja kaunistautumiseen, eräät löysivät myös rannan yleisen saunan ja pääsivät kipakoihin löylyihin. Lopulta istuimme ravintolapöytään kauniina ja nälkäisinä. Yhtään kuvaa ei todisteena ole, mutta ruoka oli todellakin superia! Mahtava makuelämys.
Konetusta tyynelle Ahvenanmerelle
Perjantaiksi luvatut useat ukkos/saderintamat aloittivat aamuyöstä ropinan kannella. Sääpalveluiden tutkailu antoi ymmärtää, että tänään Ahvenmeren ylitykseen hyvässä kelissä on melko tarkkarajainen aikaikkuna. Siksi liikkeelle nopeasti aamu-ukkosten jälkeen. Ahvenanmeren ylitys meni varsin onnellisten tähtien alla ja tuuli yltyi kovaksi vasta Nynäshamnin kohdalla. Lopulta teimme jopa kaksi luovia😯😯, reissun ainoat Nyhamnin kohdalla.
Ahvenanmeren tunnelmissa 😍
Sade tuli päälle vasta rannassa, joten täydellinen ajoitus purjehtimiseen. Rödhamnissa oli hyvin tilaa ja saimme jopa saunavuoron alku illasta. Sateen kastelemat kalliot olivat todella liukkaat ja saunapolku yhtä kalliohyppelyä. Saunapolulla liukastumisen aiheuttikin Merille nilkka-aksidentin. Onneksi hän pääsi omin avuin veneelle ja todettiin että kaikki jalassa toimii. Kolmen K:n hoito aloitetaan välittömästi ja onnellisena todettiin, että onneksi vain nilkka👍😯 eikä päänvamma.
Näkymä Rödhamnin saunasta
Iltajännitystä saimme s/y Frian Ahvenanmeren ylityksen seuraamisesta. He lähtivät Fejanilta kuudelta kohti Rödhamnia. Tuolloin meillä oli tuuli selvästikin yltymässä ja kahdeksalta Nyhamnin rannikkoasema kertoi tuulen puhaltavan 13-16 m/s voimalla. Ukonilman erikoisuus on juurikin paikallisuus ja samoihin aikoihin saimmekin tiedon, että Ahvenmeren toisella puolella oli tuuli tyyntynyt ja peltigenoa käytössä. Puolilta öin s/y Selenan yöpäivystys laittoi tiedustelua ”missäs menette”? ja samalla tuli soitto valo-opastustarpeesta. Sieltä sateesta saapui, pimeään Rödhamnin satamaan s/y Fria. Heidän ylitys oli mennyt sateessa ja heikossa tuulessa, tuuli oli yltynyt vasta loppusuoralla. Reipasta menoa!
Ihana Rödhamn❤️
Aamulla saimme s/y Frian kipparilta konsultaation nilkkavammasta, kiitos siitä 👍. Kyllä jää henkiin meidän potilas, eikä tarvitse pikaista hoitoa. Jatkoimme hoitoa kinesioteipillä, kylmällä ja levolla.
Kakkakaruselli oli tällä kertaa tosi vinkeä!
Aamulla ohjelmassa kakkakarusellia, joka olikin todella vekkulia riuhtovassa tuulessa. Selvittiin kuitenkin hienosti. Reivattu iso ylös jo lahdessa ja sitten merelle. Nyt on viuhunaa, tuulta 12-16m/s. Saamme mittariin kesän ennätyksiä, korkein nähty luku oli 9,6 solmua. Onneksi olemme harjoitelleet lukuisia jiippejä👍. Kova ja puuskainen takatuuli oli haastava seuralainen ja yhdessä hallitussa jiipissä katkesi sitten ykkösreivin takaliikki. Päätimme hakeutua saaren suojaan rakentamaan kakkosreiviä. Gripön saari Degerbyn länsipuolella antoi hyvää suojaa tähän.
Nyt on numerot lähellä 👍
Samalla nautimme kanttarelliuunimunakasta, jota ansiokkaasti oli valmistettu heittelehtivässä pentryssä. Ravittuna ja uusin purjeasetelmin jatkoimme matkaa. Kakkosreivi on tälle veneelle kyllä aivan myrskypurje, joten liitoon ei pelkällä purjeella päästy. Me tarvitsisimme kolmet reivirivit.
Keikkuvan keittiön kokit👍
Ennusteen mukaisesti tuuli laantui ja lopulta Kihdillä olisimme voineet mennä jo täysin purjein ellen olisi surrannut takaliikkiin varsinaista viritystä. Tuo ei ollut aallokossa purettavaa mallia niinpä jatkoimme keulapurje moottorina. Lopulta hienoa seilausta aivan perille. Kyllä on Kihti nuoruusvuosista lyhentynyt, nukyään se on ihan poron kusema. Kymmenen jälkeen saavuimme hiljaiseen Haplot-Lammanin lahteen ja tätä raukeaa rauhaa me nyt tulimme häiritsemään.
Kaunis aamu ja jo ennen yhtätoista olimme keskenämme – koko lahden tyhjennyttyä👍. Meidän oma Lassila&Tikanoja ehti ensimmäisenä saunan siivoukseen ja tällä kertaa se oli TODELLAKIN hyvä juttu🙈
Tehokkaina ryhdyimme heti välittömiin rantapuuhiin. Sauna kuumaksi, pientä poijusoutelua ja mitä näitä nyt on… Onneksi pentryssä oli jo Merillä uuni kuumana ja raidat valmiina kylmäboxissa. Grilli-ilta muuttui maukkaaksi illalliseksi veneessä – aivan mahdottoman hyvää lammasta ja kasviksia👍. Saunan lauteille lopulta yhdeltä 🙄, siellä kun laskeskeli taaksepäin niin…. Yhdeltä kun lähtee niin yhdeltä on saunassa, jos olisimme lähteneet kympiltä niin silloin 😳. Toisaalta kuka näitä nyt miettii😂😂😂 Ihana päivä, ilta, sauna, retki, seura ja loma!!!
Ihanat naiset merellä❤️
Illallisen valmistus loppui yöllä kaasupullotetsaukseen, joka tuotti vain kaksi katkennutta kynttä. Jäimme kaasutta ja päätettiin, että halloumit siirtyi seuraavaan päivään. Aamulla uusin silmin kun asiaa tutkittiin niin syylliseksi löytyi jälleen paineentasaaja. Onneksi tämä on s/y Selenassa kuluva osa, joten sellaista ilman ei olla merellä. Varaosa kaapista tilalle ja saatiin kahvia! Miten ihmeessä ihan kädettömät omistaa purjeveneitä – onko olemassa purjevene talonmiehiä??
Selena pentrystä koko viikon mitä ihanampia makuelämyksiä 👍 Välillä merikattaus melko karua, mutta mitä siitä sillä maku ratkaisee😄. Ihanien ruokien suunnittelusta kiitos miehistölle ja oli ihana oppia tekemään myös uusia ruokia.
Nyt on retki lopussa ja konetamme kotiin. Jäämme kaipaamaan meriaamiaiskattausta, ihania lounaita, täydellisiä illallisia, hyvää huumoria, seikkailua, tarinoita, kadonneiden tavaroiden etsimistä, merta, aurinkoa, tuulta, reivejä, tuuliennusteiden tutkimista, Timo Fränttiä, landausjuomia, huutonaurua, tilannekomiikkaa, myötätuulta, Lombardinin louskutusta, meren kohinaa ja mitä näitä nyt on❤️
Viimeinen päivä, matkalla kotiin❤️
Kiitos Kirsi, Meri, Meri ja Sanna erinomaisesta seurasta 😍🥂
Karonmatkassa 