Karonmatkassa

Avainsana: Rönne

  • Naisisto purjehtii s/y Selenan kotiin

    Maanantaina teimme varsin hitaan lähdon Rönnen kauniista kaupungista – valitettavasti aamu kului käytännön töiden parissa eikä kaupunkia katsellen. Toisaalta saimme kaikki hyvän syyn taas palata Bornholmin kauniille saarelle. Suuntasimme kohti Christiansötä. Pysähdyimme vielä Rönnen Norra Marinaan tankkamaan, saimme kätevästi automaatista dieseliä ja rannalta vettä. Nyt on mukava jatkaa kun on tankit täynnä… Aurinko paistoi ja tuulikin yltyi niin, että pääsimme seilaamaan ja ihailemaan Bornholmin jykevän saaren maisemia. Vaikuttavaa katseltavaa ja se vasta olikin, että näimme kangastuksen, onneksi kaikki saman ja samaan aikaan. Bornholmin vierelle oli tullut uusi saari ja iso sellainen – tuo tuntui ainoalta järkevältä selitykseltä. Eikös nuo saaret kaikki ole vaeltaneet jostain päiväntasaajalta tänne  pohjolaan, ehkä tämä oli viivästynyt ekasta lähdöstä. Kun jo melkein uskoimme perustelujamme kangastus muuttui ihan vaan kauniiksi  maisemaksi. Hetken päästä meillä ei ollutkaan enää aikaan ihmetellä outouksia, sillä pääsimme luovimaan. Tikkasimme lukuisia kryssejä, söimme ja taas tikkasimme… valitettavasti plotteri kertoo karun totuuden, lähestyimme kohdettamme etanan tahtiin ja edessä olisi luovintaa myöhäiseen yöhön. Koska halusimme tutustua tuohon kauniiseen saareen päätimme laittaa Lombardinin töihin ja olimmekin perillä alle kahden tunnin. Tyylikäs laskeutuminen turkulaisen kauniin puuveneen kyljelle, sataman pohjalle. Kaunista, kaunista… todellakin, liikuttavaa.

    DSC_0525

    Aamulla meillä edessä pitkä legi kohti Ruotsia, jossa tavoittelimme Kalmariin ehtimistä. Aikaisin siis matkaan. Aamun lähtöjumpassa ihmettelimme saksalaista HR-purjehtijaa, joka avasi rullaison jo satamalahdessa vastatuuleen. kovasti näytti kiireiseltä jopa paniikinomaiselta. Toisaalta saimme itsekin ihmetteleviä katseita kun konetin satamasta ulos peräedellä vastatuuleen. Tiettyjen, tämähetkisten koneominaisuuksien vuoksi, tuo tuntui turvallisemmalta kuin ympyränteko ahtaassa altaassa. Rannalla olijoiden katseesta päättelin ettei kovin yleinen tapa, tuollakaan ahtaassa satamassa. He eivät tainneet tietää, että minun vene kyllä peruttaa ja voimalla. Sitten kohti Ruotsia.. valitettavasti kova kaakkoistuuli ei ollutkaan totta vaan tuuli puhalsi vielä voimakkaammin koillisesta. Meille siis piukkaa kurssia melkoisessa  aallokossa. Taitoimme yhteensa 86 mailia 9-14 metrin tuulessa, melkoisissa mainigeissa. Ruokimme kaloja ja aluksella oli enemmän huonovointisuutta kuin ehkä olisimme uskoneetkaan. Ruokailijoita ja päiväoluen juojia oli vähän… minulle maistuu aina. Illaksi perille Sandhamniin, turvallisesti laituriin. Illan kohokohta -I Love Sweden ja juoksevaa lämmintä vettä. Rajattomasti, ilman kolikoita tai kortia!

  • Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

    Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

    Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

    Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

    Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.

  • Ustkasta Kolobrzegiin – proomun kyljeltä palvelusatamaan

    Sunnuntain vietimme Ustkassa, joen perukalla proomun kyljellä, tarkassa vartioinnissa teollisuusalueella. Yöllä alueella oli myös koiravartio eli turvallista todellakin, vaikka maisema ei järin viehättänyt meitä. Aamulla matkaan ja kävimme vielä tervehtimässä satamaisäntää, Hubertia ja maksamassa vierailumme satamamaksut ja kuluttamamme sähköt. Yhteensä maksettavaa oli kertynyt 56 zl eli noin 15 euroa. Kerroimme Hubertille, ettemme löytäneet suihku ja wc-palveluja – johon hän varsin neuvottelevasti vastasi tulevaisuudessa palveluiden olevan paremmat kun uusi satama valmistuu. Sataman loppulaskun nähtyämme tuntui entistä paremmalta ajatus, että olimme viettäneet aikuisten kesken vielä toisenkin illan saunassa&jacuzzissa – 50 zl ylellisyydestä on todella vähän.
    Suuntasimme merelle ja suuntana yli 50 mpk päässä oleva . Merellä ihmetelimme taas tyhjyyttä – hyvin vähän laivoja ja todellakin vähän huviveneitä, nythän on heinäkuu, missä kaikki ovat? pääsimme seilaamaan jopa 8 solmua kunnes illaksi tuuli kuoli pois ja niin alkoi Lombardini laulamaan. Matkalla ihastelin saksalaisen satamakirjan kuvaa Kolobrzegin uudesta satamassa, joka valmistuu ensi vuodeksi. Ennakkotietona meillä oli, ettei ilman keulapotkuria tuossa satamassa pärjää sillä niin ahdas satama on. Eipä tiennyt kertoja, ettei meillä aina ole oikein kunnolla potkua edes eteen…taakse aina varmimmin. Huutelimme satamaa ennakkoon VHF:llä – saamatta vastausta, mutta laiturilla meitä oltiin kuitenkin vastassa eli kuultu oli. Saimme erinomaisen paikan, johon hienosti rantauduimme ilman keulapotkuria vaivatta. Ahdas toki satama oli, muttei missään nimessä ahtain näkemäni ja vapaita paikkoja oli runsaasti. Satama oli erinomaisen suojainen ja se oli hyvä tieto, sillä tuulta ja tuiverrusta oli luvassa.

    Virtuaalikuva KOLOBRZEG uudesta satamasta
    Kolobrezin uusi satama

    Kolobrzegin satamassa on kaikki tarvittavat palvelut – hyvät suihkut ja WC:t, pyykkitupa ja sekä laiturilla sähköä ja vettä. Satamamaksu on alhainen 40 zl, mutta kaikesta (paitsi wc:stä) maksetaan sitten vielä 5 zl tykö. Toisaalta sähkösta maksaminen kulutuksen mukaan on reilua – meillä kun ladataan vain akkuja tuo 5 zl kestää yli vuorokauden, jääpalakoneen ja lämminvesivaraajan käyttäjät maksavat sitten enemmän vuorokaudessa. Satamassa saksa on toinen kieli, kuten vähän koko Puolassa, mutta huomasimme osan henkilökunnasta puhuvan jopa erinomaista englantia. Tästä olikin meille hyötyä, sillä miehistömme saksantaitaja hyppäsi aamulla junaan ja lensi Gdanskista Turkuun. Työt kutsuivat, valitettavasti. Matkustaminen junalla on myös Puolassa edullista, ykkösluokan junalippu Gdanskiin maksoi 56zl ja matkaa oli yli 300 kilometriä.
    Satamapäivämme oli puuhakas. Tarkistimme makeavesijärjestelmämme vuotokohdat, joita löytyikin muutama. Siivosimme kannen ja sitsloodan trallinalauset hiekasta ja roskista, pesimme lähes kaikki pyykit ja aloitimme koneen huollot. Pojat putsasivat vielä takapilssin ja myrkyttivät wc:n huohottimessa elävät hämähäkit. Kiersimme vielä kaupunkiakin useamman tunnin pienten ostosten merkeissä ja ehtipä pojat pelata vielä jalkapalloakin. Palloilu sai kostean lopun kun lopulta pojat jahtasivat palloa joesta, iltahämärässä. Poikien hämmästykseksi en ilostunut tuosta uimaretkestä – märkä, kylmissään oleva jalkapalloilija pääsi onneksi suoraa suihkuun ja vaatteet pesuun.

    Kolobrzegin satama on todella mukava – kuitenkaan en ilostunut kun tutkailin loppuviikon säitä.Luvassa on seuraavina päivänä yli 13 m/s tuulta eli melkoista keikutusta runsaan 60 mailin matkalla. Onhan täällä mukavaa, mutta ei ehkä näin kivaa ja suunnitelma miehistön vaihdosta Rönnestä olisi haaveissa. Nyt täytyy toivoa parasta, ettei miehistönvaihto vaadi autonvuokrausta.