Ruhnun mudantuoksuinen satama oli aika jättää taakse. Kahdessa yössä veneen ja laiturin väliin oli ehtinytkin kertyä melkoiset lillukat.
Täällä kun välimatkat ovat Suomen ja Ruotsin saaristoa pidemmät on mukava tietää miten sää kehittyy päivän aikana. Meidän matkassa http://www.yr.no on osoittautunut melkoiseksi velhoksi, ennustusten suhteen jo parin vuonna. Niin nytkin – mietimme ettei aivan konemarssia ole mukava edetä ja hylkäsimne aikaisen aamulähdön. Ajattelimme lähteä noin klo 11 niin yhden aikaan pääsemme purjehtimaan 3-4m/s sivuvastaisessa tuulessa. Toteen kävi, parin tunnin konetuksen jälkeen nostimme purjeet. Alkuun tavoittelimme mahdollisimman ylös nousevaa kurssia, missä veneen vauhti vielä on hyvä. Päivän mittaan tuuli kääntyi entistä edullisemmaksi ja pääsimme lopulta nousemaan hienosti kohti Pärnua. Tuuli käyttäytyi tunti tunnilta aivan odotusten/lupausten mukaan, joka tuntuu uskomattomalta jos ennustetta vertaa vaikka merisäähän.
Täydellinen purjehduspäivä – aurinko paistoi ja meri kimmelsi. Tuulta olisi voinut olla enemmän, mutta vähänkin vähemmän olisi muuttanut päivämme konemarssiksi. Runsaat kuusikymmentä meripeninkulmaa merielämää kului joutuisasti. Istumalaatikkon puleraukseen saa kätevästi kulutetuksi runsaat pari tuntia, ruuanlaittoon toisen mokoman ja ainahan merellä voi sitten vaikka sokeroida, jos aikaa on. Miehistön nuorin lataa edelleen merellä mieluiten akkuja ja mikä on ladatessa kun kaverina on iki-ihana Ruttukoira.
Hämmästykseksemme älypuhelimet jaksoivat pitää internet- yhteyttä koko matkan eli tosiaan, kaikkien matka sujui suht vaivattomasti.
Illan jo laskiessa konetimme sisään Pärnun satamaan, monien muiden veneiden joukossa. Vierassatamasta löytyi helposti meille hyvä paikka ja melkein samalla hetkellä edellisen yön suomalaistuttu saapui viereemme.
Sisäänajo Pärnuun oli todellisuudessa ja plotterin kartalla hyvin toisiaan vastaavat. Ruhnuun mennessä olisi voinut jäädä ajamatta sisään, jos ainoana tietona olisi ollut plotterin karttatiedot. Plotterin kartalla vain kiviä ja matalaa ei tietoakaan linjasta tai lähestymispoijusta. Merikortista löytyi kyllä hyvä sisäänajolinja lähestymispoijulta – merikortit siis edelleen tarpeen, kehittyneestä teknologiasta huolimatta.
Meidän on aika viettää jäähyväispäivää kun miehistön nuorimmat palaavat kotiin – toisella kun on vakituinen työpaikka ja työt kutsuvat. Kiva kuulema päästä kotiin ja tienaamaan. Toisen mielessä on mökin sienimetsät, runsaine satoineen. Illan myöhäisinä tunteina varasimme sitten bussilippuja ja laivamatkoja vähän sinne sun tänne. Onneksi vastaanottopäässä oltiin tarkkana – ensin on mentävä sinne jotta voi tulla myös tänne, loogista toden totta. Myöhään yöllä lopulta kaikki varattu oikein ja Tallinna kutsuu…
Karonmatkassa 