Lieneekö selittämättömien sattumien summa tai johtuuko elämäni luontaisesta tavasta kulkea ympyrää niin TosiRakkauteni on taas kirkastunut. Onnekseni hänet saakin kirkkaaksi ihan vaan Starbriten pesuaineella, helppo rakkaus. Uusi kausi siis avattu aivan uusin ja vielä tuntemattomin kujein. s/y Selena on siis meressä ja kevään ensipurjehduksella.
Kevätkunnostuskausi oli tänä vuonna erityisen vähäluminen. Suomen ilmasto pani todellakin parastaan. Pääsiäisenä lämpötila piukasti miinuksella, joten vahaamisesta tai maalaamisesta ei kannattanut edes haaveilla. Kannenpesua silloin siis pitkässä untuvatakissa. Yhtä kylmä kevät jatkui ja taas tarvittiin noita työvaloina jo eläkkeelle päätyneitä halogenivalaisimia lämmittämään runkoa paikallisesti. Lopulta vahaaminen onnistui ja samoin pohjan maalaus, mutta lämmöstä ei silloinkaa ollut tietoakaan, vaikka oltiin siis jo plussalla. Häkellyttävintä oli ilta ennen vesillelaskua – siis toukokuun kymmenes päivä. Puolipakolla rantaan saadut teinini olivat apuna viimeisissä kunnostustöissä. Suunnitelmissä oli mastonlaittoa, potkurin kokoamista, viimeisten myrkkyjen maalaamista, siivousta ja olimmepa suunnitelleet myös proppaavamme muutamia teakkannen ruuvejakin näkymättömiin. Aloitimme työt auringon paisteessa, mutta vain hetken puuhasteltuamme alkoi lumisade. Lumi kertyi jo katoksesta siirretyn Selenan kannelle kunnon kerrokseksi, peittäen alleen mm. uunituoreet proput. Istuimme autossa lämmittelemässä ja hämmästelemässä. Onneksi ilma siitä kirkastui ja saimme sohjossa oikoa vantteja järjestykseen ja lapioida rikkalapiolla kantta puhtaaksi. Elämäni kylmin laskua edeltävä ilta.
Kiireinen kevät työrintamalla on tehnyt kevätkunnostuksesta haasteellista ja aikaa on siis lainattu nukkumatilta. Ajatus helatorstaivapaan lähestymisestä on helpottanut elämää, sillä olisiko ihanampaa kuin tietoisuus siitä, että saa viettää todellista laatuaikaa supernaisten seurassa. Karvalakkipurjehdus aloitti siis kauden – täydellisten hattujen alta kurkistelee naisistojen parhaita, really lovely Ladies!.
Alkuperäiset suunnitelmat piukasta purjehduksesta Viroon ymmärsimme onneksi kuopata kun katselimme tuuliennusteita. Olisimme matkanneet vauhdilla etelään mutta kotiinpäin olisi saattanut vauhti hidastua. Edes kylmän kevättuulen tuiverrus ei haittaa matkantekoa kunhan suunnan valitsee oikein. Mahtava saaristomme onkin unelmallinen tällaiseen purjehdukseen.
Kahdessa vuorokaudessa sata mailia takana. Olemme seilanneet vaivatta nautinnollista yli kahdeksan solmun vauhtia, huippujen ollessa yhdeksässä. Nautittu saariston helmistä ja saunottu jo kahdessa mahtavassa saunassa. Ensimmäisen illan saimme viettää miehistömme jäsenen honkahuvilalla, upeaa paikkaa ja piilopirtin tunnelmaa ihastellen. Seuraavana päivänä suuntasimme minun Smultronställettiin – Österskäriin ja ehkäpä saaristomme upeimpaan saunaan. Vänöön kyläsatama olikin sitten kylmä pudotus todellisuuteen – olemme liikkeellä liian aikaisin ja palvelut ovat vielä nollassa. Kävely tunnelmalliseen kappeliin ja etelän loman tunnelmaa huokuvalle hiekkarannalle oli kuitenkin kuin sukellus saaristomme sydämeen. Meillä on niin paljon kaikkea kaunista.
Naisistomme on puhunut, puhunut ja puhunut – puhe ei lopu koskaan, aiheet vain vaihtuvat. Olemme toki myös syöneet erinomaisia aterioita, korkanneet kuplivaa ja vähemmän kuplivaa juomaa sekä laulun säestyksellä kurkanneet jopa viinaboxiin. Olemme oppineet uusia purjehdustermejä, kuulleet erilaisista purjehdustraditioista sekä tietysti nauttineet nukkumisesta liplatuksen ääneen. Loistava miehistöni seilasi myös päivän ilman minua koska overload-tilanne pakotti minut käynnistämään Self Healing – menetelmäni ja nukkumaan kunnes ylikuorma on purkautunut. Kuin uudesti syntyneenä siis heräsin punkastani Österskärin kulmilla.
Pian kuulen aamukahvin laiton ääniä pentrystä ja mietteissäni onkin ettei mikään juuri nyt voisi olla paremmin…
Karonmatkassa 