Sunnuntaina armotonta bunkrausta, nyt Selena on täynnä ruokaa ja juomaa. Vihdoin kolmen jälkeen liikkeellä ja ensimmäiseksi lonkeron tilalle tankkiin dieseliä, tupla-myrkyillä. Kyllä on kivaa tämä bio- Diesel😯. Saimme myös tyhjäksi septik-tankin aivan mahtavalla imulla.Kevyessä tuulessa oli vuoro Lombardinin ja konetimme Borgholmiin. Matkalla aivan mahtavaa ”pikkupurtavaa”.
Satamapaikan valinta oli huolellinen ja paljasti sataman olevan melko matala. Lopultakin kölin alla huomiota herättävän vähän vettä. Kokoajan kuitenkin kelluttiin, pitkien meriruohojen joukossa.
Iltalenkiksi kiipeilimme Borgholmin linnan raunioille. Kyllä olikin paljon ihailtavaa metsäretkellä. Paluu veneelle virvokkeiden kautta. Kyllä maistui tortillat päivän päätteeksi 😍
Maanantai sumuinen aamu ehti jo kirkastua ennenkuin Selenalla oltiin menokunnossa. Lähtötilanteessa kaikki mahdollisuudet tilanteen eskaloitumiseen🙄🙈, mutta onneksi olimme onnellisten tähtien alla. Liika varovaisuus ei sovi meille, pakki päälle ja menoksi olisi ehdottomasti toiminut nyt parhaiten.
Aamupäivän menosta vastasi Lombardinin, koska tuuli ei vaan riitä😯. Onneksi lystiä piisaa silti ja merellä kun on nähtävyyksiä. Nyt siivuutimme keskellä Kalmarsunttia nököttävän Dämmanin, joka on varsin mielenkiintoinen majakka. Tämä 25 miljoonalla kruunulla myytävänä ollut luxus-kesämökki lienee saanut uudet omistajat, koska se selvästi on saanut uutta pintaväriä.
Myös Blue Jungfru ohitettiin läheltä ja lähietäisyydeltä se on kyllä ihan vihreä.
Huikeat suunnitelmat pitkälle menosta hiipuivat päivän mittaan. Tuulta ei vain riittänyt ja siksi päädyimme Västervikin saaristoon, Idön satamaa. Todella viehättävä satama ja meille mainio paikka laiturin päästä. Koko joukko kauniita kuvia ja aamulenkilläkin oli ollut viehättävä maisema.
Onnistuimme hiukan aikaisemmassa lähdössä ja seuraavaksi oli suunniteltava viikon kohteita. Mennäänkö mukavasti noin 40-50 mailin matka vai yhdellä halssilla Nynäshamniin? Kotiin jäänyt merikortti alueelta kannusti valintaa suoraa Nynäkseen. Siellä meitä odottaisi Systeemi, Pelle-kauppa, venetarvikekauppa ja tietysti kalakauppa. Varauduimme pitkään päivään ja ”verkottomuuteen” merellä. Meripäivänä onkin sitten aikaa askarrella. Meri kunnostautui tässä.
Myötätuulessa Nynäshamn lähestyi tasaisesti. ”Tyhjä meri” alkoi täyttyä mitä lähemmäs saavuimme ja pääsimme tekemään pari kunnon ohitusta. Landsortissa utelias hylje kiinnostui meistä ja näyttäytyi.
Nynäkseen pääsimme ajamaan pimeydessä ja osalle miehistöstä tämä oli eka kokemus. Sisäänajossa löytymättä jäivät linjat – lieneekö syynä samanaikaisesti alkanut tihkusade vai kaupungin huikea ”valosaaste”. Jännitystä lisäsi myös laituriuudistus, jota ei löytynyt meidän kartoista. Rannassa puhelimesta avattu Navionicsin kartta näytti totuuden. Ensi kesän reissulle kartta täytyy päivittää. Hienosti selvittiin laituriin pimeydessä ja poks, poks avattiinkin kehujen keskellä.
Keskiviikkona katsastimme Nynäksen palveluja ja taas tuli Selenaan aimo ostokset. Minun pettymykseksi venetarvikekauppa oli muuttanut pois satamasta. Tarvittaessa tuo 2km kyllä taittuisi ripeästi, mutta heräteostokset jäävät veneilijöitä tekemättä.
Merellä oli tuuli puhalsi perän takaa ja pääsimme täysin purjein reippaasti kohti
Saltsjöbadenia. Jiipit tulivat tutuksi ja niissä riitti vauhtia ja jännitystä, varsinkin kun tuuli nousi ajoittain jopa 15m/s. Näimme Dalaron linnan ja ihastelimme rantojen ”kesämökkejä”. Meilläkin riitti seurattavaa ja hämmästelimmekin erästä saunalauttaa, joka lopulta paljastui kyljellään olevaksi katamaraaniksi. Melkein sama juttu siis!
Myöhäiseen iltapäivään jäänyt lähtö tarjosi jännitystä 👍. Iltapäivään luvattu voimakas tuuli oli noussut ja puhalsi navakasti veneen sivusta. Teimme irrottautumissunnitelman, jota pääsimme selostamaan myös naapuri veneen saksalaismiehelle. Me emme tarvitse keulapotkuria, koska meillä on ”rope” (köysi) keulasta ja meidän ei tarvitse vinssata poijulle, koska Kirsi😂. Alun epäilyjen jälkeen oli mies huikannut lähtömme keskellä heidän tarvitsevan meitä huomenna kun he tekevät lähtöä. Tuulinen rantautuminen kakkalaiturille onnistui myös hienosti ja sitten pääsimme matkaan oikeat tankit täynnä/tyhjänä.
Saavuimme Saltsjöbadeniin juuri ennen yhdeksää ja taidokkaasti kiinnittäydyimme perätuulessa laituriin ravintolan eteen. Ravintolan aukioloajan saimme kuulla sataman henkilökunnalta ja huomasimme että ehdimme laittautua sekä nauttia rantautumiseen kuuluvat virvokkeet. Kun lopulta kauniina mekoissamme laskeuduimme laiturille saimme kuulla keittiön olevan kiinni. Ravintola toki oli auki🙈… Kipitimme hotellille, josta saimme saman vastauksen. Kun keittiö oli kiinni myös läheisessä Vår Gårdissa, jouduimme palaamaan alukseen. Onneksi meillä on taidokkaita kokkailijoita matkassa ja yön tunteina Selenan keittiöstä tarjoitu risotto oli aivan mieletön makuelämys. Sitä odotellessa, virvokkeita nauttiessa oli hyvä harjoitella ”hur länge är köket öppet?”
Aamulla liikkeelle sukkana jo klo 9, koska nyt emme halunneet missata ravintola-iltaa. Tehokas kahden hengen voimin tehty lähtö antoi muille armon aikaa nukkumiseen. Purjeiden nostossa tuppo hiuksiani kulkeutui käsittämättömästi ison skuutin yläpulpyrän kierteisiin. Oli skalpeeraus lähellä😳😱. Nyt oli merellä vilskettä ja vilinää, veneitä joka lähtöön ja useita väistettäviä. Meillä jatkui myötätuuli ja aurinko ☀️ Veneitä sivuuttaessa hämmästelin lukuisten ruotsalaisveneiden matalaa reivikynnystä, joko 8m/s tuulessa on reivien aika?
Möjän kohdalla, väylien risteyksessä oli aika tehdä pöytävaraus. Jos mahdumme Fejanille valitsemme ulomman, nopeimmin kohteeseen vievän väylän. Pöytävaraus 21:30 onnistui ja nyt voimme rennosti jatkaa suoraa kohteeseen. Nyt ei missata ravintolaa!!!
Fejanin laiturille vähemmän tyylikäs rantautuminen naapureiden avustamana. Uusia kokemuksia eräälle, tarjosi perän kiinnitys Välimeren tapaan mooringeihin. Aina voi oppia uutta. Alku illasta laiturissa yllättävää keikkumista ja veneiden liikehdintää.
Tänä iltana meillä erinomainen aika pesuihin ja kaunistautumiseen, eräät löysivät myös rannan yleisen saunan ja pääsivät kipakoihin löylyihin. Lopulta istuimme ravintolapöytään kauniina ja nälkäisinä. Yhtään kuvaa ei todisteena ole, mutta ruoka oli todellakin superia! Mahtava makuelämys.
Perjantaiksi luvatut useat ukkos/saderintamat aloittivat aamuyöstä ropinan kannella. Sääpalveluiden tutkailu antoi ymmärtää, että tänään Ahvenmeren ylitykseen hyvässä kelissä on melko tarkkarajainen aikaikkuna. Siksi liikkeelle nopeasti aamu-ukkosten jälkeen. Ahvenanmeren ylitys meni varsin onnellisten tähtien alla ja tuuli yltyi kovaksi vasta Nynäshamnin kohdalla. Lopulta teimme jopa kaksi luovia😯😯, reissun ainoat Nyhamnin kohdalla.
Sade tuli päälle vasta rannassa, joten täydellinen ajoitus purjehtimiseen. Rödhamnissa oli hyvin tilaa ja saimme jopa saunavuoron alku illasta. Sateen kastelemat kalliot olivat todella liukkaat ja saunapolku yhtä kalliohyppelyä. Saunapolulla liukastumisen aiheuttikin Merille nilkka-aksidentin. Onneksi hän pääsi omin avuin veneelle ja todettiin että kaikki jalassa toimii. Kolmen K:n hoito aloitetaan välittömästi ja onnellisena todettiin, että onneksi vain nilkka👍😯 eikä päänvamma.
Iltajännitystä saimme s/y Frian Ahvenanmeren ylityksen seuraamisesta. He lähtivät Fejanilta kuudelta kohti Rödhamnia. Tuolloin meillä oli tuuli selvästikin yltymässä ja kahdeksalta Nyhamnin rannikkoasema kertoi tuulen puhaltavan 13-16 m/s voimalla. Ukonilman erikoisuus on juurikin paikallisuus ja samoihin aikoihin saimmekin tiedon, että Ahvenmeren toisella puolella oli tuuli tyyntynyt ja peltigenoa käytössä. Puolilta öin s/y Selenan yöpäivystys laittoi tiedustelua ”missäs menette”? ja samalla tuli soitto valo-opastustarpeesta. Sieltä sateesta saapui, pimeään Rödhamnin satamaan s/y Fria. Heidän ylitys oli mennyt sateessa ja heikossa tuulessa, tuuli oli yltynyt vasta loppusuoralla. Reipasta menoa!
Aamulla saimme s/y Frian kipparilta konsultaation nilkkavammasta, kiitos siitä 👍. Kyllä jää henkiin meidän potilas, eikä tarvitse pikaista hoitoa. Jatkoimme hoitoa kinesioteipillä, kylmällä ja levolla.
Aamulla ohjelmassa kakkakarusellia, joka olikin todella vekkulia riuhtovassa tuulessa. Selvittiin kuitenkin hienosti. Reivattu iso ylös jo lahdessa ja sitten merelle. Nyt on viuhunaa, tuulta 12-16m/s. Saamme mittariin kesän ennätyksiä, korkein nähty luku oli 9,6 solmua. Onneksi olemme harjoitelleet lukuisia jiippejä👍. Kova ja puuskainen takatuuli oli haastava seuralainen ja yhdessä hallitussa jiipissä katkesi sitten ykkösreivin takaliikki. Päätimme hakeutua saaren suojaan rakentamaan kakkosreiviä. Gripön saari Degerbyn länsipuolella antoi hyvää suojaa tähän.
Samalla nautimme kanttarelliuunimunakasta, jota ansiokkaasti oli valmistettu heittelehtivässä pentryssä. Ravittuna ja uusin purjeasetelmin jatkoimme matkaa. Kakkosreivi on tälle veneelle kyllä aivan myrskypurje, joten liitoon ei pelkällä purjeella päästy. Me tarvitsisimme kolmet reivirivit.
Ennusteen mukaisesti tuuli laantui ja lopulta Kihdillä olisimme voineet mennä jo täysin purjein ellen olisi surrannut takaliikkiin varsinaista viritystä. Tuo ei ollut aallokossa purettavaa mallia niinpä jatkoimme keulapurje moottorina. Lopulta hienoa seilausta aivan perille. Kyllä on Kihti nuoruusvuosista lyhentynyt, nukyään se on ihan poron kusema. Kymmenen jälkeen saavuimme hiljaiseen Haplot-Lammanin lahteen ja tätä raukeaa rauhaa me nyt tulimme häiritsemään.
Tehokkaina ryhdyimme heti välittömiin rantapuuhiin. Sauna kuumaksi, pientä poijusoutelua ja mitä näitä nyt on… Onneksi pentryssä oli jo Merillä uuni kuumana ja raidat valmiina kylmäboxissa. Grilli-ilta muuttui maukkaaksi illalliseksi veneessä – aivan mahdottoman hyvää lammasta ja kasviksia👍. Saunan lauteille lopulta yhdeltä 🙄, siellä kun laskeskeli taaksepäin niin…. Yhdeltä kun lähtee niin yhdeltä on saunassa, jos olisimme lähteneet kympiltä niin silloin 😳. Toisaalta kuka näitä nyt miettii😂😂😂 Ihana päivä, ilta, sauna, retki, seura ja loma!!!
Illallisen valmistus loppui yöllä kaasupullotetsaukseen, joka tuotti vain kaksi katkennutta kynttä. Jäimme kaasutta ja päätettiin, että halloumit siirtyi seuraavaan päivään. Aamulla uusin silmin kun asiaa tutkittiin niin syylliseksi löytyi jälleen paineentasaaja. Onneksi tämä on s/y Selenassa kuluva osa, joten sellaista ilman ei olla merellä. Varaosa kaapista tilalle ja saatiin kahvia! Miten ihmeessä ihan kädettömät omistaa purjeveneitä – onko olemassa purjevene talonmiehiä??
Nyt on retki lopussa ja konetamme kotiin. Jäämme kaipaamaan meriaamiaiskattausta, ihania lounaita, täydellisiä illallisia, hyvää huumoria, seikkailua, tarinoita, kadonneiden tavaroiden etsimistä, merta, aurinkoa, tuulta, reivejä, tuuliennusteiden tutkimista, Timo Fränttiä, landausjuomia, huutonaurua, tilannekomiikkaa, myötätuulta, Lombardinin louskutusta, meren kohinaa ja mitä näitä nyt on❤️
Kiitos Kirsi, Meri, Meri ja Sanna erinomaisesta seurasta 😍🥂
Karonmatkassa 