Visbystä lähtö aamuvarhaisella, tankille ja tyhjennykselle ja sitten merelle. Tiedossa oli ettei tuulta ole runsaasti, mutta aallot aamulla melko rauhalliset.
Kohteeksi valittiin siis Maarianhamina, ja sinnehän meillä siis runsaat 150 meripeninkulmaa. Konemarssia eteenpäin! Aamu oli kirkas ja kaunis, mutta tiedossa oli, että sää saattaa olla epävakaa.
Tämä kesä on opettanut, että sääinformaatiota on seurattava useita kertoja päivässä – kaikki voi heittää häränpyllyä muutamien tuntien aikana.
Tiistai-iltana katsoimme, että saderintamaa olisi luvassa aikaisintaan torstai-aamuna. Onneksi emme luottaneet tuohon! Henna tarkkanäköisesti tarkisti tilanteen vielä viime hetkellä ennen kuin putosimme verkosta Gotlannin kulmalla – ja selvisi, että iso saderintama oli aikaistunut ja tavoittaisi meidät jo iltamyöhällä.
Päätimme muuttaa suuntaa ja ajaa kohti Sandhamnia. Ruotsin rannikolla saisimme verkon ja voisimme vielä päättää, jatkammeko, jos ilma olisi suotuisa.
Merellä oli aikaa – syötiin herkullisia ruokia ja pelattiin. Keksittiin miten pelata Kuka minä olen? ilman pelilautaa – lystiä piisasi.
Sandhamniin lähestyessä verkko tuli yllättävän myöhään, mutta selvää oli ettei jatketa. Tumman puhuva saderintama näkyi pitkään takanamme.
Verkkoa emme saaneet ajoissa niin, että itse olisimme päässeet sääsovelluksiin, mutta WhatsApp-viestit kyllä kulkivat – kotijoukot saattoivat välittää meille säätietoja. Tyyntä oli, ja koko ajan synkempää…
Lopulta illan jo pimetessä sisään Sandhamniin. Ensimmäisenä eteen tulleen Almagrundetin tunsimme mukin kuvasta, oikeassa paikassa ollaan siis. Sitten olikin melkoista valojen tuijottelua, mutta kyllä sieltä oikeatkin löytyivät. Tuulikin nousi sopivasti rantautumiseen…
Pimeässä ja sateessa laituriin meno ei ollut ihan läpihuutojuttu. Apuja rannasta: nolla. Muutama pyörähdys, mies rantaan ja paikan haku. Hyvä paikka juuri siitä mihin halusinkin… ravintolan edestä!
Ei ravintolaan kuitenkaan – vaan pehkuihin. Sadetta piisasi koko yön aivan tasaisesti. Merellä ei nyt olisi ollut hauskaa ja lupaus ajaa pimein yö olisi johtanut koko yön valvomiseen.
Aamulla nopeat suihkut ja liikkeelle sutjakasti. Nyt kohti Maarianhaminaa! Matkan taittumisen vuoksi päätimme koneajon kevyessä myötätuulessa, ja nostaisimme purjeet kun saataisiin parempi kurssi.
Ahvenanmerellä mahtavaa purjehdusta ja pitkään näytti siltä, että ehdimme hyvin ravintolan illaksi… Kunnes siirryttiin Suomen aikaan, yht’äkkiä kello olikin tunnin enemmän.
Kun matkaa oli parin tunnin verran, päätettiin siirtyä konemarssiin – onneksi! Isopurjeen ja koneen yhdistelmällä kahdeksaa solmua kohti satamaa. Jo merellä laitettiin lilaa luomeen, jotta siirtymä ravintolaan sujuu nopeasti.
Tehokasta toimintaa – hyvä paikka ja illalliselle. Aivan mahtava pääillallinen ÅSS:n paviljongissa, asiaankuuluvin virvokkein. Iltaa jatkettiin sitten Selenan salongissa myöhäiseen yöhön.
Aamun suunnitelmassa oli nukkua pitkään – ja niin tehtiin. Sade ja ukkonen rätisivät, ja vasta kahdentoista jälkeen alkoi liikettä aluksella.
Sitten kauppaan, tiskille ja suihkuun. Ahvenanmerellä loppunut tankkivesi oli saanut aikaan hurjan tiskivuoren.
Lopulta jatkettiin matkaa myöhäisiltapäivällä, konettaen Rödhamniin. Vältyimme kaikki kampaviineritilanteelta, mutta päänahassa useimmilla kihelmöintiä. Raskaita nuo pääillat. Joskus meillä viikon aikana niitä kuusi 😳 – nyt se ei enää olisi mahdollista. Merellähän me litkimme sitruunavettä litratolkulla – se kun on hurjan terveellistä. Rantalähtö ja saapuminen tänään Hennan ohjailemana.
Aina yhtä ihana Rödhamn oli rauhallinen – ja niin mekin. Saimme illaksi saunan ja kirkas vesi houkutteli uimaan. Saunan jälkeen vene hiljeni, mereltä nousevan sateen rummuttaessa kantta.
Aamu aikaisella kohti kotivesiä. Aikaisen nukkumaan menon ansioista useimmat saivat hyvin nukutun yön. Nyt seilataan!
Karonmatkassa 