Torstai alkoi aikaisin, sillä kauan on pitkä matka. Świnoujściessa kesäloma maileja kassassa tasan 666 ja nyt karkeasti +180 merimailia avomeripurjehdusta.
Heippa Świnoujście
Meri Świnoujścien allonmuuttajan takana yllätti meidät. Mainingit oli maltilliset huolimatta parin päivän kovista länsituulista. Nostimme purjeet asap ja saimme suoran suunnan kohti Bornholmiin eteläistä reunaa. Merellä oli rauhallista ja siksi oli sopiva suursiivouspäivälle. Petrin siis purjehtiessa minä konttasin ja kyykkäsin ympäri venettä hiki päässä. Toaletti, salonki, perähytti ja pentry sai rätin kultaista kosketusta. Pilssin pesu oli myös ajankohtainen ja kylläpä sainkin sinne raikkaan tunteen. Hinkkaamiseni keskeytti Petrin kysely lounaasta, yks kaks oltiinkin pitkällä iltapäivässä. Tämä juurikin on siivoamisessa pitkällä legillä hauskinta, aika kuluu kuin siivillä. Siivoamisessa kolhuja saaneet kynnet saivat sitten uudet glitterit vielä ennen yötä.
Iloinen tunne lounaan jälkeen oli huomata ilman lämmenneen. Aamun koleudesta (kylmästä) muistutti enää riisutut vaatteet. Aurinkoa oli luvattu ja se sieltä tuli, ihanaa ❤️
Välillä on Windyssäkin sekoamishetkiä🙈🙈, mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi pysyä totuudessa 😂
Bornholmiin saaren profiilin lähestyminen muistutti matkan puolivälin lähestymisestä. Iltapala/illalliseksi Petri loihti thai-ruokaa, joka on aina yhtä hyvää. Illan pimetessä jätimme hyvästit myös Christiansölle, jonka ohitimme tänä vuonna kokonaan. Jännittävä huomio ohituksessa, että saari häipyy tutkasta paljon ennenkuin valo lakkaa näkymästä.
Christiansö kahdessa valossa
Tähtikirkas öinen taivas oli yön ainoa valopilkku, laivoja lukuunottamatta. Erästä hämmentävän kirkasta, matalalla roikkuvaa tähteä, seurasin jopa hetken aikaa ajatellen sen olevan tricolor jonkun purjeveneen mastossa. Osa purjeveneistä kun näkyy surullisen huonosti tutkassa. Lopulta tähti ”nousi” taivaalle😂. Pimeydessä putoava tähdenlento antoi luvan toivomukselle. Liikennekaistalle saapuminen piti minut vilkkaana ja katseen tutkaruudulla. Alkumatkan laivattomuus oli todellakin historiaa. Onneksi on tutka👍.
Yöpurjehduksen suola – auringon lasku ja nousu 🌅🌄
Aamun valkeneminen tarkoittaa vahdin vaihtumista. Yö laski lämmöt taas pitkälti alle kahden kympin ja en ihmettele, että sängystä kannelle kivunnut kaipasi Valtran toppahaalareita. Aamuyön vahdissa Petri pääsi sumuiseen maisemaan.
Aamun valjettua edelleen tutkan tarpeessa 👍
Itse kannelle seuraavaksi vasta kun Kalmar näkyi. Świnoujściesta Kalmariin lopulta 201 mailia. Ihana tunne kun köydet kiinni Kalmarissa👍❤️.
Perjantaina tehtiin pakollisia hankintoja mm.levämyrkkyä dieseliin. Muuten lähinnä toivuttiin ja otettiin jopa välikuolemat. Illalla italialaista Kalmarin ravintolatarjonnasta.
Reissun ekat Mojitot naisten saapumisen kunniaksi
Lauantaina veneen järjestelyä naisistoa odotellessa, nyt tiivistetään kahden ihmisen tavarat takahyttiin. Samalla pyykinpesua. Todellinen hätätilanne oli junassa muodostunut System Bolagetin ansiosta, sillä junan saapumisaika on sama kuin Systemin sulkeutumisaika. Meinasi Visbyn vahinko uusiutua, mutta pystyisikö sitten Kalmarin satamatoimisto samaan kotiinkuljetukseen sen kuin Visby😯, tuskin. Onneksi ehdimme noutamaan ”aloituspaketin” jokaiselle.
Tähtisilmiä koko joukko👍😀
Yllätys😂💃Vauhdikkaasti saimme illan käyntiin -> ravitsemus Lilla Puben ja yön musiikki/disco Krögers. Hyvin jaksettiin pikkutunneille💃
Hidas sunnuntai aamu -aika sanoa heipat Petrille ❤️. Kotiin naisistolla ⛵
Hangosta lähdimme auringon paisteessa ja vene hyvin bunkrattuna. Vielä kun koukkasimme sataman septilaiturille niin oli oikeat tankit täynnä ja oikeat tyhjänä. Laiturille luvattiin noin 2m syväys ja kirkkaassa vedessä se näyttikin matalalta, mutta hyvin kelluttiin. Satama-altaassa näkyi monin paikoin pohjaan vaikka kaikumme näytti +-4m syväyttä. Olo oli ihan kuin lapsena, silloin näki helposti pohjaan lähes kaikissa satamissa.
Hiljaisen tuulen vuoksi konetimme hyvän matkaa ennen purjeiden nostoa. Merellä nyt melkoista vilskettä ja suurin liike näytti olevan vastakkaiseen suuntaan. Olemme keskellä helsinkiläisten paluukaistaa. Onneksi saimme nostaa myös purjeet ennen kuin suunniteltu satamamme Örö oli edessä. Öröseen navigoimme puhelimen Navionics-sovelluksella koska sekä paperinen kartta että plotterin kartta ovat ajalta jolloin Öröseen ei ollut mitään asiaa huviveneillä. Uutta paperista pohdimme menomatkalla Hankoon, mutta mietintä ei edennyt ostotapahtumaan. Johtuen varmaankin siitä, että ensi vuonna toivomme taas lomailevamme jossain eteläisen Itämeren kohteessa. Örö oli pettymys tälläkin kertaa – puoli kolmelta kun saavuimme oli satama jo niin täynnä ettei paikkaa herunut. Pohdimme kolmannen rivin ehdottamista ruotsalaismiehistölle, mutta johtuen Saaristomeri-sijainnista jätimme kysymättä (vaikka siihen toki olisimme varmaan päässeet). Onneksi Merikarhuilla on samoilla huudeilla ihana Ådskärin satama, jonne mahduimme vielä oikein hyvin. Satamassa kuulimme Öröstä vapautuneen runsaasti paikkoja puoli kymmeneltä aamulla, mutta saman aikaisesti liikennettä oli jo kovasti sataman suuntaankin. Jään miettimään, että hellekesänä ei paljon tarvitse purjehtia jos satamasta lähtee 7-8 aikaan ja seuraavassa satamassa on jo 10-12 aikaan. Tuuli kun tuntuu usein nousevan lähinnä keskipäivän jälkeen. Ådskäriin saapui illan aikana yli 20 venettä – onneksi MK-satama ei ole koskaan täynnä ja kaikille löytyi paikka satamasta.
Ådskär illan viimeisen saunavuoron jälkeen 😀
Sunnuntai valkeni vähätuulisena, kuten ennuste lupasikin ja meillä olikin suunnitelma päivälle valmiina. Örö saa meiltä olla käymättä vaikka ikuisesti kun ympärillä on monia muitakin hienoja kohteita. Me käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme Rosalan vierasvenesatamaan myötätuulessa keulapurjeen avustamana. Tämä pieni satama on oiva vaihtoehto Kasnäsin hulinalle ja samat ellei paremmat palvelut tuntui satamasta löytyvän. Rannan kaupasta, jonne satamamaksu maksettiin, sai monenmoista elintarviketta sekä pienrautaa, kassarouvalta sai myös täydellistä opaspalvelua Rosalan matkailukohteista. Meillä oli suunta jo selvillä – Viikinkikeskus sai meiltä jäädä kiertämättä mutta Rosalan pienpanimon oluita voisimme kyllä pyöräillä maistamaan. Rousal Brygghus sai meistä asiakkaan siis jo iltapäivästä. Mielenkiintoisia olut-makuja, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meidän makuinen. Onneksi ruoka oli todella hyvää. Suosittelemme siis ruokaa ja miksei myös olutta, jos IPA:t ja maustetut oluet ovat mieleisiä. Ravintolalla myös oma laituri johon saattaisi uida helpostikin hiukan alle 2m syväyksellä.
Sunnuntai oli helteinen päivä merellä sekä maalla, pyöräily metsätiellä puiden varjossa tuntui yllättävän hyvältä. Satamassa kolikoilla suihkusta lämmintä – sujuvasti peseydyimme eurolla kimppasuihkussa. Maksaisin mielelläni kaikista palveluista satamissa juuri näin Etelä-Itämeren tyyliin. Perussatamamaksu kattaa laiturin, mutta jokainen palvelu (sähkö, vesi, suihku, sauna) on hinnoiteltu erikseen. Tällä tyylillä loppuisi lasten leikkiminen suihkun lämpimällä vedellä ja sähköä ottaisivat ne ketkä sitä tarvitsisivat. Uskon, että veneet tavoittelisivat myös helpommin sähköomavaraisuutta, joka olisi varsin ekologista. Maksuttomana pitäisin septi-tyhjennyksen, joka valitettavasti oli maksullinen joissakin Saksan ja Ruotsin satamissa. Toki maksullinen tyhjennys oli aina myös toimiva sellainen, jolle iso plussa.
Maanantaina irti ja koneella kohti länttä. Nyt aamiainen lennossa, tuulen heräämistä odotellessa. Aamiaisen jälkeen reippaana purjeet ylös sääennusteeseen luottaen – maanantaina tuulee reippaasti etelästä. Saimme suunnaltaan vaihtelevaa kevyttä etelänpuoleista tuulta, joka vain ajoittain liikutti venettä eteenpäin. Petri purjehti ja konetti vuorotellen, kolmiokin viritettiin keulaan kun isoa ei jaksettu laskea joka hetki.
Kolmio on kyllä varsinainen giljotiini-tuulimylly kun pääsee oikein heräämään…
Minulla alkoi kansihuolto tiikkikannen proppujen uusinnan merkeissä. Tämä ikuisuusprojekti on joka kesäinen hauskuus, jolle ei tunnu olevan loppua, vanhan kannen vitsaus tosiaan. Onneksi Selenan kansirakenne ei ime vettä itseensä eli kannen alle ei kehity kahvinpuru-mätänemisilmiötä vaikka proput ei kunnossa olisikaan. Hauska meriaskare kuitenkin ja sain levittää Panasonicin ja Makitan työkalupakit.
Näillä välineillä teak-proppuja nopeasti kanteen
Matkalla näimme keskellä jäämurtajaväylää uivan rantakäärmeen, joka vaikutti olevan pahasti eksyksissä. Huolimatta meidän suuntaan kiirehtimisestä emme olisi kyenneet osallistumaan sen pelastamiseen – mahtoikohan joutua hauen tai merikotkan suuhun? Ohitsemme putputti myös moottorivene, josta rouva lauloi meille ”Vem kan segla förutan vind…”. Ei tiennyt rouva, että samoilla virkkeillä olin vastannut jo aiemmin Petrin moottorikäynnistys-kyselyihin. Selena ei ilman tuulta todellakaan purjehdi, mutta päivää merellä voi toi viettää myös kelluen, jos väki viihtyy. Illaksi Sänkörenin satamaan, kiinni pohjoispuolen kallioihin. Helteisen päivän kaunis ilta sai meidät nostamaan Cobbin pöydälle ja ensimmäistä kertaa viritimme myös aurinkosuojan pussilakanasta (ensi kesäksi tuunattava istuvampi). Cobb lämpenikin nyt niin terhakkaasti, että kuumenematon ulkokuorikin hieman vaurioitui. Nyt ymmärrämme miksi tuotekehittely on ajan saatossa muuttanut verkkomaiseksi Cobbin alarakenteen. Illalla saimme itseämme parempaa seuraa kun viereemme saapui Tapio Lehtinen seurueineen. Vierailu vanhassa Swanissa vakuutti, että kyllä vanhoissa veneissä on sielu, ei vain plastiikkia. Käsittämättömän hyvin olivat pärjänneet myös Swan-regatassa kun ottaa huomioon vastapelurit sekä s/y Galianan tämän hetkisen kisakunnon (monia parannuksia on kuulema suunnitteilla).
Auringonlasku Sänkörenissä
Aamulla kohti Österkäriä, melkoisen epäonnistuneella lähdöllä. Hyvällä kelillä on näköjään helpompi epäonnistua kuin tuulilähdöillä. Merelle kuitenkin ja minulla vielä pientä kansihiontaa tarjolla. Petri seilasi, kunnes minä ”ehdin” muilta kiireiltäni ruorin taakse. Hiljainen seilaus ei koko miehistöä kaivannut ja ilmankos takakansi suorastaan kutsui osaa meistä tupluureille. Matkalla tähyilimme hylkeitä, joita syyspurjehduksella näkyi isona laumana. Nyt oli hiljaista – olivatkohan kaikki helteen uuvuttamina myös tupluureilla tai ehkä syvämeren kalassa? Österskäristä hyvä laiturin päätypaikka ja mahtavat avut rannasta. Kyllä on hienoa rantautua kun saa apuja! Kiinnittymisen päätyttyä Petri pääsi sukeltamaan mereen molskahtaneita aurinkolasejaan. Onneksi lasit oli värikkäät ja vesi todella kirkasta. Sieltä nousi toisella sukelluksella! Aurinkoinen hellepäivä taisi olla lomamme viimeinen ja siitä nautimmekin viimeiseen hetkeen, auringon laskua ihaillen. Yöllä tuuli kääntyi ennustusten vastaisesti koilliseen ja se todella tuntui laiturissa. Onneksi tiesimme poijujen olevan turvallisia ja keikkuminen tuntuikin lähinnä epämukavalta. Illan piukat yhteiset veneiden kiristelyt ”tuulen varalta” todellakin palkittiin. Aamuöinen sateen ropina kannelle oli poikkeuksellista, pitkän kuivan jakson jälkeen.
Keskiviikko aamun aikana matalapaineen pyörähtely yllämme sai tuulen tekemään tuuliennusteen vastaisia liikkeitä. Kollistuuli kääntyikin pohjoiseen ja tuntui jatkavan siitä länteen. Nyt oli aika lähteä oli koko sataman yhteinen päätös. Meidän irrottautuminen ekana oli kaikille parasta ja Selena lähti ehkä koko historiansa aika ensimmäisen kerran ensimmäisenä MK-satamasta. Olimme haaveilleet vauhdikkaasta purjehduksesta etelätuulella kohti Korppoota, josta seuraavan yön paikka oli varattuna. Valitettavasti vastatuuli muuttui pian tyyneksi ja saimme konettaa koko matkan Verkanille. Varattu paikamme laiturin ulkolaidalla ei meitä kovasti viehättänyt. Onneksi saimmekin hyvän paikan laiturin sisäpuolelta, sillä illalla noussut lounastuuli höykyttikin melkoisesti ulkolaidalla keikkuvia veneitä. Meidän kanssa lähes samaan aikaan saapui miehistön vahvistuksemme, Elmeri, bussilla Turusta. Verkan on oiva miehistön vaihtosatama sillä bussille vain 500m matkaa satamasta. Verkanin rantaravintolasta keskiviikko-iltaan dinneriä. Minun Ceasar-kanasalaatti oli oikein maukas mutta burger-annokset eivät saaneet kovin erinomaisia pisteitä. Kauppareissun kanssa päätimme vetkutella aamuun ja iltapalaksi siis pannaria. Venekeittiössä pannari onnistui yllättävän hyvin ja riittävän tummuuden sai pyöräyttämällä sen kerran paistoaikana vuoassa ympäri. Illan viimetoimina sekoitin veden, hiivan ja Sunnuntai-sämpylätaikinajauheen, tahmea lusikalla sekoitettu taikina sai sitten siirtyä jääkaappiin odottamaan aamua. Pakkauksen lupaus 5min illalla ja 5 min aamulla piti lähes paikkaansa. Illalla taisin suoriutua jopa nopeammin, mutta aamulla esteettiseen muotoiluun taisi kulua lähes 10 minuuttia. Hyvin paistuivat veneuunissa ja kohtalaisen maukkaita olivat, seuraavia taidamme silti hiukan tuunata . Näitä voi todellakin suositella ”leivättömiin” hetkiin, kiitos naisille tästä hankinnasta.
Hyvä ”hätävara leipä” veneellä😀
Vierassatamien yleiset saunat ja suihkut saa aina välillä minut pohtimaan huomaavatko ihmiset mitä he puuhaavat. Hangon Itäsataman täysin alimitoitetussa suihku/saunatiloissa kaksi nuorta neitoa (siskokset/kaverukset) aivan surutta omivat neljästä suihkusta kolme. Jälkeeni suihkuun tullut nainen onneksi tiivisti tyttöjä kohteliaasti. Ahtaassa näköalasaunassa, aikuisten naisten kesken, tasapuolisuus toteutui onneksi hienosti. Valitettavasti satamissa näkee myös vedenlorotusta vailla järkeä, tällä reissulla mm. yksinään tyhjään pesutilaan valumaan jätetty suihku. Lasten suihkuleikit voivat ehkä sopia joidenkin perheiden kotisuihkuun, mutta julkisiin tiloihin ei missään tapauksessa. Verkanin saunassa sai jo ennen yhdeksää suihkusta vain kylmää vettä ja tässä kyllä kuuluttelen käyttäjiltä kohtuullisuutta. Tulevat sukupolvet toivottavasti arvostavat vettä enemmän ja ellei kolikko/kortti säätely hanaan pitää lorinat kurissa.
Verkanilla heräsi uudelleen naisten viikolla keskusteltu ajatus, voisiko satamat pakata tiivimmin/fiksummin ja varsinkin kun henkilökuntaa on paikalla. Totesimme jo silloin, että kunnollisella kurinpidolla kyllä. Siinä olisi sitten sataman tunnelma lujilla kun kersantit siellä huutelisivat ja komentaisivat, epäilemättä tällä saattaisi olla vaikutusta myös sataman suosioon. Naisten kanssa arvelimme, että jo kuukauden ankara satamaohjastelu saattaisi aiheuttaa stressioireita ja esim. vatsahaavaa kersanteille. Ehkäpä se löysä ja vino pino on sitten vaan okey. Kävin kyllä satamahenkilölle ihmettelemässä tankkauslaiturin kyljelle, satamahenkilöiden avustamana, kiinnitettyä isoa motorbotia. Sen perä kun jatkui noin metrin verran laiturin päädyn yli. Ihmettelystäni huolimatta motorbot pysyi asemassaan. Lounaistuulen puhaltaessa suoraa satamaan tuo ei mitenkään lisännyt intoani poiketa tankille tuolla laiturin päädyllä. Samoin taisi todeta jokainen satamasta lähtijä. Onneksi on vaihtoehtoja ja siksi meidän päivämatkasta tulikin melko kepeä. Lyhyt purjehdus kohti Houtskärin Näsbytä. Siellä on lahden suulla oma septilaituri, jossa harvoin on tunkua (hiljaisesta tahdista huolimatta pumppu toimii!), polttoainetta myytävänä, rannassa ravintola sekä hyvät suihku/vessa palvelut ja M-market mäen päällä. Onnistuimme kiilaamaan taas kapean veneemme tyynen puolelle sopivaan löysään väliin ja siinä pysyy!
Selena eestä ja takaa, omassa poijussa❤️
Perjantaiaamuna säätiedotus lupasi iltaan tyyntyvää ja luoteeseen kääntyvää tuulta. Minulla taisi olla jo koti-ikävä kun Lilltervon oman tontin poiju tuntui mukavalta vaihtoehdolta kaikkien satamien jälkeen. Sivutuulipurjehdusta siis itään ja ilta-aurinkoon omaan poijuun. Aika ihkua ja kotoisaa, tässä killuessa on hyvä suunnitella tulevaa laituria. Olimme suunnitelleet Cobb-grilli-iltaa pizzan paiston merkeissä ja Elmeri oli varta vasten raahannut pizza-kiven mukanaan Turusta. Onnettomien kommellusten seurauksena grillin pohjan sisus päätyi kuitenkin Ahdin valtakuntaan, eikä noussut sukeltamalla (näkyvyyttä 30cm). Pizzan paisto siirtyi siis sisätiloihin – melkoisia herkkuja Petrin pizzapentrystä sitten syntyikin. Oli maukasta todellakin! Illalla Uno-peli-ilta, jossa nuoruus oli selvästi valttia.
Petrin pentrystä vuohenjuusto rucola pizzaa ❤️
Keula ankkurissa on hiljaista nukkua, mutta keula poijussa ei aina ole. Vietimme poijussa melko tyynen yön ja sen vuoksi Selenalla ja poijulla oli lukuisia kohtaamisia. Välillä köydet olivat suorana ja toisinaan taas roikkuivat kuin velttoina alas poijun sivuilla. Poijun varsikin kilkatti udeamman kerran kylkeen ennenkuin pehmustin sen räteillä. Tuplaköydetkin surraantuivat yön saatossa mukavasti sekaisin. Tässä oli sitten hyvä viettää unetonta yötä, poijuvahdissa😳.
Lauantaina kolmen tunnin talkoot Lilltervossa. Nyt kaislikossa on soudettava aukko kun viikatemies hillui siellä märkäpuvussa. Minä haravoin näkyviin hiekkarantaa ja Elmeri oli kottikärry-mies.
Ikuisesti pöheikkönä ollut rantaviiva ei ihan heti ole sand beach 😳
Elmeri sai meidän Droneen liikettä, alkuun ehkä hiukan villiäkin sellaista. Onneksi on kelluva malli, muuten olisi jo uponnut🙈. Tästä haaveilemme reissujen ikuistajaa tulevaisuudeksi. Meidän aikuistenkin pitäisi nyt siis ottaa ryhtiliike ja harjoitella tuota jossain aukealla paikalla.
Drone lentää ja nousee, välillä käy jopa puussa.
Sieltä se hiekkaranta paljastuu, hitaasti mutta varmasti. Meillä on jo valmiina myös meren tuomia leluja ”pikku-Mikon” hiekkarannalla. (Tätä nimeä vielä muokkaamme jatkossa).
Isojen ja pienten lelut jo valmiina rannalla😀
Lauantai illaksi vielä Härjänmaankarille viettämään viimeistä lomareissun iltaa. Illalliseksi pekoni-kanarullia ja italialaista risottoa – tämä ateria oli enemmänkin aikuisten makuun.
Reissun viimeinen ilta ja aterialla ruokajuomat skumppaa!!!
Illan viimeinen, sinisen hetken saunavuoro. Kyllä on kaunista tämäkin👍.
Härjänmaalla klassinen aamiaistilanne – ennen meidän aamupalan loppumista oli viimeinenkin vene lähtenyt rannasta. Arki on ehkä alkanut monella, koska rantavetkuttelukaan ( MK-jollan tyhjennys/siivous) ei saapuvaa venettä tuonut. Laskimme siis lipun ja lähdimme kotiin.
Tällä lomalla on kierretty Ahvenanmaa, käyty Hangossa ja Ukissa, sekä muutamassa minullekin uudessa kohteessa lähialueella. On sanottu lähes joka ilta, syöty hyvin ja tavattu ystäviä. Päivämatkat oli ollut leppoisia, samoin seilaukset. Aurinko on hellinyt meitä ja sadeasu on ollut päällä vain loman viimeisinä päivinä pari kertaa. Maileja likimain 500, joka on noin puolet ”normaalin” kesäloman malleista. Kivaa on ollut ja rentoa, mutta mieleni halajaa kiertämään Itämerta…
Vielä on kesää jäljellä vaikka loma loppuu, muistuttaa perhonen 🦋❤️…
Kesä 2021 on todellakin tehnyt parhaansa – aurinkoa on nyt riittävästi. Lomani alkoi naisten viikolla, joka vähemmän perinteisesti ei alkanut perjantaina vaan vasta lauantaina. Minean rippijuhlat kun saatiin juhlittua niin sitten merelle – loma voi alkaa!
Bunkraustiimi valmistautui lähtöön edellisenäkin iltana, terassilla Turun yössä❤️
s/y Selena lastattiin jo kotisatamassa niin täyteen ruokaa ja juomaa, että hetken mietin miten kauan olemme reissussa. Meri&Kirsi hankintatiimi oli todellakin pannut parastaan. Onneksi kaikelle löytyi paikkansa ja pääsimme merelle, vihdoin, vain noin pari tuntia suunniteltua myöhässä. Ruissalossa koukkasimme tankkauslaiturille ja siellä onnistuimme kolmen naisen voimin pitämään kolmessa tankissa yhtä aikaa toimintaa. Melko tehokasta!
Kesäyön taikaa…
Illaksi Härjänmaankarille, jossa Hanna-Marillla olikin jo sauna varattuna. Teimme rannassa pienen ankkurointinäytöksen ja ihan vaan jotta Kirsillä riitti kahvakuulailtavaa😉. Yötä piisasi naisten saunassa ja toi jatkoimme Selenassa – mistä ihmeestä sitä juttua riittää?
Aamulla hidas aamu, koska loma❤️. Yhteisesti illalla varmistettu ”herätyskellottomuus” oli oiva juttu – ei pirinää tähän sunnuntaihin. Sitten kokka kohti Laupuisten satamaa, karaokea ja sinkkupöytää! Seilasimme ja konetimme… ja matkalla muutimme kohdetta. Monien hyvien perustelujen vuoksi päädyimmekin sinkkupöydättömään Laura Peterzenin palvelusatamaan. Rannassa alkoi juhlakoristelu ilmapallon ja myös tiimiasut paljastuivat.
Saimme naisiston lisäystä – vauhtisiskot Henna ja Kaisa kuljetettiin kohteeseen. Nyt voi reissu alkaa!
Maanantaina oli mahtava seilauspäivä⛵. Puolilta päivin liikkeelle ja päätimme konettaa väyläkapeikot kevyen tuulen takia.. Päästyämme Kihdille alkoi purjehdus ja pääsimmekin lopulta seilaamaan hienon päivämatkan aina Rödhamniin asti. Pentryssä ”Sikke &Pipsa” tuunasi pöperöä aina kovimmassa windyssä, mutta kalteva keittiön herkut oli aivan mahtavia. Kevyesti meni monta karttalehteä (= 62 mpk:a) ja näin oltiin lähes Maarianhaminassa.
Tiistai aamuna teimme puuhdetöitä – Kaisa kävi maastossa, Henna pesi jollan ja muut kunnostautuivat sisätilojen pulerauksessa. Kävimme myös saarikierroksella aivan ihanilla Rödhamin kallioilla. Maarianhaminaan lyhyt, hieno purjehdus. Rantautuminen muodostui hyvin ”tyttömäiseksi” = monista vapaista paikoista huolimatta etsimme hartaudella ja lähetimme rantaan myös ulkolähetin. Lopulta aivan mahtava paikka keulatuulessa, ravintolan edestä. Kannatti etsiä😃
Maarianhaminassa näimme tuttuja mm. Petran ja Sarin Helgalla. On se puuvene ihana… tunnelma on niin erilainen, oisko jotenkin aidompi? Oma rakas ensimmäinen veneeni mahonkipiironki Solros (Vindö28) on aina mielessä kun puuveneessä. Lisää puuvene aatoksistani vuosien takaa löytyy mm. tästä. Tiistai ilta menikin sitten Jallun ja juttelun merkeissä ❤️, loru pussikin aukaistiin. Tietysti myös rantaravintolan antia maisteltiin. Seuraavan päivän ohjelmassa oli kaupunkipäiväilyä ja kauppailua – ja sekin tuntui monista raskaalta, koska retken jälkeen päiväunet maistuivat. Iltapäivällä saimme päällemme sadetta, joka on harvinaista tämä kesänä.
Seuraavana päivänä kohti Jomalöä. Kevyttä kryssiä avomerellä, kunnes tuuli häiveni. Ruuan laitosta opimme uuden asian – helteestä huolimatta uunin luukku kannattaa sulkea😳 😂. Konetimme sisäväylää ja ihailimme mahtavia kallioita.
Kauniita kallioita, jotka eivät kuvissa näytä samalta
Illaksi MK-satamaan, toiseen riviin,sillä Siikasoppa- juhlia edeltävät talkooporukat olivat jo kunnostautuneina paikalla. Pitkä päivämatka sujui letkeästi ja keittiö kuumeni tasaisesti. Harvoin on rantauduttua päästy suoraa syömään, mutta nyt Merin kokkailut valmistuivat todellakin hyvällä ajoituksella. Vielä kun saimme saunavuoro parhaimpaan aikaan, mitä muuta voi toivoa?
Aamulla Kaisan kirittämänä pyörillä Getabergetille, muiden vielä nukkuessa. Hikinen hellepyöräily tuntui uskomattoman hyvälle👍. Mahtavan 15 km lenkin jälkeen kannoimme samalla hiellä talkooväen avuksi tunnin verran halkoja ja pattinkeja. Sitten tyynelle avomerelle.
Konetimme hylkeitä tähyillen Isokarille viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Laiturista hyvä kylkipaikka ja poksis illan vietto voi alkaa. Täällä todennettiin myös pilaantuneen alkoholin olemassa olo, jota joskus joku on epäillyt, kun olen aamun huonovointisuutta sillä selvittänyt. Todistetusti pullollinen tällaista meni laidan yli. Pääsimme myös extra-vuorolla saunaan, kun lupasimme olla ihan hissukseen. Melkoinen hyttysarmeija olikin innostunut tästä meidän iltajuoksusta.
Tällä reissulla pilaantuneet viinit kaadettiin laidan yli ja kellään ei tullut dagen efteriä😀
Lauantaina Uudenkaupungin satamaan, kaikkien tankkien kautta. Meille löytyi tietysti paras paikka Pakkahuoneen edestä. Pian jouduimme sanomaan heipat Anttilan sisaruksille, jotka noudettiin kotiin lepäämään👍. Meidän aurinkoinen lauantai- ilta kului viihtyisästi Ukin rantabulevardin terassilla, sisarusten tavaroita kokoillessa ja askarrellessa. Yön tuotteena, kuin huomaamatta valmistui Toblerone-Taittingersinkkupöytäkyltti. Löysimme sille oivan paikankin, mutta aamulla se oli hävinnyt.😔.
Aamulla saimme nukkua pitkään, sillä kotoutuskyyti Turusta saapui vasta puolen päivän paremmalla puolella. Ankaraa pakkausta ja siivoamista… melkoinen kuorma olikin sitten Pasimarco Poloon ahtautumassa. Kyyti toi mulle Petrin ja hienosti mahtui tyttäret ja tuhannen ja yhden yön tavarat Pasimarcoon. Loppumetreillä löytyi myös kallisarvoinen askartelumma jätekartonki laatikosta. Voi löytymisen riemua🥰.
Aurinkoinen ja suorastaan helteinen naisten viikko vierähti nopeasti. Monet naurut naurettiin, syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tuunattiin osittain ihan ohjeista ja sen myötä tutustuimme uusiin ja erilaisiin makuihin. Ihanaa vaihtelua😀. Seilaamaankin päästiin ja osa kuntoilu, tietty👍. Loistava viikko!
Juhannusjuhliin tietysti jo torstaina💗, yksi teini rippileirille ja toinen pääsi meidän matkaan. Matkassa tietysti myös Satu ja Timo. Hämmästykseksi oma 19v teini ei lupautunut jussia kanssamme juhlimaan vaikka vaihtoehtoa hänelle kauppasin😳.
Tuulta hiljaa vastaisesta oli torstain teema. Konetimme ensin Airistoa etelään, vastaiseen ja sama vastatuuli toistui kun lähdimme Nauvosta pohjoiseen. Kätevä kauppareissu Nauvoon tuli torstain ohjelmaan, kun havaittiin että perhe Helmin ”tärpättikassit” olivat jääneet autoon. Nauvon satamassa pikapysähdykselle ostoksille osoitettiin oma paikka ja henkilökunta tuli vastaan laiturille. Timon hoitaessa kilinäostoksia muut tutustuivat vaatetarjontaan. Tarttuipa mukaan yksi hupparikin.
Nauvosta Härjänmaankarille ja saimme seuraa ihanasta Fun4Us:n naisistosta. Saunoimme yö myöhään…
Aamulla kokka kohti Mossalaa, joka tänä vuonna oli valittu juhannusaaton bilesatamaksi. Heikko vastatuuli jatkui ja Lombardini sai louskuttaa meidät perille. Saimme vierelle Fun4Us:n aikuiset naiset ja näin juhannuksen juhlintaa voi siis alkaa. Kuvat puhukoon puolestaan…
Satamassa oli väljää ja tähän osaltaan vaikutti luoteistuuli, joka osui satamaan. Meitä se ei häirinnyt, mutta laiturin toisella puolen oli keikkuvaista. Iltaohjelmaksi satamassa soi Lester Peapody kvartetti & Vesa Snygg. Päästiin siis tanssimaan 👍. Yön tunteja istuttiin vielä naisten voimin ja ”kipparikokous” jatkuikin aina aamu viiteen.
Lauantaina pääsimme seilaamaan erinomaisessa tuulessa. Lillolmenissa oli hyvin tilaa laiturissa ja saunavuoro heltisi aivan parhaaseen aikaan. Iltaohjelmassa grillausta ja unoa
Aamulla ei kiirettä – aurinkoista päivää on ihana viettää saaressa. Suunnitellusti avautui kynsibaari, jotta siskolle saatiin kesäkynnet….
Juhannuksesta jo tovi ja postaus nyt liikkeelle vaillinaisena, koska kymmenistä yrityksistä huolimatta kuvien siirtäminen ei vain onnistu. s/y Selena on jo
Yrittäjien viikonloppuun oli ihana päättää purjehduskausi 2020. Miten kaunista voikaan olla syyskuun lopussa, siis silloin kun on kaunista.
Halki syyskyisen tyynen meren…
Tässä syyskuussa on ollut myös toisenlaista keliä. Kaksi viikkoa sitten meille tarjottiin sadetta ja uhkaa 15-20 m/s puhaltavasta länsituulesta. Silloinkin tietysti merellä, mutta melko vaatimattomin suunnitelmin. Härjänmaankari ja Nauvo olivat siihen sopivat targetit. Aamulla Härjänmaalla keinutti kuin kehdossa, kun aallot kiersivät myös suojan puolelle. Vinhaa vauhtia kiisimme kohti Nauvon aisaa, sumpuraisessa säässä ja puuskaisessa tuulessa. Nauvossa keula kohti länttä kelpasi odotella isompia tuulia. Lopulta L’Escalen terassilla iltaa istuessa ei sateen ropina edes latistanut tunnelmaa, vaan oikeastaan saatiin vain hyvää nousua Selenan diskoon. Hyvä palvelu ja erinomainen ruoka – saa aina pisteet kotiin tuo L’Escale. Onnistuin myös tummentamaan ruokalistaa, kävi muuten hämmentävän näpsäkästi. Tarjoilijan ilmeestä päättelin etten ollut ensimmäinen.
Tiedättekö, että yön tunteina musiikkimaku tai oikeastaan mauttomuus menee niin hurjaksi ettei Petri ainakaan kehtaisi Selenan biisejä päivänvalossa soitella. Yöllä silti ne saa jalan vipattamaan👍
Tuokiokuvia sateisen viikonlopun muistoksi
Tähän syyskuuhun iskeytyi myös syksyn kovimmat tuulet, sillä viikko sitten torstaina Suomen länsirannikkoa ravisutteli yli 30m/s puhaltanut pohjoistuuli. Windystä oli turvallista seurata kun tiesin Selenan olevan kahdeksalla köydellä turvallisesti kytkettynä.
Liilaa näkee onneksi Windyssä harvoin – tuulen nopeus tässä solmuina…
Hyvällä syyllä siis nautiskelimme viikonlopun lämmöstä ja ihanasta tuulesta. Sateiden ja puhureiden jälkeen ei olisi uskonut yli 20 asteen päivälämpöihin.
Amorella matkalla kohti korjaustelakkaa..
Merellä vastaamme tuli myös karille ajanut Amorella, matkalla kohti Naantalia. Pari hinajaa, palovene, puolustusvoimien öljyntorjunta-alus ja Merivartioston partiovene muodostivat kunnon saattueen
Haplot, Hummelskär ja Sänkören hellivät meitä saunanlämmöllä ja mahtavilla satamilla. Käväisimme perjantaina myös Verkanilla, jonka septi-imu ansaitsee täyden kympin. Sorruimme jo toistamiseen tänä kesänä myös Verkanin lounaalle, mutta vältimme kiusauksen lauantaina alkavasta Happy Hour -illasta. Sänkören oli houkuttelevampi kuin alkoholin alemyynti – tätä se elämän kulku teettää.
Kyllä on näppärä mies!
Ei reissua ilman remonttia – yllättäen noin viisi vuotta vanha Isothermin lämminvesivaraaja alkoi vuotaa lämpöelementin tiivisteestä. Samalla huomasimme vuodon myös lämminvesi letkussa. Kaksi vikaa kuin sormia napsauttamalla… Onneksi ohitustiimimme oli valmiina ja alle tunnissa vesi virtasi jälleen, toki vain kylmänä.
Yrittäjä viikonloppuna oli myös yritysjuhlaa – työssä onnistunutta Petriä, juhlimme kuplivalla. Kyllä me ”meitäkin” tietysti juhlimme❤️, ihan siinä samalla. Joimme koko pullon, omaksikin hämmästukseksemme. Ehkä meistä vielä tulee kuplivien ystäviä.
Kesäkeittiön herkkuja
Miten haikeaa tämä taas onkaan❤️Viimeiset ”kesäkeittiö” sapuskat tältä erää – Aurinkoriisiä ja kasviksia seuraavaksi näissä merkeissä vasta keväällä.
Kesäloma loppui ja astuttiin arkeen. Nyt muuttui myös seilaustempo, nyt mennään aina viikonloppu kerrallaan.
Elokuinen viikonloppu koulun aloituksen jälkeen tarjosi hellettä ja minulle harvinaista itsetekemää purjehdusseuraa. Pääsimme merelle minun molempien poikien kanssa. Viime vuodesta siis melkoista parannusta ( mutsin kurssi nousussa!?), silloinhan he lupasivat olla käytettävissä vain hätätilanteessa, ikäänkuin vaihtoehto Ö:nä. Kiersimme klassikoita – perjantaiksi Nauvoon pizzalle ja lauantaiksi Härjämaan karille etelälaituriin.
Nauvon uusittu satama ja sen kelluva satamatoimisto
Nauvon uusittu satama oli kyllä hieno, leveät laiturit ja valikoimissa nyt siis sekä aisoja että poijuja. Paikan varaaminen ennalta netistä tuntui myös luontevalta, vaikka joskus olenkin tuota vastustanut. Olihan tuohon netistä varattuun looshiin sitten helppo karauttaa…
huh… hellettä vielä on kesää jäljellä
Melkoisen purjehduskokemuksen omaavat lapseni ovat kyllä kelpo gastia. Rantaloikat, poijut, fendarit jne hoituvat lähes itsellään Kun tähän vielä yhdistyy lapsuudesta jalostuneet kokkaus- ja siivoustaidot, niin onhan siinä gastilla hyviä ominaisuuksia kerrassaan. Jopa imuri käynnistyi pyytämättä. Itämeren ympäri purjehdukset mutsin kanssa ovat kuitenkin tehokkaasti rokottaneet nämä pojat anti-purjehtijoiksi. Mietin olisikohan tilanne toinen, jos olisin viettänyt kesälomaa Suomen saaristossa, saarten suojassa ja jäänyt rantaan aina kun tuulee yli 10m/
Mun itse tehty gastini
Saimme nauttia myös mahtavasta auringosta, tuuleton viikonloppu antoi purjehduskokemuksia vain sunnuntaiksi.
Elokuun seuraavan viikonlopun viettoon lähdimme vasta lauantai-aamuna. Kipparin kolhoosin rakennustyöt pistävät ajan kortille. Seinän pystytys on tuttua juttua, mutta kun ihan ei ole ammattilainen niin viehän tuo aikaa.
Nyt mukana Petrin teinit, joille purjehdus ei niin tuttua olekkaan. Kesäloman kalojenruokkimispäivän jälkeen saamme heitä kyllä nykyään helpommin kannelle. Puhelimen irtoaminen kädestä vaatisi vielä jotain enemmän.
Nauvoon heidänkin kanssa – klassisesti rantakauppoja, pizzaa ja saunomista. Suhmuraisen sateinen ilta oli jo syksyinen. Sunnuntai aamu valkeni häikäisevän kirkkaana – kelpasi kierrellä Nauvon cityä. Kyllä on menoa pienessä kylässä, heinäkuussa ollut varmaan todellinen karuselli käynnissä. Lähtiessä poikkesimme tankkilaiturille tyhjentäään ja täyttämään tankkeja. Laiturilla ennen olleet septi-imut ovat laituriuudistuksen myötä poistuneet. Olivatkohan sittenkin hiukan haasteelliset. Me ainakin tarvitsimme aikoinaan henkilökunnan opastusta, jotta kunnollinen imu käynnistyi. Veneasemalta ostin myös jonnekin unohtuneen sähköadapterin tilalle uuden. Itseeni tyytyväisenä maksoin laskun ja ajattelin että hienoa kun muistin tuon tarvekalun. Myöhemmin paljastui ettei ostos ollut mitenkään kymppi. Tuo adapteri kun sopii hirveän harvoihin tilanteisiin ja sellainen on jo kerran tullut hankittua, jostain ihme syystä. Toisaalta nitä adaptereja näyttää Selenassa olevan aina pareittain, ettö silla tavalla sopii kerhoon. Kun seuraavaksi hankin sen ihka oikean taidan ostaa samalla kaksi kappaletta, on silläkin sitten kaveri.
Näitä kaikkia kaksin kappalein vaan ei lainkaan sitä yleisintä🙈
Teiniviikonloppujen jälkeen ankarasti töitä. Vuokrakolhoosi pitää saada tyhjäksi ja valmiiksi. Kun lainaa hiukan aikaa unelta voi mahdotonkin toteutua ja onneksi sain apua teineiltä sekä tulevalta avomieheltäni. Nyt on lähes valmista, vihdoin.
Mahtavia luonnon muovaamia kallioita
Lopulta merelle kahdestaan viettämään yrittäjä-viikonloppua. Aurinkoinen, mutta heikkotuulinen perjantai antoi meille kimmokkeen mennä peltigenoalla kauas. Österskär on minun smultronställeni ja sinne oli minulla kova hinku tänä vuonna. Matkalla pysähdyimme hyljesafarille kun väylän viereisellä luodolla köllötteli kymmenkunta hyljettä. Soitimme heille Leevin rallatteluja ja saimme heidät kyllä kiinnostumaan meistä. Lähempää tuttavutta ei kuitenkaan yksikään heistä tullut tekemään, sen verran oltiin varmaan outoja.
Kaunista… Niin kaunista!
Österskär oli yhtä ihana kuin aina. Saaristomeren yksi kauneimmista saunoista ja auringonlaskusta. Tätä näkymää voisi ihailla loputtomiin. Aamulla isännän neuvoilla saimme saunaan taas juoksevan veden, kantovettä helpompi ratkaisu merkittävästi. Onneksi on tietäviä ihmisiä keneltä kysyä. Aamupäivän aika tuuli nousi ja kääntyi puhaltamaan myös laituriin, ehkä hyvä niin. Houkutus jäädä toiseksi yöksi oli suuri.
Dinneri on katettu kannelle…
Päätimme kuitenkin sanoa Österskärille tältä erää heipat ja lähdimme merelle. Melkoista kiitoa toi sivumyötäinen tuuli meidät Verkanille. Saimme rannan suojan puolelta tuurilla viimeisen vapaan poijun, kyllä kelpasi. Nyt on muinaistulien yö niin pitihän sitä nyt hippa-satamassa olla!
Selenan diskossa on menoa jo alkuillasta, pienet tanssit ennen saunaa❤️
Verkanilla kyllä kaikki mitä kuuluukin näihin bileisiin – kokko, bändi ja nykystandardin mukaan vielä ilotulituskin. Kyllä kelpasi yömyöhään hillua ja yöpalaksi vielä uunivoileipää Selenan kapyysistä.
Ilotulista ihailimme saunan terassilla, kokosta iloa pidemmäksi aikaa
Rento ja aurinkoinen sunnuntaiaamu sai meidät viipyilemään. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kiire kotiin – tiedämme sen pysyvän paikoillaan. ”Kotiin, kotiin- hössötyksellä saisi sunnuntaipäivistä melko erilaisia. Nyt ehdimme putsata venettä ja valmistella dinneriä. Pilssiä pestessäni löysin hämmästyksekseni yhden legon. Siitä on luultavasti yli kymmenen vuotta aikaa kun legoja viimeksi oli veneellä. Miten ihmeessä tämä pala on onnistunut välttämään kaikki siivoiluni vuosien aikana?
Selenaan piiloutunut lego….
Valitettavasti mereltä on aina pakko laskeutua arkeen. Iltapäivällä kohti kotia, Buffalon ravitsemina. Tämä avopari suuntaa nyt virallisestikin samaan osoitteeseen, vaikka korona-arkea tämä on ollut jo melko tovin.
Neljä viikkoa merellä on mennyt nopeasti, kuten aina, tuntuu että liian nopeasti. Korona sai meidät jäämään Suomeen, mutta onhan tämä ollut mielenkiintoista. Miksiköhän Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri olivat minulle ihan vieraita, vaikka olen purjehtinut koko ikäni. Matala väyläinen rannikko, miljoonilla kivillä ei sitten vaan ole houkutellut matkaa.
Hienosti kylläkin selvittiin, erityisen matalista väylistä huolimatta saimme vain yhden pohjakosketuksen ja senkin polttoainelaituria lähestyttäessä, tyynessä ja max. 1,5 solmunvauhdissa. Kiitokset tästä kuuluu tietysti tarkkaavaisille ruorihenkilöille ja tietysti erinomaisille väylämerkinnöille. Muistatteko kun vuosia sitten puhuttiin väylälinjataulujen poistamisestä? Kyllä vesijättömaalla kolit kolisisi jos näin olisi tehty.
Ehdimme vielä nauttia kolmesta ihanasta satamasta loman lopuksi.
Ukin rantabulevardin viisauksia – tätähän mä olen aina sanonut!
Uudenkaupunkin vierasvenesatama on aina ihana… Hyvät palvelut, saunat, rantabulevardi ja nyt saimme myös auringon.
Ukissa ihmettelimme myös… Miksi muiden Windex näyttää tuulen suuntaan ja meidän Pohjois-Karjalaan?
Ukista saimme reippaan koillistuulen jolla kiisimme kohti Kustavin ränniä kokka kohisten ja kovatuulisimman osuuden tietysti täysin purjen. Siinä on purjehduksen tunnelmaa…
Tässä hyvä kuva satamasta, jossa näkyy myös uufet laiturit ja levennetty väylä. Kuva Peterzensin Fb-sivuilta
Laura Peterzensin satama sai meidät lähes keskeyttämään mahtavan päivän ja tuikkasimme satamaan jo iltapäivästä. Monia mukavia uudistuksia Peterzenilla – sisäänajoväylä on ruopattu merkittävästi leveämmäksi ja ravintolan edustalle on tullut ns. vierailulaitureita. Nämä selvästikin myös isoimpien alusten mahdollisia kiinnittymispaikkoja myös yön ajaksi. Mukavaa oli myös että Wc-tiloja oli nyt selvästikin enemmän. Pisteet kotiin myös erinomaisesta septilaiturista, jossa erinomaisen tehokas pumppu. Erityiskiitoksen ansaitsee myös sataman vastaanotto. Sisäänajon jälkeen laiturilla seisoi nuorimies, joka todellakin on poikkeus ikäluokassaan. Hyvin kohteliaasti ja tietäväisesti hän opasti meille paikan satamasti ja riensi myös vastaanottamaan köydet. Täyden kympin toiminta hänellä👍. Olipa ihana lämmin perjantai, kesäloman viimeinen päivä.
Lauantaiksi tuuli hävisi ja me saimme koneajella…. Päädyimme Lammanin Merikarhusaunaan, viimeiseksi illaksi. Saunomista ja köyhiä ritareita, tähän iltaan on hyvä päättää tämä kesäloma.
Aamupäivällä ahkeroimme – ensin perinteinen saunan siivous (viimeisen saunojan oikeus), sitten pesimme veneen vesilinjaa ja pohjaa ja lopuksi pesimme myös sataman jollan. Tehdessämme mietittiin, että onneksi ollaan puuhakkaita molemmat ja kaksikätisiä (kännykkä ei ole onneksi liimaantunut toiseen käteen). Kun vielä Petri teki ruuan merelle valmiiksi, oli sitten hyvä irrottaa köydet.
Nyt kotiin, Turku näköpiirissä… Airistolla rauhallista😊, teinit sisällä ja perämies päivälevolla👍
Kristiinankaupungille sanoimme heipat aamu varhaisella. Kaunis aamu tuntui mukavalta. Ajatuksena meillä jatkaa niin kauan kun tuntuu mukavalta.
Koneella sumussa ja aurinkolasit otsalla heti-valmiina. Yläkuvassa viitta, jonka hädin tuskin näimme vaikka matkaa 200 metriä.
Lounas valmistui ja sumu laskeutui yllemme samaan aikaan. Tiheässä sumussa näkyvyyttä oli välillä vain pari sataa metriä. Nyt nauttii, että voi kytkeä päälle tutkan ja seurata ympärillä kulkevia. Hienosti sujuikin ja matalalla väylällä puikkelehtiminen. Juuri saapuessamme Poriin sumu alkoi hiljalleen hälventyä. Tuulimyllyt näyttivät hetken kuin pilviä kannattavilta pilareilta, pyörivien siipien olessa täysin piilossa.
Pilvet ovat saaneet tukipilarit, jotta jaksavat roikkua…
Päätimme pysähtyä Reposaareen. Matalaan satamaan ajo sujui jo luottamuksella, mutta totesimme myös ettei tuonne ole meillä matalalla vedellä asiaa. Menomatkalla meri oli +20 ja nyt +30. Sisäänajon matalimmassa kohdassa kölin alla juurikin noiden lukujen verran vettä. Täällä kehittyy kyllä kylmähermoiseksi matalan veden kuljettajaksi ja linjatauluille antaa suuren arvon.
Reposaaressa nähtiin tällainen idyllinen mökkilautta, jonka sisällä jyrisi vähemmän idyllinen dieseli. Ei matkantekoon selvästikään!
Iltakävely Reposaaressa oli kiva. Kävimme linnakepuistossa ihmettelemässä sodan aikojen karuja oloja. Reposaaren puukirkkoja oli myös pakko koukata katsomaan, onhan presidentti parimme vihitty siellä. Dinneriksi pysähdyimme entiseen Merry Monk-ravintolaan hampurilaisille. Ravintolassa saimme tosiaan naapurilta kuulla Merry Monkin muuttaneen ja paikalla toimivan nyt uuden yrittäjän. Erinomaisia oli myös Turo’s Holy Smoke hampurilaiset. Illan päätteeksi sataman saunaan.
Lämmin ilta oli kiva viettää Reposaaressa. Idyllinen kaupunginosa, jossa voi soittaa puhelinkioskista (omalla puhelimella, tietty)
Keskiviikko aamu herätti sateen ropinalla ja tuulen viuhunalla. Nyt ei tehnyt mieli herätä. Odottelimme yli puolen päivän pahimpien sateiden ohittumista ja sitten suuntasimme tuuliselle avomerelle. Piukkaa kurssia ja melkoista keinutusta oli tarjolla. Teinitkin littyivät seuraamme ulos, sillä kannen ala oli kyllä nyt epämukavaa. Kalojakin ruokittiin. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja viimeisen tunnin ajoimme koneella, isopurje ylhäällä saaden siitä mukavaa tasapainoitusta keinutukseen.
Kylmäpihlajan majakalle lopulta illan suussa. Suojaisassa satamassa oli hyvin tilaa ja riittävästi syvyyttä. Majakassa toimivassa hotellissa oli runsaasti väkeä ja saunavuorot tietysti jo missasimme. Uuden rantasaunan olisi saanut tilauksesta 75€/h. Aamulla kiipesimme majakan katolle huimia näköaloja ihailemaan.
Näkymä satamaan Kylmäpihlajan majakan katolla
Nyt matkalla kohti Uudenkaupungin satamaa, hyvin seilaa kevyessä tuulessa.
Olisiko tällaista purjehdusta voinut olla kesälomalla enemmän?
Mässkäristä Raippaluotoon saimme hienon purjehduspäivän. Alkuun avomeri tuntui keinuttavan meitä enemmän kuin vievän eteenpäin, mutta päivän edetessä tunnelma muuttui.
Tummat pilvet olivat seuranamme, mutta tuuli oli meille suotuisa
Sisäväylillä pääsimme jo vauhtiin ja hienosti tuntui myös kuin tuuli olisi ollut puolellamme kääntyen juuri toiveidemme mukaisesti. Näimme myös paljon kivihylkeitä, ihan väylän vieressä.
Välillä näitä kivihylkeitä ui väylän vieressä ihan jonossa…
Raippaluodon sillalle saavuimme jo alkuillasta, vaikka olimme tulleet 56mpk takaa ja rantaravintola saikin meistä illalla asiakkaan. Herkulliset ateriat ja pullo viiniä erinomaiselta viinilistalta. Pisteet kokonaisuudesta Berny’ Cafe&Restaurant, todellakin👍.
Se näyttää kuvassa niin kesyltä, vaikka tässäkin tuulee lähes 13m/s
Yöllä alkoi tuuli alkoi viuhua mastossa, onneksi olimme turvaisan aallonmurtajan takana keula tuulessa. Pidimme hitaan aamun sillä päätimme mennä Vaasaan pariksi päiväksi tuulta ja sadetta pitämään. Vaasaan on Raippaluodosta vain kivenheittämä, joka tällä kertaa oli kyllä varsin kuoppaisa ja vaahtopäinen. Merellä tuulta oli puuskassa 15m/s ja ennusteet olivat vielä kovemmistakin tuulista.
Wasa Segelförening on yksi Suomen vanhimmista yhdistyksistä, sillä se on perustettu 1878
Tuntui mukavalta, melkoisen pujotteluradan päätteeksi, löytää hyvä alkurivin paikka WSF:n laiturista Vaskiluodosta.. Hätäisempänä olisin saattanut jäädä ulkolaituriin kyljittäin, mutta onneksi etsimme enemmän. Olihan toisaalta luvassa että yllämme olev matalapaine tuo seuraavaksi tuulta idästä ja samoilla 15-20m/s lukemilla. WSF:n satamassa on hyvät palvelut ja satamassa aina joku paikalla. Täydellistä oli kun torstaina vielä epävarma saunakin muuttui todeksi perjantaina.
Nämä länsirannikon väylät on todella hienosti merkitty linjatauluilla, onneksi sillä väylän sivussa on yleensä vähän vettä
Onneksi on olemassa kunnolliset purjehdusasut ja saappaat sekä erilaiset välikerrastot ja pipot&hanskat. Ilman näitä olisi tänä kesänä huumori loppunut. Kävellessämme lähikauppaan näin sillalla lumiauran kiiruhtamassa kohden Vaskiluotoa. Hetken mietin olimmeko missanneet jotain säätiedotteesta? Onneksi satoi vain kuitenkin vain vettä, sitä kyllä sitten ämpärettäin.
Kyllä on Suomen suvi 2020 kylmä ja märkä, mutta onneksi vähäluminen
Perjantaina ei tarvinnut nousta tietääkseen, että tulee kovin. Sellaista mastojen pauketta kuului laiturilta. Onneksi Selenalla oli jo neljä köyttä laiturissa ja maston kaikki köydet sidottu tiukkaan. Lämppärin henkäillessä lämpimästi oli sisällä oikein letkeää. Aloitimme päivän äänenavaus puhelulla Roopelle – synttärisankari 19v oli onneksi jo herännyt, ettei pelästynyt lauluamme.
Kahdestaan on kätevää kun pyörillä on oma hytti
Tylsänä satamappäivänä päätimme tehdä ostosretken pyörillä Vaasan keskustaan. Täysvarustein pärjättiin hienosti ja kun ostoskeskuksessa paljastettiin kurahousujen alta farkut, näytettiin melko normaaleilta. Katseita saatiin kyllä kun vermeet taas vedettiin ylle Citymarketin aulassa. Taittopyörät ovat kyllä kätevät ja kahden viikon ajan he ovat saaneet seilata keulapunkassa. Tuolta he nousevat kahdestaan melko kivuttomasti kannelle.
Kaksi illanviettoa on kulunut piukasti salongissa, sateen piiskatessa kantta. Nyt on tehty popcorneja ja katsottu leffaa, vene-elämä on melko erilaista kuin 20 vuotta sitten👍.
Lauantaina näimme myös auringon pitkästä
Lauantaina kohti etelää vaikka saimmekin kivan illanvietto- kutsun. Tuulten ja kelin oltua niin epävarmoja miettimme, että on parasta edetä kun se on mahdollista. Nyt viittapujoittelua kohti etelää ja tänään myös seilataan. Kapeilla väylillä on vaikea luovia, mutta hiukan kun avitimme välillä koneella niin johan kulki hienosti.
Huippu tänään 9,4 vaan eihän noista huipuista koskaan saa kuvaa😄
Seilasimme myöhäiseen iltaan kohti Kaskista, mutta ei hätää ystävällinen sataman hoitaja kätki meille saunan avaimen. Näin pääsemme vielä päivän viimeisenä tuntina saunaan…
Lähdettyämme Kokkolasta oli seilattava ohi Kalajoen ja muutaman muun pikkusataman, sillä 2 metrin syväys rajoittaa satamavalintoja. Harmillista, sillä Kalajoelle olisi kyllä kiva poiketa. Pitkän ja hyvätuulisen päivän päätteeksi ajoimme sisään Raaheen. Päädyimme Raahen pursiseuran ”Terässatamaan” palveluiden perusteella. Satamaan meni hyvin merkitty 2,1m väylä – tarkasti väylällä kun pysyi niin kokoajan oli kölin alla vettä riittävästi. Iltakävelymaisemat olivat rauhallliset samalla harmittelimme rannalla nököttäviä veneitä. Huonosti menee vanhat kaupaksi kertoi erään veneen omistaja – merelle tekisi mieli vaan ei enää kunto salli. Tämä muistuttaa siitä, että nyt on painettava sata lasissa – vanhana sitten rauhoitun😊
Svenska Kryssarklubbenin vuosikirjasta 2014 on ollut paljon hyötyä tällä reissulla
Aurinkoinen aamu sai meidät verkkaiseksi. Aamiainen istumalaatikossa, kaikessa rauhassa tuntui kivalta. Elämä on ihanaa juuri nyt! Hidas aamu vei meidät rauhalliselle merelle, tuulta 2-3m/s suoraa vastaisesta. Onneksi Lombardinin laulamalla saavutimme Hailuodon, Marjaniemen sataman. Suojainen syvä satama, jossa kaikki palvelut vaikkakin mitoitukseltaan riittämättömät tähän Corona-kesään. Veneiden lisäksi palvelut olivat kymmenien auto matkailijoiden käytössä.
Iltaa istumassa mahtavissa maisemissa. Kiitos Merja ja Kaitsu❤️
Olimme saaneet mökkikutsun ja saimmekin viettää ihanan illan Merjan ja Kaitsun mökillä saunoen, syöden js maisemista nautiskellen. Aivan ihana ”kalavaja” mökki kaikilla herkuilla. Tunnelmallista, kodikasta ja ihalla tavalla yksinkertaista ja kaikki tämä mahtavassa ympäristössä. Kiitos vieraanvaraisuudesta❤️.
Pitkospuut muodostavat melkoisen ”highwayn” Hailuodon hiekoille
Vietimme ihanan päivän Hailuodon maisemissa. Kävelimme rannan pitkospuilla aamupäivä reippailuna, kerättyämme janoa maistui paikallinen olut.
Iltapäivällä pyöräilimme 20 kilometriä päästäksemme tutustumaan Hailuodon keskustaan, metsähautausmaahan ja Hailuodon Panimoon.
Kesäloma tunnelmaa idyllisessä Hailuodossa…
Sitten pistikin kiireeksi, että ehdimme aikanaan hotellin ravintolaan. Kiireet loppuivatkin sitten siihen, sillä näköalan perusteella valittu ravintola oli kyllä melkoinen kokemus.
Voiko ravintolan ikkunanäkymältä enempää toivoa?
Täydellinen näköala ja atmosfääri, mutta henkilökunta ei kyllä ystävällisyydestään huolimatta saanut montaa pistettä. Miten ihmeessä kylmän alkusalaatin saaminen voi puoli tyhjässä salissa kestää yli tunnin?🙈 Pääruokaan menikin sitten toista tuntia, harmi että tulimme nälkäisinä. Meinasi huumori loppua, vaikka tarjoilija nauroikin meidän puheelle – olimme kuulema verbaalisesti huvittavia. Ei ollut Turun murre hälle kotoisaa. Lopulta tuli vipinää kun annettiin aikaraja jälkiruoka-kahvi yhdistelmän toimittamiselle. Tarjoiluun ryhtyi myös ”yks’sieluinen” kokki, kuten hän itseään kuvasi. Ruoka sai kyllä hyvät pisteet, makoisaa oli. Kehitysehdotus – asiakaspalvelun pitää olla numbaone ravintolassa. Pöytien tyhjennyksen/ paperien pyörityksen voi kyllä jättää, mutta olemassa olevat asiakkaat pitää palvella 110%. Mehän oltais voitu ostaa vaikka enemmänkin, nyt sen sijaan hyvittelivät meitä usealla kympillä.
Illan viimeisinä tunteina, taustalla Hailuodon majakka
Illalla saatiin mies seuraa tutustumaan veneeseen ja päästiin avaamaan jopa lorupussi. Mukava iltahetki👍
Perämeri tyyntyi hetkessä…
Aamulla päätimme, etta nyt lähdemme kohti etelää. Lounainen tuuli laittoi meidät luovimaan hitaan varmasti etelään. Aikamme seilattuamme meno loppui perämerrn tyyntymiseen. Selena ei seilaa tuuletta, vaan sitten on Lombardinin vuoro.
Smurffi tarjoilee…
Onneksi grilli on kuitenkin auki ja sieltä tulee burgeria kannelle…
Perjantai-illan huumaa täydensi maukkaat Mojitot…
Riittävän syvien satamien vähyys tekee menosta täällä erilaista.Päädyimme siis toistamiseen Raaheen. Nyt menimme Raahen keskustaan, museon rantaan.
Museon rannassa on kevyt ponttoonilaituri ja joitakin poijuja. Syväyttä riitti rantapenkereeseen asti.
Kiinnittäydyimme rantapenkereessä olevaan ponttoonilaituriin. Syväyttä oli riittävästi ja rannassa olevan ravintolan, Ruiskuhuoneen, takahuoneesta oli käytössä suihku/wc. Mikä siinä oli ollessa keskellä menoa! Raaheen pysähdyimme kahdeksi yöksi, koska merelle oli luvassa vastaista tuulta yli 10m/s. Satamamme oli suojaisa, mutta kova tuuli laittoi meidät silti köysileikkiin. Kevyt purtemme onnistui nimittäin vuorokaudessa tuuppimaan laituria metri verran sivusuuntaan. Lopulta meidän paino roikui rantapenkereessa ja laituri oli kiinni meissä. Onneksi ei ollut ruuhkaa laiturissa, mitäköhän sitten olisi tapahtunut?
Mahtavia miehiä kuvissa…
Pyöräilimme Raahen nähtävyyksiä, täältä löytyy sekä Kekkosen etta Pietari Brahen patsaat. Iltaohjelmasta vastasi Ruiskuhuoneen live-esiintyjät. Oliver rokkasi meille oikein hauskan lauantai-illan.
Ruiskuhuoneen esiintyjiä voi kuunnella myös veneen kannelta, mutta me ostimme oikein tiketit
Sunnuntaina on loma puolessa välissä ja me jatkamme kohti etelää. Luvassa luovia avomerellä alle 10m/s tuulessa…
Karonmatkassa 