Avainsana: Selena

  • Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri…

    Pitkästuttävä konetuspäivä toi meidät Raumalle, melkeimpä samaan tahtiin tummenevien pilvien kanssa. Selviydyimme sisäänajosta kolistelematta, vaikka jokainen informaatio oli erilainen. Kartan esittämät linjat puuttuivat puuttuivat kokonaan ja kardinaaliviitat olivat muuttuneet lateraaliviitoiksi. Plotteri oli myöskin ihan pihalla, sillä sieltä viitat, linjat ym. puuttuivat kokonaan. Sade ropisi päällemme jo heti rantautumisten (2 kpl) jälkeen, mutta emme antaneet sen dropata tunnelmaa.

    …ja niin saavuimme Raumaalle sateeseen

    Rouva Selanne ja hanen seurueensa saapui jo alkuillasta seuraksemme ja nyt miehistöä oli kokonaisuudessa 7 henkeä. Tämä vetää nyt tiiviiksi kun hellekin jäi haaveeksi. Mahdutaan toki varmasti.

    Pääillan juhlallisuuksia❤️

    Ensimmäinen ilta, ” pääilta” sisälsi monia juhlallisuuksia – morsian sai riisiä päällensä ja tiaran kutreille. Prinsessalle selvisi yksisarvisen salaisuus ja hänen viimeiset hetket olivat melko brutaalit. Pinjata ei selvästi ole kaikille tuttu juttu, mutta hauskoja yllätyksiä se sisälsi. Kauniit muistokorut koristavat nyt 50v-juhlavuotta viettävien kauloja. Kiitos!

    Juhlaillan puhallinorkesteri

    Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja onnistuimme hienosti juhlimaan aamuvarhaiseen.

    Mitäpä muuta sitä satamapäivänä tekisi – ulkosäilytyslaatikon pesu ja desinfiointi👍

    Rauman Merijakamo tarjosi erinomaisen sataman, jossa viivyimme maanantai päivän. Merellä pauhasi yli 20m/s lounaistuuli ja se sai meidät pysymään aloillaan. Käteviä satamapuuhia onneksi löytyi tosi helposti ja kummallisesti minä pääsin taas toalettipuuhiin. Jäykän kahvan selitys löytyi täydestä P-tankista. Tehdyt tyhjennykset ovat jääneet vajaiksi voi tästä todeta. Onneksi aloin selvitellä sitä irrottamalla huohottimen suodattimen🙈🙈🙈…siitä sitä siivottavaa sitten syntyi. Suljimme siis tilapäisesti toaletin, aamullla sitten tankille! Venettä siivottiin myös muuten sisältä ja pyöräytimme yhden pyykkikoneen, koska jotkut vaan rakastaa sitä hommaa.

    Toaletti suljettu tilapäisesti

    Iltaohjelmaksi oli jo päivällä valittu Karaoke. Laitoimme siiis lilaa luomeen ja kiidimme Poroholman karavaanarialueella olevaan purjelaiva Gardaan. Siellä kapuusin suojassa olevassa baarissa oli heti tunnelma katossa. Kaikki mahdolliset biisit tuli laulettua…. Tauskia, Leevia, Kikkaa ja tietty ”aikuinen nainen” Paavolle. Lauloimme Karavaanareille karavaanaria ja meille tietty kailotettiin ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet🙈. Samalla tutustuimme Tamperelaisiin naiskaravaanareihin, jotka myös nauttivat karaoken iloista. Aivan mahtavaa lystinpitoa. Mahtoi olla henkilökunnalla ihan normo maanantai🙃. Kyllä maistui humpan jälkeen yöpala kun lopulta kotiuduttiin.

    Karaokea täysin rinnoin❤️

    Tiistaina tuuli jo melkoisesti rauhoittui ja hitaan aamun jälkeen mekin selvisimme merelle. Saimme henkilökohtaista tiedonantoa merenkulkijoille, kun edeltä lähtenyt laiturinaapurimme viestitti tietoa mereltä. Ulosajo merelle oli todellakin tylsää ja löysimme myös hänen mainitsemansa verkot reitiltämme.

    Merimenoa – sadetta ja

    Kohti Poria seilatessa vanha maininki keinutti epämukavasti ja huonovointisuuttakin ilmeni. Saimme päällemme sadetta ja usvaa ja lopulta myös tuulta. Avomerireitti on kätevä, mutta suurin osa merkeistä jäi taas näkemättä, onkohan nämä ulkoviitat efes täällä???. Meriruokana taiottiin ihania hampurilaisia, kätevä kokki taikoo herkkuja vaikka ollaankin lippa vinossa. Onneksi merellä syntyy myös hauskoja tarinoita ja tietysti piisasi myös Karaoken jälkipyykkiä – miten ihmeessä emme ole keksineet Karaokea aikaisemmin. Nyt suunniteltiin jo Selenan ”karvalakki” versiota, jossa tiedetään ettei tarvitse olla äänentoistoa mikrofoneissa🙉.

    Kaltevan keittiön hampparikokki – aivan mahtavaa…

    Reippaassa tuulessa lopulta saavuimme Poriin. Lopulta jännittävä sisäänajo kahden metrin väylää Reposaaren vierassatamaan. Matalaa on kaikkialla, nyt oli mukavaa jos Selenan syväys olisi vaikka 1,5m.

    Kahden metrin väylää (kartassa 1,2) hissukseen sisälle…

    Ulkolähetin ansiosta saimme hienon paraastipaikan laiturista. Vierasveneitä täällä vain kolme ja pääsimme rantasaunaan aivan keskenämme. Onpa mielenkiintoinen paikka. Iltaohjelmana mahtavaa illallista salongissa ja lopulta päädyimme lämppärin lämmittämään punkkaan.

    Keskiviikon aurinkoinen aamu sai meidät aikaisin hereille. Jouduimme jättämään hyvästit myös Kirsille, joka suuntasi kohti kotia.

    Ykkönen jyrisi ja salamoi, mutta me kiiruhdimme avomerelle turvaan!

    Merelle lähdimme ukkos- ja saderintaman varjossa. Melkoista jyrinää ja räiskettä, avomerellä mahtavaa katsottavaa.

  • Vuokravene, oma vai oma vuokralle… Hapokas kevät pistää miettimään…

    On se ihanaa kun lopulta ollaan liikkeellä⛵🌞❤️, vaikka tämä kevät onkin saanut miettimään kaiken järkevyyttä🤔Ajattelematta lainkaan arvoa omalle työlle saa summaksi koko leikille jo sellaisen ettei sitä uskalla edes laskea. Varmaa on että kesän noin 60 purjehdusvuorokauden hinta/päivä on kolminumeroinen ja se ensimmäinen numero ei välttämättä ole edes ykkönen. Keskustelunavaus kumpi on kalliimpaa vuokravene vai oma paljastaa vain avaajan tietämättömyyden, sillä kalliskaan vuokravene ei koskaan ole kallimpi kuin vastaava oma. Maanantai-aamuisella venetarvikehankinta ”miesten kauppa” – kiertueella (miesten kauppa = myymälä, jossa ostajista yli 95% on miehiä) pohdin erään myymälän edustajan kanssa veneilyn kokonaiskustannuksia. Oman veneen vuokraaminen nousi tässä esille, mutta miten ihmeessä voisin Tosirakkautta antaa vuokralle, ainakaan vieraalle. Minun onneksi talousnikkarointi ei ole vahvuuteni, kulutus exceleistä puhumattakaan ja eihän veneenomistamisen tarvitsekaan olla järkevää, todellakaan!

    Onhan se kuitenkin merellä niin ihanaa… Kesäkuun alusta alkanut kesä antaa meidän todella nauttia Suomen suloisesta suvesta.

    Uuteen ja vielä kompassittomaan pedestaaliin on hyvä nojata. Elämä hymyilee – me seilataan❤️. Heti ekalla reissulla pääsimme myös hyödyntämään pedestaalin manusluukkua, josta käden saa sujautettua sen sileään siniseen sisäpintaan. Kelpaa siellä kytkentöjä kohennella.

    Ihana Tammoo ja sen metsän syleilyssä oleva sauna tuntui niin hyvältä. Kyllä kelpasi sen terassilla ihailla saariston puiden kasvukaaria. Täällä on hyvä olla.

    Sunnuntaina jopa lököilimme, ihan makuuasennossa. Elämä on❤️. Onneksi meillä ei ole kiire ja voimme istua lauteille vielä toisenkin kerran. Kiitos hyvistä löylyistä laiturinaapurille ja pesuvesikin oli täydellistä😅…

    undefined

    Yöksi kotiin… Konetusta auringonkajon tahtiin Aurajoessa. Nyt on hyvä!

    Pian Jussin viettoon – muutaman ihan pienen asian (lue kaksisivuinen työ- ja ostoslista) kun vielä hoidamme niin alkaa olla valmista…

  • Ensimmäisenä adventtina ”pientä puuhastelua” veneellä

    Talvikunnostuskausi on s/y Selenalla hyvässä vauhdissa. Purkutyöt on lähes tehty, niin lasteni onneksi emme sitten pura mitää enää keväällä. Pojat tosiaan ahkerasti keväisin muistuttavat että nyt ei sitten mitään enää pureta vaan ehdottomasti vaan kootaan, jotta pursi tulee purjehduskuntoon.

    IMG_20191201_141246

    Todellakin paras keino saada varmasti uutta pintaa aikaiseksi on tuhota vanhaa. Selenan takahytissä näyttää nyt siltä kuin joku isohko jyrsijä olisi siellä vieraillut, mutta ei hätää, tähän tulee nyt uutta. Eberspächerin lämmityslaite pääsee vihdoin uuteen paikkaan josta sen voi huoltaa, valvoa ja myös irroittaa huoltoon viemistä varten ilman kiroilua. Nykyinen sijainti on kaukana perässä on täysin mielipuolinen, samoin teline johon se on kiinnitetty. Pienestä luukusta on mahdollista kurottamalla yltää kiinnityksiin, jotka telineen rakenne peittää täysin. Käsikopelolla kun aikansa roplaa, kaikin mahdollisin työkaluin, niin kyllähän sen irti saa – asennus olisikin sitten hikisempi juttu. Muistan viimeksi jumpanneeni sitä koko yön ja kolmelta äidistä huolissaan oleva teini liittyi seuraan. Hänen pitkistä käsistä, lämpimistä sukista ja eväistä olikin äidille kyllä melkoisesti iloa. Yhdessä saimme lopulta myös lämppärin paikoilleen. Nyt siis suunnitteilla oma ovellinen säilytyskaappi tälle välttämättömyys vekottimelle. Samalle seinälle haaveissa myös saada kunnon karttakaapit kaikille patjan alla nyt lojuaville kymmenille kartoille. Puusepän puuhia siis talvi-iltoihin luvassa👍

    IMG-20191103-WA0007

    Hajoitusvimma on ulottunut myös ulkotiloihin ja onneksi meillä on vehkeitä. Neljän käden voimin koneet laulamaan niin kyllähän se irtoaa. Ensi kesänä Selenan ruorin edessä on siis nykyajan laiteille sovitettu pedestaali ja kaikki kiinnitysviritelmät ovat sitten historiaa. Jotta uutta voi tulla on, ensin vanha kylmästi sahattava irti. Onhan tuo jo aikansa elänyt,  pääsen siis myös lasikuituhommiin tänä talvena👍.

    IMG_20191201_205850

    Kolmas hanke parantaa kylmäsäilytystilan ominaisuuksia. Tänään sai vanha ja kylläkin toimiva kylmäkone eläkepaperit ja ensi kesänä meillä pihisee uusi. Vanha kompressori kävi tuon tuosta ja oli melkoinen sähkösyöppö. Nyt hyödynnetään meriveden viileyttä ja myös kompressori vaikuttaa lupaavan pienikuluiselta. Ensi kesänä tarjolla on siis kylmää juotavaa jäillä ja ilman freeze-nappulan säätöhuolia🍾🍾🥂

    Screenshot_20191201_204113

    Kauniissa auringon paisteessa ehdimme kiristellä myös ystävän veneen pressun nyörejä. Nyt toivottavasti tuulenkestävämpi kiinnitys. Varastoon tuli myös meriveden tummentamat potkurinlavat, joten naisten potkurinkiillotusiltaa voi alkaa suunnitella. Koskas kiillotellaan H-M❤️?

    IMG_20191201_210029

    Kauniina ensimmäisenä adventtisunnuntaina on mukava puuhastella pienia juttuja, eikös? On sitten pitkiksi joulun pyhiksi yllin kyllin verstashommia tiedossa. Ei tylsää hetkeä kaamoksen pimeydessä😂👍

    IMG_20191201_214145

    PS. Olihan tämä Isothermin laatikko nyt kuitenkin avattava… meillä on vähän niinkuin pikkujoulu❤️😂

  • Mökkielämää veneellä

    Vietimme löysää viikonloppua veneellä, ei suuria purjehdusseikkailuja vaan enemmänkin mökkimäistä oleilua saunarannassa.

    IMG_20190818_194358

    Perjantaina kaikki elkeet oli meidän lähtöä vastaan, mutta eihän se aina voi niin helppoa olla. Kun molemmat olivat käyneet ennen lähtöä vielä kerran kotona ja Petri kävellyt telakalla päin parrua niin päästiin lähtemään about tunti suunniteltua myöhemmin.

    IMG_20190818_194722

    Airistolla hyvää menoa reippaan etelätuulen avulla. Muutamalla luovilla pääsimme Rymättylän sunttiin ja jo heti kahdeksan jälkeen kiinnittäydyimme Härjänmaankarille. Illan aikana ranta täyttyi, sillä vihdoinkin tuuli etelästä jolle tämä satama on suojainen. Yösaunassa pohdin painokkaasti amputaatiota, joten ei mitään keveää tarinaa tarjolla🤔. Vastuu siirtyy kuulijalle 🙉🙈🙉.

    Kovahko etelätuuli jatkoi yön yli puhallusta ja aamulla heräsimme pieneen keinutaan. Hienot suunnitelmamme purjehduksesta ja menosta kohti länttä kutistuivat velton aamun jälkeen. Jotta ei olisi mennyt aivan velttoiluksi päätimme päivän hyvänä työnä uudelleen kytkeä aurinkopaneelit ja varmistaa, että jo eteenpäin reklamoitu lataussäädinvika ei voi johtua kytkennöistä. Kyllä yleismittarilla tekee löytöjä, sillä syylliseksi latausongelmaan paljastui akkukenkäliitäntä. Hyvältä näyttävä liitin oli helpannut puristuksesta ja virta ei siis kulkenut. Teimme yhdessä päätöksen, että jatkossa laitamme pisaran tinaa aina kun mahdollista, kaikkiin liitoksiin. Eipä vaikuta sitten tärinät ja vapinat kytkentöihin.

    Nyt saan sitten nolona näpytellä lataussäädin-myyjälle, ettei vika ollutkaan säätimessä vaan kytkennöissä🤔. Heidän technical support tuleekin töihin tällä viikolla, joten onneksi tämä ongelma ei vielä ole ollut pohdittavana. Meille kuitenkin tärkeintä, että nyt latausta taas syntyy. Taas hymyillään!

    IMG_20190818_170524

    Virtasyöppö kylmäkone on saanut tänä kesänä myös eläkepäätöksen. Ensi kesänä ei tetsailla enää kylmäelementin sulatuksen kanssa, eikä räpsytellä freeze-asentoja. Uuden kylmäkoneen mallikin on jo valittu kun saimme erinomaisen esittelyn naapuriveneeltä. Kiitos s/y Kristiina, hyvistä vinkeistä olen aina kiitollinen. Tulevana telakkakautena Selenaan laitetaan tuollainen lavuaarin  läpiviennissä lauhduttava Isothetm ja sitten 284Ah hupiakut riittää vaikka mihin 👍.

    IMG-20190818-WA0000

    Tällä maisemalla lauantaina iltasaunassa, hiiligrillissä paistettujen pihvien jälkeen. Oli rauhallisempi tunnelma kuin perjantai yösaunassa ja ihme, ei yhtään amputaatiojuttua🥺😂. Postin tuoma hauska yllätys tämän kesän naisistolta sopii salongin sohvalle kuin nenä päähän.

    IMG_20190818_143909

    Sateinen ja tuulinen sunnuntai laittoi meidät kotimatkalle jo heti yhden jälkeen, kuitenkin viimeisenä veneenä.  Sateisesta ja harmaasta kelistä huolimatta purjehdus oli loistavaa, pääsimme helposti yli 8 solmua. Rajakarin mukaan tuulta 8m/s ja puuskissa 10m/s. Ihan siis Selenan ”lempipuhina” ja ilman reivejä, tietty!!  Airismaan kyljellä tuuli sitten katosi ja Airisto oli yht’äkkiä lähes tyyni… Harmaa seinä Rymättylän päällä taisi olla selitys tuulen katoamiselle. Sadetutkassa se näytti tältä ja hämmentävästi jätti Airiston sateen ulkopuolelle.

    Screenshot_20190818_152241_com.android.chrome

    Pientä ripsottelua tietysti yritti meillekin, mutta siksihän meillä on nämä sadevaatteet, pipot ja saappaat…

    rhdr

  • Tämä erityinen päivä on Lombardinin…

    Christiansö on kyllä kaunis – valokuvaan on vaikea tallentaa sitä kokonaisuutta mikä siellä on.  Tänä kesänä sain ihailla sitä jo toistamiseen, nyt hiukan romanttisemmassa tunnelmassa. Länsisaari jäi viimeksi kiertämättä, nyt siis siellä👍. Hämmentävää miten hienosti nämä historialliset rauniot ja muistomerkit ovat säilyneet. Tietysti poikkesimme myös paikalliseen🍻🍻.

    rhdr

    Illallista kannella kaksi ruotsalaisen eskaaderiväen ilonpitoa kuunnellessa. He olivat tulleet kuulema pitkän matkan Karlskronasta Christiansöhön, oli aika ottaa rennosti snapsien ja laulun merkeissä. Olimme rivissä neljäntenä ja saimmepa vielä myöhäisinä tunteina viereemme mukavan saksalaisveneen. Kyllä tämä vierekkäin kelluminen on täällä luontevaa ja Suomessa on satamat täynnä jo ennenkuin edes yksi rivi on piukassa. Olisi kyllä monilla suomalaisilla ”merenkulkija konkareilla” täältä opittavaa.

    cof

    Aamulla herätimme uneliaat saksalaiset valitettavasti jo seitsemältä – aiomme mennä kauas, sorry🙈😲. Vanhoja perinteitä kunnioittaen peruutin satamassa ulos, siis ihan vaan huvikseni, tuulesta kun ei ollut tietoakaan. Christiansön kaakkoiskulman luodolla ihastelimme hylkeitä, jotka köllivät ja ulvoivat luodolla ja uivat sen ympäri. Mitäköhän yrittivät ulvonnalla viestittää?  Kyllä olis biologian opelle tässä iässä kysymyksiä, jännittävää ettei biologia aikoinaan oikein hotsittanut 🤔🤔🤔.

    Kohti Ruotsia ja ensimmäiseen kohteeseen around 50 mpk:ta. Lopullinen määränpää jätettiin kuitenkin vielä avoimeksi. Pohjoiseen on nyt kuitenkin jo päästävä. Haikeana pakkailin uusia karttojani pois – näillä ei tänä vuonna tehdä enää mitään, mutta toivottavasti taas ensi kesänä.

    dav

    Samaiseen korjuun meni tämä Svenska Kryssarklubenin Danmark-kirja ja Bornholmista käteen tarttunut veneilijöiden turistiopus. Tuossa hienot ilmakuvat kaikista Bornholmin satamista. Ensi vuonna näitäkin, toivottavasti 👍😊.

    IMG_20190724_133249.jpg

    Nyt on aikaa… Tutkakurssimme (muinaisjäänteen tilalle on tänä kesänä hankittu päivitetty versio) on edennyt ja nyt osaamme tehdä hänestä jo hiukan liiankin terhakkaan vahdin. Mikä on lounastaessa tyynellä merellä, tällä näkymällä kun Lombardini pukkaa lähes 8 solmua eteenpäin ja Reiska ohjaa, tutkan valvoessa muuta liikennettä. Jossainhan ihmisen on pakko olla niin miksei sitten täällä?

    Screenshot_20190724_201534_com.facebook.katana

    Tänään on aivan erityinen päivä, sillä olen ollut biologinen äiti tasan 18 vuotta. Tässä aivan lumoavan söpö kuva tästä pikku-Ropsusta vuosien takaa. Mistä lieneekään Sara-sisko tämän löytänyt onnittelukuvaksi, ihana❤️. Meidän sekakuorolaulu mereltä meni melko katkonaiseksi kun yhteys oli liian surkea. Onneksi ”lapsi” ymmärsi ja viestitti ”et keskel merta on aika huono yhteys”… Onneksi illalla yhteys parempi ja saimme onnitella livenä👍.

    dav

    Tänään oli siis aikaa… Kannella avautuikin taas kaikkien VTS- kameroiden iloksi karvanpoistoon erikoistunut kauneussalonki. Skin Candyllä onnistuu vaikka hellettä pukkaa ja hiukan liian kirkas ”kohdevalo” lämmittää kaikki pinnat ja tuotteet. Hellekärpäset vain häiritsivät, jostain kumman syystä niitäkin kiinnosti tämä makeus 😂😂😂.

    rhdr

    Pienet välikuolemat auttaa jakamaan….  Ei pysähdytty eteläiseen Sandhamniin, ei Kristianopeliin , eikä edes Bergkvaraan, ei me menimme Kalmariin. Hetki ennen satamaa oli jo näin tylsää…

    IMG_20190724_202842.jpg

    Siihen me se sitten tyrkättiin, keskelle Kalmarin kaupunkia. Takana neljäntoista tuntia lähes tyynellä merellä ja 101 mpk:ta, oli ihana saapua satamaan missä oli jopa muutama poiju vapaana 👍👍.

    IMG_20190724_214238.jpg

  • Me teimme sen – 8 päivää ja Kööpenhamina❤️❤️❤️

    Ystadissa ei yhtään murhaa meidän vierailun aikana – eikä nähty Wallanderia ♥️. Ihme, siellähän tuntuu olevan Ruotsin henkirikosten keskittymä.

    ozedf_vivid

    Christiansöstä Ystadiin etenimme Lombardinin louskutellessa tasaiseen tahtiin. Naisisto nautti auringosta enemmän tai vähemmän pienissä vaatteissa. Meille on tullut kesä ja se on ”verkligen härlig”. Merellä monta kohtaamista, joista kaikista selvittiin kunnialla. Puuhaa aiheutti lähinnä ravintohuolto, päivän huikopalana syötiin popcornia ja ateriana kaapintyhjennys pyttipannua. Ystadiin sisään ajaessa vastaan hyökkäsi Rönneen matkaava kantosiipialus ja ruoppaushärpäkettä hinaava Goljat.

    Kyllä oli ruuhkaa😅, mutta selvittiin.  Satamassa teimme nopean paikkavalinnan – aisat kun olivatn täynnä niin jäimme laiturin päähän, aisojen ulkopuolelle. Paikka on aina paikka, vaikka huonompikin…

    IMG_20190712_190024.jpg

    Ystadissa oli kesäistä, ihanaa, ei hullumpaa ja jossainhan ihmisen on oltava. Miksei sitten täällä? Päädyimme kaupunkikierrokselle ja yllättäen ravintolaan pienelle iltapalalle, syötiin  siis pikkuateriat – ihan kuin Amerikassa🙈🙈🙈.

    IMG-20190713-WA0016

    Onneksi mukamas raskas päivä sai meidät ajoissa peittojen alle, nyt bileitä nolla. Ollaan taidettu viisastua🤔.

    IMG_20190713_090942.jpg

    Aamulla herätys hyvin aikaisin, sillä meidän ”ovensuupaikka” tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden vertailla moottoreiden vedenalaista äänimaailmaa. Aamusta tuota kuunnellessani aloin ymmärtää hylkeiden elämää paremmin. Meidän Lombardini saa hylkeet uteliaana lähestymään (ainakin jos Leevi&Leavings soi) , mutta en ihmettele vaikka muutamat koneäänet saisi heidätkin kaipaamaan korvatulppia.

    IMG-20190713-WA0009

    Aamulla siisi jo ennen kahdeksaa ja tyynelle, aamu-usvaiselle merelle. Edessä olevat tulivat vastaan lähinnä perä edellä,  sellaiset taistelukierrokset Lombardinista ulkona.  Nyt me mennään Kööpenhaminaan👍. Onneksi satuimme Falsterbo- kanavaan sopivasti, lähes justiinsa ennen sen avautumista klo 13. Edellinen sillanavaus oli ollut klo 10 eli jopa 3 tunnin taukoa tarjolla avauksessa, näköjään. Melkoinen kuhina kävi  kanavassa… mutta onneksi on sellaista kuhina kokemusta.

    IMG-20190713-WA0011

    Kanavan jälkeen edessä avautui näkymä Juutinrauman sillalle. On se korkea👍. Pian sillan jälkeen räpsähti myös logiin tuo odotettu 600 meripeninkulmaa. Juhlimme kultahippu Votkalla, sen myötä muutumme säkenoiviksi kaikki.

    IMG-20190714-WA0024.jpg

    Kuten viimeksikin, merellä ei tässä kohtaa ole ahdasta vaan taivaalla. Lieneekö noissa edes paria minuuttia väliä.

    IMG-20190713-WA0020

    Kööpenhaminassa tuikkasimne sisään merenneidon viereiseen satamaan ja suoraa laituriin, vislailujen säestämänä. Emme nyt pitäneet tuollaista viheltelyä kovin kummoisena, kunnes nopsajalkainen satamatyöntekijä palautti meidät maan pinnalle. Emme olleetkaan ihania vaan etuilijoita – keskellä allasta keikkui veneitä jonossa 🤔😲… Siitä se sitten alkoi satamaralli satojen erilaisten merenkulkijoiden keskellä. Jos Aurajoessa on joskus ollut Låna-vene edessäni niin täällä niitä oli sitten kymmeniä ja tietysti kaikki muut merenkävijät. Melkoista hämminkiä. Lopulta paikka aivan paraatipaikslta, toisesta rivistä😊.

    IMG-20190713-WA0024

    Me teimme sen – 8 päivää ja runsaat 600 mailia⛵🍾🥂. Melkoinen naisisto laineilla♥️ – tämä on mukavaa minulle, sinulle ja meille kaikille!!!

  • Solona merellä syksyisissä tunnelmissa

    Ollakko vaiko ei vai mennäkkö vaiko ei – pohdintaa oli viikonlopun alla. Kotonakin olisi paljon tuunattavaa ja töissä toinen mokoma,  lähdenkö siis merelle vai olisinko hyödyllinen?

    Screenshot_20180902-181417
    Onko somesta jotain hyötyä,  kysyi ystäväni kerran?  Perustelin hänelle hyötyä lähinnä yritysnäkökulmasta. Tosiasiassa jonkun postaus voi upota kuin veitsi voihin – kun sen näkee oikealla hetkellä. Tämä osui ja upposi minulle,  tänä viikonloppuna😯

    ”Merelle” varmistui kun vanne tuntui kiristävän päätä.  Talven mittaan kiristykseen taitaa tottua,  mutta nyt kun on tämä talvella kaivattu vaihtoehto vielä – niin siis merelle⛵. Merellä on tilaa tuulettaa ajatuksia… ja kun toisia ei voi muuttaa on vain sopeuduttava. Kunhan itse vain muistan kohdella toisia niinkuin toivoisin itseäni kohdeltavan, silloin ei voi mennä pahasti pieleen – ei kotona,  eikä bisneksessä.

    btrhdr

    Merelle solona siis yksin – kuuman,  lähes helteisen elokuun viimeisen päivän iltana. Tyynellä merellä ei seilata, joten peltigenoalla kohti Lillholmenia. Rantaan sateen ropinassa ja ystävällisen naapurin avustaessa. Pimeyden laskeuduttua saunaan, jossa ennenkin olen pohtinut syntyjä syviä ja pessyt pois työelämän huolia. Yksin, pilkkopimeässä saunarannassa on helppo pysyä asian ytimessä – pohtia mitä haluan ja mitä en. Ymmärrys muutoskortin haltijasta ei jää myöskään epäselväksi, kun yksin kysyy ja vastaa .

    IMG-20180826-WA0002.jpg

    Viikon takainen hauska rapupurjehdus ”käveli vastaani” kun lauantaina purjehtimisen sijaan päätin käyttää päivän veneen kunnostukseen. Koirasta haaveilevalle lapselleni vaan tiedoksi, ettei hänen siivousinnolla koiraa pidetä kuin ulkohäkissä.  Pelkästään viikonlopun koiranluu hässäköiden siivoamisessa on puuhansa, puhumattakaan, jos koira nakertaisi olohuoneessa 24/7. Samalla vimmalla tuli putsattua lokianturi (nopeutta lisää yli solmu),  vaihdettua koneesta polttoainesuodatin,  lisättyä öljyä, pestyä pari pilssiä, korjattua parit ovensaranat / sulkijat,  siivottua kylmäkoneen kompressorin kolo ja lopulta asennettua takaisin kaasun sähköinen katkaisija. Valitettavasti kaasukatkaisija oli suuttunut kesäisestä irroituksesta ja ei napsahdellut lukuisista yrityksistä huolimatta – palasin siis ohitukseen, valitettavasti. Mukavasti tällä sai sateisen päivän kulumaan ja iltasaunaan oli ihana päättää puuhakas päivä. Luxusta oli kun rapureissulla mukana ollut teinini löysi stereoista näppärästi kaiutinsäädöt (joita koko kesä oli etsitty kaukosäätimen lakattua toimimasta) ja näin sain kuunnella omia lempikappaleitani salongista sänkyyn, muun rannan hiljennyttyä.

    IMG-20180826-WA0001

    Viikon takainen rapureissu oli huippu ja parasta oli hullunkurinen miehistömme. Merelle silloin siis minun seurana teinini Rasmus, rapukemujen innoittamana.  Meri taas otti seurakseen Metku-koiransa,  josta oli varsin paljon iloa koko miehistölle. Loistavan bunkrauksen suorittanut Kirsi taas toi mukanaan tyttärensä Lauran, jonka jauhelihakastike oli vähintään 10+ luokkaa.  Pursiseuran tankkauslaiturilla seurakuntamme viritti kysymyksen – mistä lippukunnasta (partio) te olette?

    Huimiin purjehdusseikkailuihin ei Harjänmaankari-Pyytinkari reissulla ylletty,  mutta seurassa tai rapukemuissa ei ollut moitteen sijaa. Ravuista saamme kiittää Hanna-Marin loistavaa miehistöä, jonka saimme rinnallemme Pyyrinkarilla. Sunnuntai aamuna illan Myrsky taisi kiristellä jonkun päänahkaa eikä pään kumauttelu kattoon yhtään auttanut asiaa. Meillä tunnelma oli uninen puolille päivin ja jopa Metku hallitsi rakkonsa.  Aamun ukkonen ja sade sai liikettä vain kippariin. Ravuista tehdään perinne🦀👍.

    btrhdr

    Solo-seilorin sunnuntai oli purjehdusta parhaimmillaan – ei ehkä vauhdin, mutta tuulen suunnan ja ilman puolesta.  Kevyehkö luoteistuuli toi purjein Aurajokeen asti… Pientä jännitystä normopurjehdukseen voi soloseilorina saada aikaan titrailemalla lokianturin asentoa, pää pilssissä. Mukava meriyhteyshän siitä aukeaa – kätevästi suoraa pilssistä😄.

  • Viimeinen aamu

    Aamiainen katettu kannelle kaksi, lomareissun viimeisenä aamuna. Aamiaismaisemassa ei tälläkään kertaa moitittavaa.

    btr

    Olen viettänyt onnellisen viikon ja sen parhaimpia hetkiä ehdottomasti Österskärissä. Luonnonkaunis saari Kihdin reunalla on oma smultronställettini, mansikkapaikkani. Siellä on kaunista ja karua omalla erikoisella tavalla. Laiturissa etelätuulella on suojaisaa, mutta nyt kova tuuli puhalsi surutta saaren yli laittaen rikin laulamaan terveiset tuuliselta mereltä.

    IMG-20180811-WA0000.jpg

    Kauniissa panorama saunassa ja rantakalliolla on hyvä miettiä omaa elämää. Miettiä miten hyvä on juuri nyt, tässä ja miten kiitollinen voin olla monesta asiasta. Kiitollinen omista lapsista, joiden vastuuntuntoon ja omatoimisuuteen voin luottaa ja antaa heidän olla kotona, kahdestaan. Toisaalta oli hienoa kun nämä teinit seilasivat kanssani tänäkin kesänä, edes viikon.

    fbt

    Olen kiitollinen purjehdusystävistäni, joiden kanssa huimien seikkailuiden kokeminen on antoisaa ja niin hauskaa, etten paremmasta tiedä. Parasta on ettei meillä ole oikeaa vastausta eikä yhtä ainoaa mielipidettä, vaan keskustelu on avoinna aina. Hullutteluiden ja kuplivien keskellä käydään keskusteluita, joita tiedän ettei arjessa muuten tule käytyä. Naisten kanssa kyynel voi olla silmässä ilosta, surusta, kaipauksesta tai oikeastaan mistä vain liikutuksesta.  Voin kiittää teitä kaikkia ainutlaatuisuudesta ja erilaisesta asemastanne s/y Selenan miehistössä, kaikilla teillä on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kiitos Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka.

    Olen kiitollinen elämästäni juuri näin – kiireinen ja puuhakas elämä tuntuu hyvältä. On mielekäs ja kiinnostava työ.  Terveyttä ja jaksamista kaikeen mitä haluan – lepäilen sitten myöhemmin. On ystäviä ja rinnalla eläjiä, jotka omasta elämäntilanteesta riippumatta jakavat elämäni asioita. Tulen kuulluksi ja se tuntuu hyvältä.

    sdr

    Kiitollinen olen myös lukuisista tutuista ja tuntemattomista rannoilla ja laitureilla. Sekä tietysti kaikista vantaanottajista – on hienoa etteivät he hermostu vaikka vasta kolmas poijuun saapuminen johtaisi rantautumiseen. Aina ei vaan asiat suju kuin Strömssössä.

    IMG-20180811-WA0003

    Kotiin tulo viikkoni on ollut kesäloman tuulisin. Hidas aamu Storogskärissä antoi tuulelle aikaa nousta ja hienon purjehduspäivän päätteeksi oli ilo laskea purjeita Kökärin edustalla. Sandvikin laiturissa minua odotti, kuin tilauksesta, loistava keula tuulen paikka laturin päässä. Vieressäni olevat liettualaisnuoret  vastaanottivat köysiäni ripeästi ja kohteliaasti sekä valmiina auttamaan kaikin tavoin. Aamulla lähdinkin sitten tyhjenneestä laiturista,  pienen poijupiruetin vauhdittamana,  olisi pitänyt pyytää satamapoikaa auttamaan.  Onneksi oli tilaa pyörähdellä.

    Kökaristä pienen mutkaseilailun jälkeen Österskäriin – merellä on yksin kivaa kun voi mennä vaikka pidempääkin reittiä ja rantaan saapumisen kellon aika on merkityksetön.

    IMG-20180811-WA0002

    Österskärin riemuja nautin kahden yön ajan. Ensimmäisenä yönä laiturissa oli toinen vene kanssani, mutta seuraavasta aamusta alkaen seuranani olivat vain pääskyset. Pääskysten laulaessa siirsin aamujumppana Selenan laiturin kyljelle. Ukkospilvien tummentaman taivaan alla oli viileää jumpata.

    dav

    Perjantai aamusta aikaisin ylös nauttimaan aamuisesta auringosta. Luvassa kovaa tuulta ja ukkospuuskia. Kohti Nauvoa siis pienin purjein.  Loistavaa purjehdusta ja puuskissa tuulta jopa 15m/s. Aurinkoa, sadetta, tuulta ja vielä kovempaa tuulta – sellainen purjehduspäivä⛵.

    Iltapäivästä jo Nauvoon ja loistava kylkilaituri paikka Najaden laiturista. Illan kuluessa oli aikaa seurustella, oli hauska tavata tuttuja.  Kiitos seurasta❤.

    nor

    Nyt on aika mennä kotiin, toisenlaisten  haasteiden pariin. Ei pohdintaa tuulen suunnasta, ei satamapaikasta, ei purjeiden nostoa eikä laskua, ei panttereita eikä mojitoja eikä ainakaan lorupussia, kuninkaallisista puhumattakaan … niin ja tylsääkin tylsempi Tax-Free tulee vastaan seuraavaksi jollain syksyn työreissulla. Joka vuosi tästäkin on selvitty,  varmasti tänäkin vuonna🤔.

     

     

  • Solo sailor-viikko päättää kesäloman

    Huikeaa menoa tänään merellä, yksinpurjehdusviikkoon on hyvä päättää kesäloma. Aamuinen herätys tuulen ulvontaan mastoissa kertoi merellä tuulevan. Tuuli on vaivatonta verrattuna sunnuntai iltapäivän ukkoseen, merelle olisi jo silloin tehnyt mieli mutta järki laittoi harkintaan. Kaksi tuntia jyristeli ukkonen Maarianhaminan yllä ja tuuli kierteli ympyrää vaihdellen tyynestä melkoisiin puuskiin. Salamoita ja huikeita pilviä sekä rankkasadetta oli ilmassa – on sillä härän voimat, luonnolla🤔.

    btr

    Tänä kesälomana tuulta ei ole juurikaan ollut ja tällaiset herätykset ovatkin olleet harvinaisuuksia. Nopeasti aamun viimeiset toimet ja keulaköydet ”yksinlähtöjärjestykseen”..sitten pakkia kolmannella ja hienosti ulos satamasta. Kovan tuulen varoitus sai minut, onneksi, askartelemaan reivit isoon jo valmiksi paikoilleen ja hyvin se kulki raskas Selenakin reivatuilla purjeilla myötätuuleen.

    IMG_20180806_115619.jpg

    Kova myötäinen tuuli sai minut pukeutumaan pari vuotta sitten ostamaani puuhahaalariini. Tuo Ursuitin kevyt kuivapuku (Ursuit MPS Dry Undersuit) on aivan mieletön päällä ja minusta jopa solo seiloreille välttämätön asuste. Ohuesta Goretex-kankaasta ja neopreeni käsi- ja pääaukosta tehty välihaalari on tuulen- ja vedenpitävä, mutta miellyttävä päällä. Kulutusta kestämätön pinta vaatii suojakseen kestävämmän kankaan eli tämä tulee sitten kerraston ja päälihousujen väliin. Mikäli tässä puuhapuvussa putoisin mereen olisi selviytymisen mahdollisuudet olemassa – ilman kuivapukua mahdollisuudet yksinpurjehtijalla melko pienet yksin, varsinkin näin elokuussa kun merellä on hiljaisempaa ja jopa tyhjää.

    nor

    Yksin merellä ollessa missaa ne kaikkein parhaimmat kuvat… niin myös tänään. Miten ihmeessä on mahdollista etten muista koskaan sivuttaneeni Ledskärin kapeikkoa ilman laivan läheisyyttä, mutta tänään siinä oli kyllä jännitysnäytelmää. Surffailin 8-12 m/s myötätuulta loistavaa 6,5-7,5 solmun vauhtia.  Silja Line tuli vastaan ja Finnlines meni kohti Turkua, tiesin Viking Amorellan tulevan sitten seuraavaksi. Noin meripeninkulma ennen Ledskäriä tuleekin Amorellan piiput ja komentosilta näkyviin matalan Herröskatan niemen takaa. Näin loistavasti olemme sitten kapeikossa samaan aikaan. Itse seilaan poijulta poijulle, kokoajan valmiina ottamaan poijun myös väärältä puolelta. Laiva kyntää rohkeasti ja erittäin tarkasti väyläviiva ohitse, mutta ei koe varmastikaan minun olevan tiellä/vaaraksi koska ei soita minulle torvea. Huikean läheinen ohitus surffaten ja ahtainta oli juuri tuossa toisen poijun kohdalla. Tästä olisi tullut hieno kuva… mutta tallennettavaksi jääkin vain mielikuva ja kokemus. Plotterin kuvassa Selena kulki tuota vaaleanpunaista viivaa ja laiva mustaa ohutta viivaa

    dav

    Tässäpä tätä solo seilorin ruokaa, joka teineistä kuulostaa tylsältä… tonnikalapyttipannua. Oli muuten sairaan hyvää ja annoksen kokokin muuttui hallituksi kun söin vain joka kymmenennen perunan (kenelle tätä pöperöä oikein laitan?). Yksin merellä syödään yksinkertaita, mutta hyvää ruokaa.

    Illan viihteenä selvitin Storogskärin  Merikarhusataman Parkour -ratoja. Tiheät opasteet estävät eksymisen, mutta esteitä on monenlaisia – on portaita, kallioita ja pujotteluratoja. Mahtavat maisemat kauas merelle olivat urheilussa hengenravintona. Kesäloman viileimmästä päivästä huolimatta mukava hiki tuli pintaan tunnin lenkillä melko helpolla…

    Hitaan ja nautinnollisen saaristoaamun jälkeen kohti Saaristomeren smultronställettiä🍓. Täällä on hyvä olla – aamuinen kesäloma -minä😚 & TosiRakkaus❤!

    PS. Rakkaat lapseni – päivittääkseni taitojani tälle vuosikymmenelle harjoittelen täällä selfieiden ottamista. Eikös kuulosta kivalta😂🤣.

  • Matkalla kotiin…

    Nynäshamnista pitkän päivän seilaamalla pääsee illaksi Särsöhön saunaa – kunnolliseen suomalaiseen saunaa, näin ajattelimme. Runsaan 50 mpk.n päivämatkan jälkeen kun kiinnittäydyimme kahdesti rauhattomaan Särsön satamaan jouduimme pettymään sillä tulentekokielto koskee Ruotsissa myös puulämmitteisiä saunoja.  Merikarhujen Ruotsin sataman tekee rauhattomaksi ohi kiitävät vesibussit joiden aallot osuvat rantaan melko armottomasti. Noukimme ensin normosti poijun, mutta muutamien aaltojen jälkeen olivat jo teinitkin sitä meltä että viime vuonna testattu kylkipaikka on rauhallisempi. Saimme kivasti apua rannalta ja näin pääsimme keinumaan kylkipaikalle. Rauhallista ei ole siinäkään, vaikka sivukiinnitys läheiselle kivelle vie hiukan voimaa keinutuksesta. Saunan sijaan pesut siis kylmässä merivedessä…

    btr
    btr

    Aina nälkäisten teinien meripäivän pelastus on hyvät eväät. Merellä maistuu kaikki, mutta aina parasta jos tarjolla on hampurilaisia á la Selena joka päivä. Kätevää meriruokaa ja väliin voi laittaa kaiken mitä edellisesltä ruokailulta jäi jäljelle. Aikoinaan taittelin leivinpaperista tällaisia taskuja, mutta nyt naiset ovat tuoneet venelle Lidlin mestarituotteita – Pro-mallia. Selena Grill is open…

    IMG-20180803-WA0000

     

    Särsöstä seuraavaan satamaan, jonka tärkein vaatimus teineiltä oli suihku. Selailin ja googletin… kaikki omat suosikkivaihtoehtoni olivat suihkuttomia. Niinpä seurasimme edellisvuoden tapaa laivojen sivuutusta Furusundin laiturilla, hyvien palveluiden äärellä. Ranta houkuttaa liikkumaan ja kiipeilemään kallioille katsomaan näköalaa. Satoja vuosia väylämerkkinäkin toiminut Furusundin mylly on rakennettu korkealle kalliolle. Saimme jahdattua myös muutaman Pokemonin ja pienen juoksun pääteeksi näimme munasta kuoriutuvan uuden Pokeminin. Kyllä puhelimesta on moneksi, jopa liikuttajaksi. Kuuman päivän päätteeksi oli mukava päästä saunaan ja suihkuun.  Rannassa hyvä unisex sauna, jossa keskustelu kääntyi ruotsalaisillakin sujuvasti suomeksi kun aiheena oli moottorin jäähdytyjärjestelmä.

    IMG-20180803-WA0002

    Ahvenanmerelle mahdollisimman ihanteellisessa kelissä. Aurinkoa pilviharson läpi, sivutuulta 5-6 m/s ja aallokko minimaallista. Viking Gracen sivuuttaessa meitä jäimme miettimään voisiko Magnus-voima liikuttaa myös purjevenettä? Onhan tuo ensimmäinen hybridialus matkustusliikenteessä hieno juttu ja perässä liehuu Suomen lippu.  Merellä teineille maistui päiväunet ja minulle purjehdus. Marhällanin majakan sivuutimme tummien pilvien varjoissa, jotka jyrähtelivät mutta eivät salamoineet meille. Kotoisan tuntuista olla takaisin Suomessa.  illalla reissun ensimmäiset Uno-mestaruuspelit, joissa Roope veti hurjan voittoputken seitsemällä peräkkäisellä voitolla 23 pelatusta pelistä. Lopputuloksella ei merkitystä – parasta on huikea peli. Nyt teinien kanssa viihtymään Maarianhaminaan, heidän lapsuuden maisemiin sillä täällähän oltiin joka kesä!

    IMG-20180803-WA0004