Aamiaista kannelle kaksi, yhdelle. Kaksi huikeaa purjehdusviikkoa takana ja nyt on vene hiljentynyt todellakin. Aamiaista Nynäsin touhukkaassa satamassa muiden puuhia katsellen.
Vietimme ikimuistoiset kaksi viikkoa naisten kanssa Gotlantia kiertäen. Miten hienoja paikkoja, unohtumattomia hetkiä ja tarinaa pitkäksi aikaa kerrottavaksi. Parasta kaikessa ei ole purjehdus vaan se että juuri me olemme kohdanneet. Veneellinen ainutlaatuisia elämänkokemuksia, vahvoja naisia, joilla on viisautta ja sydäntä olla läsnä omana itsenään. Kotimatka on alkanut, Happy Ladies at Pendeltåg🚊…
Herätämme suuren kysymysmerkin, joka täällä diskuteeraamisen luvatussa maassa myös sanotaan ääneen. Miten sopu voi tuossa veneessä säilyä? onkohan teillä paljon ristiriitoja? Miten siinä selittää, että ei lainkaan – meillä ei ole tarvetta riidellä vaikka voimme olla eri mieltä ja olemmekin. Vahvuus antaa myös viisautta ymmärtää toista ja ikä varmastikin pehmeyttä kulmikkaisiin tilanteisiin. Tarve saada sanoa se viimeinen sana on usein hävinnyt elämänkokemuksen myötä. Miten kertoisimme ihmetteleville (yleensä miehille), että meidän kokemuksemme mukaan sekamiehistöissä on enemmän epäsopua ja että olemme usein törmanneet tilanteeseen missä mölyä mitättömästä kehittävä veneen Draama Queen onkin ollut mies. Never a boring moment with LadiesMojitoSailingTeam – purjehdukset tulevat jatkumaan. Ensi kesää jo suunnitellaan, mutta vielä ei ole varmaa nähdäänko meidät ”appedissoina” Ruotsin kanavilla, Puolassa, Pietarissa vai aivan jossain ihan muualla. Kiitos ihanaiset Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka❤.
Viimeistä iltaa Gotlannissa vietimme Fårösundissa lauttojen tasaita menoa kuunnellen ja seuraten. Lieneekö ilman kuumuus tehnyt meistä niin reagoimattomia, ettei edes vilkas lauttaliikenne saanut meitä häiriintymään. Fårösundin satamassa meitä vastaanotti paikallisopas, jonka neuvoista vaihdoimme paikkaa sillä emmehän halua joutua helvetilliseen keinuntaan. Surullista oli hänen paikkaohjaus, jossa hän kertoi meidän voivan kiinnittyä latriinintyhjennys paikalle. Sitä ei kuulema ole koskaan käytetty eikä tyhjennetty. Miten voi paikallinen olla noin kaukana arjesta kun juurikin tuossa suntissa konetimme mahdottomassa puurossa eteenpäin – pian meren sinisyys on vain muisto. Emme kuitenkaan tarttuneet tuohon korttiin vaan hänen toiseen ehdotukseen, jossa käytimme Gotska Sändöön vesibussin paikkaa. Aamulla iloksemme huomasimme latriinipumpun kyllä toimivan ja epäilen kyllä ettei Selena ollut pumpun eka asiakas .
Oli hienoa päättää purjehdus naisten kanssa loistavaan purjehduspäivään. Onnistuimme seilaamaan melkein laiturilta laiturille upeassa sivuvastaisessa tasaista 6- 7,5 solmun vauhtia. Tuulta ei ollut paljon, mutta riittävästi viemään meidät kahdessatoista tunnissa mantereelle. Sanoimme näkemiin Gotlannille, mutta emme hyvästi. Näemme vielä, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja rakkaisiin paikkoihin haluaa aina uudestaan.
Vietin hiljaista yötä, siivotussa ja tottumatta tyhjän tuntuisessa veneessä. Onneksi tuuli ulvoi kevyesti mastossa tuoden tuntua tavanomaisesta kesäyöstä. Säätiedotuksen varoitukset yön ukkosesta saivat minut parantamaan kiinnitystä, sulkemaan ikkunat ja korjaamaan hyttysverkot sisälle jo alkuyöstä. Niinpä aamuyön jyrähtely ja taivaalta tuleva kaatosade sai minut hereille, seuraamaan tilannetta mutta kannella hyppelyyn ei ollut tarvetta. Riitti kun irroti Selenan sähköverkosta ja sulki raollaan olevat kattoluukut ja sitten voikin vain ihailla taivaan välähtelyä. Kesäloman puolivälin ilotulitus tuli ukkosen muodossa – hieno luonnon voimannäytös johon ei ole mitään lisättävää.
Meillä oli synttärit🎁, koska Hanna-Mari täytti förttifyra. Satamavahtikin tuli tietysti laulamaan nähtyään meidän kyplivat lasit – shampanjaa aamiaiseksi poks poks. Sitten lupasimmekin olla valmiita siirtämään Selenaa – kuka sitä nyt samassa paikassa yö toisensa perään. Kolme yötä Visbyssa ja kolme laituripaikkaa, kanuun bra aamun avaus tuo laituripujoittelu.
Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .
Tuuli jaksoi puhaltaa koko viikonlopun kovaa tai vielä kovempaa. Perjantaina merelle melkein myrskylukemissa. Ei ollut Airistolla ruuhkaa, vain muutamia veneitä. Säätiedotus oli onnistunut peloittelemaan veneilijät jäämään laitureihin. Me kuitenkin, rennosti sivumyötäistä, pelkällä reivatulla keulapurjeella.
Karonmatkassa 