Avainsana: Selena

  • Yksin merellä…

    tai maailman parhaassa seurassa – ihan miten vain haluaa ajatella.

    bty
    Viiksiä tällä purjehduksella vain kartalla

    Merirosvoseikkailujen jälkeen olisi vaikea pistää paremmaksi, viettää vielä huikeampi viikonloppu. Kyllä naisisto osaa ja nyt odottelenkin jo kesälomaa ja Selenan Pink Panther – miehistönjäsentä.

    Matkaan siis kevein kassein ja ajatuksena vain olla, seilata, saunoa, syödä, nukkua ja nauttia.  Kertoa itselleni ne parhaat tarinat ja miettiä vain omia odotuksia .

    IMG-20180617-WA0001

    Perjantain myöhäisillan Airistolla oli monta seiloria, useimmat matkassa melko tosissaan. Olihan alkamassa Pyytinkarin purjehduskilpailu. Minäkin innostuin jopa luovimaan, hämmästuttävän keveässä, tuulessa saaden matkavauhdin nousemaan yli kuuden solmun. Kisailijat menivät menojaan ja minä rantauduin Lillholmeniin tyynessä puolilta öin. Sitten nopea kipaisu saunaan ja hiilloksesta sai vielä aikaan tulta. Saunapuita kantaessa ja vettä pumpaillessa kului aika nopeasti löylyä odotellessa . Yösaunassa oli aikaa ihastella Suomen kesäyötä – voiko onko kauniimpaa?

    bty
    Aamiaista  yöpaidassa yläkannella

    Kesäinen aurinko helli lauantaiaamun kahvihetkeä ja siihen oli helppo juuttua.  Merelle siis vasta iltapäivästä. Saariston lukuisista kauniista  kohteista valitsin ihanan Brännskärin. Saavuin rantaan varsin kalsean merisumun kanssa yhtäaikaa. Sumu oli niin sakeaa, että oli vaikeuksia nähdä jopa kahden kaapelin päässä oleva viitta ja samalla ilma muuttui jääkaappilämpöiseksi. Onneksi sumulla oli kiire ja se liikkui ohitseni nopeasti. Rauhallisessa rannassa oli lopulta yön laskeutuessa lukuisia veneitä, mutta kaikille taisi riittää saunavuoro ja poijujakin oli vielä vapaana .

    bty
    Sakea ja kylmä merisumu nousemassa

    Aika menee merellä kuin siivillä vaikka ohjelmassa on vain pientä puuhastelua ja ruoka on enimmäkseen Stockmannin keittiöstä. Kaikki on yksinkertaista ja helppoa.

     

    Tähän elämään olen joskus tykästynyt ja tunnelmat eivät ole muuttuneet – merellä on mukavaa myös yksin.  Kesälomaksi kun saisi vielä Matinkin ohjausvuoroon niin kyllä kelpaisi…

    bty
    Matti on väsynyt, millä tähän saisi jotain tolkkua?

     

  • Kesä 2018 on korkattu…

    Raskas työ vaatii raskaat huvit on tunnettu ajatus elämästä. Itselläni työ ei monellakaan tapaa ole raskasta vaan työtä tulee tehtyä vain vähän liikaa, työhulluna. Ehkäpä juuri siksi minulle sopivat parhaiten hullut huvit- työn vastapainoksi. Viikonloppu merirosvo-tunnelmissa on parasta vastalääkettä työhulluuteen. Vielä kun seurana on joukko naisia, joilla myöskin löytyy sisäistä hulluutta ja vieläpä rohkeutta antaa sen näkyä, niin stressinnollausviikonloppu on täydellinen.

    IMG-20180610-WA0035

    Kesän ensimmäinen siis naisporukalla, Naispurjehtijoiden tapaamiseen meno tavoitteena. Aurajoesta kokka kohisten kohti etelää ja matkalla Lillholmeniin seilasimme välillä melko kevyessäkin tuulessa ja siitä meillä on todisteita. Merikarhujen Ystäväviikonlopun ansiosta saimme mukaamme myös toisen naisiston ja pienellä ponnistuksella he pääsivät jopa laituriin toisella yrityksella. Matalaa, mutta onneksi pehmeää on Lillholmenin laiturissa. Sisäänajossa näimme todistetusti olevan jotain kovempaakin,mutta onneksi kummatkin veneet onnistuivat sen väistämään. Aamupäiväsaunomista ja rauhallista menoa, elämästä nauttien…

     

    IMG-20180609-WA0000

     

     

    Pähkinäisiin suuntasimme treffeille ja tapaamaan lähes 40 kymmentä Naispurjehtijaa ja myös joidenkin perheitä. Jo ennalta olimme varautuneet iltaan suu hymyssä – nyt saimme panna parasta merirosvoleikeissä. Kun keksimme illan teeman eräänä yönä, ei näppäilystä meinannut tulla loppua. Kesken kaiken näppäilykerhosta nukkumaan mennyt todistikin aamulla meidän muiden jatkaneen vielä 89 viestin verran innostunutta suunnittelua. Olimme siis varautuneet hauskoilla hatuilla ja vaatteilla, merirosvoviireillä ja lipuilla, niin ja tietysti musiikilla. Rauhallinen saaristolaistyyppinen ruokailu muuttuikin siis hetkessä täydeksi hulinaksi kun ryöstimme kipparit. Oli siinä sitten miehistöillä puuhaa saada kippari takaisin, toiilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tästä oli sitten hyvä jatkaa ja tietysti s/y Selenan Discoteak jatkui aamuun. Aamuaurinkoa kannattaa jäädä odottamaan, koska onhan se levollisempi nukkua kun tietää uuden aamun tulevan.

    IMG-20180610-WA0017

    Aurinkoiseen sunnuntaihin oli ihana herätä ja naapurimme, ihanat oululaiset, vakuuttivat nukkuneensa hyvin, Selenan Discoteak ei ollut häirinnyt. Heistä toimintamme näytti mukavalta… Pähkinäisissä emme muutenkaan tuntuneet aiheuttavan pahennusta vaan lähinnä kiinnostusta merirosvohullutteluillamme.

    IMG-20180610-WA0016

    Kun sunnuntaina vielä kurvasimme aamupäiväsaunaan Härjänmaankarille – nautimme aamiaista laiturilla, paistattelimme päivää rantakallioilla sekä huuhtelimme edellisen illan merirosvohiet saunassa, tunsimme ettei paremmin voisi olla. Juuri nyt tässä – on kaikki hyvin ja täydellistä, kiitos LadiesMojitoSailingTeam💗

    IMG-20180610-WA0032

    IMG-20180610-WA0030

    Kepeästi ei tänäkään keväänä Selenaa saanut merelle. Poikkeuksellisen pitkä kevätkunnostuskausi antoi mahdollisuuden perusteellisuuteen. Syksyllä veneessä kaksi viikkoa majaillut hiiri-vuokralainen sai aikaan tunteen suursiivouksesta. Nyt on siis puleerattu ja desinfioitu lähinnä kaikki ja senkin jälkeen vielä listojen ja kaappien pohjalevyjen alta. Keulahytinkin seinärimoitusta on avattu, jotta siivous voi ulottua niidenkin alle. Onneksi hiiren ruokalistalla on ollut vähäisesti johtoja, sillä tähän mennessä korjauksen tarvetta on löytynyt vain kolmesta johdosta. Minun oma miljoonalaatikkonikin on järjestetty ja kaikenmaailman isot ja pienet nippelit ja nappelit desinfioitu. Onhan tuo tietysti hyvä, inventaariomielessäkin, sillä miten sitä muuten muistaisi mitä kaikkea kuljettaa mukanaan omaan tai naapurin tarpeeseen. Keväisten kiireiden huipennukseksi kannatti aloittaa patjaprojekti, jonka myötä kaikki vanhat vihreät pölyävät patjat poistuvat.

    bty

    Jokakeväisten kunnostusten lomassa, kun yön tunnit eivät tahdo riittää, mietin ollakko tässä liemessä vai jossain muussa… koska en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä samalla inspiraatiolla, vaikka tuntuukin välillä raskaalta, kallistun siis aina jatkamaan. Tätä keväistä piinaa on siis jatkunut jo viimeiset 20 vuotta ja en vaihtaisi. Lapsiltani saan tästä kevätriehunnasta joskus kommenttia, onneksi välillä myös apua ja kaikkein hulluinpiin hetkiin korvaamatonta yhteisvastuuta. Onneksi kaikki eivät tiedä mitä meillä tapahtuu öisin🤣😂🤣😂.

  • Hiljaisuus on päättymässä – purjehduskausi 2018 alkaa pian

    Tänä keväänä olen päässyt seuraamaan uuden veneenomistajan innostusta  – kaikella on kiire ja tohinaa on valtavasti, kevättyöt sujuvat lennossa. Samalla stressiä on vähintäänkin innostuksen verran ellei jopa enemmän. Itselläni on näitä keväisiä kunnostustöitä ollut oman veneen parissa jo 20 vuotta ja sitä ennen partioveneen kimpussakin lukemattomia. Kokemus tuo varmuutta, super innostusta ei ole  – on vain tasaista työtä.

    bdr

    norTänä keväänä oman lisänsä minun kunnostustoimiin luo syksyllä veneessä vieraillut luvaton vuokralainen. Onneksi hän ehti majailla vain kaksi viikkoa sillä muuten siivottavaa ja tuhotöitä olisi talven aikana ehtinyt kertyä melkoisesti. Nyt on venettä siivottu perusteellisesti – yleispesuaineella ja kloritella. Kaikenlaista on irroteltu – punkkalevyjä, johtokoteloita, paneeleja ja yllätyksiäkin on löytynyt.

    bdr

    Kattopaneelin alta rapisi kanaliemikuution palasia ja ulkokaiuttimen johto oli nakerrettu poikki eikä tässä varmasti ole vielä kaikki, valitettavasti. King Size pakkaus erilaisia sähkötarvikkeita laitetaan hankitaan…nyt löytynyt vasta kaksi syötyä piuhaa ja toinen näistä eli ulkokaiuttimen johto korjattu. Täytyyhän sitä olla edes poppia seurana 😄.

    nor

    Nyt siis perusteellista puhdistusta sisällä ja ulkona… kiitos Ramstedtin telakka kun huomaavaisesti siirsitte pyytämättä venettäni niin että rakennustelineeni mahtuu veneen molemmin puolin. Telineillä on turvallista 👍.

    nor

    Vappu mennyt yhtä mukavasti kuin monena muunakin vuonna – autoilevana, jotta venetyöt ei kärsi🤔. Nyt vaan Makitan varteen ja gelcoatia kiillottamaan😇.

    nor

  • Talvikuntoon parissa illassa…

    mde
    Onneksi on taloyhtiön kuivsushuone – vene talvikuntoon sadekauden keskellä

    Taas mennään… ollaan siinä hetkessä vuotta kun lainataan yöstä ja orjuutetaan lapset venetöihin, viikkaillaan läpimärkiä purjeita ensin veneellä ja sitten uudestaan kuivaushuoneen lattialla, vaihdetaan öljyjä ja kontataan pää konehuoneessa mittailemassa – onko nyt kaikki nesteet paukkupakkasten kestävät?  Samalla miettien, mitkä ihmeen paukkupakkaset?  Venetöitä urakalla, kuten meillä on tapana. Teini-ikäiset eivät enää edes hämmästele, vaan perheen yhteinen illallinen puoli yhdeltätoista illalla kuuluu melkein asiaan, kun temmotaan parissa illassa Selena nostokuntoon. Voisiko tämän tehdä toisin?  Ehkä, varsinkin jonkun toisen kalenterilla…

    dav
    Säkki pintatasoitetta ja moni tylsä viikonloppu saa puuterin keveän pinnan.  Suosittelen😉

    Kesä on takana ja talviset kiireet jo alkaneet. Olen aikuistunut ja alkanut tykkäämään syksystä, syksyllä kun on niin mukava keskittyä kaikenlaiseen työntekoon. Päässä ei hurise keväthormoonit ja pimeys antaa rauhaa nukkua. Syksyisinä viikonloppuina voi remontoida työpaikalla, kaataa vaikka seiniä ja rakentaa toisia, samalla hiota, paklata ja maalata. Yhtä jouhevasti voi siivota kotona vaatekaappeja, järjestellä ja vaikka maalata jotakin. Työprojektejakin voi aloittaa monia, sillä viikonloppuisin on aikaa, vaikka mihin. Kaiken tämän keskellä on mukava purkaa venettä, pestä puhtaita ja likaisia veneen tuoksuisia pyykkejä, täyttää keittiön ja kylpyhuoneen kaapit veneeltä tuoduilla tavaroilla ja tietysti pestä köysiä, astioita, patjanpäällisiä sekä purjehdusvaatteita ja purjepeiteitä. On ne viikonloput rattoisia viettää askareiden parissa kun ei tarvitse purjehtia.

    s/y Selena on siis saatettu nostovalmiiksi. Mastosta on purettu puomi, purjeet, kannen läpivienti kaulus suojakumeineen, sähköjohdot ja tietysti kaikki köydet on koilattuna piukalle nipulle maston juureen. Septi on tyhjätty ja pakkassuojattu ja pilssin kuivatuskin on aloitettu. Lähes kaikki kosteudesta kärsivät tavarat on kotiutettu ja loput odottavat malttamattomina vuoroaan. Nyt on sitten telakan vuoro ja sitten sanotaan talvelle tervetuloa.

    Ensi vuonna uudet kujeet… ”Gotland runttia” voi sitten alkaa suunnittelemaan⛵⛵⛵

  • Matkalla etelään…

    Kauas on pitkä matka… joskus tuntuu siltä kun katsoo karttaa. Niin nytkin❤. Aamuyön tunteina kun katsoin karttaa Hudiksvallissa ja mietin etappeja niin millä muulla miehistöllä tahansa olisi tullut epätoivo. Liian pitkä matka… varsinkin täysin hulvattoman kovatuulisen ja siksi raskaan purjehduspäivän jälkeen. Aamulla kuitenkin esittelin vaihtoehtoja miehistölle ja mutkatomasti valittiin suorin mahdollinen reitti Öregrundiin – huolimatta, että matkaa on…

    IMG-20170715-WA0003

    Aamulla tankki täyteen, vihdoin, sillä polttoaineen saaminen meriasemilta ei ollut Höga Kustenilla mitenkään mutkatonta. Ulvössä diesel oli loppu ja Härnösandissa koko polttoaine ponttooni oli uponnut, dieselin kantaminen maa-asemalta tuntui vähemmän isnpiroivalta.

    IMG-20170714-WA0000

    Matkaan siis myöhässä ja tiedolla että likemmäs satamailia edessä. Miten aika sitten kuluu merellä… hienosti. Kirjastomme on kovassa käytössä sillä kaikenmaailman aikakauslehdet ruotsiksi ja suomeksi on luettu kannesta kanteen, Victorian syntymäpäivän kunniaksi luimme hänestäkin sivu kaupalla, eräillä riittää veneeseen liittyviä puuhdetöitä ja sitten on tietysti aina nukkumisen vaihtoehto. Pienet tupluurit kannella piristää kummasti. Ruuanlaiton merkeissä saa toki myös kummasti kulumaan aikaa, sekä laittaessa että syödessä.  Matkalla Öregrundiin saimme lopulta myös maistaa kätevän emäntämme, Merin, valmistamaa lohisoppaa. Turhaa vaatimattomuutta hänessä – selviä kokkikolmosen aineksia naisessa – loistavaa soppaa! Tätä herkkua meille taas seuraavan tuhannen mailin kuluttua. Kuva hetkeltä kun olimme jo ahmineet loistosoppaa hengenhädässä… Huomenna loppukeitosta katkarapusoppaa❤.

    DSC_0231

     

    Matkalla kerkesimme ihmettelemään Ruotsin merenkulkuhallituksen hoikkuuden ihannointia. Selväti anoreksiaan kallistuvilla ihanteilla luodut merimerkit jäävät oikeasti liian usein löytymätttä – niin nytkin. Pinnistelyistä huolimatta löysimme merellä merkeistä vain puolet. Öregrundin sisäänajossa jätin yrittämättä, tavoitteena oli  ettei törmätä! Loistot ja majakat ovat taas Toppen, parasta A-luokkaa. Kaikki näkyvät hyvin ja valoja on riittävästi.

    IMG-20170715-WA0001

    Luonnon väriloisto on huippua – illan hämärtyessä näimmekin sellaista väriloistoa ettei sitä pysty tallentamaan mihinkään kuvaan. Auringonlaskun hehku ja sen viimeiset kiivaat säkeet ennen mereen putoamista ja samalla meidän edessä näkyvä kaikissa pastelliväreissä loistava taivaanranta. Auringonlaskun jälkeen nousee merestä laavalampun lailla hehkuva kuu  – käsittämättömän hienoa. Kuvaan tallentaminen vaan on täysin mahdotonta. Hienoa on myös Scandinavian yötön yö – auringon laskettua ei hehku lopu kokonaan lainkaan vaan siirtyy vain ilmansuunnasta toiseen. Pian taivas hehkuu jo idän suunnalla, samoissa väreissä ja siniseltä yötaivaalta loistaa kuu, kirkkaana kuin lamppu. Kaunista.

    DSC_0235

    Parhaassa mahdollisessa valaistuksessa  siis kiinnittäydyimme Öregrundin satamaan. Taitoimme 105 meripeninkulmaa hyvällä tunnelmalla. Toppen Naisisto!!!

    DSC_0257

    Öregrundin aamuun oli ihana herätä – tuntui, näytti ja kuulosti kesältä.

    IMG-20170715-WA0000

  • Selkämeren aalloilla

    Pääsimme jälleen kokemaan kerta kaikkiaan loistavaa menoa – yli aavan meren. Naisisto selviytyi hienosti runsaan 28 tunnin ja 190 mpk:n rupeamasta. Avomeri ensikertalaisemmekin paljastuivat kelpo ohjailijoiksi haastavassa myötätuulessa.

    IMG-20170711-WA0008

     

    Lähdimme kohti Höga Kustenia luottaen yr. no – säätiedoitukseen.  Suurta luottoa tarvittiinkin kun Isokarilta merelle suuntasimme, sillä avomeri odotti meitä peilityynenä. Peltigenoalla siis eteenpäin tietäen että tuuli nousee yöksi.

    IMG-20170711-WA0003

    Tyynellä avomerellä on aikaa ja puuhdetöitä on keksittävä, onneksi olemme kekseliäitä. Olemme hoitaneet kauneutta sillä karvanpoisto kannella on ollut suosittua tälläkin reissulla.

    Candying on board - love Skin Candy❤
    Candying on board – love Skin Candy❤

    Avasimme peliringin ja mittelöimme myös Unon mestaruudesta. Kirjastontätimme oli erityisen kiireinen luettavien suuren vaihtuvuuden vuoksi ja laadukkaiden aikakausilehtien ansiosta tietotaitomme ”julkkisten” elämästä on nyt topissa. Jatkossa turvaamme tämän tiedon kätevällä tilauksella…

    IMG-20170711-WA0016.jpg

    Onneksi tuuli alkoi nousta ja Lombardini pääsi lepovuoroon. Hiljalleen nouseva myötätuuli keikutti Selenaa yön tunteina ja siedimme kukin tavallamme tätä höykytystä. Lopulta aamun kirkastuessa tuuli oli jo navakkaa ja etenimme jo lähes surffaten.

    DSC_0176

    Hämmästykseksemme seilasimme taas tyhjällä merellä – ei laivoja,  ei muita huviveneitä.  Merellä tapasimme vain hylkeen,  lokkeja ja erään vapaamatkalaiseksikin  hetkeksi ryhtyneen pikkulinnun.

    Somemahdollisuuksien palautuminen paljastaa meille lopulta mantereen lähestymisen. Puhelimemme kilahtelevat – olemme verkossa.  Jylhänä nouseva Höga Kustenin rannikko siintää edessä vaikuttavan näköisenä. Lopulta seilaamme vauhdikkaasti sisään Ulvöön lähteen ja purjeen laskun ohessa emme malta olla ihastelematta näkymää,  kaunista.

    Lotsberget Ulvöhamn
    Lotsberget Ulvöhamn

     

    Illallinen paikallisessa oli kerrassaan loistava – Lax i papper vei miehistömme melkein sanattomaksi.  Täydellinen vuorokausi takana,  kiitos Ladyt,  tytöt, naiset vai miten se nyt meni 😉🌞.

    IMG-20170711-WA0013

    Olemme perillä ja taulun paikan valinta bileet ovat siis tulossa… s/y Selena & Ulvöhamn Höga Kusten

  • Juhannusta Saaristomerellä…

    Keskikesän juhlaan merelle s/y Selenalla innokkaat sisarukset ja hiukan vähemmän innokkaammat veljekset… Tiimi on kutistunut, mutta me emme anna sen häiritä – juhannus on juhannus ja yöttömän yön juhlaa…

    DSC_0115Voisinko viettää Jussia muualla kuin saaristossa? Taitaisi tuntua haasteelliselta. Nauvon eteläpuolella oleva Brännskär ainakin keräsi pisteet Jussijuhlistaan. Toimivasti klassikot ja modernit yhtäaikaa, sopivat niin nuorille ja kuin vanhemmille, juhlijoina perinteisiä purjehtijoita, partiolaisia ja hauskasti hipahtavia rastapäitä niin ja tietysti Naispurjehtijoita. Onnistuneet juhlat kaikille tasapuolisesti – kiitos Brännskär.

    Juhannuspäivä herätti meidät harmaana ja sade ropisi kannelle ensimmäisen kerran jo heti kahdeksan jälkeen. Sade jatkui kiihtyvänä pitkälle iltapäivään ja välillä tuntui jopa näkyväisyys heikkenevän. Purjehdus oli silti viihdyttävää – tuuli puhalsi reippaasti ja meille sopivalta suunnalta. Kiisimme siis hulppeaa vauhtia kohti uusia seikkailuja Verkkanille.

    DSC_0017Sadesää kannusti kokeilemaan keväällä ostamaani Ursuit- kevytkuivapukua. Testauksessa oli voiko näin kuumaverinen olla puvussa kevyesti koko päivän vai tuntuuko olo siltä kuin seilaisi kumipuvussa. Pukeutuessani tuohon mustanpuhuvaan haalariin herätin miehistössä mielikuvia vallan jostain muusta kuin turvallisesta purjehdusasusta. Heillä siis vain liian vilkas mielikuvitus ja toisaalta tietopohjana kaikenmaailman seikkailuleffat… no heistä välittämättä pukua päälle ja seilaamaan. Päivän purjehdittuani olen enemmän kuin tyytyväinen – panostus henkilökohtaiseen turvallisuuteen on hintansa väärtti. Puvussa jaksoi helposti olla ja materiaali toimi, ei kosteutta sisäpuolella – Gore Tex toimi.

    Verkanilla juhannusta juhlii perinteisesti paikalliset (lue nuoret) juhannuspäivänä… sen saimme huomata. Baarivierailumme oli lähinnä superpuumailua koska puumanmetsästäjät olivat vauhdissa… Ensi vuonna jotain muuta oli yön selkein ajatus…

    Mahtava lounaispasaati puhalsi meidät kotia kohti ja melkeinpä tuli kiire ehtiä syödä ennen Ruissaloa, jonne päätimme pysähtyä tankkaamaan.  Pysähdys meinasi saada nolon tai jopa naurettavan lopun kun peruutimme pois laiturista. Kovan tuulen sanelemana peruutusta hanat kaakossa kohti merta ja samalla jollan virkaa toimittava Sportyak hyökkäsi ylöspäin peräpeilissä. Sattuman summana se onnistui irrottamaan pelastuslautan telineestä ja kiitos salamannopean miehistöni lautasta saatiin ote. Hetken ähellys ja sähellys ja lautta oli turvassa eikä lauenneena peräpeilissä. Olisimmepa me olleet näky – juhannusjuhlista Aurajokeen pelastuslauttaa hinaten. Kiitollisena postaan tähän siis kuvan mansikkakakusta enkä pelastuslautasta Selenan perässä…

    DSC_0123

     

     

     

  • Uusi kausi ja uudet kujeet…

    IMG-20170527-WA0001
    Kesäposeeraus kauniissa maisemassa

    Lieneekö selittämättömien sattumien summa tai johtuuko elämäni luontaisesta tavasta kulkea ympyrää niin TosiRakkauteni on taas kirkastunut. Onnekseni hänet saakin kirkkaaksi ihan vaan Starbriten pesuaineella, helppo rakkaus. Uusi kausi siis avattu aivan uusin ja vielä tuntemattomin kujein. s/y Selena on siis meressä ja kevään ensipurjehduksella.

    DSC_0002
    Toukokuun kymmenes 2017

    Kevätkunnostuskausi oli tänä vuonna erityisen vähäluminen. Suomen ilmasto pani todellakin parastaan. Pääsiäisenä lämpötila piukasti miinuksella, joten vahaamisesta tai maalaamisesta ei kannattanut edes haaveilla. Kannenpesua silloin siis pitkässä untuvatakissa. Yhtä kylmä kevät jatkui ja taas tarvittiin noita työvaloina jo eläkkeelle päätyneitä halogenivalaisimia lämmittämään runkoa paikallisesti. Lopulta vahaaminen onnistui ja samoin pohjan maalaus, mutta lämmöstä ei silloinkaa ollut tietoakaan, vaikka oltiin siis jo plussalla. Häkellyttävintä oli ilta ennen vesillelaskua – siis toukokuun kymmenes päivä. Puolipakolla rantaan saadut teinini olivat apuna viimeisissä kunnostustöissä. Suunnitelmissä oli mastonlaittoa, potkurin kokoamista, viimeisten myrkkyjen maalaamista, siivousta ja olimmepa suunnitelleet myös proppaavamme muutamia teakkannen ruuvejakin näkymättömiin. Aloitimme työt auringon paisteessa, mutta vain hetken puuhasteltuamme alkoi lumisade. Lumi kertyi jo katoksesta siirretyn Selenan kannelle kunnon kerrokseksi, peittäen alleen mm. uunituoreet proput. Istuimme autossa lämmittelemässä ja hämmästelemässä. Onneksi ilma siitä kirkastui ja saimme sohjossa oikoa vantteja järjestykseen ja lapioida rikkalapiolla kantta puhtaaksi. Elämäni kylmin laskua edeltävä ilta.

    IMG-20170527-WA0002
    Ihana karvalakkinaisistomme

    Kiireinen kevät työrintamalla on tehnyt kevätkunnostuksesta haasteellista ja aikaa on siis lainattu nukkumatilta. Ajatus helatorstaivapaan lähestymisestä on helpottanut elämää, sillä olisiko ihanampaa kuin tietoisuus siitä, että saa viettää todellista laatuaikaa supernaisten seurassa. Karvalakkipurjehdus aloitti siis kauden – täydellisten hattujen alta kurkistelee naisistojen parhaita, really lovely Ladies!.

    IMG-20170527-WA0004
    Vaivatonta menoa 8- 9 solmua ja niin kaunista

    Alkuperäiset suunnitelmat piukasta purjehduksesta Viroon ymmärsimme onneksi kuopata kun katselimme tuuliennusteita. Olisimme matkanneet vauhdilla etelään mutta kotiinpäin olisi saattanut vauhti hidastua. Edes kylmän kevättuulen tuiverrus ei haittaa matkantekoa kunhan suunnan valitsee oikein. Mahtava saaristomme onkin unelmallinen tällaiseen purjehdukseen.

    DSC_0050
    Vänön hiekkarannalla – näkymä kuin etelän rannalla

    Kahdessa vuorokaudessa sata mailia takana. Olemme seilanneet vaivatta nautinnollista yli kahdeksan solmun vauhtia, huippujen ollessa yhdeksässä. Nautittu saariston helmistä ja saunottu jo kahdessa mahtavassa saunassa. Ensimmäisen illan saimme viettää miehistömme jäsenen honkahuvilalla, upeaa paikkaa ja piilopirtin tunnelmaa ihastellen. Seuraavana päivänä suuntasimme minun Smultronställettiin – Österskäriin ja ehkäpä saaristomme upeimpaan saunaan. Vänöön kyläsatama olikin sitten kylmä pudotus todellisuuteen – olemme liikkeellä liian aikaisin ja palvelut ovat vielä nollassa. Kävely tunnelmalliseen kappeliin ja etelän loman tunnelmaa huokuvalle hiekkarannalle oli kuitenkin kuin sukellus saaristomme sydämeen. Meillä on niin paljon kaikkea kaunista.

    Naisistomme on puhunut, puhunut ja puhunut – puhe ei lopu koskaan, aiheet vain vaihtuvat. Olemme toki myös syöneet erinomaisia aterioita, korkanneet kuplivaa ja vähemmän kuplivaa juomaa sekä laulun säestyksellä kurkanneet jopa viinaboxiin. Olemme oppineet uusia purjehdustermejä, kuulleet erilaisista purjehdustraditioista sekä tietysti nauttineet nukkumisesta liplatuksen ääneen. Loistava miehistöni seilasi myös päivän ilman minua koska overload-tilanne pakotti minut käynnistämään Self Healing – menetelmäni ja nukkumaan kunnes ylikuorma on purkautunut. Kuin uudesti syntyneenä siis heräsin punkastani Österskärin kulmilla.

    Pian kuulen aamukahvin laiton ääniä pentrystä ja mietteissäni onkin ettei mikään juuri nyt voisi olla paremmin…

    IMG-20170527-WA0005
    Keväinen Österskärin polku

     

     

  • Goodbye Estonia

    Aamuöinen tuulen viima ja hurja sateenropina herätti meidät ensimmäisenä yönä kotimaassa. Viimeisen viikon on joka päivä ukkostanut ja satanut/ tuullut siihen liittyen hetkittäin voimakkaasti. Lämmin ilma on tuonut tullessaan ukkosrintamia. Jokaisessa rannassa on mielellään kiinnittänyt vielä sen ehkä tarpeettomankin springin, onpa voinut sitten turvallisesti kääntää kylkeä punkassa viuhunnan alkaessa. Eilen lähdimme Hiiumaalta Kärdlan satamasta kohti Ådskäriä, mielessä saunominen suomalaisessa saunassa… matkalla muutimme suunnitelmia. Nauhamainen ukkos/saderintama siirtyi Viron rannikolta kohti Suomea ja meidän kurssimme lähestyi tuota tasaisesti. Voimmehan toki käydä Hangossakin ja siellä kun näyttää olevan aurinkoista. Yöllä olin jo hetken ollut menossa ajatuksissani Maarianhaminaan, siellä kun en ole ollut pariin kesään lainkaan. Näin siis suunnitelmat muuttuvat, kesälomalla on mukava olla kuin tuuliviiri.

    Hangon melko täyteen satamaan siis sisään yhdeksän jälkeen ja taas pääsimme katsomaan kaunista pilvi ja valonäytelmää taivaalla. Kauniit auringonlasku ja hienot pilvinäytelmät ovat ihastuttaneet reissuamme. Onhan nuo aika romanttisia kesäisellä taivaalla.

    DSC_0076

    Baltiassa vietetty runsas kolme viikkoa oli mukavaa aikaa – satamat ja palvelut erinomaiset, ei moitteen sanaa niistä. Satamien siisteys myös erinomainen ja turvallisuudesta huolehti kamerat, aivan varmasti. Huoleni satamien syvyyksistakin osoittautui turhaksi – reissuamme onnistui ilman yhtään pohjakosketusta merellä ja satamassakin ainoa kerta kun tunsimme jonkin kolkkaavan oli siirtäessämme venettä kylkilaiturissa Ruhnussa. Veneemme kahden metrin ja nyt täydessä lastissa 2,10 metrin syväys ei ollut ongelma.

    IMG-20160802-WA0013

    Merikortit kannattaa Viron matkalle kyllä hommata mukaan vaikka omistaisikin plotterin. Minulla mukana olevista kartakirjoista kaksi oli vuodelta 2009 ja kolmas oli viimeisintä mallia. Vanhoissa kartoista puuttui osa satamista ja merimerkeissäkin oli muutoksia. Ajantasainen kartta pitimelkein täydellisesti paikkaansa. Ajantasainen satamakirjakin oli ihana lisäapu sisäänajoissa, vaikka karttalehtiöissä melkein kaikki satamat olikin kuvattu oikein. Navioniksin karttaohjelma oli välillä hämmästyttävän erimieltä merimerkkien paikasta ja laadusta. Navioniksiin luottaminen olisi saattanut aiheuttaa ongelmia ja pohjakosketuksiakin. Ruhnuun satama-altaaseen emme olisi pelkällä plotterin lainkaan ajaneet ehkä lainkaan ja useissa muissakin satamissa tiedot/sataman sisäänajokuvaukset olivat melko vaatimattomat. Parhaiten plotteria pystyi käyttämään niin, että katsoi koordinatit kartalta ja teki siitä reittipisteen plotterin. Samalla tavalla kun merkitsi merimerkkejä plotterin kartalle niin sai ne kohdalleen.

     

    Pärnussa oli kaunis satama ja ihan toimivat palvelut. Veimme pojat Pärnusta Tallinnaan ja matkailimme kätevästi Lux Expressin turistibussilla, joissa kaikilla on istuimen edessä näyttö kuten lentokoneessa – aika luxusta ja koko porukan biletit 22 euroa. Isot, pienet poikani ovat hankalan ikäisiä – heitä ei ihan kaikki laivayhtiöt huolikaan vastuulleen. Onneksi Linda Linen kantosiipialukselle pääsevät myös nuoret, ilman aikuista. Sillä sitten kätevästi Helsinkiin vauhdilla. Kaikenkaikkiaan varsin joutuisasti kävi miehistönvaihto Pärnusta, suosittelen. Pärnussa hauskaa iltaohjelmaa oli tarjolla keskiviikkokisojen merkeissä – kun konevastaava oli pää konehuoneessa suodattimienvaihdon merkeissä niin eipä aika käynyt pitkäksi toisellakaan,  purjehduskisoja katsellessa. Lähimmät kilpaveneet kääntyivät melkein meidän veneen kylkeä hipoen.

    IMG-20160802-WA0000

    Kuivastun satama on erittäin suojainen  ja sisäänajo helppo, jopa hämärän laskeuduttua, kuten meillä kävi. Sataman suihku ja saunatilat saavat erityismaininnan, sillä niin kauniit ne olivat suurin laattoineen ja pitkulaisineen lattiakaivoineen. Kuvassa eivät ehkä edukseen ja ruskea jakaa mielipiteitä, mutta siistiä ja taidokkaasti tehtyä jokatapauksessa. Kuivastun satamasta vuokrasimme pyörät, hienot kolmivaihteiset sellaiset ja polkaisimme Lounarannan satamaan hakemaan menomatkalla ostosreissulla hukkaamiani tossuja. Sataman isäntä ihmetteli meille miksi kaikki viihtyvät betonisatamassa hänen tunnelmallisen sataman sijaan. Lounarannassa tosiaan pieni satama, yhdistettynä varsin kauniiseen camping -alueeseen. Pimeällä en arvaisi tuonne lähestyä, mutta satamaisäntä vakuutti syväyden riittävän. Tuolla olisi varmasti toivottu veneilijävieras ja satamassa toimivat palvelut pienimuotoista ravintolaa myöten. Lounarannassa maistelimme myös paikan omaa olutta – makeaa ja kotikaljamaista

    DSC_0037

    Heltermaan satama on Kuivastun tapaan lauttaranta, josta jatkuvaa liikennettä mantereelle. Satamaan sisäänajoissa täytyy huomioida laivoja jotka kulkevat lähes jatkuvasti edestakaisin. Satama-altaaseenkin ajetaan sisään laivan kylkeä hipoen. Suojaisa satama tämäkin, tosin aisapaikkojen lyhyet aisat aiheuttivat hieman kekseliäisyyttä vaativaa aivojumppaa. Lopulta kiinnitys suht kelvollinen ja liikehdintä, laivan kaasutellessa kohtuullista. Suihkutilat Heltermaassa toimivat, mutta homeongelmaisen suihkuhetkestä olisi tullut lyhyt, niin tunkaisilta tilat tuntuivat.  Suojainen satama siis, mutta palvelut heikohkot… tosin taisimme syödä lauttarannassa yhden reissun edullisimmista aterioista, aterian joka sopi kuin nenä päähän dagen efter- ateriaksi.

    Viimeiseksi satamaksemme Virossa, tällä kertaa pysähdyimme Kärdlassa. Tuokin satama tuttu jo tuloreissulta, mutta kaunis ja toimiva satama  jonne hyvä sisäänajo. Kauppoihin lyhyt kävelymatka ja rannassakin varsin mysig rantaravintola, jossa erittäin  hyvä palvelu. Suihkutilojen laatoitus saa täälläkin erityismaininnan – valkoiset kirkkaat laatat saumattu virheettömästi  kirkkaan sinisellä, tuota ei voisi tehdä jos laatoitus/saumat heittelisivät sinne tänne.

    Hangon satamassa meillä sopivasti pientä askartelua. Laitoin lääkärin määräämän ”vahvan miehen”tiskaamaan ja miten kävi – kahva jäi käteen, kuulema ilman napsahdustakaan. Onkohan tässä ajatuksena, että kun kerran tiskaa huonosti ei toisten enää tarvitsekaan – niin tai näin nyt kiiltää uutuuttaan ja kahvakin on vahvempi. Kuvassa myös kesän tulppa numero kaksi, köytettynä kiinni, jospa näin tulppa numero kolmosta ei tarvittaisikaan, ainakaan tänä kesänä. Meillä joku syö tulppia ja ainoana kotieläimenä meillä yksi hiukan höpsö kärpänen, kummallista?

    DSC_0079

  • Täydellinen purjehduspäivä

    Ruhnun mudantuoksuinen satama oli aika jättää taakse.  Kahdessa yössä veneen ja laiturin väliin oli ehtinytkin kertyä melkoiset lillukat.

    IMG-20160726-WA0003

     

    Täällä kun välimatkat ovat Suomen ja Ruotsin saaristoa pidemmät on mukava tietää miten sää kehittyy päivän aikana. Meidän matkassa http://www.yr.no on osoittautunut melkoiseksi velhoksi, ennustusten suhteen jo parin vuonna. Niin nytkin – mietimme ettei aivan konemarssia ole mukava edetä ja hylkäsimne aikaisen aamulähdön. Ajattelimme lähteä noin klo 11 niin yhden aikaan pääsemme purjehtimaan 3-4m/s sivuvastaisessa tuulessa. Toteen kävi, parin tunnin konetuksen jälkeen nostimme purjeet. Alkuun tavoittelimme mahdollisimman ylös nousevaa kurssia, missä veneen vauhti vielä on hyvä. Päivän mittaan tuuli kääntyi entistä edullisemmaksi ja pääsimme lopulta nousemaan hienosti kohti Pärnua. Tuuli käyttäytyi tunti tunnilta aivan odotusten/lupausten mukaan, joka tuntuu uskomattomalta jos ennustetta vertaa vaikka merisäähän.

    DSC_0014

    Täydellinen purjehduspäivä – aurinko paistoi ja meri kimmelsi. Tuulta olisi voinut olla enemmän, mutta vähänkin vähemmän olisi muuttanut päivämme konemarssiksi.  Runsaat kuusikymmentä meripeninkulmaa merielämää kului joutuisasti. Istumalaatikkon puleraukseen saa kätevästi kulutetuksi runsaat pari tuntia, ruuanlaittoon toisen mokoman ja ainahan merellä voi sitten vaikka sokeroida, jos aikaa on. Miehistön nuorin lataa edelleen merellä mieluiten akkuja ja mikä on ladatessa kun kaverina on iki-ihana Ruttukoira.

    DSC_0008

    Hämmästykseksemme älypuhelimet jaksoivat pitää internet- yhteyttä koko matkan eli tosiaan, kaikkien matka sujui suht vaivattomasti.

    Illan jo laskiessa konetimme sisään Pärnun satamaan, monien muiden veneiden joukossa. Vierassatamasta löytyi helposti meille hyvä paikka ja melkein samalla hetkellä edellisen yön suomalaistuttu saapui viereemme.

    Sisäänajo Pärnuun oli todellisuudessa ja plotterin kartalla hyvin toisiaan vastaavat. Ruhnuun mennessä olisi voinut jäädä ajamatta sisään, jos ainoana tietona olisi ollut plotterin karttatiedot. Plotterin kartalla vain kiviä ja matalaa ei tietoakaan linjasta tai lähestymispoijusta. Merikortista löytyi kyllä hyvä sisäänajolinja lähestymispoijulta – merikortit siis edelleen tarpeen, kehittyneestä teknologiasta huolimatta.

    IMG-20160726-WA0000

    Meidän on aika viettää jäähyväispäivää kun miehistön nuorimmat palaavat kotiin – toisella kun on vakituinen työpaikka ja työt kutsuvat. Kiva kuulema päästä kotiin ja tienaamaan. Toisen mielessä on mökin sienimetsät, runsaine satoineen. Illan myöhäisinä tunteina varasimme sitten bussilippuja ja laivamatkoja vähän sinne sun tänne. Onneksi vastaanottopäässä oltiin tarkkana – ensin on mentävä sinne jotta voi tulla myös tänne, loogista toden totta. Myöhään yöllä lopulta kaikki varattu oikein ja Tallinna kutsuu…