Avainsana: Smultronstället

  • Solo sailor-viikko päättää kesäloman

    Huikeaa menoa tänään merellä, yksinpurjehdusviikkoon on hyvä päättää kesäloma. Aamuinen herätys tuulen ulvontaan mastoissa kertoi merellä tuulevan. Tuuli on vaivatonta verrattuna sunnuntai iltapäivän ukkoseen, merelle olisi jo silloin tehnyt mieli mutta järki laittoi harkintaan. Kaksi tuntia jyristeli ukkonen Maarianhaminan yllä ja tuuli kierteli ympyrää vaihdellen tyynestä melkoisiin puuskiin. Salamoita ja huikeita pilviä sekä rankkasadetta oli ilmassa – on sillä härän voimat, luonnolla🤔.

    btr

    Tänä kesälomana tuulta ei ole juurikaan ollut ja tällaiset herätykset ovatkin olleet harvinaisuuksia. Nopeasti aamun viimeiset toimet ja keulaköydet ”yksinlähtöjärjestykseen”..sitten pakkia kolmannella ja hienosti ulos satamasta. Kovan tuulen varoitus sai minut, onneksi, askartelemaan reivit isoon jo valmiksi paikoilleen ja hyvin se kulki raskas Selenakin reivatuilla purjeilla myötätuuleen.

    IMG_20180806_115619.jpg

    Kova myötäinen tuuli sai minut pukeutumaan pari vuotta sitten ostamaani puuhahaalariini. Tuo Ursuitin kevyt kuivapuku (Ursuit MPS Dry Undersuit) on aivan mieletön päällä ja minusta jopa solo seiloreille välttämätön asuste. Ohuesta Goretex-kankaasta ja neopreeni käsi- ja pääaukosta tehty välihaalari on tuulen- ja vedenpitävä, mutta miellyttävä päällä. Kulutusta kestämätön pinta vaatii suojakseen kestävämmän kankaan eli tämä tulee sitten kerraston ja päälihousujen väliin. Mikäli tässä puuhapuvussa putoisin mereen olisi selviytymisen mahdollisuudet olemassa – ilman kuivapukua mahdollisuudet yksinpurjehtijalla melko pienet yksin, varsinkin näin elokuussa kun merellä on hiljaisempaa ja jopa tyhjää.

    nor

    Yksin merellä ollessa missaa ne kaikkein parhaimmat kuvat… niin myös tänään. Miten ihmeessä on mahdollista etten muista koskaan sivuttaneeni Ledskärin kapeikkoa ilman laivan läheisyyttä, mutta tänään siinä oli kyllä jännitysnäytelmää. Surffailin 8-12 m/s myötätuulta loistavaa 6,5-7,5 solmun vauhtia.  Silja Line tuli vastaan ja Finnlines meni kohti Turkua, tiesin Viking Amorellan tulevan sitten seuraavaksi. Noin meripeninkulma ennen Ledskäriä tuleekin Amorellan piiput ja komentosilta näkyviin matalan Herröskatan niemen takaa. Näin loistavasti olemme sitten kapeikossa samaan aikaan. Itse seilaan poijulta poijulle, kokoajan valmiina ottamaan poijun myös väärältä puolelta. Laiva kyntää rohkeasti ja erittäin tarkasti väyläviiva ohitse, mutta ei koe varmastikaan minun olevan tiellä/vaaraksi koska ei soita minulle torvea. Huikean läheinen ohitus surffaten ja ahtainta oli juuri tuossa toisen poijun kohdalla. Tästä olisi tullut hieno kuva… mutta tallennettavaksi jääkin vain mielikuva ja kokemus. Plotterin kuvassa Selena kulki tuota vaaleanpunaista viivaa ja laiva mustaa ohutta viivaa

    dav

    Tässäpä tätä solo seilorin ruokaa, joka teineistä kuulostaa tylsältä… tonnikalapyttipannua. Oli muuten sairaan hyvää ja annoksen kokokin muuttui hallituksi kun söin vain joka kymmenennen perunan (kenelle tätä pöperöä oikein laitan?). Yksin merellä syödään yksinkertaita, mutta hyvää ruokaa.

    Illan viihteenä selvitin Storogskärin  Merikarhusataman Parkour -ratoja. Tiheät opasteet estävät eksymisen, mutta esteitä on monenlaisia – on portaita, kallioita ja pujotteluratoja. Mahtavat maisemat kauas merelle olivat urheilussa hengenravintona. Kesäloman viileimmästä päivästä huolimatta mukava hiki tuli pintaan tunnin lenkillä melko helpolla…

    Hitaan ja nautinnollisen saaristoaamun jälkeen kohti Saaristomeren smultronställettiä🍓. Täällä on hyvä olla – aamuinen kesäloma -minä😚 & TosiRakkaus❤!

    PS. Rakkaat lapseni – päivittääkseni taitojani tälle vuosikymmenelle harjoittelen täällä selfieiden ottamista. Eikös kuulosta kivalta😂🤣.

  • Uusi kausi ja uudet kujeet…

    IMG-20170527-WA0001
    Kesäposeeraus kauniissa maisemassa

    Lieneekö selittämättömien sattumien summa tai johtuuko elämäni luontaisesta tavasta kulkea ympyrää niin TosiRakkauteni on taas kirkastunut. Onnekseni hänet saakin kirkkaaksi ihan vaan Starbriten pesuaineella, helppo rakkaus. Uusi kausi siis avattu aivan uusin ja vielä tuntemattomin kujein. s/y Selena on siis meressä ja kevään ensipurjehduksella.

    DSC_0002
    Toukokuun kymmenes 2017

    Kevätkunnostuskausi oli tänä vuonna erityisen vähäluminen. Suomen ilmasto pani todellakin parastaan. Pääsiäisenä lämpötila piukasti miinuksella, joten vahaamisesta tai maalaamisesta ei kannattanut edes haaveilla. Kannenpesua silloin siis pitkässä untuvatakissa. Yhtä kylmä kevät jatkui ja taas tarvittiin noita työvaloina jo eläkkeelle päätyneitä halogenivalaisimia lämmittämään runkoa paikallisesti. Lopulta vahaaminen onnistui ja samoin pohjan maalaus, mutta lämmöstä ei silloinkaa ollut tietoakaan, vaikka oltiin siis jo plussalla. Häkellyttävintä oli ilta ennen vesillelaskua – siis toukokuun kymmenes päivä. Puolipakolla rantaan saadut teinini olivat apuna viimeisissä kunnostustöissä. Suunnitelmissä oli mastonlaittoa, potkurin kokoamista, viimeisten myrkkyjen maalaamista, siivousta ja olimmepa suunnitelleet myös proppaavamme muutamia teakkannen ruuvejakin näkymättömiin. Aloitimme työt auringon paisteessa, mutta vain hetken puuhasteltuamme alkoi lumisade. Lumi kertyi jo katoksesta siirretyn Selenan kannelle kunnon kerrokseksi, peittäen alleen mm. uunituoreet proput. Istuimme autossa lämmittelemässä ja hämmästelemässä. Onneksi ilma siitä kirkastui ja saimme sohjossa oikoa vantteja järjestykseen ja lapioida rikkalapiolla kantta puhtaaksi. Elämäni kylmin laskua edeltävä ilta.

    IMG-20170527-WA0002
    Ihana karvalakkinaisistomme

    Kiireinen kevät työrintamalla on tehnyt kevätkunnostuksesta haasteellista ja aikaa on siis lainattu nukkumatilta. Ajatus helatorstaivapaan lähestymisestä on helpottanut elämää, sillä olisiko ihanampaa kuin tietoisuus siitä, että saa viettää todellista laatuaikaa supernaisten seurassa. Karvalakkipurjehdus aloitti siis kauden – täydellisten hattujen alta kurkistelee naisistojen parhaita, really lovely Ladies!.

    IMG-20170527-WA0004
    Vaivatonta menoa 8- 9 solmua ja niin kaunista

    Alkuperäiset suunnitelmat piukasta purjehduksesta Viroon ymmärsimme onneksi kuopata kun katselimme tuuliennusteita. Olisimme matkanneet vauhdilla etelään mutta kotiinpäin olisi saattanut vauhti hidastua. Edes kylmän kevättuulen tuiverrus ei haittaa matkantekoa kunhan suunnan valitsee oikein. Mahtava saaristomme onkin unelmallinen tällaiseen purjehdukseen.

    DSC_0050
    Vänön hiekkarannalla – näkymä kuin etelän rannalla

    Kahdessa vuorokaudessa sata mailia takana. Olemme seilanneet vaivatta nautinnollista yli kahdeksan solmun vauhtia, huippujen ollessa yhdeksässä. Nautittu saariston helmistä ja saunottu jo kahdessa mahtavassa saunassa. Ensimmäisen illan saimme viettää miehistömme jäsenen honkahuvilalla, upeaa paikkaa ja piilopirtin tunnelmaa ihastellen. Seuraavana päivänä suuntasimme minun Smultronställettiin – Österskäriin ja ehkäpä saaristomme upeimpaan saunaan. Vänöön kyläsatama olikin sitten kylmä pudotus todellisuuteen – olemme liikkeellä liian aikaisin ja palvelut ovat vielä nollassa. Kävely tunnelmalliseen kappeliin ja etelän loman tunnelmaa huokuvalle hiekkarannalle oli kuitenkin kuin sukellus saaristomme sydämeen. Meillä on niin paljon kaikkea kaunista.

    Naisistomme on puhunut, puhunut ja puhunut – puhe ei lopu koskaan, aiheet vain vaihtuvat. Olemme toki myös syöneet erinomaisia aterioita, korkanneet kuplivaa ja vähemmän kuplivaa juomaa sekä laulun säestyksellä kurkanneet jopa viinaboxiin. Olemme oppineet uusia purjehdustermejä, kuulleet erilaisista purjehdustraditioista sekä tietysti nauttineet nukkumisesta liplatuksen ääneen. Loistava miehistöni seilasi myös päivän ilman minua koska overload-tilanne pakotti minut käynnistämään Self Healing – menetelmäni ja nukkumaan kunnes ylikuorma on purkautunut. Kuin uudesti syntyneenä siis heräsin punkastani Österskärin kulmilla.

    Pian kuulen aamukahvin laiton ääniä pentrystä ja mietteissäni onkin ettei mikään juuri nyt voisi olla paremmin…

    IMG-20170527-WA0005
    Keväinen Österskärin polku