Torstai alkoi aikaisin, sillä kauan on pitkä matka. Świnoujściessa kesäloma maileja kassassa tasan 666 ja nyt karkeasti +180 merimailia avomeripurjehdusta.
Heippa Świnoujście
Meri Świnoujścien allonmuuttajan takana yllätti meidät. Mainingit oli maltilliset huolimatta parin päivän kovista länsituulista. Nostimme purjeet asap ja saimme suoran suunnan kohti Bornholmiin eteläistä reunaa. Merellä oli rauhallista ja siksi oli sopiva suursiivouspäivälle. Petrin siis purjehtiessa minä konttasin ja kyykkäsin ympäri venettä hiki päässä. Toaletti, salonki, perähytti ja pentry sai rätin kultaista kosketusta. Pilssin pesu oli myös ajankohtainen ja kylläpä sainkin sinne raikkaan tunteen. Hinkkaamiseni keskeytti Petrin kysely lounaasta, yks kaks oltiinkin pitkällä iltapäivässä. Tämä juurikin on siivoamisessa pitkällä legillä hauskinta, aika kuluu kuin siivillä. Siivoamisessa kolhuja saaneet kynnet saivat sitten uudet glitterit vielä ennen yötä.
Iloinen tunne lounaan jälkeen oli huomata ilman lämmenneen. Aamun koleudesta (kylmästä) muistutti enää riisutut vaatteet. Aurinkoa oli luvattu ja se sieltä tuli, ihanaa ❤️
Välillä on Windyssäkin sekoamishetkiä🙈🙈, mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi pysyä totuudessa 😂
Bornholmiin saaren profiilin lähestyminen muistutti matkan puolivälin lähestymisestä. Iltapala/illalliseksi Petri loihti thai-ruokaa, joka on aina yhtä hyvää. Illan pimetessä jätimme hyvästit myös Christiansölle, jonka ohitimme tänä vuonna kokonaan. Jännittävä huomio ohituksessa, että saari häipyy tutkasta paljon ennenkuin valo lakkaa näkymästä.
Christiansö kahdessa valossa
Tähtikirkas öinen taivas oli yön ainoa valopilkku, laivoja lukuunottamatta. Erästä hämmentävän kirkasta, matalalla roikkuvaa tähteä, seurasin jopa hetken aikaa ajatellen sen olevan tricolor jonkun purjeveneen mastossa. Osa purjeveneistä kun näkyy surullisen huonosti tutkassa. Lopulta tähti ”nousi” taivaalle😂. Pimeydessä putoava tähdenlento antoi luvan toivomukselle. Liikennekaistalle saapuminen piti minut vilkkaana ja katseen tutkaruudulla. Alkumatkan laivattomuus oli todellakin historiaa. Onneksi on tutka👍.
Yöpurjehduksen suola – auringon lasku ja nousu 🌅🌄
Aamun valkeneminen tarkoittaa vahdin vaihtumista. Yö laski lämmöt taas pitkälti alle kahden kympin ja en ihmettele, että sängystä kannelle kivunnut kaipasi Valtran toppahaalareita. Aamuyön vahdissa Petri pääsi sumuiseen maisemaan.
Aamun valjettua edelleen tutkan tarpeessa 👍
Itse kannelle seuraavaksi vasta kun Kalmar näkyi. Świnoujściesta Kalmariin lopulta 201 mailia. Ihana tunne kun köydet kiinni Kalmarissa👍❤️.
Perjantaina tehtiin pakollisia hankintoja mm.levämyrkkyä dieseliin. Muuten lähinnä toivuttiin ja otettiin jopa välikuolemat. Illalla italialaista Kalmarin ravintolatarjonnasta.
Reissun ekat Mojitot naisten saapumisen kunniaksi
Lauantaina veneen järjestelyä naisistoa odotellessa, nyt tiivistetään kahden ihmisen tavarat takahyttiin. Samalla pyykinpesua. Todellinen hätätilanne oli junassa muodostunut System Bolagetin ansiosta, sillä junan saapumisaika on sama kuin Systemin sulkeutumisaika. Meinasi Visbyn vahinko uusiutua, mutta pystyisikö sitten Kalmarin satamatoimisto samaan kotiinkuljetukseen sen kuin Visby😯, tuskin. Onneksi ehdimme noutamaan ”aloituspaketin” jokaiselle.
Tähtisilmiä koko joukko👍😀
Yllätys😂💃Vauhdikkaasti saimme illan käyntiin -> ravitsemus Lilla Puben ja yön musiikki/disco Krögers. Hyvin jaksettiin pikkutunneille💃
Hidas sunnuntai aamu -aika sanoa heipat Petrille ❤️. Kotiin naisistolla ⛵
Helteisenä maanantaina lähdimme Panameerasta Simihunkkaan eli Peenemundestä kohti Świnoujściea. Olimme päättäneet kokeilla reittiä sisämeren kautta, vaikka syväydet siellä hiukan mietityttivätkin. Peenemundessa naapurinamme olevat ruotsalaiset olivat samoissa aikeissa. Ajoissa siis Peenestromia kohti Wolgastin siltaa. Ajoimme vastatuulessa ja kevyessä virrassa alas sillalle. Matkalla oli joitakin pikku kyliä, muuten näkymänä maalaismaisema, lehmiä unohtamatta. Sillan aukeaminen tapahtuu neljästi päivässä ja odotetusti tässä 12:45 avauksessa oli paljon menijöitä sekä tulijoita.
Vaikuttavan kokoinen silta, josta huviveneitä kulki väljästi kolme rivissä.
Wolgastissa sillan takana on iso telakka, jossa ylhäällä ainakin pari sota-alusta ja valmistumassa upea Monakon rannalle sopiva yksityisristeilijä. Wolgastin telakan jäätyä taakse alkoi Peenestrom, jossa odotetusti vedensyvyys oli matala. Tässä mutkassa konetimme usean veneen saattueessa ja me tietysti tarkasti väylällä. Saksalaiset oikoivat rohkeammin viittojen monilta puolilta ja tietysti seilasikin. Tuossa Ziemitzin sisäänajon kohdalla oli koko kanavan matkan matalin kohta, meidän kaiku näytti alimmillaan 1,5m (anturi veneen rungon alla). Mitään tössähdystä emme tunteneet mutta kaasu kyllä keveni, saksalaisten kiristäessä purjeita ja luoviessa vauhdilla ulos. Näppärästi seilasivat matalien reunoja hioen. Meiltä vaati jo tarpeeksi näppäryyttä pysyä väylällä. Yhtä matkaa meidän kanssa lähtenyt ruotsalainen kokenut veneilijä Hallberg Rassy 36:lla (syväys 1,75), kertoi heidän tössähtäneen tuossa kevyesti. Mielestäni hänkin ajoi kyllä hiukan reippaammin väylän reunaa, itse kun pysyin ihan keskellä😯. Lähes koko siltojen välisen matkan kaiussa oli alle 2 metrin lukuja, luksusta oli kun näytti 2,2m. Selenan syväys siis on 2m ja joskus olen miettinyt, että olisiko 2,05 lähempänä totuutta, ainakin hyvin bunkrattuna👍.
Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että kaikki yli 2m on saanut vaaleamman värin👍
Olimme ajatelleet pysähtyä siltojen väliin, koska niiden avautumisaikojen väli oli meille melko sopimaton. Molemmilla keskipäivän aukeaminen samaan aikaan sekä seuraava klo 16:45. Meille tuo oli pitkä aika siltojen väliin vaikka nopeusrajoitus oli 6,5 solmua. Välisatamaksi valittu Rankwitz oli kuitenkin yhtä rakennustyömaata ja myös hyvin auki länteen, jonne tiesimme tuulen kääntyvän. Siksi jatkoimme matkaa vielä seuraavankin sillan avaukseen. Hiljaista köröttelyä siis ja silti saimme odotellakin. Toisaalta kun kaiku näyttää tasaisesti 1,7 on kiva ajaa hiljaa😄
Zecherinerin sillan jälkeen pysähdyimme Usedomiin Karninin satamaan. Matalan oloiselle satamalle satamakirja lupasi 2,5m syvyyttä. Rohkeasti siis sisäriviin, jotta saisimme keulan tuuleen. Rohkeus edetä kuitenkin rapisi kun kaiku näytti 1,4m. Sataman paras paikka saatiin kuitenkin laiturin päästä. Saman totesi ruotsalainen ”seilauskaverimme”, heidän jäätyä ulkolaidalle. Karninissa siistit ja uudet pesutilat, joiden koodin/maksun sai satamakahvilasta. Pakkohan siinä oli sitten syödä kun oli tarjolla Petrin kaipaamaa Currywurstia. Satamamaksu 15€ ja suihkuun tarvitaan 1€/3 min suihku. Satamalaiturit tarvitsisivat kyllä uudistusta – kymppi lisää maksua niin olisi ehkä varaa niihin.
Erinomainen paikka – keula tuulessa ukkospilviä kohti⛈️
Päivä oli todella helteinen ☀️, +32 astetta. Edes reipas tuuli ja konettaminen eivät viilentäneet tunnelmaa. Helteinen päivä päättyi ukkosen ja illan aikana ylitsemme meni useampi ukkoskuuro. Kelpasi siinä, keula tuulessa, ihailla kaatosadetta, salamoita ja jyrinää.
Hellepäivän päätös☀️
Jännittävän näköinen siltaraunio nököttää keskellä kapeikkoa tässä kohtaa. Jotenkin surullisen näköinen, muuten niin kauniissa ympäristössä.
Usedomin keskustaan tästä matkaa lähes 7km, suloisen näköinen pieni kylä ja kaunis kirkko näkyi merelle. Meidän aamua väritti kuitenkin pyöräretken sijaan muut puuhat. Meidän diesel on nimittäin harmaata ja vedenerottajaan tulee merkittävästi vettä. Sassnitzin laiturilta saimmekin näköjään erikoista dieseliä ja ihan mehevään 2,6€/litra hintaan. Petrin tehdessä töitä päätin minä avata tankin ja lappo-imuroida tankin pohjan puhtaaksi mömmöistä ja vedestä. Avattuani manusluukun imurointi tosin kävi mahdottomaksi, sillä todellakin tankissa näytti olevan lonkeroa, jonka läpi pohjaa ei näy. Aivan yskimättä Lombardini kuitenkin louskuttaa lonkerollakin👍, ihme ja kumma. Surullista tilanteessa on, että täällä on ihan amatöörit merellä, sillä moottorin huoltoboxi ammottaa tyhjyyttä vaihtosuodattimien osalta😯. Ostettu niitä on, mutta ne ovat todennäköisesti autossa Stormälössä. Parin vuoden Pandemia-aika tehnyt tehtävänsä, varustautumistarve kotivesillä kun on erilaista kuin Itämeren kierrossa. Onneksi ulkoiseen Parker Racor SNAPP- suodattimeen/vedenerottajaan oli vaihturi niin vaihdoin sen suojaamaan moottorin suodatinta. Świnoujściesta toivottavasti tarvikeosia ja ainakin hurjat määrät ”Masinolia”.
Onneksi on hieno manusluukku tankissa – siitä voi tankin helposti siivota. Nyt vaan ei ”lonkeron” läpi näkynyt edes pohja😯
Aamupuuhien jälkeen sadepilvien peittämällä merelle. Nyt mennään Puolaan👍. Usedormin viimeisen ”heinäsaaren” jäätyä taakse saimme myös enemmän vettä kölin alle. Stettiner Haffetilla kaiun luvut alkoivat kolmosella ja nelosella. Pääsimme myös purjehtimaan ja hienosti kulki, ajoittain jopa yli 8 solmua.
Jännä ”heinäsaari” jonka vierestä meni väylä 😊, sitten alkoi kaiun luvut syvetä metrillä
Purjeet laskimme juuri Kanal Piastowskin suulla. Nyt veden syvyys tasaisesti 12 metriä ja tätä kanavaa pääsemme Świnoujścien satamaan. Kaunis kanava ja iso satama kanavan suulla. Vierassatamasta hyvä kylkipaikka, koska aisapaikat olivat varattuja. Satamamaksua ei illalla ”securitas- mies” pystynyt ottamaan, mutta saimme häneltä satamakortit, joilla aukeni ovi wc- ja suihkutiloihin. Siistit tilat ja näitä oli molemmin puolin satama-allasta. Maksu kahdelta yötä oli 34,40 sisältäen suihkun x2
Syvä ja leveä kanava johdatti meidät Świnoujścieen
Aamupäivän Świnoujściessa sujui pyöräillen ja polttoainesuodattimia etsien. Aivan jäätävää tyhmyyttä käyttää tällaiseen aikaa lomalla🙈, kun suodattimia voisi mennen tullen olla kopallinen mukana kuten ennenkin. Kaiken lisäksi ihan tasan nolla oli onnistuminen tässä asiassa. ”Masinolin” osto onnistui sitten yhtä hyvin🙈, huoltoaseman palveleva henkilökunta neuvoi kyllä auliisti ja nyt saadaan sitten suuttimet puhtaaksi 😂. Vesi dieselin joukossa oli heille varmastikin tuntematon tilanne. Saksan kielen taito olisi täällä todellakin avuksi👍. Onneksi saamme naisiston Kalmariin ja heidän mukanaan kulkee myös suodattimia. Kiitos Kirsi❤️!
Uusi huoltamoreissu sujui paremmin, nyt on ”Masinolia” koko tankin tarpeeksi 😂
Hämmentävän hienot pyörätiet kulkevat Świnoujścien kaupungissa, ilmankos pyöräilijöitä on paljon. Puolan autoilukulttuuria ei myöskään pyöräilijän vinkkelistä voi moittia, niin hienosti antavat tietä pyörille ja jalankulkijoille. Kaunis kaupunki kaiken kaikkiaan ja hyvä ruoka👍
Kauniita taloja lukuisia kaupungissa ja suositus ravintolalle, Restaurant Osada ❤️Täytyyhän sitä puolalaistakin maistaa🍻
Torstainaamuna lähdemme kohti Kalmaria, edessä on runsaat 180 meripeninkulmaa ja arviolta 27-32 tuntia merellä. Tuulen pitäisi olla suhteellisen suotuisaa, ainakin suunnaltaan. Yöksi tuulen odotetaan hiljenevät mutta sitten saa Lombardini maiskutella lonkeroaan. Haikeana hyvästit Puolalle ja Saksan Rügenille, Ruotsi tuntuu sitten jo ihan kotoisalta👍.
Karonmatkassa 