Avainsana: ukkonen

Peenestromia alas Stettiner Haffetiin ja sieltä Świnoujścieen

Helteisenä maanantaina lähdimme Panameerasta Simihunkkaan eli Peenemundestä kohti Świnoujściea. Olimme päättäneet kokeilla reittiä sisämeren kautta, vaikka syväydet siellä hiukan mietityttivätkin. Peenemundessa naapurinamme olevat ruotsalaiset olivat samoissa aikeissa. Ajoissa siis Peenestromia kohti Wolgastin siltaa. Ajoimme vastatuulessa ja kevyessä virrassa alas sillalle. Matkalla oli joitakin pikku kyliä, muuten näkymänä maalaismaisema, lehmiä unohtamatta. Sillan aukeaminen tapahtuu neljästi päivässä ja odotetusti tässä 12:45 avauksessa oli paljon menijöitä sekä tulijoita.

Vaikuttavan kokoinen silta, josta huviveneitä kulki väljästi kolme rivissä.

Wolgastissa sillan takana on iso telakka, jossa ylhäällä ainakin pari sota-alusta ja valmistumassa upea Monakon rannalle sopiva yksityisristeilijä. Wolgastin telakan jäätyä taakse alkoi Peenestrom, jossa odotetusti vedensyvyys oli matala. Tässä mutkassa konetimme usean veneen saattueessa ja me tietysti tarkasti väylällä. Saksalaiset oikoivat rohkeammin viittojen monilta puolilta ja tietysti seilasikin. Tuossa Ziemitzin sisäänajon kohdalla oli koko kanavan matkan matalin kohta, meidän kaiku näytti alimmillaan 1,5m (anturi veneen rungon alla). Mitään tössähdystä emme tunteneet mutta kaasu kyllä keveni, saksalaisten kiristäessä purjeita ja luoviessa vauhdilla ulos. Näppärästi seilasivat matalien reunoja hioen. Meiltä vaati jo tarpeeksi näppäryyttä pysyä väylällä. Yhtä matkaa meidän kanssa lähtenyt ruotsalainen kokenut veneilijä Hallberg Rassy 36:lla (syväys 1,75), kertoi heidän tössähtäneen tuossa kevyesti. Mielestäni hänkin ajoi kyllä hiukan reippaammin väylän reunaa, itse kun pysyin ihan keskellä😯. Lähes koko siltojen välisen matkan kaiussa oli alle 2 metrin lukuja, luksusta oli kun näytti 2,2m. Selenan syväys siis on 2m ja joskus olen miettinyt, että olisiko 2,05 lähempänä totuutta, ainakin hyvin bunkrattuna👍.

Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että kaikki yli 2m on saanut vaaleamman värin👍

Olimme ajatelleet pysähtyä siltojen väliin, koska niiden avautumisaikojen väli oli meille melko sopimaton. Molemmilla keskipäivän aukeaminen samaan aikaan sekä seuraava klo 16:45. Meille tuo oli pitkä aika siltojen väliin vaikka nopeusrajoitus oli 6,5 solmua. Välisatamaksi valittu Rankwitz oli kuitenkin yhtä rakennustyömaata ja myös hyvin auki länteen, jonne tiesimme tuulen kääntyvän. Siksi jatkoimme matkaa vielä seuraavankin sillan avaukseen. Hiljaista köröttelyä siis ja silti saimme odotellakin. Toisaalta kun kaiku näyttää tasaisesti 1,7 on kiva ajaa hiljaa😄

Zecherinerin sillan jälkeen pysähdyimme Usedomiin Karninin satamaan. Matalan oloiselle satamalle satamakirja lupasi 2,5m syvyyttä. Rohkeasti siis sisäriviin, jotta saisimme keulan tuuleen. Rohkeus edetä kuitenkin rapisi kun kaiku näytti 1,4m. Sataman paras paikka saatiin kuitenkin laiturin päästä. Saman totesi ruotsalainen ”seilauskaverimme”, heidän jäätyä ulkolaidalle. Karninissa siistit ja uudet pesutilat, joiden koodin/maksun sai satamakahvilasta. Pakkohan siinä oli sitten syödä kun oli tarjolla Petrin kaipaamaa Currywurstia. Satamamaksu 15€ ja suihkuun tarvitaan 1€/3 min suihku. Satamalaiturit tarvitsisivat kyllä uudistusta – kymppi lisää maksua niin olisi ehkä varaa niihin.

Erinomainen paikka – keula tuulessa ukkospilviä kohti⛈️

Päivä oli todella helteinen ☀️, +32 astetta. Edes reipas tuuli ja konettaminen eivät viilentäneet tunnelmaa. Helteinen päivä päättyi ukkosen ja illan aikana ylitsemme meni useampi ukkoskuuro. Kelpasi siinä, keula tuulessa, ihailla kaatosadetta, salamoita ja jyrinää.

Hellepäivän päätös☀️

Jännittävän näköinen siltaraunio nököttää keskellä kapeikkoa tässä kohtaa. Jotenkin surullisen näköinen, muuten niin kauniissa ympäristössä.

Hubbrücke Karnin – on muistomerkki ( pyhäinjäännös Wikipedian mukaan😊) vanhalle rautatiesillalle

Usedomin keskustaan tästä matkaa lähes 7km, suloisen näköinen pieni kylä ja kaunis kirkko näkyi merelle. Meidän aamua väritti kuitenkin pyöräretken sijaan muut puuhat. Meidän diesel on nimittäin harmaata ja vedenerottajaan tulee merkittävästi vettä. Sassnitzin laiturilta saimmekin näköjään erikoista dieseliä ja ihan mehevään 2,6€/litra hintaan. Petrin tehdessä töitä päätin minä avata tankin ja lappo-imuroida tankin pohjan puhtaaksi mömmöistä ja vedestä. Avattuani manusluukun imurointi tosin kävi mahdottomaksi, sillä todellakin tankissa näytti olevan lonkeroa, jonka läpi pohjaa ei näy. Aivan yskimättä Lombardini kuitenkin louskuttaa lonkerollakin👍, ihme ja kumma. Surullista tilanteessa on, että täällä on ihan amatöörit merellä, sillä moottorin huoltoboxi ammottaa tyhjyyttä vaihtosuodattimien osalta😯. Ostettu niitä on, mutta ne ovat todennäköisesti autossa Stormälössä. Parin vuoden Pandemia-aika tehnyt tehtävänsä, varustautumistarve kotivesillä kun on erilaista kuin Itämeren kierrossa. Onneksi ulkoiseen Parker Racor SNAPP- suodattimeen/vedenerottajaan oli vaihturi niin vaihdoin sen suojaamaan moottorin suodatinta. Świnoujściesta toivottavasti tarvikeosia ja ainakin hurjat määrät ”Masinolia”.

Onneksi on hieno manusluukku tankissa – siitä voi tankin helposti siivota. Nyt vaan ei ”lonkeron” läpi näkynyt edes pohja😯

Aamupuuhien jälkeen sadepilvien peittämällä merelle. Nyt mennään Puolaan👍. Usedormin viimeisen ”heinäsaaren” jäätyä taakse saimme myös enemmän vettä kölin alle. Stettiner Haffetilla kaiun luvut alkoivat kolmosella ja nelosella. Pääsimme myös purjehtimaan ja hienosti kulki, ajoittain jopa yli 8 solmua.

Jännä ”heinäsaari” jonka vierestä meni väylä 😊, sitten alkoi kaiun luvut syvetä metrillä

Purjeet laskimme juuri Kanal Piastowskin suulla. Nyt veden syvyys tasaisesti 12 metriä ja tätä kanavaa pääsemme Świnoujścien satamaan. Kaunis kanava ja iso satama kanavan suulla. Vierassatamasta hyvä kylkipaikka, koska aisapaikat olivat varattuja. Satamamaksua ei illalla ”securitas- mies” pystynyt ottamaan, mutta saimme häneltä satamakortit, joilla aukeni ovi wc- ja suihkutiloihin. Siistit tilat ja näitä oli molemmin puolin satama-allasta. Maksu kahdelta yötä oli 34,40 sisältäen suihkun x2

Syvä ja leveä kanava johdatti meidät Świnoujścieen

Aamupäivän Świnoujściessa sujui pyöräillen ja polttoainesuodattimia etsien. Aivan jäätävää tyhmyyttä käyttää tällaiseen aikaa lomalla🙈, kun suodattimia voisi mennen tullen olla kopallinen mukana kuten ennenkin. Kaiken lisäksi ihan tasan nolla oli onnistuminen tässä asiassa. ”Masinolin” osto onnistui sitten yhtä hyvin🙈, huoltoaseman palveleva henkilökunta neuvoi kyllä auliisti ja nyt saadaan sitten suuttimet puhtaaksi 😂. Vesi dieselin joukossa oli heille varmastikin tuntematon tilanne. Saksan kielen taito olisi täällä todellakin avuksi👍. Onneksi saamme naisiston Kalmariin ja heidän mukanaan kulkee myös suodattimia. Kiitos Kirsi❤️!

Uusi huoltamoreissu sujui paremmin, nyt on ”Masinolia” koko tankin tarpeeksi 😂

Hämmentävän hienot pyörätiet kulkevat Świnoujścien kaupungissa, ilmankos pyöräilijöitä on paljon. Puolan autoilukulttuuria ei myöskään pyöräilijän vinkkelistä voi moittia, niin hienosti antavat tietä pyörille ja jalankulkijoille. Kaunis kaupunki kaiken kaikkiaan ja hyvä ruoka👍

Kauniita taloja lukuisia kaupungissa ja suositus ravintolalle, Restaurant Osada ❤️

Täytyyhän sitä puolalaistakin maistaa🍻

Torstainaamuna lähdemme kohti Kalmaria, edessä on runsaat 180 meripeninkulmaa ja arviolta 27-32 tuntia merellä. Tuulen pitäisi olla suhteellisen suotuisaa, ainakin suunnaltaan. Yöksi tuulen odotetaan hiljenevät mutta sitten saa Lombardini maiskutella lonkeroaan. Haikeana hyvästit Puolalle ja Saksan Rügenille, Ruotsi tuntuu sitten jo ihan kotoisalta👍.

Huomenna kohti kotia, seuraava etappi Kalmar👍⛵

27/07/2022
Naisisto Merenkurkussa – ukkosta, sadetta ja lopulta aurinkoa

Keskiviikon seilaus oli alkuun melkoista ukkosten vahtia. Koko rannikko tuntui olevan tummien pilvien ja salamlle vilkkuvien pilvien peitossa.

Myrskyä ja mylväystä Porin yllä- nyt karataan merelle!

Me halusimme kuitenkin eteenpäin. Melko epävakaa seilauspäivä, jossa tuulta pääsääntöisesti liian vähän toi meidät Kaskisten satamaan. Harmaa ja sateensekainen ilma oli latistava. Terhakat naiset, Henna ja Kaisa kävivät kuitenkin kaupassa ja rannan satama tarjosi iltasaunan.

Kaskisen Rock-henkinen satamavahti ja mahtava ykköslähetti😀

Rannassa kolme vierasvenettä ja kaikki tarvittavat palvelut, kyllä oli kiva taas pyöritellä kuivausrumpua😃. Taas oli pääpäivä ja musiikkia raikasi. Tämäkin ilta siis venähti vaikka luvassa olikin aikainen lähtö.

Kaskisen yötaivas – lämpötilat pysyttelee illalla kympin tienoolla niin saa lämppäri puhista yöllä

Torstaina liikuimme kohti merta jo seitsemältä. Kovaa koneella kohti pohjoista oli aamuajatukseni, sillä luvassa oli kaikkea negatiivista. Näin kävikin, sillä iltapäivään asti selviydyimme ukkospilvestä toiseen. Välillä tumminta ja ukkosinta oli pilvissä edessämme ja toisinaan takapilvi herätti huomiomme. Näimme jopa trompin kaltaisen, pilven reunasta kurkkivan patsaan. Se tuosta päivästä oikeastaan jäi vain puuttumaan. Pääsimme onneksi myös purjehtimaan Merenkurkun sokkeloväylillä.

Sadetta, tuulta ja salamoita – oikein letkeää purjehdusta jo toinen päivä peräkkäin

Kirjaston lukusalin lehdistä on vapautunut myös askartelumateriaalia ja näin salongin seinillä on motivaatiotekstejä. Noiden kannustamana kelpaa täysvarusteissa tetsailla.

….tämä jo tiedettiinkin❤️

Mielenkiintoinen Merenkurkun saaristo on erilainen. Saaret on profiililtaan tasaisia ja rannat on kivilohkareiden peittämiä. Meressä näkyy kiven murikoita siellä ja täällä. Väylät on kapeita ja väylän reunalla kurkkivat ”hylkeet” ovat tähän mennessä kaikki olleet kiviä. Veneitä näkyy hämmentävän vähän, mutta silti palvelut on kohdillaan.

Unescon maaailmaperintökohteessa seilataan

Torstain tavoite oli Raippaluodon silta, josta meillä varma vinkki ”kanssaseilaaja” ystävältämme. Siellä hyvä ravintola, mutta palveluja heikommin. Pääsimme suihkuun ja WC- tiloihin aukioloaikoina, mutta muuten käytössä vain Selenan toalet. Torstaikin oli juhlapäivä eli ”pääpäivä”, koska juhlimme Hilkan synttäreitä. Olimme aivan mahtavalla dinnerillä rannan ravintolassa, Berny’s Cafe & Restaurant vahva suositus.

Naisisto dinnerillä😃

Pääpäivän iltana avasimme Selenan diskoteakin ja seurassamme oleva pieni mies tanssi kansamme. Olipa lystiä❤️

Mastossa hänkin sai lisäpituutta….

Aamulla rantatetsailua – saimme P-tankin tyhjäksi ja omalla letkulla myös vettä. Nyt oli käyttöä vuosia mukana seilanneelle letkulle ja liittimille. Kopallinen erilaisia letkuyhteitä kuuluu Selenan perussettiin, onneksi.

Sakkelit soikeiksi – tämä skuuttihässäkkä menee kyllä vaihtoon. Numero suurempi sopii Selenaan!

Lähdön jälkeen pientä liikuntaa koko porukalle syntyi mereen lentäneiden pankkikorttien ja setelien metsästyksestä. Kyllä nyt on merenneidoilla Ahdin valtakunnassa pelimerkkejä. Kukaan ei hämmästynyt – aina sattuu ja tapahtuu👍. Luottokuntakin kirjasi ”kortit sukelsi”. Saimme erinomaisen purjehduspäivän kapeiden väylien läpi.

Siskokset ja minä

Viittapujoittelu kepeässä tuulessa, maisemia katsellen oli mukavaa. Pientä tilannetta syntyi kun jiipatessa ison purjeen skuuttin sakkeli vääntyi soikeaksi ja koko hässäkkä lensi puomin matkassa. Tämä jo alunperin hiukan liian kevyt skuutti menee nyt vaihtoon. Tähän settiin 6mm sakkeli on yksinkertaisesti mopo. Nuttu nurin matka kuitenkin jatkuu ja Kokkolassa sitten uutta sakkelia.

Rauhallinen laituri Monäsissa

Mukava purjehduspäivä päätettiin bingo-lotto rantaan ja taas onnistui. Hiukan soiteltiin ja lisäksi huhuiltiin rannan miehille. Näin saatiin käyttöön privat laituripaikka numero seitsemän ja syvyyttäkin riitti aivan rantaan saakka.

Lauantai aamun rauhaa – ja ihana aurinko🌞

Lauantaina lähdimme tyynelle merelle konettaen. Aivan ihana aamu. Tuulen sitten noustessa pääsimme luovimaan kohti Kokkolaa ja viimeistä iltaa…

Pian päästää Tankarin yli – joko jo?

11/07/2020
Viimeinen aamu

Aamiainen katettu kannelle kaksi, lomareissun viimeisenä aamuna. Aamiaismaisemassa ei tälläkään kertaa moitittavaa.

Olen viettänyt onnellisen viikon ja sen parhaimpia hetkiä ehdottomasti Österskärissä. Luonnonkaunis saari Kihdin reunalla on oma smultronställettini, mansikkapaikkani. Siellä on kaunista ja karua omalla erikoisella tavalla. Laiturissa etelätuulella on suojaisaa, mutta nyt kova tuuli puhalsi surutta saaren yli laittaen rikin laulamaan terveiset tuuliselta mereltä.

Kauniissa panorama saunassa ja rantakalliolla on hyvä miettiä omaa elämää. Miettiä miten hyvä on juuri nyt, tässä ja miten kiitollinen voin olla monesta asiasta. Kiitollinen omista lapsista, joiden vastuuntuntoon ja omatoimisuuteen voin luottaa ja antaa heidän olla kotona, kahdestaan. Toisaalta oli hienoa kun nämä teinit seilasivat kanssani tänäkin kesänä, edes viikon.

Olen kiitollinen purjehdusystävistäni, joiden kanssa huimien seikkailuiden kokeminen on antoisaa ja niin hauskaa, etten paremmasta tiedä. Parasta on ettei meillä ole oikeaa vastausta eikä yhtä ainoaa mielipidettä, vaan keskustelu on avoinna aina. Hullutteluiden ja kuplivien keskellä käydään keskusteluita, joita tiedän ettei arjessa muuten tule käytyä. Naisten kanssa kyynel voi olla silmässä ilosta, surusta, kaipauksesta tai oikeastaan mistä vain liikutuksesta. Voin kiittää teitä kaikkia ainutlaatuisuudesta ja erilaisesta asemastanne s/y Selenan miehistössä, kaikilla teillä on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kiitos Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka.

Olen kiitollinen elämästäni juuri näin – kiireinen ja puuhakas elämä tuntuu hyvältä. On mielekäs ja kiinnostava työ. Terveyttä ja jaksamista kaikeen mitä haluan – lepäilen sitten myöhemmin. On ystäviä ja rinnalla eläjiä, jotka omasta elämäntilanteesta riippumatta jakavat elämäni asioita. Tulen kuulluksi ja se tuntuu hyvältä.

Kiitollinen olen myös lukuisista tutuista ja tuntemattomista rannoilla ja laitureilla. Sekä tietysti kaikista vantaanottajista – on hienoa etteivät he hermostu vaikka vasta kolmas poijuun saapuminen johtaisi rantautumiseen. Aina ei vaan asiat suju kuin Strömssössä.

Kotiin tulo viikkoni on ollut kesäloman tuulisin. Hidas aamu Storogskärissä antoi tuulelle aikaa nousta ja hienon purjehduspäivän päätteeksi oli ilo laskea purjeita Kökärin edustalla. Sandvikin laiturissa minua odotti, kuin tilauksesta, loistava keula tuulen paikka laturin päässä. Vieressäni olevat liettualaisnuoret vastaanottivat köysiäni ripeästi ja kohteliaasti sekä valmiina auttamaan kaikin tavoin. Aamulla lähdinkin sitten tyhjenneestä laiturista, pienen poijupiruetin vauhdittamana, olisi pitänyt pyytää satamapoikaa auttamaan. Onneksi oli tilaa pyörähdellä.

Kökaristä pienen mutkaseilailun jälkeen Österskäriin – merellä on yksin kivaa kun voi mennä vaikka pidempääkin reittiä ja rantaan saapumisen kellon aika on merkityksetön.

Österskärin riemuja nautin kahden yön ajan. Ensimmäisenä yönä laiturissa oli toinen vene kanssani, mutta seuraavasta aamusta alkaen seuranani olivat vain pääskyset. Pääskysten laulaessa siirsin aamujumppana Selenan laiturin kyljelle. Ukkospilvien tummentaman taivaan alla oli viileää jumpata.

Perjantai aamusta aikaisin ylös nauttimaan aamuisesta auringosta. Luvassa kovaa tuulta ja ukkospuuskia. Kohti Nauvoa siis pienin purjein. Loistavaa purjehdusta ja puuskissa tuulta jopa 15m/s. Aurinkoa, sadetta, tuulta ja vielä kovempaa tuulta – sellainen purjehduspäivä⛵.

Iltapäivästä jo Nauvoon ja loistava kylkilaituri paikka Najaden laiturista. Illan kuluessa oli aikaa seurustella, oli hauska tavata tuttuja. Kiitos seurasta❤.

Nyt on aika mennä kotiin, toisenlaisten haasteiden pariin. Ei pohdintaa tuulen suunnasta, ei satamapaikasta, ei purjeiden nostoa eikä laskua, ei panttereita eikä mojitoja eikä ainakaan lorupussia, kuninkaallisista puhumattakaan … niin ja tylsääkin tylsempi Tax-Free tulee vastaan seuraavaksi jollain syksyn työreissulla. Joka vuosi tästäkin on selvitty, varmasti tänäkin vuonna🤔.

11/08/2018
Fåröstä Nynäshamniin 12 tunnissa

Aamiaista kannelle kaksi, yhdelle. Kaksi huikeaa purjehdusviikkoa takana ja nyt on vene hiljentynyt todellakin. Aamiaista Nynäsin touhukkaassa satamassa muiden puuhia katsellen.

Vietimme ikimuistoiset kaksi viikkoa naisten kanssa Gotlantia kiertäen. Miten hienoja paikkoja, unohtumattomia hetkiä ja tarinaa pitkäksi aikaa kerrottavaksi. Parasta kaikessa ei ole purjehdus vaan se että juuri me olemme kohdanneet. Veneellinen ainutlaatuisia elämänkokemuksia, vahvoja naisia, joilla on viisautta ja sydäntä olla läsnä omana itsenään. Kotimatka on alkanut, Happy Ladies at Pendeltåg🚊…

Herätämme suuren kysymysmerkin, joka täällä diskuteeraamisen luvatussa maassa myös sanotaan ääneen. Miten sopu voi tuossa veneessä säilyä? onkohan teillä paljon ristiriitoja? Miten siinä selittää, että ei lainkaan – meillä ei ole tarvetta riidellä vaikka voimme olla eri mieltä ja olemmekin. Vahvuus antaa myös viisautta ymmärtää toista ja ikä varmastikin pehmeyttä kulmikkaisiin tilanteisiin. Tarve saada sanoa se viimeinen sana on usein hävinnyt elämänkokemuksen myötä. Miten kertoisimme ihmetteleville (yleensä miehille), että meidän kokemuksemme mukaan sekamiehistöissä on enemmän epäsopua ja että olemme usein törmanneet tilanteeseen missä mölyä mitättömästä kehittävä veneen Draama Queen onkin ollut mies. Never a boring moment with LadiesMojitoSailingTeam – purjehdukset tulevat jatkumaan. Ensi kesää jo suunnitellaan, mutta vielä ei ole varmaa nähdäänko meidät ”appedissoina” Ruotsin kanavilla, Puolassa, Pietarissa vai aivan jossain ihan muualla. Kiitos ihanaiset Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka❤.

Viimeistä iltaa Gotlannissa vietimme Fårösundissa lauttojen tasaita menoa kuunnellen ja seuraten. Lieneekö ilman kuumuus tehnyt meistä niin reagoimattomia, ettei edes vilkas lauttaliikenne saanut meitä häiriintymään. Fårösundin satamassa meitä vastaanotti paikallisopas, jonka neuvoista vaihdoimme paikkaa sillä emmehän halua joutua helvetilliseen keinuntaan. Surullista oli hänen paikkaohjaus, jossa hän kertoi meidän voivan kiinnittyä latriinintyhjennys paikalle. Sitä ei kuulema ole koskaan käytetty eikä tyhjennetty. Miten voi paikallinen olla noin kaukana arjesta kun juurikin tuossa suntissa konetimme mahdottomassa puurossa eteenpäin – pian meren sinisyys on vain muisto. Emme kuitenkaan tarttuneet tuohon korttiin vaan hänen toiseen ehdotukseen, jossa käytimme Gotska Sändöön vesibussin paikkaa. Aamulla iloksemme huomasimme latriinipumpun kyllä toimivan ja epäilen kyllä ettei Selena ollut pumpun eka asiakas .

Oli hienoa päättää purjehdus naisten kanssa loistavaan purjehduspäivään. Onnistuimme seilaamaan melkein laiturilta laiturille upeassa sivuvastaisessa tasaista 6- 7,5 solmun vauhtia. Tuulta ei ollut paljon, mutta riittävästi viemään meidät kahdessatoista tunnissa mantereelle. Sanoimme näkemiin Gotlannille, mutta emme hyvästi. Näemme vielä, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja rakkaisiin paikkoihin haluaa aina uudestaan.

Vietin hiljaista yötä, siivotussa ja tottumatta tyhjän tuntuisessa veneessä. Onneksi tuuli ulvoi kevyesti mastossa tuoden tuntua tavanomaisesta kesäyöstä. Säätiedotuksen varoitukset yön ukkosesta saivat minut parantamaan kiinnitystä, sulkemaan ikkunat ja korjaamaan hyttysverkot sisälle jo alkuyöstä. Niinpä aamuyön jyrähtely ja taivaalta tuleva kaatosade sai minut hereille, seuraamaan tilannetta mutta kannella hyppelyyn ei ollut tarvetta. Riitti kun irroti Selenan sähköverkosta ja sulki raollaan olevat kattoluukut ja sitten voikin vain ihailla taivaan välähtelyä. Kesäloman puolivälin ilotulitus tuli ukkosen muodossa – hieno luonnon voimannäytös johon ei ole mitään lisättävää.

29/07/2018
Myrskyä ja mylväystä Ustkassa

Perjantaina saavuimme Ustkaan kauniissa auringon paisteessa. Päivä sujui dyynejä ihastellen lempeässä tuulessa edeten. Näkivätpä eräät jopa pyramidin mallisen hiekkadyynin – liekö ollut kangastusta.
Ustkaan ajoimme sisään valtavan merirosvoaluksen perässä – isojen aallon murtajien välistä. Kääntösilta oli sopivasti auki ja pääsimme suoraa satamaan. Kartan ohjeiden mukaisesti yritimme sijoittua sataman viereiseen poukamaan, mutta jouduimme kääntymään ympäri kalastusalusten joukosta. Jatkoimme jokea alaspäin ja sieltäkin meidät ohjattiin ympäri. Lopulta kiinnittäydyimme kauniiseen joenrantaan hotellien edustalle. Ystävällinen satamaisäntä Hubert saapuikin pian paikalle tarjoten mahdollisuuden sähköön ja antoi kaupungin esitteen vierassataman väelle. Olemme Puolassa – satamamaksu 20zl/yö ja kuukausi 105, tuo 20 zlotia on siis viisi euroa. Esitteessä jännittävintä on, että hinnat ovat erit englannin-, puolan- ja saksankielellä. Sähköstä maksamme kilowattihinnan kulutuksen mukaan. Satamaisäntä muisti myös kertoa tulevasta myrskystä sunnuntaina ja varoitteli keinumisesta satama-altaassa. Kuulimme myös satamatilanteen tulevan paremmaksi kunhan he saavat valmiiksi vierassatamana, joka on rakenteilla sisäänajon vasemmalle puolelle .Illalla vietimme Roopen 14-vuotissynttäreitä tunnelmallisessa ravintolassa ja illan lopuksi ihastelimme kaunista auringonlaskua Ustkan majakasta.
Lauantaiaamuna heräsimme kovaan ukkoseen ja sateeseen – sadetta, ukkosta ja tuulta riittikin iltapäivään asti. Meille oli siis tulossa kaksi satamapäivää – onneksi olimme kauniissa kaupungissa ja hyvin palvelujen keskellä – tosin sataman palvelut olivat melko onnettomat… pesu- ja wc-tiloja emme koskaan löytäneet ja hiukan epäilimme niiden olemassa oloa.

Kielitaitoisin miehistönjäsenemme metsästi niitä monikielisesti, löytämätta, lopulta ohjattiin sataman viranomaisten toimistoon, Ustka Porto Kapitano… siellä olimme jo käyneet ja siellä oli palveluita varmasti vain viranomaisille. Päätimme siis peseytyä hotellin saunassa – sauna ja jacuzzi 25zl/hklö. Nautimme saunasta ja poreammeesta koko miehistön voimin ja sitten syömään…
Sunnuntaiaamuna satamassa oli melkoinen mylläkkä – vene ryski pisin laituria. Aamu kuudesta alkaen korjailin köysiä ja asensin fendareita paremmin, heikoin tuloksin. Lopulta kaidevaijerin kiinnitys petti yhdeksän jälkeen ja niin koko miehistöön saatiin liikettä. Lukuisten yritysten jälkeen onneksi luovutimme ja toimimme meille suositellun vaihtoehdon mukaisesti… siirsimme veneen suojaan joen perälle, erään proomun kylkeen. Meno joen rannassa oli mahdoton – vesi nousi ja laski lähes metrin verran maininkien tullessa sisään aallonmurtajasta. Selena keinui kuin lastu laineilla ja meiltä ehti jo katketa yksi köysi sekä rikkoutua yksi fendari ennen lähtöpäätöstä. Irrottauduimme hienosti ja saimme hyvän valvotun paikan teollisuusalueen keskeltä… meno veneessä muuttui rauhallisemmaksi eli siedettäväksi.

26/07/2015