Karonmatkassa

Avainsana: Ustka

  • Ustkasta Kolobrzegiin – proomun kyljeltä palvelusatamaan

    Sunnuntain vietimme Ustkassa, joen perukalla proomun kyljellä, tarkassa vartioinnissa teollisuusalueella. Yöllä alueella oli myös koiravartio eli turvallista todellakin, vaikka maisema ei järin viehättänyt meitä. Aamulla matkaan ja kävimme vielä tervehtimässä satamaisäntää, Hubertia ja maksamassa vierailumme satamamaksut ja kuluttamamme sähköt. Yhteensä maksettavaa oli kertynyt 56 zl eli noin 15 euroa. Kerroimme Hubertille, ettemme löytäneet suihku ja wc-palveluja – johon hän varsin neuvottelevasti vastasi tulevaisuudessa palveluiden olevan paremmat kun uusi satama valmistuu. Sataman loppulaskun nähtyämme tuntui entistä paremmalta ajatus, että olimme viettäneet aikuisten kesken vielä toisenkin illan saunassa&jacuzzissa – 50 zl ylellisyydestä on todella vähän.
    Suuntasimme merelle ja suuntana yli 50 mpk päässä oleva . Merellä ihmetelimme taas tyhjyyttä – hyvin vähän laivoja ja todellakin vähän huviveneitä, nythän on heinäkuu, missä kaikki ovat? pääsimme seilaamaan jopa 8 solmua kunnes illaksi tuuli kuoli pois ja niin alkoi Lombardini laulamaan. Matkalla ihastelin saksalaisen satamakirjan kuvaa Kolobrzegin uudesta satamassa, joka valmistuu ensi vuodeksi. Ennakkotietona meillä oli, ettei ilman keulapotkuria tuossa satamassa pärjää sillä niin ahdas satama on. Eipä tiennyt kertoja, ettei meillä aina ole oikein kunnolla potkua edes eteen…taakse aina varmimmin. Huutelimme satamaa ennakkoon VHF:llä – saamatta vastausta, mutta laiturilla meitä oltiin kuitenkin vastassa eli kuultu oli. Saimme erinomaisen paikan, johon hienosti rantauduimme ilman keulapotkuria vaivatta. Ahdas toki satama oli, muttei missään nimessä ahtain näkemäni ja vapaita paikkoja oli runsaasti. Satama oli erinomaisen suojainen ja se oli hyvä tieto, sillä tuulta ja tuiverrusta oli luvassa.

    Virtuaalikuva KOLOBRZEG uudesta satamasta
    Kolobrezin uusi satama

    Kolobrzegin satamassa on kaikki tarvittavat palvelut – hyvät suihkut ja WC:t, pyykkitupa ja sekä laiturilla sähköä ja vettä. Satamamaksu on alhainen 40 zl, mutta kaikesta (paitsi wc:stä) maksetaan sitten vielä 5 zl tykö. Toisaalta sähkösta maksaminen kulutuksen mukaan on reilua – meillä kun ladataan vain akkuja tuo 5 zl kestää yli vuorokauden, jääpalakoneen ja lämminvesivaraajan käyttäjät maksavat sitten enemmän vuorokaudessa. Satamassa saksa on toinen kieli, kuten vähän koko Puolassa, mutta huomasimme osan henkilökunnasta puhuvan jopa erinomaista englantia. Tästä olikin meille hyötyä, sillä miehistömme saksantaitaja hyppäsi aamulla junaan ja lensi Gdanskista Turkuun. Työt kutsuivat, valitettavasti. Matkustaminen junalla on myös Puolassa edullista, ykkösluokan junalippu Gdanskiin maksoi 56zl ja matkaa oli yli 300 kilometriä.
    Satamapäivämme oli puuhakas. Tarkistimme makeavesijärjestelmämme vuotokohdat, joita löytyikin muutama. Siivosimme kannen ja sitsloodan trallinalauset hiekasta ja roskista, pesimme lähes kaikki pyykit ja aloitimme koneen huollot. Pojat putsasivat vielä takapilssin ja myrkyttivät wc:n huohottimessa elävät hämähäkit. Kiersimme vielä kaupunkiakin useamman tunnin pienten ostosten merkeissä ja ehtipä pojat pelata vielä jalkapalloakin. Palloilu sai kostean lopun kun lopulta pojat jahtasivat palloa joesta, iltahämärässä. Poikien hämmästykseksi en ilostunut tuosta uimaretkestä – märkä, kylmissään oleva jalkapalloilija pääsi onneksi suoraa suihkuun ja vaatteet pesuun.

    Kolobrzegin satama on todella mukava – kuitenkaan en ilostunut kun tutkailin loppuviikon säitä.Luvassa on seuraavina päivänä yli 13 m/s tuulta eli melkoista keikutusta runsaan 60 mailin matkalla. Onhan täällä mukavaa, mutta ei ehkä näin kivaa ja suunnitelma miehistön vaihdosta Rönnestä olisi haaveissa. Nyt täytyy toivoa parasta, ettei miehistönvaihto vaadi autonvuokrausta.

  • Myrskyä ja mylväystä Ustkassa

    DSC_0418Perjantaina saavuimme Ustkaan kauniissa auringon paisteessa. Päivä sujui dyynejä ihastellen lempeässä tuulessa edeten. Näkivätpä eräät jopa pyramidin mallisen hiekkadyynin – liekö ollut kangastusta.
    Ustkaan ajoimme sisään valtavan merirosvoaluksen perässä – isojen aallon murtajien välistä. Kääntösilta oli sopivasti auki ja pääsimme suoraa satamaan. Kartan ohjeiden mukaisesti yritimme sijoittua sataman viereiseen poukamaan, mutta jouduimme kääntymään ympäri kalastusalusten joukosta. Jatkoimme jokea alaspäin ja sieltäkin meidät ohjattiin ympäri. Lopulta kiinnittäydyimme kauniiseen joenrantaan hotellien edustalle. Ystävällinen satamaisäntä Hubert saapuikin pian paikalle tarjoten mahdollisuuden sähköön ja antoi kaupungin esitteen vierassataman väelle. Olemme Puolassa – satamamaksu 20zl/yö ja kuukausi 105, tuo 20 zlotia on siis viisi euroa. Esitteessä jännittävintä on, että hinnat ovat erit englannin-, puolan- ja saksankielellä. Sähköstä maksamme kilowattihinnan kulutuksen mukaan. Satamaisäntä muisti myös kertoa tulevasta myrskystä sunnuntaina ja varoitteli keinumisesta satama-altaassa. Kuulimme myös satamatilanteen tulevan paremmaksi kunhan he saavat valmiiksi vierassatamana, joka on rakenteilla sisäänajon DSC_0429vasemmalle puolelle .IMG_1998Illalla vietimme Roopen 14-vuotissynttäreitä tunnelmallisessa ravintolassa ja illan lopuksi ihastelimme kaunista auringonlaskua Ustkan majakasta.
    Lauantaiaamuna heräsimme kovaan ukkoseen ja sateeseen – sadetta, ukkosta ja tuulta riittikin iltapäivään asti. Meille oli siis tulossa kaksi satamapäivää – onneksi olimme kauniissa kaupungissa ja hyvin palvelujen keskellä – tosin sataman palvelut olivat melko onnettomat… pesu- ja wc-tiloja emme koskaan löytäneet ja hiukan epäilimme niiden olemassa oloa.

     

    DSC_0432Kielitaitoisin miehistönjäsenemme metsästi niitä monikielisesti, löytämätta, lopulta ohjattiin sataman viranomaisten toimistoon, Ustka Porto Kapitano… siellä olimme jo käyneet ja siellä oli palveluita varmasti vain viranomaisille. Päätimme siis peseytyä hotellin saunassa – sauna ja jacuzzi 25zl/hklö. Nautimme saunasta ja poreammeesta koko miehistön voimin ja sitten syömään…
    Sunnuntaiaamuna satamassa oli melkoinen mylläkkä – vene ryski pisin laituria. Aamu kuudesta alkaen korjailin köysiä ja asensin fendareita paremmin, heikoin tuloksin. Lopulta kaidevaijerin kiinnitys petti yhdeksän jälkeen ja niin koko miehistöön saatiin liikettä. Lukuisten yritysten jälkeen onneksi luovutimme ja toimimme meille suositellun vaihtoehdon mukaisesti… siirsimme veneen suojaan joen perälle, erään proomun kylkeen. Meno joen rannassa oli mahdoton – vesi nousi ja laski lähes metrin verran maininkien tullessa sisään aallonmurtajasta. Selena keinui kuin lastu laineilla ja meiltä ehti jo katketa yksi köysi sekä rikkoutua yksi fendari ennen lähtöpäätöstä. Irrottauduimme hienosti ja saimme hyvän valvotun paikan teollisuusalueen keskeltä… meno veneessä muuttui rauhallisemmaksi eli siedettäväksi.