Rakas päiväkirja minulla on tosi kivaa…
Lähdimme puolilta päivin ristiriitojen laiturista Utöstä. ”Meidän” satamakapteeni tuli kyllä henkilökohtaisesti toivottamaan mukavan reissun toivotukset. Kiitokset hänelle tästä ja myös lempeistä löylyistä yösaunassa. Käytöksellään hän tasapainoitti mukavasti illalla koettua kirkumista, jossa saapuvalle veneelle kerrottiin sataman olevan täynnä. Taidamme lähettää tälle naiselle kansion kuvia täysistä satamista. Utössä kun ei todellakaan ollut täyttä. Muutenkin naisesta välittyi tunnelma, että vierailevat veneet olivat enemmän vaivaksi kuin iloksi. Mukava olla täällä letkeän tunnelman Ruotsissa, sillä satamat eivät näytä tulevan ikinä täyteen ja olemme saaneet ihailla kanssaveneilijöiden huikeita ajotaitoja.
Vietimme loistavan vuorokauden avomerellä ulkona kaikista verkoista – miten aika meneekin silti melkein lentämällä seurustellen, ruuan parissa ja kirjastomme naistelehdet ovat myös erittäin lainattuja. Tehokkaat ladyt tempaisivat jopa kansijumpan.
Minä ehdin tehdä pikkutuunauksia ja inventoida ensiapuvaraston. Meillä on välineet ompelemiseen, tipanlaittoon, ilmalastat sekä käteen että kinttuihin ja tietysti monenlaista muuta kaikenlaisiin pikkuvaivoihin. Kun ei nyt vaan sattuis mitään.
Kesäinen yömerellä on kaunis, yön aloittaa auringon putoaminen mereen punaisen taivaan saattelemana – viimeiset säkeet ovat niin häikäiseviä, että melkein pakottavaa on yrittää tavoittaa tuo näky verkkokalvon lisäksi myös kuvaksi. Samanlainen tunne tulee auringon noustessa häikäisevän punaisena aamun sarastaessa. Niin kaunista ja kuvana niin vaatimatonta – melkein mitään sanomatonta. Sydänyön sininen pimeys ei jätä kylmäksi sekään. Nukuimme vuorottain ja minulle perinteisesti lankesi tuo sydänyö. Saimme seurata ufon matkaa kohti Eurooppaa ja tähtien kimallusta, muutama laivakin tuli sivuutettua. Käsittämätöntä oli lämpötila, joka salli purjehduksen shortseissa yöaikaan. Aamuyöstä Gotska Sändön valot alkoivat loistaa pimeydestä kertoen Gotlannin lähestymisestä. Lähes vuorokauden (20h) seilaus päättyi lopulta aamu kymmeneltä Lauterhornin satamaan Fåröhön. Melko täydestä satamasta meille löytyi hyvä paikka ja sisäänajossa saimme tuntumaa Gotlannin mataliin satamiin pienen pohjakosketuksen muodossa.
Lauterhornin satamassa on kaikki mitä purjehtija voi tarvita ja positiivinen yllätys, että omalla laiturillaan myös septin tyhjennyspaikka. Suihkussa tarvitaan 10 Kr kolikko lämpimään veteen, mutta kuka sitä välttämättä tarvitsee. Nautimme myös kevyestä tunnelmasta, jota täydensi rannalta kuulunut musiikki. Huikean romanttinen auringonlasku sai meidätkin hiipimään eväiden kanssa rantaan, vaikka tiirat yrittivätkin meitä sieltä hetken häätää. Annoin heille sanallista palautetta ikävästä asenteesta ja se toimii aina.
Keskiviikkona vietimme loistavan satamapäivän pyöräillen ympäri Fårötä. Miten kaunista ja kulttuuriakin harrastettiin kirkkovierailun merkeissä. Kaunis valkoinen kirkko merinäköalalla ja sisällä ei ole lainkaan sähkövaloja, vain huikeat kyntteliköt. Kynttilöin valaistu jouluinen Fårön kirkko saisi minutkin hiljaiseksi, tykkäisin. Tällä viereilulla saimme yliviivattua Kirsin Bucket Listalta yhden jutun, mutta minulle taisi tulla yksi lisää. Tämän kirkon hautausmaalla on myös paikka, josta Ingmar Bergman ”katsoo merelle”.
Olipa hauskaa pyöräillä runsaan 30 kilomerin lenkki Fårön vaihtelevissa maisemissa. Tasaisten asfalttiteiden lisäksi ajoimme täriseviä traktoriteitä, joissa renkaan alla oli välillä suurehkoa soraa ja toisinaan hienoa juoksuhiekkaa.
Illan laskeutuessa oli veneellä onnellisia ihmisiä – loistava ruoka, suihku ja yhteisöllisyyden huikea tunne laittoi meidät kiitollisiksi. Toisten jo kömpiessa omiin erkkereihin avasimme Aliaksen ja hurjalla selitystahdilla kilpailimme sanojen saloista… huomasimme, että Meri voittaa aina!
Karonmatkassa 