Huikeaa menoa tänään merellä, yksinpurjehdusviikkoon on hyvä päättää kesäloma. Aamuinen herätys tuulen ulvontaan mastoissa kertoi merellä tuulevan. Tuuli on vaivatonta verrattuna sunnuntai iltapäivän ukkoseen, merelle olisi jo silloin tehnyt mieli mutta järki laittoi harkintaan. Kaksi tuntia jyristeli ukkonen Maarianhaminan yllä ja tuuli kierteli ympyrää vaihdellen tyynestä melkoisiin puuskiin. Salamoita ja huikeita pilviä sekä rankkasadetta oli ilmassa – on sillä härän voimat, luonnolla🤔.
Tänä kesälomana tuulta ei ole juurikaan ollut ja tällaiset herätykset ovatkin olleet harvinaisuuksia. Nopeasti aamun viimeiset toimet ja keulaköydet ”yksinlähtöjärjestykseen”..sitten pakkia kolmannella ja hienosti ulos satamasta. Kovan tuulen varoitus sai minut, onneksi, askartelemaan reivit isoon jo valmiksi paikoilleen ja hyvin se kulki raskas Selenakin reivatuilla purjeilla myötätuuleen.
Kova myötäinen tuuli sai minut pukeutumaan pari vuotta sitten ostamaani puuhahaalariini. Tuo Ursuitin kevyt kuivapuku (Ursuit MPS Dry Undersuit) on aivan mieletön päällä ja minusta jopa solo seiloreille välttämätön asuste. Ohuesta Goretex-kankaasta ja neopreeni käsi- ja pääaukosta tehty välihaalari on tuulen- ja vedenpitävä, mutta miellyttävä päällä. Kulutusta kestämätön pinta vaatii suojakseen kestävämmän kankaan eli tämä tulee sitten kerraston ja päälihousujen väliin. Mikäli tässä puuhapuvussa putoisin mereen olisi selviytymisen mahdollisuudet olemassa – ilman kuivapukua mahdollisuudet yksinpurjehtijalla melko pienet yksin, varsinkin näin elokuussa kun merellä on hiljaisempaa ja jopa tyhjää.
Yksin merellä ollessa missaa ne kaikkein parhaimmat kuvat… niin myös tänään. Miten ihmeessä on mahdollista etten muista koskaan sivuttaneeni Ledskärin kapeikkoa ilman laivan läheisyyttä, mutta tänään siinä oli kyllä jännitysnäytelmää. Surffailin 8-12 m/s myötätuulta loistavaa 6,5-7,5 solmun vauhtia. Silja Line tuli vastaan ja Finnlines meni kohti Turkua, tiesin Viking Amorellan tulevan sitten seuraavaksi. Noin meripeninkulma ennen Ledskäriä tuleekin Amorellan piiput ja komentosilta näkyviin matalan Herröskatan niemen takaa. Näin loistavasti olemme sitten kapeikossa samaan aikaan. Itse seilaan poijulta poijulle, kokoajan valmiina ottamaan poijun myös väärältä puolelta. Laiva kyntää rohkeasti ja erittäin tarkasti väyläviiva ohitse, mutta ei koe varmastikaan minun olevan tiellä/vaaraksi koska ei soita minulle torvea. Huikean läheinen ohitus surffaten ja ahtainta oli juuri tuossa toisen poijun kohdalla. Tästä olisi tullut hieno kuva… mutta tallennettavaksi jääkin vain mielikuva ja kokemus. Plotterin kuvassa Selena kulki tuota vaaleanpunaista viivaa ja laiva mustaa ohutta viivaa
Tässäpä tätä solo seilorin ruokaa, joka teineistä kuulostaa tylsältä… tonnikalapyttipannua. Oli muuten sairaan hyvää ja annoksen kokokin muuttui hallituksi kun söin vain joka kymmenennen perunan (kenelle tätä pöperöä oikein laitan?). Yksin merellä syödään yksinkertaita, mutta hyvää ruokaa.
Illan viihteenä selvitin Storogskärin Merikarhusataman Parkour -ratoja. Tiheät opasteet estävät eksymisen, mutta esteitä on monenlaisia – on portaita, kallioita ja pujotteluratoja. Mahtavat maisemat kauas merelle olivat urheilussa hengenravintona. Kesäloman viileimmästä päivästä huolimatta mukava hiki tuli pintaan tunnin lenkillä melko helpolla…
Hitaan ja nautinnollisen saaristoaamun jälkeen kohti Saaristomeren smultronställettiä🍓. Täällä on hyvä olla – aamuinen kesäloma -minä😚 & TosiRakkaus❤!
PS. Rakkaat lapseni – päivittääkseni taitojani tälle vuosikymmenelle harjoittelen täällä selfieiden ottamista. Eikös kuulosta kivalta😂🤣.
Karonmatkassa 